Minua on kiusattu niin kauan kuin muistan, ensimmäiset kiusaajat omasta perheestä.
Koulukiusaamisesta olen kärsinyt aina, myös aikuisena.
Kiusaamista ollut laidasta laitaan, niin ihmeellisiä asioita joita ei osaisi edes kuvitella.
Kavereita ollut todella vähän, kaikki jättäneet minut, nyt aikuisena ei ole kuin puoliso, ja pari kaveria joita en näe ja minun aina oltava se joka kyselee kuulumisia, minulta ei koskaan.
Ex mies oli alkoholisti, ailahtelevainen, kärsin henkisestä väkivallasta. Loppujen lopuksi hautasin hänet itsemurhan jäljiltä.
Yksi lapsistani on erityislapsi, vakavasti sairas, kuoleman sairas. Muilla lapsilla paniikkihäiriötä ym jotka ilmenivät yllä mainitun itsemurhan jälkeen.
Yhden lapsen kanssa jo vauvana leikkauksessa.
Kaksi eri asunnon naapuria yrittäneet meille häätöä...toinen naapuri oli narsisti, nyttemmin kiusaa meidän jälkeen vuokralle tulleita, toinen oli "minä olen paras ihminen"naapuri, joka valitti joka narahduksesta. Molemmissa tapauksissa kun häätöä eivät saaneet toteutettua, ilmoittivat lastensuojeluun mitä ihmeellismmin syin...niistäkään ei tullut meille mitään, mutta itse muutimme pois kiusaajien jäädessä kiusaamaan seuraavia.
Oman kodin ostossa rempassa oli oikeita ongelmia, itku pääsi moneen otteeseen. Jostain syystä muutaman talon päässä olevat naapurit ottivat meidät silmätikuikseen. Muu naapuri sai elämöidäkin, muttei mitään narinoita.
Kaksi kissaa jääi auton alle, naapureiden kissat näköjään ei (enkä näin siis toivokkaan),niin outoja tapauksia että väkisin on mielessä oliko tahallista.
Nykyisen miehen entisen elämän lainasta tullut joku hämminki, vielä selvittämättä.
Hänen ex narisee ja valittaa jne.
Töissä vaikeita asiakkaita, valituksia asioista joista normaalit asiakkaat ei valita, isoja juttuja, kärpäsestä tehty härkänen.
Hirvittäviä laskuja, töppäilyjä jotka ei ole meidän syytä.
Itse jään luultavasti työttömäksi, ellen sairaslomalle, juuri todettiin keskivaikea masennus ja ahdistushäiriö.
Ja tuossa vain osa kaikesta paskasta, tulisi kirjan verran tekstiä jos kaikki kirjoittaisin.
Miten jaksaa ajatella positiivisesti, ei ole se aurinko päässyt pitkään aikaan näyttäytymään, tasaiseen tahtiin tulee noita lapiollisia....?
Aina olen yrittänyt etsiä joka lapiolliseen positiivisen puolen, nyt alkaa toivo hiipua.
Koulukiusaamisesta olen kärsinyt aina, myös aikuisena.
Kiusaamista ollut laidasta laitaan, niin ihmeellisiä asioita joita ei osaisi edes kuvitella.
Kavereita ollut todella vähän, kaikki jättäneet minut, nyt aikuisena ei ole kuin puoliso, ja pari kaveria joita en näe ja minun aina oltava se joka kyselee kuulumisia, minulta ei koskaan.
Ex mies oli alkoholisti, ailahtelevainen, kärsin henkisestä väkivallasta. Loppujen lopuksi hautasin hänet itsemurhan jäljiltä.
Yksi lapsistani on erityislapsi, vakavasti sairas, kuoleman sairas. Muilla lapsilla paniikkihäiriötä ym jotka ilmenivät yllä mainitun itsemurhan jälkeen.
Yhden lapsen kanssa jo vauvana leikkauksessa.
Kaksi eri asunnon naapuria yrittäneet meille häätöä...toinen naapuri oli narsisti, nyttemmin kiusaa meidän jälkeen vuokralle tulleita, toinen oli "minä olen paras ihminen"naapuri, joka valitti joka narahduksesta. Molemmissa tapauksissa kun häätöä eivät saaneet toteutettua, ilmoittivat lastensuojeluun mitä ihmeellismmin syin...niistäkään ei tullut meille mitään, mutta itse muutimme pois kiusaajien jäädessä kiusaamaan seuraavia.
Oman kodin ostossa rempassa oli oikeita ongelmia, itku pääsi moneen otteeseen. Jostain syystä muutaman talon päässä olevat naapurit ottivat meidät silmätikuikseen. Muu naapuri sai elämöidäkin, muttei mitään narinoita.
Kaksi kissaa jääi auton alle, naapureiden kissat näköjään ei (enkä näin siis toivokkaan),niin outoja tapauksia että väkisin on mielessä oliko tahallista.
Nykyisen miehen entisen elämän lainasta tullut joku hämminki, vielä selvittämättä.
Hänen ex narisee ja valittaa jne.
Töissä vaikeita asiakkaita, valituksia asioista joista normaalit asiakkaat ei valita, isoja juttuja, kärpäsestä tehty härkänen.
Hirvittäviä laskuja, töppäilyjä jotka ei ole meidän syytä.
Itse jään luultavasti työttömäksi, ellen sairaslomalle, juuri todettiin keskivaikea masennus ja ahdistushäiriö.
Ja tuossa vain osa kaikesta paskasta, tulisi kirjan verran tekstiä jos kaikki kirjoittaisin.
Miten jaksaa ajatella positiivisesti, ei ole se aurinko päässyt pitkään aikaan näyttäytymään, tasaiseen tahtiin tulee noita lapiollisia....?
Aina olen yrittänyt etsiä joka lapiolliseen positiivisen puolen, nyt alkaa toivo hiipua.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Voi rakas ihminen. Vastaan sinulle, mutta todennäköisesti luulet että pilailen. En pilaile. Tiedän kyllä kokemuksesta, miten raskasta elämä voi olla.
Aina, kun mieleesi tulee kielteinen ajatus, katkaise se heti. Keskity täysillä tekemään jotain, kävelemiseen ja luonnon katselemiseen tms.
Tunne ja ahdistus seuraa aina ajatusta. Ihminen tulee riippuvaiseksi tietyistä tunteista ja ajatuksista. Kokeile edes yksi päivä. Heti, kun kielteinen ajatus tulee, katkaise se. Ala hyräillä tai lukea jotain artikkelia.
Kokeile edes yhden päivän ajan.
Mitä sinulla on menetettävää, jos kokeilet.
Halaus.