Saksan panssaritappioista 35% tuli länsiliittoutuneita vastaan käymissä taisteluissa. Luftwaffen tappioista 75% länsiliittoutuneita vastaan ja Kriegsmarinen tappioista 95%. Saksan sotatuotannosta maasota käsitti lopulta vain 30% josta 2/3 kohdistui itärintamaaan. Ilmasodankäynti vei tuotannosta 58% ja merisota 12%. Näin ollen voidaan päätyä aika uskottavaan arvioon että itärintaman maasota, ilmasota ja merisota muodosti lopulta vain noin 35%. Esim melkoisen paljon resursseja vienyt ilmatorjunta kohdistui yli 80%:sti länsiliittoutuneiden strategista ilmasotaa vastaan. Lukemiin ei sisälly edes valtava kustannus betonisesta suojarakentamisesta joka niinikään oli 80%:sti strategista ilmasotaa vastaan jyvitettyä. Pelkästään vuonna 1943 tuo betonisen suojarakentamisen arvo oli noin 4 miljardia Reichsmarkkia joka vastasi kustannukseltaan noin 40 000 panssarivaunun/rynnäkkötykin valmistamista. V-1 ja V-2 rakettiprojekti maksoi Saksalle noin 2.5 miljardia RM:ää (siis 25 000 panssarin tai rynnäkkötykin valmistuksen arvo). Yhtään rakettia ei ammuttu itärintamalle.
Jos betoninen suojarakentaminen, V-1/V-2 ohjelmat sekä innovaatiokustannukset huomioitaisiin kokonaissotatuotantokuluihin putoaisi itärintaman osuus Saksan sotatuonnosta jonnekin tasolle 30-33%.
Saksan sotatuotannosta 1/3 itärintaman sotaan!!!
130
1218
Vastaukset
- V.P.Lehto
Maasota itärintamalla oli aika primitiivistä. Materiaalitappiot nopeasti ja aika pienillä kustannuksilla korvattavissa. Panssarit olivat kalleinta kamaa. Kustannuksia alensi se ettei mihinkään tykkien ja muiden aseiden innovaatikustannuksiin juuri tarvinnut satsata. Aika yllättävää lienee monille varmaan sekin että itseasiassa aseiden tuottamisesta Luftwaffe ja Kriegsmarine veivät keskimäärin 42% ja ammusten tuotannostakin noin 35%. Myös Luftwaffen tarvitsema ajoneuvomäärä oli huomattavan suuri. Luftwaffella oli noin 100 000 moottoriajoneuvoa käytössä kun taas tyypillisellä itärintamalla operoineella saksalaisella jalkaväkidivisioonalla kuorma-autoja oli noin 500 ja muita ajoneuvoja noin 300. Hevosia Heerin jv-divisioonalla on yleensä noin 5 000.
Kiitos valtavan natsisotapropagandan ja historioitsijoiden kyvyttömyyden nähdä tuon sumutuksen läpi ihmisillä yhä on kummallinen käsitys että Saksan armeija olisi ollut muka jonkinlainen teknoarmeija panssareineen ja motorisoituine jv-joukkoineen. Totuus on jotain aivan muuta. Saksan armeijan runko, noin 85% oli aika lailla samanlainen hevosvetoinen voima kuin Suomen armeijakin. - fgsdsdfsd
Saksalla ei ollut koskaan strategisia resursseja ja reserveja käydä laajamittaista sotaa. Saksan lentokonetuotannon suuria lukemia vuonna 1944 on ihmetelty. Mutta on unohdettu se että tässä vaiheessa Saksa tuotti sarjatuotannolla pääasiassa kahta yksimoottorista hävittäjälentokonetta: Bf-109 ja Fw-190 joista ensiksimainittua käytettiin myös tiedustelukoneena ja jälkimmäistä suuressa määrin myös maataistelukoneina. Kaksimoottoristen pommikoneiden valmistus hiipui kesällä 1944. Ylipäätänsä kaksimoottoristen osuus tuotannosta laski jyrkästi 1944. Mutta lopulta myös yksimoottoristen valmistuksen kasvu taittui heinäkuun 1944 jälkeen ja kääntyi laskuun.
Saksan käyttämä synteettinen polttoaine oli valmistuskustannuksiltaan noin 2.5 kertaa kalliimpaa kuin liittoutuneiden maaöljystä valmistetut vastineen. Lisäksi mm. lentokoneissa Saksan polttoaineen oktaanilukema oli huonompi kuin RAF:lla ja USAAF:llä. Neuvostoliitolla oli yhtä heikkotasoista polttoainetta kuin Saksalla. Tämä heikensi Luftwaffen ja VVS:n koneiden suoritustasoa länsiliittoutuneiden koneisiin verrattuna. - Kyseenalaisettilastot
Kannattaa ennenmmin tarkastella vuosittaisten sotaan kelpaavien ikäluokkien määrää kuin moottorittomien lentokonehylkyjen tuotantomääriä varastoon.
- itä-länsi-10-0
Tuo sama spämmi avauksena ties monennenko kerran, täyttä sontaa koko juttu. Mitähän siellä itärintamalla puuhattiin peräti 3 v ennen Normandian maihinnousua jos ei sotaa käytykään ? Kun Saksan tappiot miehinä olivat jo 1941 aikana itärintamalla vähän yli 1 milj. miestä ja Wehrmacht menetti talvitaisteluissa 1941-42 lähes koko kalustonsa niin koetas miettiä mitä se tahti merkitsi tappioina koska sotaa siellä käytiin samalla ja paljon kovemmallakin intensiteetillä koko ajan.
Normandian jälkeenkin Saksan joukot Ranskassa olivat alle puolet itärintamasta niin miten siellä olisi voitu niin järkyttäviä tappioitakaan kärsiä. Talvi 1944-45 oli lännessä aika hiljaista kun idässä sen sijaan käytiin suurtaisteluita koko ajan.
Typerys laskee vain Saksan tuotannon kun tuona talvena Saksa haali kautta koko Euroopan esim. kuorma-autoja ja nekin lopulta tuhottiin. Miten roskatilastoissasi näkyvät nuo ajoneuvot ?
------Pelkästään vuonna 1943 tuo betonisen suojarakentamisen arvo oli noin 4 miljardia Reichsmarkkia joka vastasi kustannukseltaan noin 40 000 panssarivaunun/rynnäkkötykin valmistamista.----
Niin sitäkö kaikessa viisaudessasi meinaat että jos tuo bunkkeri olisi jätetty rakentamatta niin Saksa olisi voinut lähettää rintamille suitsait 40 000 tankkia enemmän. Esimerkkisi todistaa täydellistä tajunnan puutetta.- MeAgain
"Tuo sama spämmi avauksena ties monennenko kerran, täyttä sontaa koko juttu. "
Fiksuinta olisikin siis olla ruokkimatta hänen julkisuuden nälkäänsä, kuten sanoin kaksi vuotta takaperin ;)
"Wehrmacht menetti talvitaisteluissa 1941-42 lähes koko kalustonsa niin koetas miettiä mitä se tahti merkitsi tappioina koska sotaa siellä käytiin samalla ja paljon kovemmallakin intensiteetillä koko ajan."
Mikäli tappiointensiteetti todella olisi ollut sama niin Saksa ja sen liittolaiset olisivat luhistuneet jo vuosia aikaisemmin.
"Normandian jälkeenkin Saksan joukot Ranskassa olivat alle puolet itärintamasta..."
Oikeastaan länsiliittoutuneita vastustaneet Saksan joukot (Länsiarmeija AR C) olivat kesällä -44 reilusti yli puolet Saksan Itäarmeijan vahvuudesta.
"...miten siellä olisi voitu niin järkyttäviä tappioitakaan kärsiä."
Lähes puolen miljoonan miehen menetys Normandian ja Etelä-Ranskan katastrofien jälkeen oli aika järkyttävä tappio Länsiarmeijalle, jos se ei ollutkaan yhtä iso lukema kuin samaan aika Itäarmeijalla.
"Talvi 1944-45 oli lännessä aika hiljaista..."
Siis jos unohdetaan, että Länsiarmeijan kolmesta armeijaryhmästä kaksi oli ryhtynyt akselin viimeiseen mittavaan maaoffensiiviin, muuten kyllä ;)
"Niin sitäkö kaikessa viisaudessasi meinaat että jos tuo bunkkeri olisi jätetty rakentamatta niin Saksa olisi voinut lähettää rintamille suitsait 40 000 tankkia enemmän."
Suunnilleen sellainen on hänen kompastuskivensä ;)
- hihhahhei
----Saksan panssaritappioista 35% tuli länsiliittoutuneita vastaan käymissä taisteluissa.----
Idässä Saksan tankkeja tuhottiin 4 v, lännessä vain vajaa vuosi. Italiassa ei vuoristojen takia Saksa paljon tankkeja käyttänyt ja P-Afrikassa tuli lopultakin pienet tankkitappiot. Täyttä fuulaa keksityt lukusi.
Miksi muuten et laske mukaan ammusten ja pommien kulutusta, ajoneuvojen polttoaineita sekä itärintamalle tehtyjä bunkkereita ja juoksuhautojakin, jonkin hinnan niillekin voi laskea?- MeAgain
"Idässä Saksan tankkeja tuhottiin 4 v, lännessä vain vajaa vuosi."
Millä ihmeellä Rommelin saksalaiset panssaridivisioonat sitten oli varustettu ;)
"Italiassa ei vuoristojen takia Saksa paljon tankkeja käyttänyt..."
Mitä nyt saksalaisilla oli huipussaan seitsemän panssari- tai panssarikrenatööridivisioonaa Italian rintamalla taistelussa liittoutuneita vastaan ;)
- lopullinen-totuus
Zetterling, Ericson, Glanz, Bonn ja kumppanit ovat käyneet läpi saksalaiset dokumentit Saksan panssaritappioista panssarikalusto siirroista ja todenneet että Saksan menettämistä 49 000 panssarivaunusta, rynnäkkötykistä, telatykistä ja panssarintuhojavaunusta 17 200 menetettiin länsiliittoutuneita vastaan ja noin 32 000 itärintamalla. Siis 35% vs. 65%. Ilmasodan osalta lukemat ovatkin sitten jo täysin ylivoimaisesti RAF/USAAF heiniä. 3/4 Luftwaffen kokonaistappioista tuli sodassa länsiliittoutuneita vastaan laajalla alueella Pohjois-Afrikasta, Romaniaaan, Italiaan, Balkanille, Keski-Eurooppaan, osin Saksan itäosiin, Saksan ylle, läntiseen Euroopaan ja Atlannille ulottavalla ns. supertaistelukentällä.
Montako Saksan sukellusvenettä Neuvostoliitto upotti? Tuskin edes 1%.
Jos otettaisiin huomioon se että USAAF ja RAF tuhosivat Saksan synteettisen polttoainetuotannon joka vastasi yli 95% Luftwaffen lentopetroolituotarpeesta ja peräti alkuvuonna 1944 jo 80% koko Saksan polttoainetuotannosta päädyttäisiin vieläkin dramaattisempiin tuloksiin.
Tosiasia on näet se ettei Neuvostoliitolla ollut tarjottavana liittoutuneiden sotapotentiaaliin muuta kuin tuo "PYHÄN HARMAAN ELÄIMEN APAATTINEN SITKEYS".
Toistetaan vielä nämä faktat vaikka jälkistalinisteja kuinka asia kiukuttaa:
1) Saksan sotatuotannosta vain 30% kohdistui maasotaan, 58% meni ilmasotaan ja 12% merisotaan.
2) Maasodasta 2/3 kohdistui itärintamalle, ilmasodasta vain 25% (tappiot) ja merisodasta tuskin edes 5%.
3) Länsiliittoutuneet tuhosivat jo vuonna 1943 strategisella ilmasodalla enemmän Saksan sotatuotantoa kuin mitä Saksa menetti tuotantoarvolla mitattuna kalustoa itärintamalla, Vuonna 1944 USAAF ja RAF tuhosivat Saksan polttoainetuotannon käytännössä 80-90%:sti jolloin myös Saksan armeijasta tuli etana.
4) Ilman länsiliittoutuneiden valtavaa panosta sota olisi kestänyt pitkään ja kenties Stalinin tykinruoka, kuten hän alkoi pelätä, loppuisi. Tästä on kirjoittanut mm. itärintaman sotaan syvälti perehtynyt David Glantz.- MeAgain
"Zetterling, Ericson, Glanz, Bonn ja kumppanit ovat käyneet läpi saksalaiset dokumentit Saksan panssaritappioista panssarikalusto siirroista ja todenneet että Saksan menettämistä 49 000 panssarivaunusta, rynnäkkötykistä, telatykistä ja panssarintuhojavaunusta 17 200 menetettiin länsiliittoutuneita vastaan ja noin 32 000 itärintamalla."
No, jos he todella ovat käyneet läpi saatavissa oelvan dokumentaation niin silloin myös he tietävät, että se ei mahdollista noin täsmällisten lukujen antamista, koska jäljelle jäänyt dokumentaatio sattuu olemaan puutteellista varsinkin sodan loppukuukausien ajalta. - itä-länsi-10-0
MeAgain kirjoitti:
"Zetterling, Ericson, Glanz, Bonn ja kumppanit ovat käyneet läpi saksalaiset dokumentit Saksan panssaritappioista panssarikalusto siirroista ja todenneet että Saksan menettämistä 49 000 panssarivaunusta, rynnäkkötykistä, telatykistä ja panssarintuhojavaunusta 17 200 menetettiin länsiliittoutuneita vastaan ja noin 32 000 itärintamalla."
No, jos he todella ovat käyneet läpi saatavissa oelvan dokumentaation niin silloin myös he tietävät, että se ei mahdollista noin täsmällisten lukujen antamista, koska jäljelle jäänyt dokumentaatio sattuu olemaan puutteellista varsinkin sodan loppukuukausien ajalta.----Saksan menettämistä 49 000 panssarivaunusta, rynnäkkötykistä, telatykistä ja panssarintuhojavaunusta 17 200 menetettiin länsiliittoutuneita vastaan ja noin 32 000 itärintamalla."----
Jos neukku olisi 4 vuoden ajan tuhonnut noin huonosti Saksan tankkeja niin tottahan toki Wehrmachtin ps-voimat olisivat kasvaneet rajusti vuosina 1941-44. Toisaalta, missä ja millä ajalla länsi olisi ennättänyt tai kyennyt tuhoamaan noin paljon Saksan vaunuja kun Saksalla ei koskaan ollut kovin kummosiakaan ps-voimia lännessä ? P-Afrikan tappiot olivat kokonaisuuteen nähden vähäiset, Italiassa ei maan vuoristoisuuden takia käytetty paljonkaan tankkeja, Ranskassa oli -44 vain B-luokan joukot eikä syyskuusta 1944 helmikuuhun -45 lännessä paljoakaan sodittu. Ilmeisesti toukokuussa -45 sodan loputtua länsi sai paljon sotasaalistankkeja ja nekin on laskettu muka lännen tuhoamiksi. - MeAgain
"Jos neukku olisi 4 vuoden ajan tuhonnut noin huonosti Saksan tankkeja niin tottahan toki Wehrmachtin ps-voimat olisivat kasvaneet rajusti vuosina 1941-44."
Ja ne kasvoivat, mutta niin kasvoivat tappiotkin. Kesällä -44 Saksan panssarijoukot saavuttivat molemmilla rintamilla myös siihenastisen tappioennätyksensä ;)
"Toisaalta, missä ja millä ajalla länsi olisi ennättänyt tai kyennyt tuhoamaan noin paljon Saksan vaunuja kun Saksalla ei koskaan ollut kovin kummosiakaan ps-voimia lännessä ?"
No, jos reilua 2000 vaunua Länsiarmeijan käytössä pelkästään kesällä -44 ei pidä "kovin kummoisena" niin...
"...Italiassa ei maan vuoristoisuuden takia käytetty paljonkaan tankkeja..."
Sinun olisi kannattanut informoida Saksan avoimien johtoa asiasta, koska heillä oli parhaillaan seitsemän panssari- ja panssarikrenatööridivisioonaa Italiassa ;)
"Ranskassa oli -44 vain B-luokan joukot..."
Tosin niihin "B-luokan" joukkoihin kuului yksitoista panssaridivisioonaa, jotka oli saatettu täysvahvuisiksi...
"...joukot eikä syyskuusta 1944 helmikuuhun -45 lännessä paljoakaan sodittu."
Miksihän saksalaiset sitten turhaan vaivautuivat varustamaan Länsiarmeijan ps-divisioonat uudelleen, koska mitään taisteluja ei ollut meneillään ;)
"Ilmeisesti toukokuussa -45 sodan loputtua länsi sai paljon sotasaalistankkeja ja nekin on laskettu muka lännen tuhoamiksi."
Asia on paljon monimutkaisempi. Länsiliittoutuneet näet alkoivat saada paljon sotasaaliskalustoa maalis-huhtikuun vaihteesta lähtien kun heidän armeijansa vyöryivät Reinin itäpuolella olevien panssarijoukkojen täydennys- ja koulutuskeskusten yli, jotka useimmissa tapauksissa mobilisoivat taistelukykyiset uudet panssariosastot ja vanhat kouluvaunut viimeiseen kaaoottiseen yritykseen pidätellä vastustajaa. Näissä oli useasti mukana myös itärintamalle tarkoitettua kalustoa, joka vain paperilla "häviää" jäljettömiin, koska aikaa tai resursseja minkäänlaisten tappiolistojen laatimiseen ei ollut. Liittoutuneet puolestaan useimmiten eivät enää vaivautuneet edes tekemään kunnollista inventaariota kaikesta siitä poskettomasta tavaramäärästä, joka heidän käsiinsä lankesi.
Tämä on yksi niitä tekijöitä, joiden vuoksi täsmällisiä lukuja on äärimmäisen hankala saada aikaan. Se on valitettavaa, mutta täysin inhimillistä, että kaikista yksityiskohdista ei ole tietoa vain saatavissa. - alppivuoristo
MeAgain kirjoitti:
"Jos neukku olisi 4 vuoden ajan tuhonnut noin huonosti Saksan tankkeja niin tottahan toki Wehrmachtin ps-voimat olisivat kasvaneet rajusti vuosina 1941-44."
Ja ne kasvoivat, mutta niin kasvoivat tappiotkin. Kesällä -44 Saksan panssarijoukot saavuttivat molemmilla rintamilla myös siihenastisen tappioennätyksensä ;)
"Toisaalta, missä ja millä ajalla länsi olisi ennättänyt tai kyennyt tuhoamaan noin paljon Saksan vaunuja kun Saksalla ei koskaan ollut kovin kummosiakaan ps-voimia lännessä ?"
No, jos reilua 2000 vaunua Länsiarmeijan käytössä pelkästään kesällä -44 ei pidä "kovin kummoisena" niin...
"...Italiassa ei maan vuoristoisuuden takia käytetty paljonkaan tankkeja..."
Sinun olisi kannattanut informoida Saksan avoimien johtoa asiasta, koska heillä oli parhaillaan seitsemän panssari- ja panssarikrenatööridivisioonaa Italiassa ;)
"Ranskassa oli -44 vain B-luokan joukot..."
Tosin niihin "B-luokan" joukkoihin kuului yksitoista panssaridivisioonaa, jotka oli saatettu täysvahvuisiksi...
"...joukot eikä syyskuusta 1944 helmikuuhun -45 lännessä paljoakaan sodittu."
Miksihän saksalaiset sitten turhaan vaivautuivat varustamaan Länsiarmeijan ps-divisioonat uudelleen, koska mitään taisteluja ei ollut meneillään ;)
"Ilmeisesti toukokuussa -45 sodan loputtua länsi sai paljon sotasaalistankkeja ja nekin on laskettu muka lännen tuhoamiksi."
Asia on paljon monimutkaisempi. Länsiliittoutuneet näet alkoivat saada paljon sotasaaliskalustoa maalis-huhtikuun vaihteesta lähtien kun heidän armeijansa vyöryivät Reinin itäpuolella olevien panssarijoukkojen täydennys- ja koulutuskeskusten yli, jotka useimmissa tapauksissa mobilisoivat taistelukykyiset uudet panssariosastot ja vanhat kouluvaunut viimeiseen kaaoottiseen yritykseen pidätellä vastustajaa. Näissä oli useasti mukana myös itärintamalle tarkoitettua kalustoa, joka vain paperilla "häviää" jäljettömiin, koska aikaa tai resursseja minkäänlaisten tappiolistojen laatimiseen ei ollut. Liittoutuneet puolestaan useimmiten eivät enää vaivautuneet edes tekemään kunnollista inventaariota kaikesta siitä poskettomasta tavaramäärästä, joka heidän käsiinsä lankesi.
Tämä on yksi niitä tekijöitä, joiden vuoksi täsmällisiä lukuja on äärimmäisen hankala saada aikaan. Se on valitettavaa, mutta täysin inhimillistä, että kaikista yksityiskohdista ei ole tietoa vain saatavissa.Kyseinen henkilö luulee maaorjaa torppariksi. Viisainta olisi ollut evakoida Italiassa olevat tyypit itään, antautuihan ne lopulta kuitenkin konkkareineen päivineen.
- itä_saasta
itä-länsi-10-0 kirjoitti:
----Saksan menettämistä 49 000 panssarivaunusta, rynnäkkötykistä, telatykistä ja panssarintuhojavaunusta 17 200 menetettiin länsiliittoutuneita vastaan ja noin 32 000 itärintamalla."----
Jos neukku olisi 4 vuoden ajan tuhonnut noin huonosti Saksan tankkeja niin tottahan toki Wehrmachtin ps-voimat olisivat kasvaneet rajusti vuosina 1941-44. Toisaalta, missä ja millä ajalla länsi olisi ennättänyt tai kyennyt tuhoamaan noin paljon Saksan vaunuja kun Saksalla ei koskaan ollut kovin kummosiakaan ps-voimia lännessä ? P-Afrikan tappiot olivat kokonaisuuteen nähden vähäiset, Italiassa ei maan vuoristoisuuden takia käytetty paljonkaan tankkeja, Ranskassa oli -44 vain B-luokan joukot eikä syyskuusta 1944 helmikuuhun -45 lännessä paljoakaan sodittu. Ilmeisesti toukokuussa -45 sodan loputtua länsi sai paljon sotasaalistankkeja ja nekin on laskettu muka lännen tuhoamiksi.Naakkahuttila on ottanut uuden nimimerkin, mutta tieto pysynyt yllättäen ihan samana :)
Todellinen sodan asiantuntija, jolle esim. työkentät ja jenkkien 50 cal tullut ihan puskista. Hauska se on :) - t.eicke
MeAgain kirjoitti:
"Jos neukku olisi 4 vuoden ajan tuhonnut noin huonosti Saksan tankkeja niin tottahan toki Wehrmachtin ps-voimat olisivat kasvaneet rajusti vuosina 1941-44."
Ja ne kasvoivat, mutta niin kasvoivat tappiotkin. Kesällä -44 Saksan panssarijoukot saavuttivat molemmilla rintamilla myös siihenastisen tappioennätyksensä ;)
"Toisaalta, missä ja millä ajalla länsi olisi ennättänyt tai kyennyt tuhoamaan noin paljon Saksan vaunuja kun Saksalla ei koskaan ollut kovin kummosiakaan ps-voimia lännessä ?"
No, jos reilua 2000 vaunua Länsiarmeijan käytössä pelkästään kesällä -44 ei pidä "kovin kummoisena" niin...
"...Italiassa ei maan vuoristoisuuden takia käytetty paljonkaan tankkeja..."
Sinun olisi kannattanut informoida Saksan avoimien johtoa asiasta, koska heillä oli parhaillaan seitsemän panssari- ja panssarikrenatööridivisioonaa Italiassa ;)
"Ranskassa oli -44 vain B-luokan joukot..."
Tosin niihin "B-luokan" joukkoihin kuului yksitoista panssaridivisioonaa, jotka oli saatettu täysvahvuisiksi...
"...joukot eikä syyskuusta 1944 helmikuuhun -45 lännessä paljoakaan sodittu."
Miksihän saksalaiset sitten turhaan vaivautuivat varustamaan Länsiarmeijan ps-divisioonat uudelleen, koska mitään taisteluja ei ollut meneillään ;)
"Ilmeisesti toukokuussa -45 sodan loputtua länsi sai paljon sotasaalistankkeja ja nekin on laskettu muka lännen tuhoamiksi."
Asia on paljon monimutkaisempi. Länsiliittoutuneet näet alkoivat saada paljon sotasaaliskalustoa maalis-huhtikuun vaihteesta lähtien kun heidän armeijansa vyöryivät Reinin itäpuolella olevien panssarijoukkojen täydennys- ja koulutuskeskusten yli, jotka useimmissa tapauksissa mobilisoivat taistelukykyiset uudet panssariosastot ja vanhat kouluvaunut viimeiseen kaaoottiseen yritykseen pidätellä vastustajaa. Näissä oli useasti mukana myös itärintamalle tarkoitettua kalustoa, joka vain paperilla "häviää" jäljettömiin, koska aikaa tai resursseja minkäänlaisten tappiolistojen laatimiseen ei ollut. Liittoutuneet puolestaan useimmiten eivät enää vaivautuneet edes tekemään kunnollista inventaariota kaikesta siitä poskettomasta tavaramäärästä, joka heidän käsiinsä lankesi.
Tämä on yksi niitä tekijöitä, joiden vuoksi täsmällisiä lukuja on äärimmäisen hankala saada aikaan. Se on valitettavaa, mutta täysin inhimillistä, että kaikista yksityiskohdista ei ole tietoa vain saatavissa.Paskisiset juoksi slaavofiilareiden luo, Aatu valitteli tästä. SS oli ainoa joka kaikilka rintamilla taisteli viimeiseen mieheen ja luotiin. Peiper ei paljoa piippalakkeja fanittavia punaniskoja säästellyt Malmedyssa. Saksan asevoimissa ei Modelin lisäksi ollut tarpeeksi slaavofiilistä länteä vihaavia, SS toimi käsittääkseni asevoimien alaisuudessa.
- nyt-kyllä-naarattaa
MeAgain kirjoitti:
"Jos neukku olisi 4 vuoden ajan tuhonnut noin huonosti Saksan tankkeja niin tottahan toki Wehrmachtin ps-voimat olisivat kasvaneet rajusti vuosina 1941-44."
Ja ne kasvoivat, mutta niin kasvoivat tappiotkin. Kesällä -44 Saksan panssarijoukot saavuttivat molemmilla rintamilla myös siihenastisen tappioennätyksensä ;)
"Toisaalta, missä ja millä ajalla länsi olisi ennättänyt tai kyennyt tuhoamaan noin paljon Saksan vaunuja kun Saksalla ei koskaan ollut kovin kummosiakaan ps-voimia lännessä ?"
No, jos reilua 2000 vaunua Länsiarmeijan käytössä pelkästään kesällä -44 ei pidä "kovin kummoisena" niin...
"...Italiassa ei maan vuoristoisuuden takia käytetty paljonkaan tankkeja..."
Sinun olisi kannattanut informoida Saksan avoimien johtoa asiasta, koska heillä oli parhaillaan seitsemän panssari- ja panssarikrenatööridivisioonaa Italiassa ;)
"Ranskassa oli -44 vain B-luokan joukot..."
Tosin niihin "B-luokan" joukkoihin kuului yksitoista panssaridivisioonaa, jotka oli saatettu täysvahvuisiksi...
"...joukot eikä syyskuusta 1944 helmikuuhun -45 lännessä paljoakaan sodittu."
Miksihän saksalaiset sitten turhaan vaivautuivat varustamaan Länsiarmeijan ps-divisioonat uudelleen, koska mitään taisteluja ei ollut meneillään ;)
"Ilmeisesti toukokuussa -45 sodan loputtua länsi sai paljon sotasaalistankkeja ja nekin on laskettu muka lännen tuhoamiksi."
Asia on paljon monimutkaisempi. Länsiliittoutuneet näet alkoivat saada paljon sotasaaliskalustoa maalis-huhtikuun vaihteesta lähtien kun heidän armeijansa vyöryivät Reinin itäpuolella olevien panssarijoukkojen täydennys- ja koulutuskeskusten yli, jotka useimmissa tapauksissa mobilisoivat taistelukykyiset uudet panssariosastot ja vanhat kouluvaunut viimeiseen kaaoottiseen yritykseen pidätellä vastustajaa. Näissä oli useasti mukana myös itärintamalle tarkoitettua kalustoa, joka vain paperilla "häviää" jäljettömiin, koska aikaa tai resursseja minkäänlaisten tappiolistojen laatimiseen ei ollut. Liittoutuneet puolestaan useimmiten eivät enää vaivautuneet edes tekemään kunnollista inventaariota kaikesta siitä poskettomasta tavaramäärästä, joka heidän käsiinsä lankesi.
Tämä on yksi niitä tekijöitä, joiden vuoksi täsmällisiä lukuja on äärimmäisen hankala saada aikaan. Se on valitettavaa, mutta täysin inhimillistä, että kaikista yksityiskohdista ei ole tietoa vain saatavissa.jos reilua 2000 vaunua Länsiarmeijan
Neropatti keksi Wehrmachtille uuden organisaation, Länsiarmeija. Sellaista Saksalla ei misään vaiheessa sotaa kuitenkaan ollut joten yritä valehdella uudestaan.
Montako työkenttää oli tuolla "Länsiarmeijalla" ? - hohhoijaata
nyt-kyllä-naarattaa kirjoitti:
jos reilua 2000 vaunua Länsiarmeijan
Neropatti keksi Wehrmachtille uuden organisaation, Länsiarmeija. Sellaista Saksalla ei misään vaiheessa sotaa kuitenkaan ollut joten yritä valehdella uudestaan.
Montako työkenttää oli tuolla "Länsiarmeijalla" ?Niin ja montako jenkiltä siepattua cal .50 k-kivääriä, varmaan joka toisella miehellä.
- MeAgain
nyt-kyllä-naarattaa kirjoitti:
jos reilua 2000 vaunua Länsiarmeijan
Neropatti keksi Wehrmachtille uuden organisaation, Länsiarmeija. Sellaista Saksalla ei misään vaiheessa sotaa kuitenkaan ollut joten yritä valehdella uudestaan.
Montako työkenttää oli tuolla "Länsiarmeijalla" ?"Neropatti keksi Wehrmachtille uuden organisaation, Länsiarmeija. Sellaista Saksalla ei misään vaiheessa sotaa kuitenkaan ollut joten yritä valehdella uudestaan."
Eli Saksan Länsiarmeija on nyt muuttunut sotateorioissasi "B-luokan joukoista" olemattomaksi, joten ilmeisesti länsirintamalla ei sitten taisteltu ja kukaan ei oikeasti kuollut? Taidat edustaa jopa "revareidenkin" joukoissa ihan uutta ufologista suuntausta ;)
Mitä luentoja sinulla on seuraavaksi linjalla; "Saksan asevoimat - voittajain suuri propagandahuiputus!" vai "Taisteltiinko toisessa maailmansodassa oikeasti? Sisäpiiriläinen paljastaa." - MeAgain
t.eicke kirjoitti:
Paskisiset juoksi slaavofiilareiden luo, Aatu valitteli tästä. SS oli ainoa joka kaikilka rintamilla taisteli viimeiseen mieheen ja luotiin. Peiper ei paljoa piippalakkeja fanittavia punaniskoja säästellyt Malmedyssa. Saksan asevoimissa ei Modelin lisäksi ollut tarpeeksi slaavofiilistä länteä vihaavia, SS toimi käsittääkseni asevoimien alaisuudessa.
Kiva kun sait viimein kavereita, mutta kipitähän nyt leikkimään siitä.
- v....v....v....v....v
MeAgain kirjoitti:
"Jos neukku olisi 4 vuoden ajan tuhonnut noin huonosti Saksan tankkeja niin tottahan toki Wehrmachtin ps-voimat olisivat kasvaneet rajusti vuosina 1941-44."
Ja ne kasvoivat, mutta niin kasvoivat tappiotkin. Kesällä -44 Saksan panssarijoukot saavuttivat molemmilla rintamilla myös siihenastisen tappioennätyksensä ;)
"Toisaalta, missä ja millä ajalla länsi olisi ennättänyt tai kyennyt tuhoamaan noin paljon Saksan vaunuja kun Saksalla ei koskaan ollut kovin kummosiakaan ps-voimia lännessä ?"
No, jos reilua 2000 vaunua Länsiarmeijan käytössä pelkästään kesällä -44 ei pidä "kovin kummoisena" niin...
"...Italiassa ei maan vuoristoisuuden takia käytetty paljonkaan tankkeja..."
Sinun olisi kannattanut informoida Saksan avoimien johtoa asiasta, koska heillä oli parhaillaan seitsemän panssari- ja panssarikrenatööridivisioonaa Italiassa ;)
"Ranskassa oli -44 vain B-luokan joukot..."
Tosin niihin "B-luokan" joukkoihin kuului yksitoista panssaridivisioonaa, jotka oli saatettu täysvahvuisiksi...
"...joukot eikä syyskuusta 1944 helmikuuhun -45 lännessä paljoakaan sodittu."
Miksihän saksalaiset sitten turhaan vaivautuivat varustamaan Länsiarmeijan ps-divisioonat uudelleen, koska mitään taisteluja ei ollut meneillään ;)
"Ilmeisesti toukokuussa -45 sodan loputtua länsi sai paljon sotasaalistankkeja ja nekin on laskettu muka lännen tuhoamiksi."
Asia on paljon monimutkaisempi. Länsiliittoutuneet näet alkoivat saada paljon sotasaaliskalustoa maalis-huhtikuun vaihteesta lähtien kun heidän armeijansa vyöryivät Reinin itäpuolella olevien panssarijoukkojen täydennys- ja koulutuskeskusten yli, jotka useimmissa tapauksissa mobilisoivat taistelukykyiset uudet panssariosastot ja vanhat kouluvaunut viimeiseen kaaoottiseen yritykseen pidätellä vastustajaa. Näissä oli useasti mukana myös itärintamalle tarkoitettua kalustoa, joka vain paperilla "häviää" jäljettömiin, koska aikaa tai resursseja minkäänlaisten tappiolistojen laatimiseen ei ollut. Liittoutuneet puolestaan useimmiten eivät enää vaivautuneet edes tekemään kunnollista inventaariota kaikesta siitä poskettomasta tavaramäärästä, joka heidän käsiinsä lankesi.
Tämä on yksi niitä tekijöitä, joiden vuoksi täsmällisiä lukuja on äärimmäisen hankala saada aikaan. Se on valitettavaa, mutta täysin inhimillistä, että kaikista yksityiskohdista ei ole tietoa vain saatavissa.Käytännössä Saksan panssari- ja panssaroiduista ns eliittidivisioonista vain Grossdetschland jäi vuonna 1944 itärintamalle kun muut siirrettiin länsiliittoutuneita vastaan. Esim Waffen SS:n panssariarmeijakunta sekä eräs mobilisoiduimmista, Panzer Lehr-divisioona. Vuoden 1944 suurtappioista noin puolet tulikin länsiliittoutuneita vastaan. Unohtaa ei pidä myöskään itsenäisiä raskaita Abteilungen-yksiköitä joita siirrettiin länteen ja etelään syksystä 1943-lähtien.
Järisyttävin on kuitenkin Luftwaffen hävittäjäyksiköiden tilasto: yli 90% tappioista viimeisenä vuonna tuli länsivaltoja vastaan. Neuvostoliiton VVS oli suorituskyvyltään liian heikkotasoinen runsaslukuisuudestaan huolimatta. - MeAgain
"Käytännössä Saksan panssari- ja panssaroiduista ns eliittidivisioonista vain Grossdetschland jäi vuonna 1944 itärintamalle kun muut siirrettiin länsiliittoutuneita vastaan."
Se taas riippuu siitä miten oikeastaan määritellään "eliittidivisioona", koska GD esimerkiksi operoi vieraalla Pantteriosastolla ja joutui jopa luovuttamaan pois oman P-IV osastonsa toisen yhtymän vahvistamiseksi.
"Esim Waffen SS:n panssariarmeijakunta sekä eräs mobilisoiduimmista, Panzer Lehr-divisioona."
Tosin niiden varustaminen ja muodostamine olivat niin pahasti kesken, että PsKlD:llä ei ollut omaa Pantteriosastoa vaan se joutui lainaamaan yhden itärintamalle tarkoitetun ja operoi myöhemmin sekaorganisaatiolla. Divisioona ei saanutkaan omaa panssarirykmenttiään kokoon ennen kuin vasta vuonna -45.
"Vuoden 1944 suurtappioista noin puolet tulikin länsiliittoutuneita vastaan."
Minkä ei pitäisi kesän -44 tapahtumat ja keskitykset huomioon ottaen olla mikään ihme panssarikaluston suhteen. Rynnäkkötykistön suhteen sen sijaan pääosa tappioista tuli väistämättä idässä, koska suurin osa rynnäkkötykistöstä oli siellä.
"Unohtaa ei pidä myöskään itsenäisiä raskaita Abteilungen-yksiköitä joita siirrettiin länteen ja etelään syksystä 1943-lähtien."
Tiikeriosastoista pääosa oli itärintamalla tuohon aikaan, mutta Länsiarmeijan alaisuudessa palveli kyllä itsenäisä panssariosastoja, jotka oli varustettu ranskalaisilla vaunuilla.
- v....v....v....v....v
Ihmisten ei pitäisi antaa Suuren Isänmaallisen Sodan propagandan, myyttien, legendojen ja valheiden sokaista itseään. Tosiasia on se että Neuvostoliiton tilanne vuosien 1941-43 järkyttävien tappioiden ja uhrausten jälkeen oli se että sota oli saatava päätökseen sillä Kremlissä ja Stavkassa alkoi vuoden 1943 lopulla kasvaa pelko siitä että tykinruoka alkaa joko loppua tai sitten tykinruokaksi alkaa tulla liian paljon silmäpuolia, toipilaita, tärähtäneitä, henkisesti vajavaisia, vähemmistökansallisuuksia, muslimeja ja ylipäätänsä luokattoman takapajuista sakkia. Tämä ilmiö pilkisti mm. Kannaksen taisteluissa kesällä 1944 kun alkutappioiden jälkeen Stavkan reservistä tuli tällaista "vapautettujen alueiden" (ukrainalaiset) ja Keski-Aasian perähikijöiden sakkia. Myös yli 45-vuotiaiden ukkojen käyttö etulinjassa sekä pikkupojat alkoi lisääntyä.
- kuhlmey
Luftwaffesta yli puolet oli lännessä 1944-45, Suomi lasketaan länteen.
- Penna-Teuvo
Luftwaffen hävittäjäkoneista enää vain 18% oli idässä vuonna 1944. Itärintamalla oli ajastaan jälkeenjääneitä pommikoneita, syöksypommittajia, tiedustelukoneita, maataistelukoneita sekä hullunkurisia 1930-luvun tason "yöhäirintäkoneita". Myös kokemattomimmat lentäjät lähetettiin itään koska lännessä he eivät olisi kauanollut eläneetkään.
- FRHFXV
Luftwaffen hävittäjälentokoneista vuonna 1944 enää keskimäärin 18% oli itärintamalla. Saksan ilmatorjuntatykeistä enää vain 13%. Nämä ovat järisyttäviä tietoja nille jotka yhä väittävät että Saksan sodankäynnin päärintama olisi ollut idässä. Jos vertaa saksalaisten divisioonien moottorointitasoa huomaa heti että itään jätettiin oman onnensa nojaan taisteluarvoltaan vaatimattomia jalkaväen hevosvetoisia bulkkidivisioonia. Lännessä ja etelässä olevilla joukoilla oli selvästi enemmän moottoriajoneuvoja. Saksan idässä olevat divisioonat muistuttivat hevosvetoisuudessaan suomalaisia joukkoja.
Luftwaffe vuonna 1944 oli täysin statisti myös laadussa USAAF:ään ja RAF:iin verrattuna. Mitä muuta voi odottaa kun sen uusien lentäjien koulutus oli enää alle 50 lentotuntia ja merkkikohtainen koulutus jäi enää vain noin kymmeneen lentotuntiin.- doolittle
Ei ne voineet antaa kaupunkiensa tuhoutua. Tallinnastahan kaikki merkittävä oli vedetty pois ennen ilmapomituksia ja täten alemuskompleksinen sai yhden sulan hatunsa. Rosen lobbasi Suomelle apua, vaikka kieltämätä olihan se pelkurimaista neukuilta pelätä sulktulta ja pudottaa pommit mereen. Venäjällä väitetään vieläkin Helsingin pommitusten olleen 'suuri menestys'. Ei Tallinnan pommituksia voi pitää menestyksenä, lähes puolustuskyvyttömän alueen pommitus vahvisti virolaisten vastarintaa.
- ekkaeemeli
Tallinnaa pommitettiin varmasti sillä samalla Lend-Lease kalustolla ja Douglasin tekniikkaan perustuvilla härveleillä kuin Suomeakin. Jooseppi tunsi suurta alemmuuskompleksia etenkin Hampurin tulimyrskystä ja halusi lämmittää suomalaisia ja virolaisia samalla tavalla.
- erileijona
Tähän pitää muistaa laskea myös kaikki muukin Huttilasta huolimatta. Iivanat puhuvat k6erosti tappioista kertomatta koko totuutta. Kriegsmarinessa palveli noin kolme miljoonaa natsia vuodesta 1935 sodan loppuun. Kriegsmarinen toiminta Itämerellä miinoitusta lukuunottamatta oli olematonta. Huttilan mielestä tietenkin dota Atlantilla oli kumiankoilla leikkimistä. Saksan resursseista puolet oli didottuna länteen 1944, mikäli lasketaan Kriegsmarine. Resurssien määrä ja laatu ei ole sama asia kuin tappiot.
- Görlitz
Tämä on faktatietoa jolle taistolaiset ja Neuvostoliiton muut ihailijat eivät voi mitään.
- näin-on-näreet
Maasodankäynti oli tuotantokustannuksilla mitattuna yllättävän edullista ja tappiot helposti korvattavissa. OKW:n raporttien mukaan Saksalla ei ollut mitään vaikeuksia korvata esim 1943 25 divisioonan menetetyt aseet, ajoneuvot, ammukset ja muut varusteet. Kyseisenä vuonna voimakkaaseen kasvuun lähtenyt panssarivaunu/rynnäkkötykkituotanto ym vei vain 6.8% sotatuotannosta. Itärintaman lentokone-ja armeijakalustomenetykset kesä-elokuussa 1943 veivät vain hieman yli 3% Saksan kyseisen vuoden sotatuotannon arvosta.
- hupparipojulle
------Maasodankäynti oli tuotantokustannuksilla mitattuna yllättävän edullista ja tappiot helposti korvattavissa----
Jos asia on noin kuin sanot niin Saksanhan olisi ollut helppoa lisätä maavoimiaan idässä ja lyödä neukku voittaen siten sodan. Kun todistelusi mukaan se ei olisi vaatinut juuri mitään niin miksi Saksa ei niin tehnyt ja lyönyt neukkua vaan päästi sen tulemaan Berliiniin ja Hitlerin bunkkeriin asti.
Kyllä Saksa yritti kaikkensa 1941-45 ja teki sen mihin kykeni mutta ei kyennyt enempään vaikka sinun oppiesi mukaan se ei olisikaan juuri mitään lisäkustannuksia maksanut. Atlantin valliin ja ns. ihmeaseisiin ei olisi tarvinnut hakata yhtään mitään kun N-liitto olisi lyöty ja antautunut miehitykseen. Wehrmacht olisi seissyt lännessä eikä mitään Normandiaa olisi koskaan tullut. Eli puhut siis sulaa paskaa ihan vaan pelkkää rasistiuttasi. - hooohhh
hupparipojulle kirjoitti:
------Maasodankäynti oli tuotantokustannuksilla mitattuna yllättävän edullista ja tappiot helposti korvattavissa----
Jos asia on noin kuin sanot niin Saksanhan olisi ollut helppoa lisätä maavoimiaan idässä ja lyödä neukku voittaen siten sodan. Kun todistelusi mukaan se ei olisi vaatinut juuri mitään niin miksi Saksa ei niin tehnyt ja lyönyt neukkua vaan päästi sen tulemaan Berliiniin ja Hitlerin bunkkeriin asti.
Kyllä Saksa yritti kaikkensa 1941-45 ja teki sen mihin kykeni mutta ei kyennyt enempään vaikka sinun oppiesi mukaan se ei olisikaan juuri mitään lisäkustannuksia maksanut. Atlantin valliin ja ns. ihmeaseisiin ei olisi tarvinnut hakata yhtään mitään kun N-liitto olisi lyöty ja antautunut miehitykseen. Wehrmacht olisi seissyt lännessä eikä mitään Normandiaa olisi koskaan tullut. Eli puhut siis sulaa paskaa ihan vaan pelkkää rasistiuttasi.Ja vähentää sukellusveneiden tuotannosta ja kaupunkien ilmapuolustuksesta, nllnkö!? U-veneen tuottaminen vaati enemmän resursseja kuin tankien kasaaminen.
- Tiimityötä
Löytyy usein tilastoista ns. ihmeaseiden osuus jotain 30 % osuus koko budjetista, aatun porukka ei ollut talousneroja, mutta he hallitsivat orjatyön, tosin valtaosa vangeista kanteli kiviä ja säkkejä paikasta toiseen.
- Druid-Wiltman
Moottoriajoneuvojen tuotanto vei Saksan sotatuotannosta vain 2-3%. Esim kesällä 1944 yhä vain 2.4%. Niistä huomattava osa ei mennyt armeijalle vaan Luftwaffen ja Kriegsmarinen tarpeisiin. Panssarijoukkojen ja ilmatorjunnan käyttämiin panssarikuljetusajoneuvoihin (half-trucks) meni kesällä 1944 vain 1.6%. Aseisiin meni 7-10% ja niistä keskimäärin 44% Luftwaffen, strategisen ilmatorjunnan ja Kriegsmarinen tarpeisiin. Jopa ammustuotannosta (lentokonevalmistuksen jälkeen suurin menoerä, vuonna 1944 24%, sitä ennen paljon vähemmän) peräti 35-37% keskimäärin ei mennyt kenttäarmeijalle.
Siis armeijan osuus: panssarit, panssaroidut kuljetusajoneuvot ja muut ajoneuvot yhteensä 10%, aseet runsas 5%, ammukset ja ruuti 15%. Yhteensä 30%. Pelkkä lentokonetuotanto (ilman aseita ja ammuksia) vei kesällä 1944 Saksan sotatuotannosta 48.3%.
Eli turha luulla että se itärintama olisi ollut prioriteetti numero yksi Saksan sotatuotannolle. Stallarit ja muut puna-armeijan hypettäjät eivät tiedä tosiasioita.- Burlakov
Taisi olla yhden sukellusvenetorpedon hinta 10 000 dollaria. Panssarivaunun tuotantokustannuksilla sai siis vain ehkä 4 torpedoa. On sekin asia että innovointikustannuksia ei täysin laskettu tuotantokustannuksiin mukaan. Ja nuo hyvin suuret kulut keskittyivät ilma-ja merisotaan joka on teknologisesti paljon kehittyneenpää kuin maasota. Ei Saksa paljon tykkien ja armeijan muiden aseiden innovointikuluihin upottanut rahaa. Uusi panssarivaunu kuten Tiikeri saatiin suunnittelupöydältä taistekentille 11 kuukaudessa. Lentokoneen osalta vaihe vei yleensä 3-5 vuotta.
- itä-länsi-10-0
------Pelkkä lentokonetuotanto (ilman aseita ja ammuksia) vei kesällä 1944 Saksan sotatuotannosta 48.3%. Eli turha luulla että se itärintama olisi ollut prioriteetti numero yksi Saksan sotatuotannolle.---
Räkänokkahupparipoju yrittää esittää, että Saksan lentokonetuotanto meni kaikki länsirintaman sotaan. Ei muuten mennyt, lentokoneita käytettiin myös itärintamalla ja -44 jopa Suomessakin Kannaksella. Tämä vain hupparipojulle tiedoksi näin ensi alkuun. - Burlakov
Kurskin taisteluista kirjoitetuista kirjoista löytyy tieto että Luftwaffella olisi ollut yli 22 000 ajoneuvoa käytössä. Se on enemmän kuin mitä 40 jalkaväkidivisioonalla Wehrmachtin joukoilla keskimäärin oli käytössä.
- näin-on-näreet
Saksan maavoimat Pohjois-Afrikassa, Italiassa ja länsirintamalla olivat huomattavasti motorisoidummat keskimäärin kuin itärintamalla. Jalkaväkidivisioonan varustaminen maksoi vain murto-osan panssaroidun divisioonan kuin esim Waffen SS Leibstandarten.
Tunisiassa keväällä 1943 antautuneiden 70 000 Saksan sotilaan menetys oli myös kirvelevämpi natseille kuin 90 000 bulkkisotilaan Stalingradissa. Tuniassa antautui selvästi korkeamman taisteluarvon sotilaita kuin Stalingradissa.- itä-länsi-10-0
------Tunisiassa keväällä 1943 antautuneiden 70 000 Saksan sotilaan menetys oli myös kirvelevämpi natseille kuin 90 000 bulkkisotilaan Stalingradissa. Tuniassa antautui selvästi korkeamman taisteluarvon sotilaita kuin Stalingradissa----
Mihinkähän "tietoon" tuokin vale perustunee, että Stalingradissa oli vain bulkkitavaraa ja että Saksan tappio siellä oli vain tuo 90 000. Perustuu täysin pelkkiin nazivaleisiin.
Ensinnäkin, kokonaistappio Stalingradissa oli yli 300 000 miestä eikä vain tuo mikä antautumishetkellä oli enää elossa. Motin huollossa Saksa menetti mm. yli 500 lentokonetta ja sitä rataa. Stalingradissa otellut 6. Armeija oli Saksan paras, parhaiten varustettu ja huollettu armeija koska Stalingradin valtaus oli Hitlerin pakkomielle. P-Afrikan ja Tunisian sodasta hän ei piitannut paskan vertaa ja siksi kaikki siellä oli bulkkia.
Joten keksipäs poju uusia valeita ja koeta keksiä niille myös perusteluja joita tosin ei ole. - Khrakov
"Ensinnäkin, kokonaistappio Stalingradissa oli yli 300 000 miestä eikä vain tuo mikä antautumishetkellä oli enää elossa..."
Jaa luku kuitenkin se 285 000 jotka tuhoutuivat motissa ja johon yleisesti rajoitetaan sen taistelun tappiot.
"6. Armeija oli Saksan paras, parhaiten varustettu ja huollettu armeija koska Stalingradin valtaus oli Hitlerin pakkomielle"
Oikeastaan vain ensimmäisen kohta pitää paikkaansa. Se oli kyllä taistelussa jo ansioitunut joukko mutta varustus ja varsinkin huolto oli pahasti retuperällä jo ennen saarroksiin joutumista jopa siinä määrin että miehet kärsivät nälkää jo sitä ennen.
Myöskään Stalingrad ei ollut aluksi mikään H:n pakkomielle joksi se muuttui vasta kun hyökkäys Kaukasuksella pysähtyi ja toiveet öljystä valuivat kaukaasian hiekkaan. - LJKJJV
Saksan 6.armeija oli keskiverto jalkaväen bulkkidivisioonista koottu noin 200 000 sotilaan armeija. Kaikenkaikkiaan sillä oli käytössä vähemmän panssarikalustoa kuin yhdellä Wehrmachtin divisioonalla, Grossdeutschlandilla joka samana talvena taisteli Rhzevin rintamalla merkittävällä tavalla vaikutti siihen että Rhzevissä Zhukov koki suurimman tappionsa sodassa. Ylipäätänsä vuodesta 1942 lähtien Saksan koko armeijan iskuvoima lepäsi yhä enemmän noin 20-25 motorisoidun panssadivisioonan tai panssarikrenatööridivisioonan välillä sekä parinkymmen itsenäisen Abteilung-panssariyksikön varassa. Sen sijaan bulkkidivisioonien taisteluarvo ja varsinkin liikkuvuus oli vaatimatonta tasoa.
Tunisiassa ollut sotavoima oli paljon teknisempi sillä Pohjois-Afrikassa ei bulkkidivisioonilla ollut taisteluarvoa. Sellaiset sotkettiin jalkoihin. Siellä ratkaisi ilmaherruus, liikkuvuus, tulivoima ja strategiset resurssit. Itärintaman sota oli primitiivisempää. - MeAgain
"Kaikenkaikkiaan sillä oli käytössä vähemmän panssarikalustoa kuin yhdellä Wehrmachtin divisioonalla, Grossdeutschlandilla joka samana talvena..."
No, oikeastaan GD oli juuri ennen Stalingradin saartoa aivan yhtä pahasti poltettu kuin 6. A:n kolme PsD:tä ja kaikki noista divisioonista operoivat suunnilleen heikkoa osastoa vastaavalla määrällä panssarikalustoa. Minä jätän "asiantuntijoiden" päätettäväksi saattaisiko se johtua mistä lie salaliitosta, UFOjen hyökkäyksestä tai mitä mielikuvituksenne tällä kertaa jaksaa luodakaan ;)
"Tunisiassa ollut sotavoima oli paljon teknisempi sillä Pohjois-Afrikassa ei bulkkidivisioonilla ollut taisteluarvoa."
AR Afrikalla oli suunnilleen saman verran nopeisiin joukkoihin kuuluneita divisioonia kuin 6. A:kin. Mitä tulee ns. "bulkkidivisiooniin", Tunisian vuoristo oikeastaan paljolti suosi juuri kevyemmin varustettujen italialaisten divisioonien taistelumenetelmiä verrattuna länsiaavikon olosuhteisiin. - itä-länsi-10-0
LJKJJV kirjoitti:
Saksan 6.armeija oli keskiverto jalkaväen bulkkidivisioonista koottu noin 200 000 sotilaan armeija. Kaikenkaikkiaan sillä oli käytössä vähemmän panssarikalustoa kuin yhdellä Wehrmachtin divisioonalla, Grossdeutschlandilla joka samana talvena taisteli Rhzevin rintamalla merkittävällä tavalla vaikutti siihen että Rhzevissä Zhukov koki suurimman tappionsa sodassa. Ylipäätänsä vuodesta 1942 lähtien Saksan koko armeijan iskuvoima lepäsi yhä enemmän noin 20-25 motorisoidun panssadivisioonan tai panssarikrenatööridivisioonan välillä sekä parinkymmen itsenäisen Abteilung-panssariyksikön varassa. Sen sijaan bulkkidivisioonien taisteluarvo ja varsinkin liikkuvuus oli vaatimatonta tasoa.
Tunisiassa ollut sotavoima oli paljon teknisempi sillä Pohjois-Afrikassa ei bulkkidivisioonilla ollut taisteluarvoa. Sellaiset sotkettiin jalkoihin. Siellä ratkaisi ilmaherruus, liikkuvuus, tulivoima ja strategiset resurssit. Itärintaman sota oli primitiivisempää.----Saksan 6.armeija oli keskiverto jalkaväen bulkkidivisioonista koottu noin 200 000 sotilaan armeija. Kaikenkaikkiaan sillä oli käytössä vähemmän panssarikalustoa kuin yhdellä Wehrmachtin divisioonalla----
Vahvuus elokuussa hyökkäyksen kaupunkiin alkaessa oli yli 300 000 ja taistelun aikana armeijalle toimitettiin runsaasti vahvistuksia. Panssareita luonnollisestikin tarvitaan vähemmän kaupunkitaisteluissa.
-----Tunisiassa ollut sotavoima oli paljon teknisempi sillä Pohjois-Afrikassa ei bulkkidivisioonilla ollut taisteluarvoa.----
Tunisian sillanpäässä ei ps-voimilla ollut tilaa liikkua toisin kuin Venäjän aroilla siksi sinne ei mitään konearmeijaa uhrattu. Tunisia oli sivusotanäyttämö jonne ei valiolaatua saanut uhrata. Siellä ei ollut tarkoituskaan voittaa vihollista, ainoastaan käydä viivytyssotaa ja sellaiseen sotaan laitetaan aina kakkosluokan armeijat varustukseltaan. - MeAgain
Kilpailetteko te kaksi nyt siitä kumpi onnistuu tekemään itsestään suuremman idiootin?
"Tunisian sillanpäässä ei ps-voimilla ollut tilaa liikkua..."
Jep, noin 500 km levyisellä rintamalla oli selvästi liian vähän tilaa...
"...siksi sinne ei mitään konearmeijaa uhrattu."
Paras laittaa sana asiasta Hitlerille ja Mussolinille myös, jotta he eivät lähetä sinne viittä ps-divisioonaa ja vastaavaa määrää moottoroituja divisioonia ;)
"Tunisia oli sivusotanäyttämö jonne ei valiolaatua saanut uhrata."
Siinä tapauksessa kahdella edellä mainitulla veikolla on jotain selittämistä esimiehelleen, kuka ikinä sen käskyn on asettanut ;)
"Siellä ei ollut tarkoituskaan voittaa vihollista..."
Eli akselivallat kokoajan pelasivat liittoutuneiden pussiin? No, eihän se ole jälkimmäisiltä pois...
"...ja sellaiseen sotaan laitetaan aina kakkosluokan armeijat varustukseltaan."
Toivottavasti Adolfin ja Beniton käskijät eivät saa tietää tuota, sillä jätkillä olisi hankala selittää, miksi he olivat polttaneet sellaisen joukon mekanisoituja divisioonia ;)
PS. Koska kilpailu on niin tiukka, te kaksi nappaatte jaettuna viikon idiootin tittelin - Khrakov
LJKJJV kirjoitti:
Saksan 6.armeija oli keskiverto jalkaväen bulkkidivisioonista koottu noin 200 000 sotilaan armeija. Kaikenkaikkiaan sillä oli käytössä vähemmän panssarikalustoa kuin yhdellä Wehrmachtin divisioonalla, Grossdeutschlandilla joka samana talvena taisteli Rhzevin rintamalla merkittävällä tavalla vaikutti siihen että Rhzevissä Zhukov koki suurimman tappionsa sodassa. Ylipäätänsä vuodesta 1942 lähtien Saksan koko armeijan iskuvoima lepäsi yhä enemmän noin 20-25 motorisoidun panssadivisioonan tai panssarikrenatööridivisioonan välillä sekä parinkymmen itsenäisen Abteilung-panssariyksikön varassa. Sen sijaan bulkkidivisioonien taisteluarvo ja varsinkin liikkuvuus oli vaatimatonta tasoa.
Tunisiassa ollut sotavoima oli paljon teknisempi sillä Pohjois-Afrikassa ei bulkkidivisioonilla ollut taisteluarvoa. Sellaiset sotkettiin jalkoihin. Siellä ratkaisi ilmaherruus, liikkuvuus, tulivoima ja strategiset resurssit. Itärintaman sota oli primitiivisempää."Siellä ratkaisi ilmaherruus, liikkuvuus, tulivoima ja strategiset resurssit. Itärintaman sota oli primitiivisempää."
Mielenkintoinen termi tämä itärintaman primitiivisyys, muista rintamista poiketen siksi voisi lukea lähinnä se ideologia jonka mukaan sieltä lähettiin hakemaan lebenstraumia arjalaiselle herrarodulle ja alistamaan ns. slaavilaiset orjiksi. Muilta rintamilta puuttu tämä tuhoamissota jos kohta siihen ei olisi saksan kannalta kannattanut tuhlata resursseja myöskään itärintamalla. Yksi vähän huomiotta jäänyt seikka oli rautatievaunukapasiteetin tuhlaaminen juutalaisten kuljettamiseen päinvastaiseen suuntaan jotka kaikki oli taas poissa sotamateriaalin kuljettamisesta itään.
Toiseksi mainitsemasi sodankäynnin elementit olivat ( ja ovat edelleen ) hyvin ratkaisevia myös itärintamalla. - Khrakov
itä-länsi-10-0 kirjoitti:
----Saksan 6.armeija oli keskiverto jalkaväen bulkkidivisioonista koottu noin 200 000 sotilaan armeija. Kaikenkaikkiaan sillä oli käytössä vähemmän panssarikalustoa kuin yhdellä Wehrmachtin divisioonalla----
Vahvuus elokuussa hyökkäyksen kaupunkiin alkaessa oli yli 300 000 ja taistelun aikana armeijalle toimitettiin runsaasti vahvistuksia. Panssareita luonnollisestikin tarvitaan vähemmän kaupunkitaisteluissa.
-----Tunisiassa ollut sotavoima oli paljon teknisempi sillä Pohjois-Afrikassa ei bulkkidivisioonilla ollut taisteluarvoa.----
Tunisian sillanpäässä ei ps-voimilla ollut tilaa liikkua toisin kuin Venäjän aroilla siksi sinne ei mitään konearmeijaa uhrattu. Tunisia oli sivusotanäyttämö jonne ei valiolaatua saanut uhrata. Siellä ei ollut tarkoituskaan voittaa vihollista, ainoastaan käydä viivytyssotaa ja sellaiseen sotaan laitetaan aina kakkosluokan armeijat varustukseltaan."Vahvuus elokuussa hyökkäyksen kaupunkiin alkaessa oli yli 300 000 ja taistelun aikana armeijalle toimitettiin runsaasti vahvistuksia "
Noo Armeijaryhmä B:tä oli juuri ennen hyökkäyksen alkua heikennetty siirtämällä 9. PsD ja 11.PsD keskiselle AR:lle. Lisäksi armeijaryhmä A:ta oli heikennetty enemmän siirtämällä n.10 divisioonaa Leningradiin, keskiselle AR:lle tai jopa kokonaan pois itärintamalta liittoutuneiden maihinnousun pelossa. Vaikka joku pioneeripataljoona tulikin vahvistukseksi ei se mitenkään riittänyt korvaamaan poistumia yleensä mikä oli koko itärintaman ongelma alusta asti.
Ja mitä mitä tulee taistelun aikaiseen huoltoon sekin toimi tahmeasti kun perille Stalingradiin tuli n. puolet 6. Armeijan tarpeista koska junakapasiteetti oli tiukilla edm. divisioonien siirtelyistä, juutalaisten kuljetuksista ja partisaanitoiminnan aiheuttamista viivytyksistä. Koko armeija kärsi nälkää ja huolto oli retuperällä jo kauan ennen NL:n vastahyökkäystä. - Khrakov
"Tunisiassa keväällä 1943 antautuneiden 70 000 Saksan sotilaan menetys oli myös kirvelevämpi natseille kuin 90 000 bulkkisotilaan Stalingradissa. "
Tosiaan tuo luku on virheellinen ja monesti jo korjattu ja tarkoittaa siis niitä antautuneita tammikuussa 1943.
Tunisiaa ja Stalingradia molempia täytyi huoltaa ilmateitse mutta miksi sitten näiden mielestäsi " korkean taisteluarvon" omaavien joukkojen huollosta irroitettiin itse Göringin käskystä n.100 Junkersia huoltamaan 6.Armeijan "bulkkisotilaita"?
- Cxvcvbvc
Maasotaan Saksa käytti sotatuotannosta noin 30%, USA ja Britannia 20-25% ja Japani vain 16-18%. Vain Neuvostoliitto käytti yli 50%. Mutta niinpä NL kärsikin 14 241 000 sotilaan tappiot menehtyneitä. Maasota on takapajuisinta ja verisintä. Japanin armeijan miehitetyillä alueilla piti itse rahoittaa kulunsa. Niinpä Japanin armeijan sotilaat mm viljelivät ja pitivät yllä kauppoja ja yrittivät näin hankkia varoja. Ei siiä kyllä puskajussit korkealle nostettu arvoasteikolla. USA ja Britannia pyrkivät selvästi teknologisesti kehittyneenpään sotaan. Niinpä vain 40 000 brittiarmeijan sotilasta kuoli länsirintamalla viimeisen 11 kuukauden ratkaisutaisteluissa. Ensimmäisessä maailmansodassa vuonna 1918 menehtyneitä oli 220 000.
- V.P.Lehto
Kuvaavaa on että mitä lähemmäs Normandian maihinnousun päivää tultiin sitä enemmän mm Britannia leikkasi panssarivaunutuotantoaan ja ylipäätänsä maavoimien hankintoja sekä sitä enemmän siirsi resursseja ilmasotaan ja eteenkin strategisiin pommikoneisiin.
Maasota oli länsivaltojen prioritteetiasteikolla selväsi ilma- ja merisotaa matalammalla. USA leikkasi kaikkiaan 60%:lla maavoimien hankintoja vuoden 1942 alun suunnitelmiin nähden.
Stalin ja Hitler kävivät sotaa vanhanaikaisella ajattelumalleilla. VVS ja Luftwaffe olivat kömpelöissä käsissä. Oikea visio modernista sodankäynnistä puuttui.- puhut.lapsellisia
----Maasota oli länsivaltojen prioritteetiasteikolla selväsi ilma- ja merisotaa matalammalla----
Niin oli ja siksipä juuri Wehrmachtin tuhoaminen jäikin Puna-armeijan tehtäväsksi. Sen se hoiti kiitettävästi ja länsi pääsi sitten nauttimaan neukun saaman voiton antimista, omia miehiään paljonkaan tapattamatta. Viisasta ja perin "nykyaikaista" sodankäyntiä.
......Stalin ja Hitler kävivät sotaa vanhanaikaisella ajattelumalleilla. Oikea visio modernista sodankäynnistä puuttui.----
Ihan hevonhumppaa. Ilmasodalla ei sotaa silloin ratkaistu kuten ei ratkaista nytkään, ei ratkaistu myöskään Koreassa eikä Indokiinassa. Maavoimat on ratkaiseva aselaji, muut ovat avustavia. Nähtiin Irakissakin 1991, maasota tarvittiin huolimatta liittouman valtavista ja kehittyneistä ilmavoimista. - vaikkaettaj
puhut.lapsellisia kirjoitti:
----Maasota oli länsivaltojen prioritteetiasteikolla selväsi ilma- ja merisotaa matalammalla----
Niin oli ja siksipä juuri Wehrmachtin tuhoaminen jäikin Puna-armeijan tehtäväsksi. Sen se hoiti kiitettävästi ja länsi pääsi sitten nauttimaan neukun saaman voiton antimista, omia miehiään paljonkaan tapattamatta. Viisasta ja perin "nykyaikaista" sodankäyntiä.
......Stalin ja Hitler kävivät sotaa vanhanaikaisella ajattelumalleilla. Oikea visio modernista sodankäynnistä puuttui.----
Ihan hevonhumppaa. Ilmasodalla ei sotaa silloin ratkaistu kuten ei ratkaista nytkään, ei ratkaistu myöskään Koreassa eikä Indokiinassa. Maavoimat on ratkaiseva aselaji, muut ovat avustavia. Nähtiin Irakissakin 1991, maasota tarvittiin huolimatta liittouman valtavista ja kehittyneistä ilmavoimista.Ja jos ne Kriegsmarinen ja Luftwaffen voimat olisi kaikki vapautettu itään, niin... sukellusveneen valmistaminen ei ole sinun joutavien neulontanuttujen kanssa verrattavissa. Kriegsmarine oikeastaan olisi voinut antaa ukkojaan maavoimiin, mikä Aatu olisi kuunnellut Dönitziä Raederin sijaan. Meilläkinhän tärvettiin jumalattomasti rahaa Väinämöisiin ja Vesihiiseihin antaen lopulta soltulle korkeintaan kiväärin. Japanilaisten ongelma oli suurien kelluvien peltipurkkien sijasta lentotukialusten puute.
- olihaniillä
Dönitz ja Galland oli molemmat järkimiehiä. Raederilla ja Göri gillä oli suurempi valta kuin järkimiehillä. Dönitz olisi halunut kolmesataa sukellusvenettä joilla näännyttää Englanti, se halus vähän Leningradin meiningiä Buckinghamiin.
-----sitä enemmän siirsi resursseja ilmasotaan ja eteenkin strategisiin pommikoneisiin.----
Niin, jätti ratkaisevan maasodan käymisen neukun ja jenkin harteille keskittyen entistä syvällisemmin siviilien polttamiseen tulimyrskyillä.- hehhheehh
Anni_Huttila kirjoitti:
-----sitä enemmän siirsi resursseja ilmasotaan ja eteenkin strategisiin pommikoneisiin.----
Niin, jätti ratkaisevan maasodan käymisen neukun ja jenkin harteille keskittyen entistä syvällisemmin siviilien polttamiseen tulimyrskyillä.Ja seuraavana varmaan arvoisa asiantuntijamme kertoo miten briteillä oli jo 1941 maihinnousualuksia joilla oltaisi pystytty 'avaamaan toinen rintama', mutta pirruuttaan odottivat Normandiaan jättäen 'pyhät viattomat slaavit' surman suuhun. Jenkit muistaakseni sai myös ison osan neukun käyttämistä vedenkestoisista vekottimista valmiiksi vasta 1943. Puna-Armeija liikkui Suomen jorpakoissa käytännössä kokonaan amerikkalaisen vedenkestävän Ford GPA-ajoneuvon varassa.
- MeAgain
Takaisin vanhoihin juttuihin kun uusista alkaa höyry loppua, kaiketi?
"Kuvaavaa on että mitä lähemmäs Normandian maihinnousun päivää tultiin sitä enemmän mm Britannia leikkasi panssarivaunutuotantoaan...USA leikkasi kaikkiaan 60%:lla maavoimien hankintoja vuoden 1942 alun suunnitelmiin nähden."
Olenpa selostanut sinulle ainakin pariin kertaan aiemmin miksi ps-tuotantoa leikattiin rajusti vuoden -43 jälkeen ja syynä ei ollut maataistelujen "pieni prioriteetti". Syy oli siinä, että Yhdysvaltojen tuotanto oli täyttänyt pääosan omasta ja liittolaisten (Kansainyhteisön, NL:n, Ranskan) vaunutarpeesta siihen mennessä. Aikaisemmin "jäädytettyjen" vaunumallien tilalle voitiin tuossa vaiheessa siirtää uudet parannetut Shermanin muunnelmat ja keskittyä modernisoimaan Amerikan mantereella olevia lukuisia vanhoja runkoja uusilla komponenteilla. Kymmenien tuhansien tarpeettomien uusien vaunurunkojen valmistaminen tuossa sodan vaiheessa oli ollut resurssien tuhlaamista ja ainoastaan lisännyt romutettavan kaluston määrää sodan jälkeen.
Kansainyhteisöllä oli panssareiden puolesta vieläkin vähemmän hätää, koska heidän taistelujoukkonsa eivät enää kasvaneet samaan tahtiin kuin yhdysvaltalaisten. Normandian maihinnousun jälkeen he saattoivat jopa ryhtyä muuttamaan ps-vaunuja tornittomiksi miehistönkuljetusvaunuiksi, koska he olivat enemmän huolissaan jalkaväkensä suojelemisesta kuin panssareiden määrästä.
- huvittavaa
Huttilan hengenheimolaiset Tokiossa, Moskovassa ja Berliinissä kuvittelivat lyövänsä seitsemän meren ruhtinaat. Molotoville ja Stalinille kävi selväksi jo Aatun Norjan reissusta, että väärällä puolella ollaan. Saksalla ei yksinkertaisesti ollut resursseja lähteä suursotaan 1939 sen enempää kuin neukuillakaan. Japanilaisilla oli parhaat mahdollisuudet, mutta nekin meni pieleen. Anglo-saksinen osaaminen merenkulussa ja muutenkin sodankäynissä on ylivertaista.
Japanin sodanjohdossa ainakin Yamamoto ymmärsi maansa resurssit ja realiteetit, niinpä pyrittiinkin sokki-iskuun, joka lamaannuttaisi Yhdysvaltain laivaston ja kansan taistelutahdon.
"In the first six to twelve months of a war with the United States and Great Britain I will run wild and win victory upon victory. But then, if the war continues after that, I have no expectation of success."
– Isoroku Yamamoto
Ja niin kävi, että sodan pitkittyessä tuli kunnolla turpaan, vaikka amiraali Yamamoto ei sitä enää ollut näkemässäkään.- elonlaskuoppi
Kollimaattori kirjoitti:
Japanin sodanjohdossa ainakin Yamamoto ymmärsi maansa resurssit ja realiteetit, niinpä pyrittiinkin sokki-iskuun, joka lamaannuttaisi Yhdysvaltain laivaston ja kansan taistelutahdon.
"In the first six to twelve months of a war with the United States and Great Britain I will run wild and win victory upon victory. But then, if the war continues after that, I have no expectation of success."
– Isoroku Yamamoto
Ja niin kävi, että sodan pitkittyessä tuli kunnolla turpaan, vaikka amiraali Yamamoto ei sitä enää ollut näkemässäkään.Tiedä sitten oliko niilläkään resursseja lopulta. Sata englantilaista toki hallitsi Intiaa, mutta montako samuraita olisi tarvittu. Japanilla oli tasan miljoona ukkoa Kaakkois-Aasiaa 'vapauttamassa' ja Saksalla pelkästään Suomessa ja Norjassa vuonna 1944 yli puolimiljoona ukkoa. Sodan voittamiseksi pojat olisivat tarvinneet ihmeaseita ja salahyökkäyksiä, liittoutuneiden teollinen ylivoima oli murskaava. Ukkojen puutteen lisäksi pitää ottaa huomioon malariat, takapajuiset logistiset ongelmat ja muut josta pojat kärsi. 40-luvun Burman viidakot olivat logistinen helvetti.
elonlaskuoppi kirjoitti:
Tiedä sitten oliko niilläkään resursseja lopulta. Sata englantilaista toki hallitsi Intiaa, mutta montako samuraita olisi tarvittu. Japanilla oli tasan miljoona ukkoa Kaakkois-Aasiaa 'vapauttamassa' ja Saksalla pelkästään Suomessa ja Norjassa vuonna 1944 yli puolimiljoona ukkoa. Sodan voittamiseksi pojat olisivat tarvinneet ihmeaseita ja salahyökkäyksiä, liittoutuneiden teollinen ylivoima oli murskaava. Ukkojen puutteen lisäksi pitää ottaa huomioon malariat, takapajuiset logistiset ongelmat ja muut josta pojat kärsi. 40-luvun Burman viidakot olivat logistinen helvetti.
No niinhän se Yamamotokin oli sitä mieltä, että jos tappelu pitkittyy, tulee tunti turpaan. Eihän tarvinnut kuin merilinjat Japanilta katkaista, niin homma oli käytännössä taputeltu: olisi tarvinnut enää odotella.
- njet-pravda
"Moskovassa"
Hölyn pölyä. NL ei suunnitellut mitään hyökkäyssotia eikä etenkään länsimaita vastaan. Se oli luonteeltaan puolustuksellinen valtio ja hakia ainoastaan turvaa sotahulluja Saksaa ja Japania vastaan. njet-pravda kirjoitti:
"Moskovassa"
Hölyn pölyä. NL ei suunnitellut mitään hyökkäyssotia eikä etenkään länsimaita vastaan. Se oli luonteeltaan puolustuksellinen valtio ja hakia ainoastaan turvaa sotahulluja Saksaa ja Japania vastaan.Sarkasmi on sinussa vahva.
- tarantossa
njet-pravda kirjoitti:
"Moskovassa"
Hölyn pölyä. NL ei suunnitellut mitään hyökkäyssotia eikä etenkään länsimaita vastaan. Se oli luonteeltaan puolustuksellinen valtio ja hakia ainoastaan turvaa sotahulluja Saksaa ja Japania vastaan.Eipä sillä ollut voimiakaan hyökätä 30-luvulla kuin naapuriensa kimppuun, jos edes niidenkään. Jooseppi toki luuli ennen talvisotaa omaavansa maailman mahtavimman voittamattomimman työläisten ja talonpoikien armeijan. Ukon luulet karisi nopeasti Suomen pakkasissa.
tarantossa kirjoitti:
Eipä sillä ollut voimiakaan hyökätä 30-luvulla kuin naapuriensa kimppuun, jos edes niidenkään. Jooseppi toki luuli ennen talvisotaa omaavansa maailman mahtavimman voittamattomimman työläisten ja talonpoikien armeijan. Ukon luulet karisi nopeasti Suomen pakkasissa.
------Eipä sillä ollut voimiakaan hyökätä 30-luvulla kuin naapuriensa kimppuun, jos edes niidenkään. ----
Paitsi että tuhosi perinpohjin suuren japanilaisarmeijan Halhin-Golin taistelussa 1939. Olisi halutessaan voinut jatkaa ja ajaa japsit Tyyneen mereen uimasilleen mutta ei halunnut suursotaa toisin kuin ihailemasi, nykyiset länsivallat, Saksa, italia ja Japani. Ja taisi siinä sotahullujen jengissä olla Suomikin mukana.- MeAgain
"Paitsi että tuhosi perinpohjin suuren japanilaisarmeijan..."
Paitsi, että se "suuri japanilaisarmeija" koostui yhdestä vahvistetusta divisioonasta ja molempien puolten tappiot olivat aika tasaiset. Mitään "suuria japanilaisarmeijoita" ei tunkeutuisikaan NL:n alueelle niin kauan kuin kiinalaiset jatkoivat taistelua ja kuluttivat Japanin imperiumin resursseja.
"...mutta ei halunnut suursotaa toisin kuin ihailemasi, nykyiset länsivallat, Saksa, italia ja Japani."
Jep, NL paljon mielummin harrasteli Saksan kanssa yhteistyössä koskien Puolaa, Baltian maita ja Suomea. Useat pienet sodat ovat kaiketi sinulle suloisempia ;)
PS. Voisit oikeastaan muuten kokeilla sitä ein volk, ein reich -rutiiniasi pitkästä aikaa kun puolustelet tuota. Muistathan? "Kansat tulee palauttaa yhteisöönsä" ja niin edelleen... - hoohhh
Anni_Huttila kirjoitti:
------Eipä sillä ollut voimiakaan hyökätä 30-luvulla kuin naapuriensa kimppuun, jos edes niidenkään. ----
Paitsi että tuhosi perinpohjin suuren japanilaisarmeijan Halhin-Golin taistelussa 1939. Olisi halutessaan voinut jatkaa ja ajaa japsit Tyyneen mereen uimasilleen mutta ei halunnut suursotaa toisin kuin ihailemasi, nykyiset länsivallat, Saksa, italia ja Japani. Ja taisi siinä sotahullujen jengissä olla Suomikin mukana.Ihanko Tokioon asti. Kumiveneilläkö!? Etäisyydet oli huollon kannalta liian pitkiä ja täten homma jäi rajakahakaksi päättyen kiinalaisiltakin usein unohtuneeseen hyökkäämättömyyssopimukseen diktatuurien välillä.
- wolfpackk
Ongelma oli Saksan tuotanto ja sopparit yleensäkin. Suunnitelma Z laadittiin muistaakseni 1933. Saksalla oli harvoja Dönitzin tapaisia visionäärejä joita ei kuunneltu juuri missään asiassa. Kaarlon merirosvojen uhreiksi jiutuivat ilmeisesti myös suomalaiset. Jooseppi osasi uudistua.
- Stieglitz
Sotateknologian suhteen Japani oli selvästi kehittyneempi kuin Neuvostoliitto. Japanin aluminiinituotannon ja terästuotannon lukemat vuoden 1942 kesästä kesään 1944 (Mariaanien suurtappio) olivat myös Neuvostoliiton tasoa. Neuvostoliitto ei todellisuudessa tuottanut oikein mitään laadukasta vaan kävi primitiivista massa-armeijan itärintaman maasotaa hyvin keskinkertaisella kalustolla. Japanilla oli sen sijaan laadukasta laivastoteknologiaa sekä tasokkaat joskin liian suppeat laivaston lentäjät. Tyynimeri oli teknologisesti hyvin vaativa taistelukenttä. Itärintama taas ei sitä ollut.
- Khrakov
"Neuvostoliitto ei todellisuudessa tuottanut oikein mitään laadukasta vaan kävi primitiivista massa-armeijan itärintaman maasotaa hyvin keskinkertaisella kalustolla"
Tuo on usein toistettu väite joka ei täysin pidä paikkaansa. NL:n valmistamat vaunut, tykit, raketinheittimet olivat laadukkaita ja ennenkaikkea silti massatuotantoon sopivia eikä eri malleihin tuhlattu juurikaam resursseja.
Saksan ongelma oli oikeastaan koko massatuotannon puute jota ei Speerkään saanut kunnolla käyntiin. Yksittäiset vaunut koottiin lähes paikallaan johon optiikka ja komponentit teetätettiin käsityönä josta syystä vaunuja oli hidas valmistaa. Lisäksi lukemattomat eri vaunutyypit estivät tehokkaasti kunnon massatuotannon käynnistymistä. - eonidnixonkisdinger
Ja tässäkin jenkit olivat valmiita pelastamaan massamurhaajan kasvot lainaamalla silke veneitä.Japanin kannalta saivat onneksi vaivoin amerikkalaisten avulla otettua Kurillit. Liittoutuneiden yhteisen maihinnousun jälkeen Puna-Armeija olisi varmasti raiskannut jokaisen naisen Tokiossa. Hirohitoa uhkailtiin kirjaimellisesti kansanmurhalla, mikälk antautumista ei tule. Venäjän laivastolla on vieläkin yksi surkea lentotukialus ja monta muuta länttä jäljessä olevaa peltipurkkia.
- zxcvbnmkl
Alunperin Marshal suunnitteli yli 200 divisioonan maa-armeijaa Usalle. Mutta Roosevelt, laivasto ja ilmavoimat modernine johtajineen visioi tulevaisuuden sotaa jossa maavoimat ovat pienemmät, mekanisoidummat ja pääosa varustelusta menee ilma- ja merivoimille. Niinpä Usa soti sotansa vain 90 divisioonalla ja oli huikeasti tehokkaampi kuin Saksa tai Neuvostoliitto.
Usa tuotti panssarivaunuja itsensä tarpeisiin, btiteille, puna-armeijalle, Ranskalle ja muille liittoutuneille eikä panssarituotanto silti noussut edes 3% suuremmaksi sotatuotannon kokonaisarvosta.
Maasota oli primitiivistä, suhteellisen halpaa ja näin kalustomenetykset helposti ja nopeasti korvattavissa. Vain neuvostoliittolainen maailmankuva ja sen propagandan jatkuva toisto maasotakeskeisyydellä panssari - ja tykkituotantokeskeisyydellä on hämännyt massat ja suurimman osan historiantutkijoista.
Maasota 1939-45 ei näytellyt niin keskeistä roolia kuin luullaan. Ilma- ja merten herruudella kontrolloidaan tuotantoprosesseja sekä materiaalivirtoja.- MeAgain
"Alunperin Marshal suunnitteli yli 200 divisioonan maa-armeijaa Usalle. Mutta Roosevelt, laivasto ja ilmavoimat modernine johtajineen visioi tulevaisuuden sotaa jossa maavoimat ovat pienemmät..."
Armeija määräsi sodan aikana ilmavoimien asioista ja heillä oli syvällisemmät syyt toimilleen kuin presidentin kristallipallon näyttämät kuvajaiset "modernista" tulevaisuudesta. Yleensä liittoutuneiden sotilaallinen tilanne oli maailmanlaajuisesti parantunut vuoden -42 lopulta lähtien pahimpien kriisien hellitettyä itärintamalla, Afrikassa ja Tyynellämerellä. Se vähensi hälytystilaa myös Yhdysvaltojen liikekkannallepanon suhteen.
Ratkaisevinta oli kuitenkin Yhdysvaltojen maantieteellinen asema, joka pakotti kuljettamaan ja huoltamaan divisioonat kahden valtameren taakse. Armeijan logististen arvioiden mukaan heillä olisi riittävän suuri haaste pystyä kouluttamaan ja viemään taisteluun edes vajaat 100 divisionaa vuoden -44 loppuun mennessä, jolloin isointa osaa 200-300 divisioonan vahvuisesta armeijasta ei koskaan edes saataisi kentälle missään järjellisessä aikataulussa jos ollenkaan. Pääosa maavoimien divisioonista pääsikin taisteluun vasta Normandian jälkeen.
Mikään täydellinen ratkaisu se ei ollut ja esmes Tyynenmeren sotanäyttämöllä operaatioita täytyi rajoittaa saatavilla olevien maajoukkojen määrän vuoksi.
"Usa tuotti panssarivaunuja itsensä tarpeisiin, btiteille, puna-armeijalle, Ranskalle ja muille liittoutuneille..."
Ihme, sinä lopulta tajusit asian. No, kolmaskymmenes kerta toden sanoo ;) - Khrakov
Maasota oli primitiivistä, suhteellisen halpaa ja näin kalustomenetykset helposti ja nopeasti korvattavissa. Vain neuvostoliittolainen maailmankuva.."
Onko se merisota tai ilmasota jotenkin jalompaa kun mukana on kehittyneempää teknologiaa? Tulisiko sotimista muuttaa niin että pelkät Transformersit mittelevät jalosti keskenään?
"Vain neuvostoliittolainen maailmankuva ja sen propagandan jatkuva toisto maasotakeskeisyydellä panssari - ja tykkituotantokeskeisyydellä on hämännyt massat ja suurimman osan historiantutkijoista."
Hämännyt miten? Neuvostoliittoko ei käynyt maasotaa ja suoltanut liukuhihnoilta massoittain maasodankäyntiin tarkoitettua kalustoa? Pikemmin propagandaa on ollut sen suunnattomien tappioiden vähättely ja salaaminen ja toisaalta saksan tappioiden paisuttelu.
- Wegelius.C
Suuren Isänmaallisen Sodan jargonistit alleviivaavat yli 100 000 panssarivaunun, 144 000 lentokoneen ja yli 300 000 tykin tuotantoaan. He jättävät laatukriteerit huomioimatta, samoin sen että radioita, kuljetusajoneuvoja sekä tuotopanoksis virtasi lend lease-apuna. NL:n alumiinituotanto olisi esim riittänyt vain 60 000 lentokoneen valmistukseen. NL ei tuottanut käytännössä yhtään veturia eikä juuri yhtään panssaroituja kuljetusajoneuvoja. Kenttätykin hinta oli vain 1/5 panssarivaunun hinnasta. Kuljetuspanssarin 1/4.
Mikäli NL olisi yrittänyt tuottaa itse veturinsa, samassa,suhteessa tykkejä, panssareita ja kuljetuspanssareita kuin Saksa olisi panssarivaunutuotanto ja tykkituotanto lähes puolittunut, samoin lentokonetuotanto.
Neuvostoliiton "oma tuotanto" on syytä siis kyseenalaistaa. Ilman liittolaisten apua hommasta ei olisi oikein tullut mitään. Vaje olisi maksettu yhä vain kauheimmilla miehistötappioilla. Tykinruoka olisi ennenpitkää loppunut kun se uhkasi oikeasti sitö tehdä jo vuoden 1944 alkupuolella. Tässä syy puna-armeijan kiristyneeseen kuriin, uhkauksiin ja kasvaviin omien teloituksiin pelotetarkoituksena. - Stroganov
Kun 100 000 maavoimien sotilasta menettää 100 000 käsiasettaan ja 5 000 konekivääriä ja 500 kenttätykkiä sekä 500 kranaatinheitintä on kustannus ollut vuosina 1942-43 lopulta vain 7-8 milj dollaria. Jos siihen lasketaan 10 divisioonan 5 000 kuorma-autoa nousee hinta tuplasti mutta yhä jäädään alle 20 miljoonan dollarin kustannuksen. Nuo menetykset olivat pientä sen rinnalla kun samaan aikaan esim Saksa käytti betoniseen suojarakentamiseen vuonna 1943 noin 4 miljardia RM:ää eli noin 1.6 miljardia dollaria.
Lasketaanpa yhden divisioonan aseistaminen (Saksa).
12 000 kivääriä/konepistoolia: 0.25 milj $
1 000 konekivääriä: 0.1 milj $
80 tykkiä: 0.8 milj $
500 kuorma-autoa: 1 milj $
Miinat, puhelimet, asut, ammukset ym 1 milj $
3-4 miljoonalla varustettiin suurinpiirtein divisioona. Ei siis ihme ettei Saksalle tuottanut vaikeuksia varustaa uudelleen vuosittain 25 jv divisioonaa ja kymmenkuta panssaridivisioonaa.
Panssaridivisioonan varustaminen tankein (150 kpl) ja kuljetusajoneuvoin (50-70 APV) maksoi 6-7 miljoonaa dollaria enemmän kuin jv-divisioonan. Siis noin 10 miljoonaa. Oleellisinta oli se ettei menetetyn kaluston korvaaminen tarvinnut juuri innovaatioita. Tykit olivat niitä samoja joita oli valmistettu jo 30-luvulla, jopa aiemmin. Panssarivaunujen innovointi oli vähäisempää kuin mitä lentokoneiden. Mitä enemmän tuotettiin sitä edullisemmaksi yksikköhinta muodostui. Maasodan materiaalitappioiden merkitystä on siis liioiteltu. Jos lentotukialus upotettiin oli sillä huimaavasti suurempi ja dramaattisempi vaikutus. Korvaava alus saatiin vasta 2 vuoden kuluttua, jos sittenkään.- Khrakov
"Kun 100 000 maavoimien sotilasta menettää 100 000 käsiasettaan ja 5 000 konekivääriä ja 500 kenttätykkiä sekä 500 kranaatinheitintä on kustannus ollut "
Ekonomistit kun kustannuslaskevat niin pieleen menee. Ajatteletko että nuo 100 000 sotilasta vain hylkäävät aseensa ja antautuvat tai pakenevat kentältä? Paljon dramaattisempi ja vaikeammin korvattava on ihmishenkien menetys. Kokeneen lentokoneen- panssarivaunu- tai sukellusvenemiehistön menetys on jopa mahdoton korvata.
- Wegelius.C
Puskajussin taisteluarvo on mitätön sukellusvenekippariin tai lentotukialuskomentajaan verrattuna. Samoin B-29 pommikoneen koulutetun miehistön taisteluarvo on jotain aivan muuta kuin itärintamalla kyykkivän kivääriryhmän.
Lopettakaa jo höpinät maasodan keskeisestä asemasta modernitoituneessa maailmansodassa eteenkin vuosina 1943-45. Itärintaman maasota oli naurettavan alkeellista verrattuna teknologiaesti kehittyneeseen strategiseen ilma- ja merisotaan. Ja ottakaa jo päänne pois Setä Josif Stalinin peräaukosta.- Khrakov
"Puskajussin taisteluarvo on mitätön sukellusvenekippariin tai lentotukialuskomentajaan verrattuna. Samoin B-29 pommikoneen koulutetun miehistön taisteluarvo on jotain aivan muuta kuin itärintamalla kyykkivän kivääriryhmän. "
Noo kuitenkin esim. Vietnamissa USA:n huipputeknologinen armeija ei kyennyt lyömään tunneleissa kyykkivää alkeellista puskajussia juuri sen doktriinin mukaisesti jossa suuria maa-alueita ei miehitetä.
"Lopettakaa jo höpinät maasodan keskeisestä asemasta modernitoituneessa maailmansodassa eteenkin vuosina 1943-45. Itärintaman maasota oli naurettavan alkeellista verrattuna teknologiaesti kehittyneeseen strategiseen ilma- ja merisotaan. Ja ottakaa jo päänne pois Setä Josif Stalinin peräaukosta."
Ja kuitenkin ne alkeelliset idän bolsevikkilaumat valtasivat puolet eurooppaa tuoden sinne oman pysähtyneen poliittisen järjestelmänsä vuosikymmeniksi mikä on sinänsä valitettavaa.
Yhdelläkään sukellusveneellä tai pommikoneella ei kaupunkeja vallattu joten halusit tai et kyllä maasodalla juurikin itärintamalla koko sodan ajan sattui olemaan erittäin keskeinen asema. Sitä asemaa ei kumonnut mitenkään liittoutuneiden tai edes saksan kehittyneenmpi teknologia.
Tuo teknologian kehitys ylipäänsä ei ole mikään uusi meidän aikaamme rajoittuva tekijä tai niin yksinkertainen juttu että sen perusteella voisi tehdä jotain universaaleja johtopäätöksiä. - höpötys.seis
Khrakov kirjoitti:
"Puskajussin taisteluarvo on mitätön sukellusvenekippariin tai lentotukialuskomentajaan verrattuna. Samoin B-29 pommikoneen koulutetun miehistön taisteluarvo on jotain aivan muuta kuin itärintamalla kyykkivän kivääriryhmän. "
Noo kuitenkin esim. Vietnamissa USA:n huipputeknologinen armeija ei kyennyt lyömään tunneleissa kyykkivää alkeellista puskajussia juuri sen doktriinin mukaisesti jossa suuria maa-alueita ei miehitetä.
"Lopettakaa jo höpinät maasodan keskeisestä asemasta modernitoituneessa maailmansodassa eteenkin vuosina 1943-45. Itärintaman maasota oli naurettavan alkeellista verrattuna teknologiaesti kehittyneeseen strategiseen ilma- ja merisotaan. Ja ottakaa jo päänne pois Setä Josif Stalinin peräaukosta."
Ja kuitenkin ne alkeelliset idän bolsevikkilaumat valtasivat puolet eurooppaa tuoden sinne oman pysähtyneen poliittisen järjestelmänsä vuosikymmeniksi mikä on sinänsä valitettavaa.
Yhdelläkään sukellusveneellä tai pommikoneella ei kaupunkeja vallattu joten halusit tai et kyllä maasodalla juurikin itärintamalla koko sodan ajan sattui olemaan erittäin keskeinen asema. Sitä asemaa ei kumonnut mitenkään liittoutuneiden tai edes saksan kehittyneenmpi teknologia.
Tuo teknologian kehitys ylipäänsä ei ole mikään uusi meidän aikaamme rajoittuva tekijä tai niin yksinkertainen juttu että sen perusteella voisi tehdä jotain universaaleja johtopäätöksiä."Noo kuitenkin esim. Vietnamissa USA:n huipputeknologinen armeija ei kyennyt lyömään tunneleissa kyykkivää alkeellista puskajussia juuri sen doktriinin mukaisesti jossa suuria maa-alueita ei miehitetä. "
Itseasiassa kykeni ja niinkin täydellisesti, että näiden tunneleissa kykkivien puskajussien Vietcong pyyhkäistiin käytännössä täysin kartalta Tet-hyökkäyksen yhteydessä.
Sen jälkeen sotaa jatkoi käytännössä kokonaan konventionaalisin keinoin Pohjois-Vietnamin armeija, joka oli hyvun koulutettu ja varustettu vakinainen armeija panssarivaunuineen, tykistöineen ja hävittäjineen. - iitkutauta
Ei se yksistään siitä ollut. Ei ensinnäkään ollut viisasta ryttyillä anglo-saksisille merimiehille ja samaan aikaan aukoa turpaa maailman suurimpiin kuuluvalle ihmismassalle. Nämä yli-ihmiset eivöt tietääkseni käyttäneet edes akkojaan peltotöisdä. Turha se oli Speerin selitellä sotien jälkeen sitä mihin resurssit milloinkin olisivat pitäneet suunnata. Ai että kun on saksalaista neroutta ajatella, että kallis Tirpitz oli käytännössä uppoamiseensa asti parkissa Norjassa. Kershawn mielestä ilmeisesti Raeder ja Göring möhlivät pahasti. Dönitz tajusi, että sukellusveneillä vain voitetaan. Luftwaffessa tukittiin pitkänmatkan pommikoneita vaativien turvat, vaikka lupassa antauduttiinkin Hermannin ja Aatun Amerika Bomber huuruille. Neukku panosti hyvin vähän laivastoonsa ennen sotia.
- FRHFXV
Toisen maailmansodan kalleimmat projektit:
1) B-29 pommikone joka kuljetti mm. ensimmäiset atomipommit
2) Manhattan-projekti (atomipommi)
3) V2-aseet
Kaikki kolme sidoksissa strategiseen ilmasotaan. Muita tärkeitä tekijöitä: kaikuluotaimet, tutkat, pimeähavaintolaitteet, tietokoneet ja tietojen analysointiteknologia, ensimmäiset älypommit, XII-sukupolven sukellusveneet (Saksa) jne... - ryssä.on.ryssä
USA löi Natsi-Saksan, Japanin ja Italian ja kärsi taistelutappioina 290 000 sotilaan menetykset menehtyneinä.
Stalinin sodankäynti johti 14 241 000 nwuvostosotilaan menehtymiseen koska Neuvostoliitolla ei ollut teknologista osaamista ja sodankäynti muutenkin ihmisihenkiä uhraavaa. Natsi-Saksa oli näiden ääripäiden välissä. - KGIOK
Neuvostoliiton "mahtavuuden" lumoihin jääneiden on vaikeaa aina muistaa edes sitä että puna-armeijan divisioonakin oli miesvahvuuksillakin vain kolmasosa amerikkalaisesta ja liikkuvuus heikkoa (ilman Studebakkereita). Usan jalkaväkidivisioonat olivat käytännössä kaikki mekanisoituja. Sen panssaridivisioonien jalkaväki liikkui kaikki panssaroiduissa kuljetusvaunuissa ja sen tykistön liikkuvuus, tulivoima, tuliteho ja menetelmät huomattavasti tasokkaammat kuin Saksalla ja Neuvostoliitolla. Saksan panssaridivisioonien jalkaväestä korkeintaan vain yksi pataljoona liikkui kuljetuspanssareilla, muut kuorma-autojen lavoilla tai jalkaisin. NL:n ps-joukkojen jalkaväki tankkien kansien päällä jolloin ne olivat helppoja saaliita kivääri- ja tykkitulella.
Ilmavoimien osalta USAAF oli omaa luokkaansa Luftwaffeen ja VVS:ään verrattuna. Iskukyvyssä vain US Navy Air Force ja RAF kykenivät edes kilpailemaan samassa sarjassa. - näin-on-näreet
Saksan sotatuotannon rahallista arvoa on verrattava USA:n vastaavaan lähinnä niin että Saksa kykeni tuottamaan 95 000 lentokonetta vain keskittymällä vuoden 1943 loppupuolelta yksimoottorisiin koneisiin kun USA (ja Britannia) tuottivat suuria määriä nelimoottorisia lentokoneita joiden kustannukset saattoivat olla jopa kuusinkertaiset yksimoottorisiin nähden. Neuvostoliitto tuotti myös etupäässä vain yksimoottorisia (hävittäjät ja maataistelukoneet). Saksa ja Neuvostoliitto eivät pystyneet strategiseen ilmasotaan eivätkä pitkän toimintasäteen operointiin.
- HFHHGH
Puna-armeijan divisioonien lukumäärä kasvoi mutta keskivahvuudet laskivat suorastaan ällistyttävän alhaiselle tasolle sodan jälkipuoliskolla. Baltian rintamalla monissa divisioonissa vahvuus oli vuonna 1944 enää 4 400 sotilasta. Helmikuussa 1945 jopa vain 3 600. Rykmentit supistettiin kaksipataljoonaisiksi. Pataljoonissa oli enää kaksi kiväärikomppaniaa ja komppanioissa monissa enää kaksi joukkuetta (komppaniassa vain 64 miestä). Yleisellä tasollakin kiväärikomppanian määrävahvuus oli 1944 enää 91 sotilasta.
Mistä moinen kutistaminen? Kyse ei ollut mistään järkeistämisestä vaan siitä yksinkertaisesta syystä että tykinruoka kiväärikomppanioihin alkoi uhkaavasti hiipua vuonna 1944.
Kun suomalaisessa jv-pataljoonassa määrävahvuisena oli noin 1 000 miestä oli puna-armeijan pataljoonissa jopa keskimääräistä isoimmissakin enää alle 500 miestä. Pataljoonan kolmessa kiväärikomppaniassa vain 273 sotilasta.
Näin puna-armeijan pataljoona menetti taistelukykynsä yhden kovan taistelun jälkeen. Tämä selittää sen miksi Ihantalassa, Äyräpäässä ja U-linjalla 1944 useissa puna-armeijan pataljoonissa oli taisteluvahvuudet romahtaneet 10-50 sotilaan tasolle. Tuollaisilla porukoilla ei marssita Kotkaan Helsingistä puhumattakaan. Ainoa hyvä puoli oli ettei noita ryysyläisiä ollut vaikeampi enää huoltaa kuin ei ollut huollettavia. Paksuniskainen huoltomajuri pääsi helpommalla ja popsi lend lease säilykkeet suihinsa. - Görlitz
Noin puolet Saksan maasodan kustannuksista (30%) koostui ammuskulutuksesta, varsinkin sodan loppupuolella.
- suuntaantaitoiseenhäviö
Sukellusveneissä oli torpedojen kanssa ongelmia ja tankit jääty paikoilleen neukkulassa. Tämä oli sitä 'tehokkuutta' jonka avulla meikäläistenkin piti päästä heinää korjaamaan jo 41. Englantilaisia suorastaan nauratti yli-ihmisten puheet merileijonista Norjan reissun jälkeen. Puna-armeija päätti rangaista niiden naisia jo talvella 41 simahtaneen panzerin vieressä. Ja merileikit ei mitään todista. Jos ne ois saaneet ilmaherruuden kanaalilla, niin millä ne olisi tuoneet miehitysarmeijan yli kanaalin. 300 000 ukon tuominen Norjaan tuotti suunnattomia vaikeuksia. Blucherin uppoamisen jälkeen oli mahdotonta viedä Lontooseen miehitysarmeijaa ja hoitaa sen huolto.
- FRHFXV
Maasodassa menetetyt aseet olivat panssareita lukuunottamatta edullisia massatuotannossa. Esim Saksan armeijan yleisesti käyttämä 105 mm:n tykki maksoi vain 15 000 RM:ää ja tuokin hinta on sodan alkuvaiheessa. Vuoden 1943 tuotannossa niitä valmistettiin 4 800 kpl. Tarpeen vaatiessa tykistä irroitettiin myös optiset osat talteen jolloin rautaosan menetyksen osuus oli selvästi vähäisempi kuin tuo 15 000 sotilasta. Vuonna 1943 koko Saksan sotatuotannosta (noin 35 miljardia RM:ää) kenttätykistön valmistusarvo oli vähäinen. 80% noin 4-4.5 miljardin arvoisesta betonisesta suojarakentamisesta kohdistui suoraan länsivaltojen strategista ilmasotaa vastaan suojautumiseen. Kenttätykit (7 500 kpl) muodostivat vain noin 130-150 miljoonan eli 0.4%:n osuuden. Mikä painoarvo olisi siis ollut menetetyllä miljoonalla kiväärillä tai konepistoolilla ja 50 000 konekiväärillä? Todennäköisemmin niiden massatuotannon arvo oli alle 100 miljoonaa RM:ää eli noin 30-40 miljoonaa dollaria.
V-2 aseisiin Saksa upotti yli 3 miljardia RM:ää. Innovaatiokulut saattoivat nostaa hinnan vieläkin korkeammaksi. 2.5 miljardia on paljastunut liian alhaiseksi lukemaksi dokumenttien perusteella. Ilmasota nieli kevyesti yli 20 miljardia Saksan sotamenoista. Vuoden 1944 lopussa sukellusvenetuotanto ohitti jälleen hyökkäysvaunu/rynnäkkötykkituotannon arvon. - Khrakov
Noo itärintaman ja Afrikan primitiivistyyttä ja laadullista eroa pohtiville voisi huomauttaa että Wermachtin kolmestatoista raskaasta Tiger-pataljoonasta kaksi annettiin Rommelille loput Neuvostoliittoon. Yleensäkin Wehrmachtin ns. parhaimmisto vuoti kuiviin juuri itärintamalla.
- MeAgain
Jos Rommelille antamisella AR Afrikkaa tarkoitetaan niin siinä tapauksessa se olisi enemmänkin kaksi viidestä Tiikeriosastosta, koska sen enempää ei ollut olemassa tuona aikana. Suunnitelma kolmannen osaston siirtämisestä ei kulkenut mihinkään, koska meriteiden katkeaminen esti kuljettamasta kalustoa edes kaikille jo sillanpäässä olleille joukoille.
- Druid-Wiltman
Vuonna 1943 liittoutuneiden pommitukset leikkasivat Saksan lentokonetuotantoa niin että vähintäin 5 500 lentokonetta jäi tuottamatta. Todellinen vaikutus lienee ollut yli 6 000. Itärintamalla Luftwaffe menetti samana vuonna selvästi vähemmän, noin 3 400 lentokonetta. Sen tappiot RAF:ia ja USAAF:ää vastaan Saksan kotialueen puolustamisessa olivat suuremmat kuin itärintamalla (yli 4 600). Itseasiassa tappiot Välimerelläkin olivat suuremmat, noin 3 900 konetta. Itärintaman vaikutus Luftwaffen kokonaismenetyksiin (noin 18 000) oli lopulta vain noin 19% vuonna 1943. Ja kyse oli siis sodankäynnin osasta joka jo tuossa vaiheessa vei Saksan varustelusta 55-58%. Vuonna 1944 pelkästään lentokoneiden tuottaminen vei 47-48% Saksan varustelusta. Itse ilmasodan kokonaisosuus on ollut varmuudella yli 60%.
Panssarivaunujen tuottaminen vei varustelusta eri vuosina 4-8%. Keskiarvo hieman alle 7%. Silti ihmiset tuijottavat etupäässä noita panssarisodan tunnuslukuja. Nämä ihmiset ovat nielleet pitkälle maasodankäynnin ylikorostajien maailmankuvan sekä eteenkin neuvostokliseet. - Stieglitz
Jonkinlaisena nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä että Saksan maavoimien tarkoitetun matskun tuottamisesta taistelupanssarit ym telatykit muodostivat noin neljäsosan, muut ajoneuvot ja aseet toisen neljäsosan ja ammustuotanto noin puolet. Jos tapahtui katastrofi ja panssaritappiot olivat keksimääräisen suhteen mukaisia olivat kalustotappiot kaikkiaan hieman yli 2 x menetetyt panssarit sillä ammuksia ei niin hirveästi varastoitu.
Esim. Kurskin taistelujen hyökkäysvaiheen eli Operaatio Citadellen kalustotappiot Saksan armeijalle olivat siis käytännössä jotain luokkaa 2 x 326 x 100 000 RM eli noin 65 miljoonaa Valtakunnan markkaa. Luftwaffen kalustomenetys (193) nosti kalustotappion noin 90 miljoonaan RM:ään joka on kerrassaan mitätön osuus Saksan vuoden 1943 sotatuotannosta. Mikäli ammuskulutus huomioidaan mukaan lienee kokonaiskulutus (poistuma) jotain 120-130 miljoonaa RM:ää. Se vastaan noin 0.4% Saksan vuoden 1943 sotatuotannon arvosta (johon ei laskettu mukaan siis tuota valtavavaa betonista suojarakentamista mikä kyseisenä vuonna oli menossa eikä edes läheskään kaikkia ilmasodan suunnittelukustannusosuutta). - lopullinen-totuus
Taisipa olla juuri Phillips Payson O'Brien joka laski Saksan itärintaman kalustetappiot lentokoneineen päivineen koko kesältä 1943 (kesä-elokuu) ja päätyi arvioon että menetetty kalusto ammuksineen vastasi lopulta vain 3-3.5% koko sen vuoden Saksan sotatuotannosta. Ilman muuta oli siis selvää ettei Saksan kykyä käydä ja jatkaa sotaa millään itärintaman kulutussodalla saatu nitistettyä. Ei varsinkaan kun jopa kesästä 1943 aina kevääseen 1944 ulottuvalla jaksolla Saksan materiaali- ja miehistötappiot itärintamalla olivat yhä vain noin neljäsosa Neuvostoliiton tappioista eikä lentokone- ym tuotannossa NL kuitenkaan ollut kuin 1:2 suuremmalla volyymillä pelissä. Se todellinen kuolettava isku tuli sitten vuoden 1944 alussa lännessä. RAF ja USAAF murskasivat Luftwaffen puolustuskyvyn ja aloittivat moukaroimaan Saksan synteettistä polttoainetuotantoa ja Saksan rautatieverkostoa maihinnnousua pohjustaessaan. Tuon paussin aikana Saksa kykeni nostamaan sotatuotantoaan mutta heinäkuussa 1944 alkoi senkin murskajaiset ja Saksan tuotantojuhlat päättyivät siihen. Lentokonetuotannon nousu tapahtui orjatyövoimalla kellarikerroksissa, siirtymällä lähes täysin halpaan yksimoottoriseen tuotantoon ja tinkimällä laatukriteereistä. Siitä ei ollut Luftwaffelle paljoa apua kun polttoainepula romahdutti lentäjäkoulutukset ja supisti jopa taistelulentoja. Ilmasuojan menetys oli katastrofi Saksan armeijalle kuten havaitsimme kesän 1944 tapahtumista.
Neuvostoliitto itse ei tämän prosessin aikaansaamiseksi oikeastaan pystynyt itse vaikuttamaan asiaan sillä sen oman armeijan liikkuvuuden parantuminen huomattavasti vuoden aikana johtui lähes yksinomaan USA:n toimittamasta lend leasesta ja eteenkin niistä kuorma-autoista. Tämän tosiasian toteaminen Venäjällä saattaa johtaa esim historioitsijan tapauksessa vaikeuksiin sillä nyky-Venäjällä on jälleen omaksuttu tiukkalinjainen stalinistinen dogmaattisuus Suuresta Isänmaallisesta Sodasta. - lopullinen-totuus
Vuoden 1943 jälkipuoliskolta aina sodan loppuun asti Saksan ilmatorjunnan painopiste, 80% oli länsliittoutuneiden strategista ilmasotaa vastaan. Lopuista osa oli Välimeren suunnalla ja itärintama muodosti ilmatorjunnasta lopultakin vain 13-14%.
Vuonna 1944 Saksan hävittäjälentokonetappioista alle 10% tuli enää itärintamalta. Loppuvuonna 1944 pääsi Saksan uuden polven sukellusvenetuotanto alkuun ja niinpä viimeisellä neljänneksellä Saksan sukellusvenetuotanto ohitti jälleen panssarituotannon arvolla mitattuna. Tuossa vaiheessa amiraali Dönitz saikin tahtonsa läpi ja Hitler vaati ehdottomasti Kurinmaan alueen puolustamista Saksan armeijalta jotta Döninzin sukellusveneille jäi harjoittelu- ja suojaalue Itämerelle. Siinä yksi esimerkki lisää miten alisteiseen asemaan Saksan maasota joutui suhteessa ilma- ja merisodankäyntiin. Saksan sodanjohto mieluummin uhrasi puskajussinsa jotta kovemman taisteluarvon sotavoimat saivat harjoitetella ja valmistautua strategiseen sotaan. Saksa yritti sinnikkäästi loppuun saakka upotussodalla kääntää asetelmia. Tyhmää tai ei mutta ainakin se kertoo vakuuttavasti mitä asioita suurvallat priorisoivat.- lopultakintotuus
Juuri näin.
Saksan olisi viimeistään Stalingradin tappion jälkeen kannattanut lopettaa maavoimiin rahoittaminen ja keskittyä pelkästään korkeamman taisteluarvon omaaviin moderneihin suihkuhävittäjiin ja uudenmallisiin sukellusveneisiin!
Lopulta iivana ja kumppanit olisivat saaneet pitkän nenän!
- v....v....v....v....v
XXI-polven sukellusveneet jotta niillä olisi ollut vaikutusta sotaan olisi pitänyt saada melko pian Atlannille vuoden 1943 alun sukellusvenesodan tappion jälkeen. Sukellusveneet kaikkiaan olivat Saksan ainoa todellinen ase jolla se pystyi ajoittain pahasti horjuttamaan liittoutuneita ja niiden sotataloutta. Sukellusvenesodan häviö sinetöi sen että liittoutuneet kykenivät jatkossa nopeammin viemään materiaalia pienin tappioin minne tahansa. Alkuvuonna 1942 Saksa onnistui tuhoamaan niin paljon materiaalikuljetuksia että mm. Usan lentokonetuotanto putosi noin 25%:lla suunnitellusta (noin 10 000 lentokonetta jäi alumiinipulan takia valmistamatta). Myös USA:n armeijalle kuuluvaa materiaali upposi paljon Atlannille. Vuoden 1942 puolivälissä länsivallat olivat tuon kriisin teknologisella osaamisella ja ilmavalvonnalla eliminoineet.
- aivan-eri-asia
Lukuja on niin monta kuin laskijoitakin sillä on ihan makuasia mitä lasketaan sodan kuluiksi.
Avaus perustuu uusnazien laskelmiin missä tendenssinä on koettaa painaa n-liiton merkitys tuossa sodassa mahd. alas. Jos lasketaan hinta jokaiselle kaatuneelle ja haavottuneellekin monen muun kuten menetettyjen työpäivien ohella niin jo alkaa palaa Reichsmarkkoja rutkasti enemmän kuin noissa vaihtoehtoisen faktan laskuissa. - lopullinen-totuus
Saksan sotatuotannon jakauma ja niiden kohdentumat eri rintamille ja eri maita vastaan tiedetään kohtuullisen tarkalla haarukalla.
1) Maasota käsitti 30% tuotannosta ja siitä noin 65% oli taistelua Neuvostoliittoa vastaan. Siis itärintaman maasota vei Saksan sotatuotannosta vain 20%
2) Ilmasota vei leijonan osan Saksan sotatuotannosta: noin 58%. Se käsitti lentokoneiden valmistuksen lisäksi niiden aseet, ammukset, apulaitteiston, ilmatorjunnan ja näiden joukkojen tarvitseman kaluston ja ajoneuvot. Ilmasota kohdentui noin 75%:sti taisteluun länsivaltoja vastaan. Osuus on ollut jopa suurempi mikäli otetaan huomioon se että V-asetuotanto kohdistui 100:si länsivaltoja vastaan. Betonisen suojarakentamisen osuus nostaa entisestään läntisen ilmasodan painoarvoa tuotannossa jos se laskettaisiin mukaan. Todennäköisin arvio onkin se että kokonaisuudessaan ilmasodasta noin 80% kohdistui länsivaltoja vastaan
3) Merisodankäynti oli voittopuolisesti sukellusvenesotaa ja täysin länsivaltoja vastaan käytävää. Noin 95% Saksan merisodasta oli sotaa länsivaltoja vastaan laajalle alueella.
Noista kolmeasta osa-alueesta saadaan arvio jonka mukaan 0,65 x 30% 0,20 x 58% 0,05 x 12% = 31.7%
Mikäli ilmasodasta on 25% kohdistunut itärintamaan 20%:n sijasta nousee itärintaman osuus 34.6%:iin.
Kannattaa muistaa että laskelmissa pitäisi ottaa huomioon myös liittoutuneiden tuhoama Saksan sotatuotanto. Vuonna 1943 vaikka vaihe ei ollut vielä alkuunkaan Saksalle se tuhoisin tuhosiavat länsiliittoutuneet Saksan sotatuotantoa pommituksilla suoraan tai välillisesti enemmän kuin mitä Saksa menetti itärintamalla ja Välimerellä kalustoa. Esim Saksan lentokonetuotanto putosi vähintäin 5 500 koneella joita ei kyettykään pommitusten takia valmistamaan tai jotka olivat olleet jo melko valmiita/puolivalmiita. Todellinen määrä lienee ollut kuitenkin yli 6 000 konetta, melkein tuplasti sen minkä Luftwaffe menetti samana vuonna itärintamalla.- V.P.Lehto
Frankson, Zetterling, Bonn ja kumppanit ovat kahlanneet läpi Saksan panssarikaluston tappiot koko sodan ajalta ja niistä 65% tuli itärintamalla. Tuo on oikeastaan aika hyvä indikaattori sille minkä osan maasodasta itärintama vei. Toistaalta tappiot eivät suinkaan tarkoita sitä että muusta varustamisesta ja ylläpidosta itärintama olisi niellyt edes 65%:a sillä tosiasiassa Saksan armeijasta alle puolet oli itärintamalla. Mutta menkööt kokonaiskulutuksesta tuo 65%.
Saksan lentokoneista vuonna 1943, siis ne mitä oli käytössä ja se mikä pommitusten takia menetettiin vain alle 20% kokonaismenetyksistä johtui itärintaman sodasta. Viimeisenä vuonna osuus laski entisestään sillä liittoutuneet tuhosivat valtavasta Saksan lentokonetuotannon standardisoinnista (siirtyminen yksimoottorisiin) ja orjatyövoiman käytöstä huolimatta aikanakin neljäsosa tuotannosta menetettiin pommitusten takia. Itse taistelurintamillakin itärintaman osuus oli pudonnut 17-25%:iin eri vuosineljänneksillä. Keskiarvo oli noin 22%. Mikäli menetetty tuotanto pommitusten takia oli 1/4 laski itärintaman osuus vain 16-17%:iin mikä on aika realistinen arvio.
- Khrakov
Itärintaman vähättelystä on tullut näköjään muotia. Samasta kinastelivat myös Hitler kenraaliensa kanssa. Jälkikäteen viisastellen voi todeta, että H:n olisi kannattanut ottaa puna-armeija tosissaan ja keskittää viimeistään Ardennien hyökkäyksessä käytettyjä voimia itärintamalle. Mutta hän kieltäytyi uskomasta neuvostojoukkojen murskaavaa ylivoimaa ja kielsi toistuvasti siirtämästä joukkoja itärintamalle vaikka tarve oli suuri. Pian Ardennien epäonnistuneen hyökkäyksen jälkeen tammikuussa -45 puna-armeija hyökkäsi
( 2200 000 miestä ja 5400 panssarivaunua ja 46 000 tykkiä ) Sleesiaan. Halusi tai ei tuo kostonhimoinen armeija oli suurempi uhka kuin länsirintaman kuten oli ollut koko sodan ajan.
Hitlerin viha bolsevismia ja päälle tunkevaa vahvempaa ideologiaa vastaan esti häntä näkemästä itärintaman todellista uhkaa ja toisaalta tahto keskittää joukkoja ja suuri osa tuotettavasta uudesta kalustosta länteen ikään kuin varteenotettavaa vastustajaa kohtaan aiheuttaa vain tuotantolukuja katsoville vääristymän jonka mukaan itärintama olisi ollut jokin pieni sotanäyttämö. Se oli alusta loppuun painopiste ja sinne olisi saksan kannattanut keskittää huomattavasti enempi joukkoja.- MeAgain
"Itärintaman vähättelystä on tullut näköjään muotia."
Kokeile siihen sanoja "pakkomielle" ja "yhden tyypin" niin saat oikein sen kaavan, jota hän on harrastanut 'bout talvesta 2015 ;)
"Samasta kinastelivat myös Hitler kenraaliensa kanssa."
Ensisijaisesti Guderianin, tyypin joka oli suunnilleen yhtä taipumaton jäärä kuin Gröfaz itse. Guderianin pakkomielteenä oli palauttaa uudelleen hinnalla millä hyvänsä ne "vanhat hyvät ajat" itärintamalla ohjaamalla käytännössä kaikki panssarivoimat hänen organisoiminaan rullaamaan venäläisten yli kohti lopullista voittoa, vaikka se tarkoittaisikin muiden rintamien tyhjentämistä ;)
"Jälkikäteen viisastellen voi todeta, että H:n olisi kannattanut ottaa puna-armeija tosissaan ja keskittää viimeistään Ardennien hyökkäyksessä käytettyjä voimia itärintamalle."
Siinä tapauksessa liittoutuneiden talvioffensiivi olisi todella osunut koko yhdysvaltalaisen 12. AR leveydellä Länsivallin puolustukseen, joka olisi silloin ollut käytännössä vain rajoitetun liikkuvuuden omaavien jv-divisioonien varassa. Ilman merkittäviä panssarireservejä toiveet länsiliittoutuneiden pysäyttämisestä Reinin länsipuolella ovat todella vähäiset.
Ihan ilmankin, Saksan Länsiarmeija oli jo ennen oman offensiivinsa alkamista joulukuussa joutunut - pitkin hampain - rikkomaan possupankkinsa ja lähettämään kaikkein kriittisimmille lohkoille hyökkäykseen varattuja panssarijoukkoja.
"Halusi tai ei tuo kostonhimoinen armeija oli suurempi uhka kuin länsirintaman kuten oli ollut koko sodan ajan."
Kaiketi pitäisikin kysyä; kenen näkökulmasta? Hitlerin näkökulmasta katsoen hän tiesi aika hyvin, mikä hänen kohtalonsa olisi kumman hyvänsä vastustajan käsissä ja se oli tilanteen huomioiden viime kädessä ainoa ratkaiseva tekijä. Puhtaasti sodankäynnin näkökulmasta katsoen joulukuu -44 oli liian myöhäinen ajankohta millekään voittoisalle strategialle. Guderianinkin haavekuva oli rakentunut sille oletukselle, että Saksan asevoimilla olisi itärintaman sodassa turvallinen selusta läntisessä Euroopassa, jossa hän voisi rakennuttaa panssarivoimat uudestaan ja kesästä -44 lähtien sellaisesta ei voinut olla puhettakaan.
- Dragutinovic
Albert Speerin mukaan vuonna 1944 Saksan varusteluteollisuus ja sen maavoimien varusteluun keskittynyt fragmentti (noin 30% tuotannosta) pystyi ilman suuria vaikeaksi varustamaan peräti 290 divisioonaa joista 40 oli panssaridivisioonia. Stalingradin taistelujen aikana Speerin neuvonantaja Hettlage ilmoitti että Saksan sotatuotanto pystyy kuukaudessa varustamaan 23 divisioonaa. Ts. mitkään isot maataistelujen materiaalimenetykset eivät olleet suinkaan kohtalokkaita ja "kestämättömiä". Nämä valtavirtahistorioitsijoiden avoitukset ja väitteet olivat siis vailla totuuspohjaa.
Siis menetykset Moskovan porteilla, Stalingradissa, Kuskissa tai 1944 Valko-Venäjällä eivät materiaalien suhteet muodostuneet kohtalokkaiksi. Suurin maataistelussa lentokonemenetyksineen tullut kalustotappio oli Normandiassa kesä-elokuussa ja sekin oli lopulta 5%, siis konaisuudessaan vastasi kahden ja puolen viikon tuotantoa. Koska nopea vihollisen eteneminen johti yleensä parin kuukauden vaiheeseen jossa vihollinen juuttui omiin logistisiin ongelmiin pystyi sotatuotanta noiden kahden kuukauden aikana tuottamaan uutta, usein jopa parempaa materiaalia noin 50 divisioonalle.
Maasodan kautta ei siis vihollisen kykyä jatkaa sotaa tuottamalla sille materiaalitappioita saatu tuhottua. Sen sijaan esim vuonna 1944 pommittamalla tuotantoa tuhosi liittoutuneet esim 13 000 lentokoneen valmistuksen. Vielä rajumpi oli Saksan polttoainetuotannon teurastaminen sillä tuotetut lentokoneet, panssarit ja ajoneuvot polttoainepulan takia muuttuivat arvottomiksi.- zxcvbnmkl
Strategisen ilmasodan eräs piilevä ja vaikeammin numeroilla ilmaistu tulos oli Saksan tuotannon laadun heikkeneminen kun Saksa joutui hajauttamaan tuotantoa. Tämä lisäsi mm lento-onnettomuuksia sekä heikensi myös panssarien laatua. Lento-onnettomuuksiin antoi kumulatiivisen lisän että koneita lensi vajavaisesti koulutetut uudet pilotit.
- Joonas-Castren
Kuinka moni valtavirtahistorioitsija edes tietää sitä että ellei USA olisi toimittanut Neuvostoliitolle alumiinia ei Neuvostoliitto olisi pystynyt tuottamaan kuin noin 60 000 lentokonetta? Monet muut Usan antamat tuotantopanokset mahdollistivat sen että NL ylipäätänsä pystyi nostamaan tuotantoaan. Kyse oli ikäänkuin siitä että Usa lähetti puolivalmisteita ja komponentteja NL:oon, tämä kokosi ne ja sitten pokkana jälkipolville väitti tehneensä kaiken alusta loppuun yksin. Venäläiset ovat muutenkin patologisia valehtelijoita.
- ccvxcvbxvc
Lista Saksan joukoista Normandian taisteluissa osoittavat että Saksan armeijan kaikkein motorisoiduimmat yksiköt olivat juuri lännessä, mm. Leibstandarte ja Panzer Lehr-divisioonat. Kaikkiaan ainakin 11 panssaridivisioonaa osallistui taisteluihin ja reservissä oli vielä lisäksi 11. ja 19.panssaridivisioona. Muita divisioonia oli itseasiassa vähemmän. Itärintamalla sen sijaan divisioonista useinmiten 85% oli joko jalkaväen bulkkidivisioonia tai jopa vielä vähempiarvoisia lähinnä selustan divisioonia joiden taisteluarvo oli lähes yhtä heikko kuin puna-armeijan keskivertodivisioonilla.
- MeAgain
"Lista Saksan joukoista Normandian taisteluissa osoittavat että Saksan armeijan kaikkein motorisoiduimmat yksiköt olivat juuri lännessä, mm. Leibstandarte ja Panzer Lehr-divisioonat."
Kommentoin selostin asiaa jokunen viikko sitten. Uusien panssariyksiköiden koulutus- ja täydennysalueet sijaitsivat Ranskassa ja Länsiarmeijan divisioonat oli varustettu viimeisinä odottamaan maihinnousua. Valmiita ne eivät olleet, koska esmes PsKlD:tä puuttui Pantteriosasto, joten se sille taktisesti alistettiin yksi itärintamalle tarkoitettu. Samantapaiset taktiset alistussuhteet sotkivatkin panssarirykmenttien raknteen niin pahasti, että kaikki osastoja ei ollut palautettu omistajilleen edes vuoteen -45 mennessä.
"Kaikkiaan ainakin 11 panssaridivisioonaa osallistui taisteluihin ja reservissä oli vielä lisäksi 11. ja 19.panssaridivisioona."
Ei ihan. Länsiarmeijalla oli taistelukäytössä 11 panssaridivisioonaa ja yksi panssarikrenatööridivisioona. Itärintamalle korvamerkitty 19. PsD palasi itään torjumaan Bagrationin jälkimainikeja heti kun sen varustaminen ja koulutus oli saatu päätökseen.
"Muita divisioonia oli itseasiassa vähemmän. Itärintamalla sen sijaan divisioonista useinmiten 85% oli joko jalkaväen bulkkidivisioonia tai jopa vielä vähempiarvoisia lähinnä selustan divisioonia joiden taisteluarvo oli lähes yhtä heikko kuin puna-armeijan keskivertodivisioonilla."
Mikä on monessa mielessä totta myös Länsiarmeijan kohdalla, sillä karkeasti puolet sen divisioonista oli ns. kiinteitä divisioonia, joiden tehtävänä oli lähinnä sektoripuolustus ja ne tehtäväkuvansa mukaisesti omasivat hyvin vähäisen liikkuvuuden ;)
- G.A.Serlachius
RAF:n sotilaita kuoli sodassa noin 96 300 mutta eivät suinkaan kaikki taisteluissa saatikka vihollisen toiminnan takia. Lähes 60% heistä Bomber Commandin sotilaita.
- V.P.Lehto
Saksan sotatuotannon suuruutta ja jakaumaa aiemmin tutkineista monet ovat unohtaneet sen että todelliset kustannukset olivat varsinkin lentokoneiden ja laivaston järjestelmien osalta huomattavasti isommat kuin pelkkä sarjatuotannon valmistusarvo, siis määrä x yksikköhinta. Innovaatio, suunnittelu, testaus, muutokset, yritykset ja erehdykset sekö erehdyksistä oppimiset selittävät sen miksi lentokoneen kehittelyvaihe kesti useimmiten 4 vuotta ennen koneen varsinaista sarjavalmistusvaihetta. Saksassa tätä vaihetta pidensi sodan aikana myös länsivaltojen strategisen ilmasodan vaikutus- tuotannon hajauttaminen ja tehtaitten vaurioitumiset sekä hajauttamisesta johtuvat yhteensopivuusongelmat.
Yksi esimerkki. Me-210 koneen vaikeudet suunnittelussa (ja tuotannossa)aiheuttivat sen että konetta valmistettiin täysin valmiiksi vain 90 ja osin valmiiksi 320. Mutta koneen tuotannon kokonaiskustannukset vastasivat noin 5 000 lentokoneen valmistuksen (ja normaalin suunnittelun) kokonaiskuluja, siis noin 5% Saksan lentokonetuotannosta. Muitakin todella kalliita esimerkkejä riittää: Me-262 jonka tuotantoon eräässä vaiheessa vuotta 1944 kerrottiin osallistuneen työvoimaa enemmän kuin Saksan armeijan aseiden, ajoneuvojen ja panssareiden valmistamiseen. Työvoimaa oli Frederick Seikerkerin mukaan jopa 1.3 miljoonaa. He-177 pommikone maksoi isoja summia vaikka tuotantomäärä vähäinen. Kaiken suunnitteluvaiheen jälkeenkin koneen valmistukseen tarvittiin noin 18 000 miestyötuntia kun Fw-190 hävittäjäpommitajaan samaan aikaan tarvittiin vain 3 700 työtuntia.
Sen sijaan uusien panssarivaunujen kehittämiseen ei tarvinnut uhrata suunnitteluvaiheessa aikaa kuin neljäsosa. Esim Tiikeri-panssari saatiin suunnitteluvaiheen alusta noin 11 kuukaudessa sarjatuotantoon ja taistelukentälle. Lentokone- ja sukellusvenetuotannossa tarvittiin myös paljon enemmän ammattitaitoisempaa työväkeä kuin armeijan tuotteiden valmistuksessa. Mm lentokoneteollisuus tehokkaasti esti oman henkilöstönsä joutumasta sotapalvelukseen. Tuotannon teknisempi luonne vaati myös että tehtaitten jouduttua pommitetuiksi ammattitaitoista väkeä tarvittiin korjaamaan laitteistoa. Siihen ei jostain Venäjän sotavankijoukkioiden talonpojista ollut.
Saksan sotatuotannosta todennäköisemmin enemmänkin kuin 70% kaikki kulut huomioiden kohdistui ilma- tai merisotaan. - zxcvbnmkl
Saksan sotatuotantoa määriteltäessä prioriteetilla tarkoitettiin myös sitä mikä tuotanto asetettiin etusijalle materiaalin käytön suhteen. Vuonna 1943 prioriteetin kärjessä oli V-2 raketit, lentokoneet (eteenkin suihkukone Me-262), ilmatorjuntatuotanto. Suunnitteluprosessissa resursseja ei säästelty uusien XXI ja XXIII sukupolven sukellusveneissä. Se että matalimmassa vaiheessa alkukesästä 1944 laivaston osuus tuotannossa oli vain 4.5% osuudella ei kerro sitä kuinka paljon enemmän näiden sukellusveneiden suunnittelu nieli. Kun tuotantovaihe alkoi ponkaisi laivaston osuus tuotannossa heti yli 8%:iin ja se tuotanto tuossa vaiheessa oli lähes täysin uusia sukellusveneitä.
Sodan alkupuolella laivastotuotanto muodosti noin 12-15% Saksan sotatuotannosta ja oli yli 10% aina kesään 1943 asti. Osuutta rajoitti vuoden verran vain se ettei ollut vielä mahdollisuutta tuottaa sitä mitä kuumeisesti haluttiin. Oikeastaan pyrkimysten ja tavoitteiden suhteen armeijatuotanto Saksassa ei ollut edes 30% osuudella varustelussa.
Saksan asetuotannosta 42-44% ja ammustuotannosta 33-35% meni laivaston ja ilmavoimien tarpeisiin. Ajoneuvotuotannosta läheskään kaikki ei mennyt armeijalle. - Dragutinovic
Saksan armeijalle valmisti aseita, ammuksia, ajoneuvoja, ruutia, ym vuonna 1944 vain hieman enemmän kuin oli pelkästään uusien suihkukoneiden valmistuksessa. Kun armeijatuotannossa oli 1.4 miljoonaa työntekijää oli lentokonetuotannossa yksinomaan 2.3 miljoonaa. Kuvaavaa on myös että vaiheessa jossa laivastotuotanto muodosti vain 4.5% sotatuotannosta oli laivadtonston tuotannossa ja suunnittelussa kuitenkin noin 500 000 työntekijää. Siis kuitenkin 12% sotatuotannon työntekijämäärästä. Lentokonetuotannosta suurin osa oli siirtynyt jo massatuotantoon jossa suuria määriä tuotettiin yksimoottorisia hävittäjiä/hävittäjäpommittajia. Saksan lentokonetuotannossa oli suurinpiirtein yhtä paljon väkeä kuin Usan vastaavassa. Tuotantovolyymi per työntekijä oli selvästi huonompi juuri strategisen ilmasodan vaikutuksesta sekä siitä että panostettiin vimmatusti suihkukoneiden saamiseksi.
Todellakin. Saksan sotatuotannon ja päätöksen tekijöiden kannalta itärintama oli sivunäyttämö. Tätä ei useimmat kykene havaitsemaan. - v....v....v....v....v
Itseasiassa vuoden 1943 alkuneljännekseen asti pelkkä sukellusvenetuotanto muodosti 11% Saksan koko sotatuotannosta. Siihen ei lasketa muuta laivastontuotantoa eikä ase ja ammustuotantoa edes mukaan.
- H.M.S.Moilanen
Siinäkin vaiheessa kun taistelut Itä-Preussissa, Ruhrin alueella, Unkarissa ja Oderin alueella olivat menossa (1944-45) oli sukellusvenetuotanto suurempaa kuin taistelupanssarituotanto.
Sotia ei voitettu panssareilla ja armeijoilla. Sodat voitetaan ilmojen ja merten herruudella. Saksa yritti kaikkensa juuri tässä muttei pärjännyt länsivalloille. Saksan sodanjohto priorisoi ilma- ja merisotaa (upotussota). Ilmasuojan vetäminen idästä osoitti ettei Saksan jalkaväkisotilaan taisteluarvoa priorisoitu. Hän oli isossa kuvassa oikeastaan melko yhdentekevä. - Wegelius.C
USA:n sotatuotannosta 25% meni maasotaan mutta tosiasiassa USA:n omaan käyttöön menneestä tuotannosta tämä armeijatuotanto muodosti tuskin enempää kuin 20% kun huomattava osa tuotannosta meni liittolaisille. Britannian omasta tuotannosta maasotaan tarkoitettu muodosti vain noin 20%. On kuvaavaa että kun Normandian maihinnousu lähestyi Britannia vain leikkasi armeijan resursseja eteenkin panssarien ja panssaroitujen ajoneuvojen tuotantoa. Sen sijaan raskaiden pommikoneiden tuotantoa lisättiin voimakkaasti vuonna 1944.
Mmasotakeskeinen käsitys II maailmansodasta on väärä ja johtaa vääriin tulkintoihin myös.- näin-on-näreet
Maasodan todellinen läntinen työhevonen, Studebaker, maksoi massiivisen tekkaassa amerikkalaisessa liukuhihnatuotannossa vain noin 1700-1800 dollaria kappale. Niitä valmistettiin reilusti yli 220 000 ja ylivoimainen enemmistö niistä (198 000, 90%) meni Neuvostoliiton sotavoimille jonka oma kuorma-autotuotanto oli riittämätöntö ja kalusto selvästi heikkolaatuisempaa.
Tässä hintavertailussa (esim taistelupanssarit vs kuorma-autot) on muistettava tärkeä asia: ne on oltava tasapainossa. Ei siis voi yks yhteen väittää että 198 000 Studebakeria vastasi vain 10 000 T-34 panssaria. Koska NL ei pystynyt laadullisesti tuottamaan yhtä hyviä kuorma-autoja. Toisaalta eipä T-34 ollut myös alkuunkaan niin hyvä kuin sotapropagandan hämäämä jälkipolvi on luullut.
- Kaarle-Martel
Tammikuussa 1945 vain 10.3% Saksan raskaasta ja 13.3% kevyestä ilmatorjuntatykistöstä oli itärintamalla ja jopa siitäkin osa soti pääasiassa länsiliittoutuneita vastaan jotka saattohävittäjineen kykenivät operoimaan jo syvälle Saksan itäosiin ml Tsekkoslovakia ja puolalaisalueet.
Sodan loppua kohden itärintaman merkitys aleni alenemistaan. Samoin matalalla pysyi maasodan prioriteetti. Tammikuun prioriteettilistauksen kärjessä olivat uuden polven sukellusveneet, suihkuhävittäjät sekä V-aseet. Ainoa tuolle listalle päässyt maasotaan liittyvä elementti oli rynnäkkötykit, ei panssarivaunut.
1944 lopulla ja 1945 alussa vain 8% Luftwaffen hävittäjätappioista tuli itärintamalta. Kaikkiaan Saksan selvästi suurimmat tuotantosegmentin, ilmasodan (noin 60%) painotuksesta hädin tuskin siis enää reilu 10% kohdistui itärintamaan. Siitä huolimatta Neuvostoliitto kärsi sodan suurimmat kuukausikohtaiset panssaritappionsa vuoden 1945 alussa (keskimäärin lähes 3 500 taistelupanssaria kuukaudessa). - 4tatg
Koko avaus ja suurin osa vastauksia on erilaisten punaniskaisten äärioikeistoräkänokkien yritystä alkaa kirjoittaa historiaa uusiksi. Mikään todellinen tieto ja tutkimus ei moista soopaa tue.
Maasota oli se joka ratkaisi ja siinä ratkaisussa N-liitto teki 4 vuoden jättiläistyön. Länsi tuli sitten kun uskalsi tulla ja piti tulla sotien oikeasti vain yhden vuoden ja ennen kuin neukku vie yksin koko voiton.- Görlitz
Stalinistien on vaikea tunnustaa sitä tosiasiaa että kehittyneiden demokratioiden lisäksi jopa Natsi-Saksan ja militaristisen Japanin sotatuotannossa ilma- ja merisodankäynti olivat ne joihin panostettiin koska merillä ja ilmatilassa piili ratkaisun avaimet.
Neuvostoliitto satsasi maasotaan paitsi vanhanaikaisen maasotakeskeisen doktriininsa myös sen takia ettei yksinkertaisesti parempaan edes pystynyt. Omin voimavaroin (alusta loppuun) se pystyi valmistamaan lopulta vain 60 000 lentokonetta. Siihenkin tuotantopanoksia tuli lännestä. Maasotakeskeisen valinnan ja sotilaallisen huonouden takia hinta voitolle oli kova: 14 241 000 sodan takia menehtynyttä sotilashenkilöä. Primitiivisyydestä maksettava kova hinta.
- Air.And.Sea.Power
Britanian varustelussa RAF otti paalupaikan jo 1938 109.9 miljoonalla punnalla. Royal Navyn osuus oli 82.9 miljoonaa ja maailmanlaajuisen Royal Armyn 67.6 miljoonaa. Maasodan osuus oli siis tuossa vaiheessa 26% mutta suursodan ja miljoona-armeijan koollekutsumisesta ja varustamisesta huolimatta putosi noin 20%:iin. Sodan loppupuolella pelkkä lentokoneiden rakentaminen (joka on vain osa ilmasodan kuluista) otti yli 50%:n osuuden.
Armeijan potin pienuudesta kuolimatta brittiarmeija oli selvästi motorisoidumpi kuin Saksan armeija ja mm sen tykistö ja panssaritorjunta hyvätasoinen. Saksan armeijan tyypillisellä divisioonalla ohjevahvuudesta löytyi vain 500 kuorma-autoa ja 300-400 muuta (keveämpää) ajoneuvoa.
Brittiarmeija ja USA:n armeija aiheuttivat Saksan armeijalle huomattavasti suuremmat tappiot kuin mitä itse kärsivät 1944-45. Pelkästään sotavankeja ne ottivat satoja tuhansia. Siinä ei paljon pantterit, tiikerit ja wittmanit painaneet vaakakupissa kun moderni ilmaherruuden kautta tuleva liike kontrolloi sodankäyntiä.- Frantisek
Nuo lukemat ovat vuosilta 1939.
..ketjussa pilee fiksua historian tutkintaa!
Kun katsotaan tämän pivän maailmaa, ja etenkin ryssiä, on siellä samaa kuin natsin touhussa.
Maailmassa laitetaan aseisiin hirvittävsti rahaa. Ja onneksi nykyään,melko turhaan. Aseteknologia tekee ohjus ydinaseet jne. turhiksi, panssarivaunut jne. samoin. Laser aseet tulevat amerikkalaisille ja Natoon. Voiko aseilla saada pysyvää rauhaa maailmaan?
Saksan teollisuus sai Ranskan, Tanskan Italian jne, maiden teollisen tuottannon käyttöönsä. kaikki varastettiin. Mutta, kun mikään ei vaan riittänyt. Japanissa sama asia. Maailmaa ei voida valloittaa, ihan noin vain.
Dokumenttia ja elokuvia teollisesta tuotannosta sodan aikana. Orja työkään kun ei auttanut. Stalinin Venäjällä todettiin, että palkka työläisen tuottavuus on parempaa kuin orjan!
Kunpa Saksassa olisikin ollut niitä laskioita, kuten tuntemattoman fiktio hahmo Karjula puhuu. Olisi laskettu paljonko tarvitaan polttoainetta joukoille, ruokaa, vaatteita, uusia ihmisiätapettaviksi jne. ..- Kuit-van-Hunttelaar
Suuri vahinko Saksan sotatuotannon väärinkäsityksessä syntyi kun heti sodan jälkeen vailla faktatietoja esiintynyt Raymond Goldsmith esitti että Saksan sotatuotannosta muka 60% olisi kohdistunut maasotaan. Tosiasiassa maasodan osuus varustelussa varsinkin jos huomioitiin suunnittelukulut jäi 30%:iin tai jopa alle mikäli monet strategiseen ilmasotaan liittyvät tuotannot kuten betoninen suojarakentaminen huomioidaan. Jo ennen 1990-luvun uutta tutkimusta tätä väitettä oli jo kyseenalaistettu. Albert Speerin pyytämä tutkimus jo vuodelta 1944 (kesä-heinäkuu) sai selville lentokonetuotannon osuuden yksistään olleen tuolloin 53.7%. Speer vahvisti tiedon liittoutuneiden kuulustelussa. Hän myös totesi että lentokonetuotannon korkeaa osuutta ei pidetty ongelmallisena vaan Saksan sotatuotannon päättäjien keskuudessa oltiin sitä mieltä että osuuden olisi pitänyt aiempina vuosina olla korkeampi (matalimmalla tasolla se oli alle 40%, joskin silloin laivastotuotanto oli jopa 3 kertaa suuremalla osuudella kuin 1944 kesällä).
Moderni Saksassa tehty tutkimus on osoittanut maasodan olleen luultua pienemmällä osuudella Natsi-Saksan sotatuotannossa. - FRHFXV
Merisodankäynnin suhteen on alusten suunnittelun ja tuottamisen lisäksi huomioitava ase- ja ammustuotanto ( ruuti) ja niiden toimitukset laivastolle. Edelleen laivasto sai myös käyttöönsä ajoneuvoja. Siihen liittyy myös laivastoasemien ja sukellusvenesiilojen rakentamiset jotka olivat massiivisia (jopa 5 metriä paksut teräsbetonisuojat satojen metrien matkalta). Näin laivaston osuus sotatuotannossa oli tosiasiassa n. 2.5% enemmän kuin pelkät alukset. Merisota vei keskimäärin noin 12% Saksan sotavarustelusta. Vuosina 1941- 1942 osuus oli jopa 15%.
Suurvalloista Britannia ja Saksa käyttivät lentokoneisiin, niiden aseisiin ja ammuksiin selvästi yli 50% varusteluistaan. Britannia eniten. Mutta jos ilmatorjunta ja sen osuus strategisessa ilmasodassa (aseet ja ammukset) huomioidaan nousi Saksassa osuus jo lähelle 60%.
Saksassa lentokoneiden valmistuksessa oli noin 80% enemmän työvoimaa kun armeijatuotannossa. He olivat myös teknisesti myös korkeamman ammattitason työntekijöitä. Jo tämä osoittaa aika vakuuttavasti ettei maasota ollut sotaa käyneen Saksan prioriteetti. - v....v....v....v....v
Saksan sotatuotannosta sodan hyökkäysvaiheessa (1939-42) muodostivat vain 4%. Vuonna 1942 myös aseiden tuotannosta vain 50-51% ja ammustuotannosta vain noin 47% meni armeijalle.
Noita tuotantolukemia verratessa näki että hyökkäävien ja voitokkaiden aikojen Saksa käytti pienemmän osan armeijan panssareihin, aseisiin ja ammuksiin. Sama ilmiö oli Britannian ja USA:n tuotannossa. Voittoputkessa ne vain rajuimmin leikkasivat armeijapanostustaan. Maasotaan panostaminen siis viittasi luuserivaiheeseen.
Asian voi kääntää toisinpäin. Ei auttanut pätkääkään Saksaa kun se sodan loppupuolella käytti varustelustaan 7-8% taistelupanssarikalustoon ja että armeijan osuus aseista kasvoi57%:iin ja ammuksista 68%:iin. Tappio vain syveni.
Ne jotka luulevat sodassa voiton tulevat maasotakeskeisellä tuotannolla ovat pihalla kuin lumiukot. Eiköhän heillä olisi uudelleenarvioinnin paikka?- v....v....v....v....v
Siis taistelupanssarien osuus Saksan sotatuotannosta 1939-42 vain 4%. Tappioiden alettua osuus nousi 7-8%:iin.
Kun länsiliittoutuneet valmistautuivat Normandian maihinnousuun he valmistautuivat LEIKKAAMALLA PANSSARIVAUNUTUOTANTOA. - MeAgain
"Kun länsiliittoutuneet valmistautuivat Normandian maihinnousuun he valmistautuivat LEIKKAAMALLA PANSSARIVAUNUTUOTANTOA. "
Sama kait minunkin vain kopioida vanhasta sitten:
Minkä ei pitäisi yllättää, koska Yhdysvaltain panssarituotanto oli talveen 43-44 mennessä varsin hyvin täyttänyt tuotantotavoitteet sekä omille voimilleen, briteille, neuvostoliittolaisille ja muille liittolaisille. Aikaisemmin "jäädytettyjä" Shermanin tuotantomalleja esmes ryhdyttiin korvamaan uusilla parannetuilla malleilla ja jo valmistettuja vanhoja vaunuja ryhdyttiin modernisoimaan uusilla parannetuilla komponenteilla.
Toinen aspekti liittyy juuri edelliseen; yhdysvaltalaisten vaunujen - esmes juuri Shermanin - kulutus talveen 43/44 mennessä ei ollut luonnollisestikaan samaa tasoa kuin vaikka lähimmän vastineen eli T-34:n kulutus itärintamalla. Ennen kesää -44 yhdysvaltalaisista panssaridivisioonista vain kaksi kpl oli mukana taisteluissa ja vasta maihinnousut Ranskassa radikaalisti muuttivat tilanteen. Siinä vaiheessa ongelmaksi ei kehittynyt niinkään tuotanto vaan se yksinkertainen tekijä, että täydennysvaunuja ei ollut varattu reserviin rintaman taakse riittävästi.
- Kaarle-Martel
No nyt kun täällä eräät maasodan ensiarvoisuutta korostavat ovat jopa väittäneet että Saksan olisi muka pitänyt keskittyä tuottamaan lentokoneiden sijasta panssareita he itse saavat havainto-opetusta siitä että tuo oli se romahduksen tie. Kun lentokoneiden tuotannon ja panssarituotannon välinen suhde on suuri kyseinen maa on niskanpäällä. Kun suhde pienenee, kuten Saksalla teki 1943-45 maa on matkalla tappioon. Panssarien merkitys oli luultua vähäisempi. Niin oli myös maasodan yleensäkin. Voiton avaimet on siinä kun hallitaan ilmatilaa ja meriä.
Tiikeri-, Pantteri-ja T-34-fanittajat saavat pitkän nenän. Heillä on takapajuinen näkemys maasotakeskeisyydellään. - maailma.muuttuu
Saksan sodanjohto tiesi että Taistelun Atlannista käännyttyä heille epäedulliseen suuntaan heidän oli vedettävä VII-sukupolven sukellusveneet pois Keski-Atlannilta ja saatava uuden sukupolven kehittyneet tilalle. Kun Saksa hävisi samaan aikaan lopullisesti ilmasodan tiesivät he että vain mullistava uusi suihkukone voisi enää kääntää tilanteen edes tasapeliksi. Panssareissa Saksalla oli jo vuodesta 1942 laadultaan parempi kalusto kuin liittoutuneilla (vaikkakin M4 Sherman oli mainettaan parempi, T-34 oli taas mainettaan paljon huonompi). Panssarivaunuilla ei ollut ollenkaan keskeistä merkitystä vaikka näin usein uskotellaan. Panssarivaunu oli vain astetta tärkeämpi kuin kivääri tai konepistooli. Sateentekijäksi siitä nyt vain ei ollut. Nämä guderianit ja muut alansa apostolithan itse olivat vain armeijataustaisia. Heidän ymmärryksensä strategisen ilmasodan ja merten kontrollin ratkaisevuudesta oli vajavaista ellei peräti olematonta.
- klhjklhjk
Kiistaton tosiasia on se että II maailmansota voitettiin juuri käymällä massiivista strategista meri- ja ilmasotaa. Kolman osa - maasota - näytteli pienempää osaa sillä se ei ratkaissut yhtään mitään. Häviämällä merisodan ja ilmasodan menettivät Saksa ja Japani kyvyn suojautua ja suojata maa-armeijoitaan. Japanin armeija jopa jätettiin tarkoituksella mätänemään kauas kotikonnuilta. Kun Saksa joutui ahtaalle strategisessa pommitussodassa se käytännössä jätti oman maa-armeijansa idässä ja Italiassa oman onnensa nojaan. Saksan ilmavoimat idässä olivat kalustoltaan Luftwaffen heikointa ja käsittivät lähinnä yksimoottorisia maataistelukoneita, vanhanaikaisia Stuka-syöksypommittajia sekä vanhanaikaisia Heinkel 111- pommikoneita. Myös lisääntynyt "night harrasement"-koneiden käyttö kertoi todella vaatimattomasta kyvystä käydä ilmasotaa.
- Wetterhoff
Vuosien 1941-44 tuotantojakauma osoitti että pelkästään lentokonetuotanto muodosti keskimäärin noin 45% Saksan sotatuotannosta (alimmillaan 37% huipussaan 54%) ja taistelupanssariajoneuvot selvästi alle 7% (4-8%). Sukellusveneisiin käytettiin enemmän tuotannossa kuin kaikkiin taistelupanssareihin. Saksan käymään maasotaan käytettiin korkeintaan 33% ja innovaatiokulut huomioon ottaen vähemmän. Maasodan potista puolet oli ammusta ja ruutia, neljännes aseita ja ajoneuvoja ja loppuneljännes panssareita. Koska uudetkin panssarit saatiin suunnittelusta tuotantovaiheeseen noin vuodessa oli innovaation osuus maavoimille tarkoitetusta sotatuotannosta todella vähäinen. Sen sijaan uusiin sukellusveneisiin ja lentokoneisiin oli sijoitettava paljon aikaa ja resursseja suunnittelussa ja tuotteet valmistukseen saatiin useimmiten vasta 3½ tai 4 vuoden kuluttua. Aseita, ammuksia ja ajoneuvoja meni myös laivastolle ja ilmavoimille mutta koska niiden osuus lentokoneiden ja laivastoalusten rinnalla oli selvässä vähemmistössä oli suunnittelun osuus ilma- ja laivastotuotannossa huomattavan suuri.
On lisäksi muistettava että Saksan 6 miljoonan armeijasta keskimäärin vain 2.5 miljoonaa oli itärintamalla jossa ne kävivät varsin primitiivistä tuollaista lähes I maailmansodan tasolla olevaa vanhakantaista kulutussotaa jonka "ratkaisevuudesta" ei kannattaisi enää 2000-luvun maailmassa jauhaa vanhaa stalinistista legendaa. - jghjghfd
Laskelma on pääsääntöisesti oikea. Vain ammuskulutuksen jakaumassa voi olla 1-2%:n siirtymä itärintaman suuntaan. Toisaalta jos kaikki V-aseet ja betoninen suojarakentaminen sekä innovaatiokustannustieto olisi saatavilla saattaisi itärintaman osuus pudota alle 35%:n tason. Missään tapauksessa itärintaman ei sotatalouden mittareilla ollut Saksan päärintama. Ei missään tapauksessa.
- Faktat-Esiin
Taistelut eivät ylipäätänsä olleen niin merkittäviä materiaalimenetyksissä kuin luullaan. Jopa lentokoneiden kulumisessa useimmilla mailla taistelutappiot muodostivat vähemmistön, jopa selvän vähemmistön materiaalimenetyksistä. Saksa menetti vuonna 1944 taistelutappioina itärintamalla 2530 lentokonetta. Kyseisenä vuonna Saksa valmisti sotilaslentokoneita 35 076 mutta kokonaislentokonemäärä oli noin 40 000 joten lentokonetuotannosta itärintamalla taistelutappioina menetettiin vain 6.3% ja jos otetaan vertailuksi vain taistelu-,kuljetus ja yhteistoimintakoneet (35076) ei osuus silti nouse kuin 7.2%:iin. Itärintaman kokonaiskulutus ei-operationaalisina tappioina nousi 3 800 lentokoneeseen joka on noin 10% lentokonetuotannon arvosta ja vajaat 5% koko Saksan sotatuotannon arvosta vuonna 1944.
Tuota 3 800 konetta voi verrata siihen kun tuona vuonna liittoutuneiden pommitukset estivät noin 11 000 lentokoneen valmistuksen ja vuonna 1945 vielä noin 3 000:n. Kaikkiaan pommitukset estivät sen että 20 000 saksalaista konetta jäi valmistamatta. Pommitusten välillisinä vaikutuksina tuhansia valmistuneita koneita ei koskaan saatu joukoille. Sodan viimeisen 12 kuukauden aikana paljon saksalaisia koneita rakennettiin alusta loppuun asti hukkaan. Esim polttoainepula teki niistä hyödyttömiä. Neuvostoliitto näytteli lähes olematonta roolia Saksan polttoainetuotannon luhistamisessa. Ploestin tuotanto oli suurinpiirtein romahtanut siinä vaiheessa kun puna-armeija vasta lähestyi öljykenttiä. Tarvittaessa USAAF yksin olisi lopettanut sen ilman puna-armeijan joukkoraiskaajiakin. - Frantisek
Neuvostoliitto käytti suurvalloista ylivoimaisesti pienimmän osan varustelustaan meri- ja ilmasotaan. Arvio on 32.8% kun se Saksalla oli 68-70%, Usalla 76-77%, Britannialla 78-80% ja Japanilla 82-83%.
Saksaa ja Nl:ää kannattaa tässä verratta sillä Saksan armeijatuotannosta itä vei 65%, ilmasotatuotanto 25% ja merisota vain 5%. Eli jos koko Saksan sotatuotannon itärintamaosuus irroitetaan omaksi kokonaisuudekseen niin se oli suurinpiirtein samansisältöinen. Siitä maasota vei lähes 60%. Itärintama oli siis hyvin takapajuista I maailmansodan tapaista sotaa jota johtivat modernista sodankäynnistä ulkona olevat 1800-luvun komentajat.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miksi olet riittämätön kaivatullesi?
Mistä asioista tunnet riittämättömyyden tunnetta kaipaamaasi ihmistä kohtaan? Miksi koet, että et olisi tarpeeksi hänell1453116- 1082553
- 512541
Aloitetaan puhtaalta pöydältä
Mukavaa iltaa mukaville. 😊 ❤️ ⚜️ Minusta ei kaikki täällä tykkää, eikä tarvitsekaan. Kun eivät ymmärrä, niin sitten ei2402208Koulussa opetetaan anaali- ja suuseksiä
"Kirjassa puhutaan varsin suorasukaisesti ”vehkeistä, flirttailusta, suostumisesta ja kieltäytymisestä, nautinnosta sekä4791866Mitkä on ne arvot?
Itselleni särähtää korvaan joka kerta kun kuulen arvoista ja arvomaailmasta. Olen miettinyt paljon, että mikä on se minu2491826- 1081820
Tavarakirppis lopettaa ilkivallan takia.
Tähänkö on jo Kajaanissa tultu? Onko lasten kuriomuus jo näin pitkällä, ei kait tätä aikuiset tee. Mikä on seuraava j91664Tätä et nähnyt tv:ssä: TTK-voittaja Anssi Heikkilä avautuu suhteesta Linnea Leinoon: "Sie annoit..."
Menikö voitto mielestäsi oikeaan osoitteeseen? Linnea Leino ja Anssi Heikkilä voittivat TTK:n vain 1,2 % erolla yleisöää151597R.I.P. Kristian Antila
Entinen huippumaalivahti ja -kiekkoilija menehtyi äkillisesti 44-vuotiaana. Kunnia muistolleen. https://www.iltalehti.fi241442