mustasukkaiselle uusia näkökulmia ja vertaistukea

Niin juu piti vielä sanoa että jos toinen ehdottaa että lähdettäisiin rannalle tai uimahalliin.. iskee mustasukkaisuus ja alemmuus kompleksi taas.. ensimmäiset ajatukset on ne seksikkäät bikini pimut jotka mahdollisesti tulee flirttaamaan.. tai joita mieheni saattaisi katsella.. itse en mitään mallin vartaloa omista joskaan en mikään tonnikeijukaan ole.. vielä tässä mahdutaan S ja M kokoihin.. enkä pidä itseäni susi rumana.. saan kyllä näyttämään itseni kauniilta jos pikkusen ehostan.. mut aina ei jaksa eikä kiinnosta.. pitäs sen persoonaan merkitä enemmän kuin ulkonäön.. mut miehet on visuaalisia..tai niin väitetään.. Onneksi mun miestä ei haittaa meikittömyyteni.. tykkääkin kuulemma kun ei oo naama täynnä meikkiä.. Ihanaa 🙂 pääsee helpommalla ja rahaakin säästyy. Mutta siis joo ei tuu rannasta ja uimahallista mikkään iloset ajatukset ekana mieleen.. tympäsee, kun itelle tulee aivan kaikesta ekana ne negatiiviset asiat mieleen ja mahdolliset kilpailijat…:/

Olen aina ollut jonkin verran mustasukkainen. En kuitenkaan mielestäni erityisen voimakkaasti. Nykyisessä suhteessa olen kuitenkin kärsinyt tästä eniten ja niin, että mieheni ei koskaan koe käyttäytyvänsä mitenkään huonosti, ei ole koskaan pyytänyt mitään käytöstään anteeksi, koska ei ole kokenut tehneensä mitään huonoa tai sopimatonta. Olen sitä mieltä, ettei ihmisen noin periaatteessa tarvitsisi olla koskaan mustasukkainen, mutta on ymmärrettävää, jos on silloin, kun toinen käytöksellään antaa siihen aihetta. Tässä suhteessa mies on antanut aihetta, mutta hänen omasta mielestään hän käyttäytyy täysin normaalisti, eikä aio muuttaa käytöstään. On tosin sanonut, ettei halua minua myöskään satuttaa.

Mieheni on flirttaillut ravintolassa/yrittänyt saada kontaktia viereisen pöydän naiseen, katsellut ystäväni peppua silmieni edessä, tuijotellut seurassani kassajonossa kielipitkällä toista naista päästä varpaisiin täysin salailematta halujaan, puhunut päivittäin exästään vuositolkulla, viestitellyt naiskaverinsa kanssa miltei päivittäin reilu puolen vuoden ajan seurustelumme aikana ja tämä nainen on lähetellyt hänelle kuvia itsestään, sekä seksistisiä vitsejä/kuvia/muuten hauskoja tai täysin turhia juttuja jne. Hän myös soittelee/puhuu välillä exiensä kanssa niitä näitä/pitää yhteyttä. (tämä vähentynyt viime aikoina). Hän on pornon suurkuluttaja ja tiedän hänen cattailevän muiden naisten kanssa. En tiedä, kuinka paljon sitä tekee. Aikaa siihenkin kyllä hänellä on, kun ei ole töitä.

En ole koskaan stalkannut miehen kännykkää. Enkä niin tule tekemään. Luotan, ettei hän lähde tapaamaan ketään. Minua harmittaa, että itse sitten välillä jonkin asian vuoksi saan kilarit. Yleensä en htei sano mitään, mutta asia jää vaivaamaan ja saatan joskus pitkän ajan jälkeen tuoda asian esiin. Usein tunteet ovat yhtä vihaiset asian suhteen vielä vuodenkin päästä, jos olen koneut toisen käyttäytyneen täysin epäasiallisesti tai loukkaavasti. Haluaisin päästä eroon tästä piirteestä itsessäni ja muutenkin omata rennomman asenteen. Kai se on jonkinlainen pelko sitten, mikä tuottaa näitä tunteita. Vaikeaa joskus on katsoa, kun toinen muita ihailee tms. Minusta on kyllä normaalia ihailla muita ihmisiä ja ihastuakin joskus. Itse olen kuitenkin pidättyväisempi ja en esim. katsele muita miehiä juurikaan "sillä silmällä", kun olen suhteessa. En oikeastaan sinkkuna ollessakaan katsellut. On niin paljon kaikenlaista muuta mielenkiintoista mielessä. Muilla ajatuksia tästä ja mitä kokemuksia/oivalluksia??

On valtavasti asioita, jotka tekevät sekä itselle että ympäristölle vakavaa kiusaa, ahdistuneisuus, epäluuloisuus, masentuneisuus, alkoholismi, mustasukkaisuus, kiivaus, ujous ja monta, monta muuta. Joskus näille voi saada helpotusta sopivalla lääkityksellä, mutta vain väliaikaisesti. Ne kiusaavat hautaan asti, sillä niiden perimmäiset syyt ovat geeneissä. Jos kiertelemättä puhutaan voi sanoa, että elämä on helvetillistä ja vasta kuolema vapauttaa ja päästää lepoon.

Täällä myös mustasukkainen naisystävä ja itsekkin haluaisin vinkkejä eroon mustasukkaisuudesta.. Tiedän omien ajatuksieni olevan typeriä mutta ei niille mitään mahda, en ole päättänyt olla mustasukkainen.. Miesystäväni ei ole mikään kova ulkona käymään, mutta jos hän menisi usein kavereidensa kanssa juomaan varmaan mulle tulisi samoja tunteita kun sulla. Tiedän etten voi toisen menemisiä hallita tai kontrolloida koska se ei ole oikein eikä miesystäväni ole mitään väärää ikinä tehnytkään.

Typerin asia mitä mustasukkaisuuksissani olen tehnyt on ollut puhelimen tutkiminen ilman lupaa, kerroin itse tekoni ja pyysin anteeksikin. Typerimpiä hetkiä jolloin koen mustasukkaisuutta on jos koen että miesystäväni katselee toista naista sillä tavalla, kerran puhuinkin tästä miesystävälleni ja hän sanoi ettei omasta mielestään edes niin tee koska ei koe tarvetta katsella muita sillä tavalla..

Tämä on rankkaa omalle pääkopallekkin kun on liian mustasukkainen.. 95% kun olen mustasukkainen en sano miesystävälleni mitään..

<<Olis kiva tietää miten näistä mustasukkasista tunteista pääsee eroon..? >>

Ei voi päästä millään eroon. Sen kanssa on vain opittava elämään. Mustasukkaisuus on evoluution mukana syntynyt ominaisuus, jota aiheuttavat geenit ovat koko populaatiossa, siis ihmiskunnassa, optimitasolla, mutta yksi yksilö saa niitä eri määrän ja eri geenimuunnelmia, joten yksilöiden mustasukkaissuus on hyvin eritasoinen.

Mustasukkaisuus on niin piinaava ominaisuus, että useimmat haluaisivat päästä siitä irti. Jatkuvasti miettii kohteen tekemisiä ja tulemisia, vakoilee postia ja kalentereita, havaitsee luulonsa vääräksi ja inhoaa itseään. Ja aikaa myöten taas sama kierros.

Itseinhoon auttaa jonkin verran tieto, että mustasukkaisuus on geeniperäinen. Kukaan ei ole valinnut geenejään, joten on kykenemätön toimimaan korrektisti. Ei ole syyllinen.