Liekö mitään hyvää sotahistorian tutkimusta

Ilman Saksan apua seurauksena olisi ollut totaalinen paska ja tuho. Se lienee selvää kaikille. Kun ryssän tankkeja ajoi asemiimme 35 niin vain kaksi tuhottiin perinteisen menetelmin, loput Saksan aseilla. Siitä voi jokainen neropatti tehdä omat johtopäätelmänsä.

Apu kokonaisuudessaan oli melko mittavaa, käyttöaste jäi heikoksi:

Waldemar Erfurth: Sotapäiväkirja vuodelta 1944. Uudistettu painos. Toim. Pekka Visuri. Docendo. 343 s.

Everstiluutnantti Martti V. Terä esittää kirjassaan Kesäkuun kriisi 1944 ( Otava 1967) puolustussuunnitelman, jota noudattaen hyökkäys olisi hänen mielestään voitu pysäyttää jo VT-aseman tasalle. Tässä vaihtoehdossa olisi koottu edellisenä talvena noin 30 patteristoa divisioonille alistettua tykistöä suuriksi reserviryhmiksi Kannakselle ja Laatokan Karjalaan. Nämä olisi voitu saada keskitetysti hyökkäyksen torjuntaan jo parissa päivässä. Lisäksi huhtikuussa Saksasta tulleista uusista pst-aseista olisi koottu sekä tykki- että lähitorjuntakomppanioita ja käytetty niitäkin keskitetysti heti hyökkäyksen alussa. Terä on varma siitä, että pelkästään näillä toimilla suurhyökkäyksen kärki olisi tehokkaasti katkaistu verrattuna siihen, että samoja resursseja käytettiin hyvin hajanaisesti kolmen viikon ajan. Torjunnan keskittämisestähän voidaan puhua vasta Ihantalassa heinäkuun alussa.

Itse en ole aivan noin optimistinen, sillä ratkaisutaistelut VT-asemassa olisi jouduttu käymään tuoreita ja kulumattomia venäläisjoukkoja vastaan. Luulenpa että rintama olisi taipunut Koiviston-Vuoksen linjalle, mutta epäilemättä tuolla menetelmällä Viipuri olisi jäänyt venäläisiltä valtaamatta.

Terän kirjassa on yksityiskohtainen luettelo Saksan kalustotoimituksista.
Suomen armeijan panssarintorjunnan tilanne huhtikuun puolivälissä 1944 oli seuraava:
- 190 kpl 75 mm pst-kanuunoita, joista 130 oli saksalaista mallia/40.
- Näille yhteensä noin 90000 laukausta.
- 30 kpl 75 mm rynnäkkötykkejä ja näille 36000 laukausta.
- 1700 panssarinyrkkiä.
- 300 panssarikauhua ja näille 3000 laukausta.
- Runsaasti 37 ja 45 mm tykkejä, jotka olivat lähes tehottomia T-34 ja KV-vaunuja vastaan.

Hieman ennen suurhyökkäyksen alkua toimitettiin vielä 50000 panssarimiinaa.

Hyökkäyksen alettua toimitettiin Saksasta 16.6. - 9.7.:
- 11100 panssarinyrkkiä
- 40 kpl 75 PstK/40 ja 22000 laukausta
- 15 kpl rynnäkkötykkejä
- 40000 kpl panssarimiinoja

Kalusto oli siis Saksasta peräisin, mutta näin suurhyökkäys olisi ehkä voitu torjua omin voimin ja vältetty Ribbentrop-sopimus.

Terä kommentoi tilannetta seuraavasti: "Joka tapauksessa päämajamme käytettävissä ollut panssarintorjuntaan soveltuva tehokas ja silloin täysin nykyaikainen tulivoimamme oli sellaista suuruusluokkaa, että sen rinnalla pohdinnat Kannaksen joidenkin Kivennavan kiviesteiden ja muiden laitteiden jäämisestä keskeneräisiksi ovat täysin toisarvoisia."

Miten voi tutkia jossittelua?

Suomi ei kylläkään missään vaiheessa antautunut, vaan teki rauhan suostuen Neuvostoliiton sen hetken vaatimuksiin - sotakorvaukset, pakklvuokra-alueet ja alueluovutukset (1/8 osaa koko maamme pinta-alasta). Antautuminen olisi tarkoittanut aseiden laskua ja käsien ylösnostoa, jota ei tehty. Vihollinen olisi tällöin käytännössä miehittänyt maan omalla armeijallaan ja liittänyt Suomen Neuvostoliittoon.

Hauska aloitus!!
Jos Hitler ei olisi myynyt Suomea elokuussa 1939 Stalinille niin mitään jatkosotaa ei olisi ollut. Ihan sama kuin jos joku tekee miljoonan pankkiryöstön ja myöhemmin palauttaa 20 000 takaisin. Palautus on hieno avustus, siitä pitää olla kiitollinen.

.....Sen takia Suomi antautui syyskuussa kun nähtiin, että apua ei enää ole saatavilla...

Todiste Suomen herrojen selvästä tajunnan tason noususta. Tajuttiin, että yksin ja muutenkaan ei Suomi enää toista samanlaista verenlaskua kestä. Kun saatiin sota loppumaan ilman miehitystä niin se riitti, vähät muusta.

Lienee tutkimattakin selvää miten meidän olisi ilman Saksan mittavaa apua käynyt kesällä -44, paska ja tuho.

Muistettakoon myös se, että P-Suomen puolustus oli kokonaan Saksan varassa, sekin lisäsi voimaamme etelässä huomattavasti.

Oli ylimmän sodanjohdon totaalista saamattomuutta ettei esim. Terän esittämiin toimenpiteisiin ryhdytty. Paljon kehuttu tykistön korjausmuunnin olisi kyllä ollut käytössä jo ennen Tali-Ihantalaakin, oli kaksi ja puoli vuotta aikaa määrittää tulialueet ja asemat tehokkaasti ja kouluttaa panssarintorjujat. Sen sijaan jo vuosikausia itärintamalla operatiivisessa käytössä olleita saksalaisia panssarintorjunta-aseita haudottiin varastojen kätköissä suurina sotasalaisuuksina, raskas kalusto ja sen ammushuolto jäivät nopeasti etenevän vihollisen saaliiksi ja koko sotaväki oli päästetty veltostumaan sököä pelaavaksi ja koristeita askartelevaksi joukkioksi.

Suomellehan oli vähän vaikeaa saada aseita mistään muualta kuin natsi-Saksasta, sillä Suomi oli lähtenyt 1941 mukaan Hitlerin operaatio Barbarossaan, ja oli sodassa muitakin liittoutuneita vastaan kuin vain Neuvostoliittoa. Muutoinhan ei oltaisikaan oltu natsi-Saksan varassa asehankintojen suhteen. Tottahan natsienkin kannatti tukea liittolaistensa sotaponnistuksia, sillä muutoin Suomen hyökkäystä takaisin lyövät Neuvostoliiton osastot olisivat olleet natsi-Saksan kimpussa.

Suomi oli tiukasti natsisaksan taskussa kesällä 1944.

..suomessa ei tajuttu liittyä "Natoon"-30 luvulla.
1930-luvulla Neuvostoliitossa oli suomen vastaisia kampanjoita järjetettty lehdistössä. Vakoilua tehtiiin niin, että suomessa asuvia Neuvostoliittolaisia tai venäläisiä kiristettiin antamaan tietoja tiestöstä jne. kiristettiin sukulaisten murhaamisella. Tuettiin suomessa vasemmistoa ja maanpetoksellista toimintaa sitä kautta.

Olisipa haettu tukea briteistä ja Ranskasta, otettu Ruotsi mukaan. Aivan sama tilanne on tilanne itäänpäin. Puhumattakaan Balttian maista.
Mutta Ranskassa oli sisäpoliittinen tilanne hyvin sekava. Puolassa samoin, suomessa vasemmisto haikailee Leninin työläisvaltioon. Amerikassa eletään rasistisessa yyhhteiskkunnassa. Englannin kuningashuoneessa nähdään natsismissa "hyviä puoliakin". Sekava poliittinen tilanne antaa despootti diktaattoreille mahdollisuuden.

Kannattaa katsoa kuka se huolehtii siitä, että länsimaissa olisi sekavaa vaaleissa ja EU:ssa tyhmyyksiä ja kansakuntia menisi erisuuntiin?

Miksi suomessa ei ryhdytty valmistamaan sodanaikana enemmän aseita, tykkejä jne. ?

totuus varmasti oli 1944 niin, että ilman Natsien apua suomi oisi menettetty barbaareille ja kymmenet tuhannet olisi heti tapettu; opettajat, suojeluskuntalaiset, armeijan upseerit ja tietysti kaikki rintamilla olleet olisivat viety siperiaan.
Suomalaiset olisivat saanet tuta Stalinin koston! Se olisi ollut Katynin tyylistä meininkiä. Valmiita murhauslistojakin oli tehty....

Sotahistorioitsijat eivät selvittele kuviteltuja tapahtumia.
Ne ovat tällaisten palstojen höpöpoikien reviiriä.

Jos haluat vakavasti pohtia aihettasi, niin hyvä lähtökohta on Martti V. Terän tutkimus:
" Kesäkuun kriisi 1944". Helsinki 1967.

Siinä käydään läpi sotatilanne, Saksan materiaaliapu ja sen antamat mahdollisuudet. Myös Saksan suunnitelmat Suomen romahtamisen varalle.

Olemme Saksalle ikuisessa kiitollisuudenvelassa maamme pelastamisesta ryssän kauhuilta.
Ja kuten kenraali Ehrnroot totesi: "Ei koskaan enää yksin".
Tämän tajuamiseen suomalaisilla on mennyt jo ihan liian kauan.