lapsiperhe tuli käymään, keskustelua ei voinut juurikaan olla kunnolla, vanhemmat juoksi viilettävien kiljuvien lasten perässä. ajattelimme ett noilla lapsille ei ole kasvatusta annettu, rasittavia joka paikkaan meneviä, sängyissä poukkoilevia, kaahivia, kiljuvia, ihan väsyneitä oltiin ja saimme siivota lähdettyään taas uudestaan. lapsia pitää kasvattaa pienestä asti.
laitoin kotia sieväksi kun pikku
Llliiaasaso
24448
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Hanki leikkikehä.
Niitä lapsia ei ollut riittävästi ulkoilutettu sen päivän aikana. Itsellä kaksi vilkasta lastenlasta. Kun hoidan päivän, olen ihan kypsä illalla. Jäännään kiipeilytelineiden alla pari tuntia kun he sujahtavat sisään korkealla olevasta putkesta ja pullahtavat toisesta päästä alas, jossa minä odotan tiapahtaako syliin. Kiipeilevät naruissa ja seinissä. Juoksen kartanolla piilosta, hippaa ja annan keinussa vauhtia. Potkitaan palloa ja hypätään narua. Energia on ihan valtava. Sitten vasta illalla rauhoittuvat syömään, piirtämään ja pikkukakkoseen, päivän ruokakin on vähän niin ja näin.
On mahdotonta "kasvattaa" lapset rauhallisiksi. Jos sitä yrittää, ahdistuvat ja tulevat poikkeaviksi takuuvarmasti. Toinen iso merkitys on, jos antaa illalla makeaa, kuten yleensä vieraisilla tehdään (itse en vaan esim. erilaisia pähkinöitä). Makean syönnistä tulevat sokerihumalaan ja alkavat hulluna riehumaan vaikka olisivat päivällä liikkuneetkin. Se touhu päättyy surkeaan väsy-itkuun.
@Llliiaasaso
Tuppisuunako töllistelit?
Kielsitkö sinä tekemästä sellaista, jota teidän kodissanne ei saa tehdä?
On aivan turhaa ja typerää sinun valittaa täällä kokeneelle kasvattajalle, jos itse vain tumput suorina ja tuppisuuna seurasit noiden lasten touhuja.
Minä kiellän toistenkin lapsia, kun ovat vanhempiensa kanssa meillä. Tottelevat kiltisti vierasta tätiä. Esim. lapset eivät olleet tottuneet koiriin ja alkoivat meidän vanhaa koiraa käsitellä ikävästi, joka oli koiran kiusaamista. Kielsin oitis ja tottelivat. Saavat vanhempansa suuttua minulle, jos haluavat. Oma vikansa, kun eivät ymmärrä lapsiaan ohjata.
Leikki on lasten työtä, ajatteles jos eivät touhuaisi ihmettelisit mikä heitä vaivaa. Varttuneempana saatat huolestua heistä muusta syystä, vanhat demesoituneet on pidettävä lukkojen takana etteivät karkaile.
Meillä on aina kesäisin tyttärenpojat, nyt 10 ja 8 vuotta, vähintään pari viikkoa, tänä kesänä kolme, miinus viikonloput kun ovat kotona ja on totta että se lisää työtä ja stressiä, mutta mielestäni se ilo ja hyvä mieli mikä siitä tulee kun omat lapsenlapset kietovat kätensä kaulaan ja sanovat kiitos mormor että saimme taas olla täällä korvaa tuhatkertaisesti sen extra huushollin ja rahanmenonkin mikä heistä voi olla. Tottelevat hyvin talon kaikkia aikuisia ja ainoastaan nukkumaanmenosta voi olla hieman neuvotteluja.
***
En minäkään menisi komentelemaan vieraita lapsia pelkän vierailun aikana, jollei nyt ihan selvästi tapahtuisi jotain sellaista että huomaa että vanhemmilla on mopo karannut käsistä. Tontin rajat ovat myös liikkumisrajat, ellei olla muuten sovittu. Koirien tai kissojen ahdisteleminen on tietenkin kiellettyä, tervehtiä saa, muta ei ne ole mitään leluja, tavaroita saa lainaa, mutta ne on laitettava takaisin paikoilleen (varastorakennuksen avaimista on ollut sanomista kunne ovat olleet hukassa parikin kertaa, puutarhatyökaluja saa käyttää mutta oikealla tavalla, kaivoon ei saa kiivetä eikä katolle....mutta nää on kaikki normaaleja järkeenkäypiä asioita.
Joka kerta kun pojat lähtevät kotiinsa on tietenkin siivottava.
Minä tosin arvostan laatuaikaa lasten kanssa korkeammalle kuin siistiä kotia.
***
Kyllä ne terveet muksut ovat valitettavasti vilkkaita ja toiset enemmän, toiset vähemmän. On kasvatuksellakin osansa ja lasten synnynnäisellä temperamentilla. Kun ei ole omia lapsia niin sitä seuraa toisten tapoja.
Seurakunnassa on muutama pienten lasten perhe. Mieleen tulee kaksi kolme perhettä joiden lapset ja vanhemmat näyttävät luovivan yhteistyötä. Lapset istuvat osan ajasta penkeillä vanhempien vieressä ja sitten sopivasti kun paikalla olo alkaa väsyttää toinen aikuinen lähtee katraan kanssa, neljä lasta leikkihuoneeseen, toisella parilla kaksi lasta ja sitten kahden pojan äiti. Nämä lapset pysyvät aisoissa, eivät vilskaa ympäriinsä seurakuntasalia ja kiljahtele ja hypi eestakaisin ja suurin osa lapista poikia,
On sitten kaksi perhettä, toisessa kolme tyttöä ja neljäs pian tulossa ja sitten toinen jossa on kolme tyttöä ja yksi poika. Osaa näiden parien kersat olla sitten villejä ja epäilen että tuon neljän lapsen perheen penskoista osa on ihan ADHD-tapauksia. Ei se hulvaton meno näyt edes vanhempia häiritsevän. vaikka ovat saaneet tädeiltä jopa huomautuksia.
En osaa kasvattaa, mutta saattaa se lisätä lapella jopa ahdistusta kun vanhemmat eivät ohjaa ja hillitse liiallista energian virtaa.
Yleisti ollaan sitä mieltä että pojat ovat vilkkaita ja tytöt rahallisia ja paikallaan piirteleviä. Ainakaan kertomassani tapauksessa asia ei niin ole. No perhe jossa on kaksi tyttöä, ovat kyllä mielestäni normaaleja ja vanhemmat laittavat selvät sarjat. On se koetus lapselle, kun näkee että toisen perheen lapsi saa riehua ja mennä vapaasti mutta itse ei saa mennä.
Lapset ovat erilaisia ja myös vanhemmilla on suuri osuus lasten käyttäytymiseen.
Helluntaiseurakunta vai jehovien valtakunnansali?
Nii en hyväsy lapsille uskontojen pakkosyöttöä, eriasia täysi-ikäiset jotka pystyvät sen käsittelemään.
Veikkaisin hellareita hänen aikaisemmista jutuistaan päätellen.
Olkoo mitä tahansa, uskonnot ovat ihmisten manipulisointia sellaisesta mitä ei ole todistettu faktaksi.
Meidän seurakunnassa on oma lastensali, jossa pienten lasten vanhemmat tai joku täti päivystää lastenvahtina, jos ei ole pyhäkouluohjelmaa. Ei pieniä lapsia pakoteta kuuntelemaan aikuisten saarnoja.
Pitää lapsia kasvattaa olemaan paikalla ikäkypsyyden mukaan. Asia tulee ongelmaksi viimeistään eskarissa, jos tenava ei jaksa tai häntä ei ole opetettu olemaan hetkeäkään paikalla.
K un ei ollut omia lapsia, ajattelin, mutta en sanonut mitään. Kun oli omat lapset, en edes ajatellut. Nyt on haasteelliset lapsenlapset, silti ihanat. Jos lapsi ei saa yhtään huomiota, alkaa tehdä jotain, jotta saisi. Omiani en vienyt hengellisiin tilaisuuksiin, en lapsenlapsianikaan. Esikoiseni oli hieman villi kirkossa viisvuotiaana, kiipeili penkkien yli. Silti meni laulamaan soololaulua, kun pappi sanoi, että voi tulla, jos haluaa. Rohkeita ovat aikuisenakin, uskaltavat sanoa mielipiiteensä yleisön edessä eivätkä vain puhua pahaa selän takana. Jos lapsia tulee vierailulle, on erilainen vierailu kuin eläkeläisten päiväkerho. Jokainen aikuinen voi ottaa vaikka yhden lapsen kontolleen ja neuvoa vähän. Sitä täytyy tehdä koko ajan monta vuotta.
Lapset ovat yhtä tervetulleita vieraita kuin aikuisetkin. Huomioin heidät heti tervehtimisestä asti, ja kyselen kuulumiset yms.
Tietyssä paikassa on röhnälaatikko, leluja ja muuta minkä kuvittelen lapsia kiinnostavan, usein käyvät tietävätkin sen ja osaavat heti katsella ympärilleen missäs se on. Lopuksi vaadin kyllä kaiken sinne palautettavaksi, koska muutkin niillä leikkivät , mielellään sen järjestelevät tavarat jopa mieleiseen järjestykseen. Lasten iästä paljon riippuu, mitä siellä on ja joskus hankin jotain uutta juuri heitä varten. Huomioin lapset myös tarjoilussa.
Ei ole syytä arvostella vanhempia, jokaisessa perheessä on omat kuvionsa, mutta uskallan toki omassa kodissani huomauttaa jos tarve vaatii.
Voisiko aloittaja esittää vanhemmille että he veisivät lapsensa kyläilyn ajaksi johonkin hoitokotiin ? :D.
Tai jättää ulos lyhyeen hihnaan kiinnitettynä.
Meillä pätee "Talo elää tavallaan, vieras tulee ajallaan". Harvoja vieraita käy eikä heidän takiaan tarvitse erityisesti siivota, ollaan perussiistejä. Aina on istuinpaikka löytynyt.
Aloittajalla ei siis ole lapsiperhehistoriaa itsellään?
Meillä on ja oli siinä tekemistä eikä oikein pysynyt vauhdissa, olin 30v ja siippa lähempänä 40v. Vilkkaiksi sanottiin. Joku lastenhoitaja kertoi, että x osasi hakea huomiota "myönteisellä" tavalla. En tullut kysyneeksi, mitä se tarkoitti.
Nyt sitten odotetaan isovanhemmuutta! Saa nähdä, miten pärjätään.
Kyllä sellaisen vierailun merkitystä jälkeenpäin miettii, jos mukana on huutamalla ja kiljumalla huomiota hakevia lapsia, ettei normi puheesta saa mitään selvää.
Ei yhtään auta, vaikka kaivaa jostain komeron nurkasta koira-vainaan lelut.
Ne paiskotaan vielä suuremmalla huudolla minne sattuu.
Tämä ongelma on talvisin. Kesä-aikaan on helpompaa, pojat tykkää ampumisesta.
Ilmakivääri on hyvä kapine. Siinä kun pojat juosee tarkistamassa tuloksia, niin huomiontarve ja muukin vonku kummasti vähenee.
Kasvaa ne siitä, kyllä sen muutaman kerran vuodessa kestää.
Sain kokea eilen mitä on touhuilla pienen lapsen kanssa. Eilen ollessani kirpparilla tuli käymään vaari, tytär ja syksyllä neljä vuotta täyttävä poika. Tytär on käymässä isänsä luona lomalla ja olivat lähteneet ukin kanssa kaupunkikierrokselle. Tunnen papan hyvin ja on puhunut jo viikkoja jälleennäkemisestä lapsenlapsen kanssa, ja on se tärkeää kun tytär sai pojan ikänsä puolesta äärirajoilla 40-kymppisenä. Ja lapsenlapsia ei muita ole.
Annettiin äidille "penkomisrauha ja isä tuli pojan kanssa kahvioon. Tarjoilin pienelle mehua ja keksiä tietenkin luvalla ja pian oli poskilla suklaaviikset. Piti siinä näytellä ja kokeilla ukin juuri ostamaa euron hintaista leikkipölynimuria ja virtaa riitti.
Kun katselin touhua ja pyyhin suklaasuuta, niin tuli kyllä mieleen, ettei minun hermoilla ja voimilla kauan jaksettaisi puuhailla pienten lasten kassa. Poika on erittäin kiltti, tottelevainen aikuisten asettamille rajoille, mutta energinen ja utelias oppimaan ja kyselemään kaikkea. Ukkikin sanoi, että on se kivaa, mutta ottaa voimille paneutua koko ajan kolmivuotiaan maailmaan ja ukilla kuulokin on heikonlainen.
Ihan suoraan sanoen, en minä ole pikkulasten emotyyppi. On Luoja toiminut viisaasti, etten missään vaiheessa ole joutunut aivan pienten muksujen hoitajaksi. Aikoinaan sisarteni lapsia katsoin muutamia tunteja ja korkeintaan yhden työvuoron ajan.
Kyllä sitä yksinhuoltajamummolla puuhaa riittää, kun kolme poikalasta tulee yksiöön pyörimään😍 Ruokaa pitää antaa ja ehkä pyykkiäkin pestä ja täytyy ehtiä, jos ei nyt ihan leikkimään, niin ainakin lukemaan ja sylissä pitämään. Mutta ovat niin ihania ja niin vähän aikaa pieniä, että on aivan ihanaa, kun tuossa pyörivät. Vaikka toisaalta uuvuttaa, niin kummasti niistä saa virtaakin ja jaksaa itsekin enemmän tehdä kaikenlaista.
Joskus kyllä ajattelee, että miten itse aikoinaan jaksoi, silloin nuorena. Ei enää osaa kuvitella. Silloin virtaa riitti vaikka mihin. Siksi kai ne lapset pitää nuorena tehdä, että menevät siinä muun elämän mukana ja on helpompi hoitaa kaikkine systeemeineen. Olisi nytkin ehkä helpompi, jos olisi toinen isovanhempi siinä mukana, mutta kun ei ole, niin näinkin on ihan mukavaa😍
Auttaa paljon kun pojilla on boonusvaari ja eno täällä. <<<he keskittyvät poikien kanssa touhuamiseen (roolipelejä, filmejä, tietokonepelejä, pihalla jobbailua, ongella käymistä jne ) ja se että naapurien samanikäiset pojat (3-4 kpl) ovat tulleet kavereiksi ja leikkivät keskenään ei tarvi mennä edes kadun yli. Minä saan keskittyä huusholliin ja pyykinpesuun ja ostoslistojen tekemiseen....ja sitten tietenkin jäätelön ja muiden herkkujen jakamiseen :)
Niinhän se olis, mutta kun ei ole, niin täytyy vaan yksin ehtiä enemmän ja ehtiikin, kun pistää töppöstä toisen eteen rivakammin. Leikkiväthän sitten enemmän keskenään. Nyt kun yökylään tulee yksi lapsi, niin enemmän täytyy leikkiin olla aikaa ja muut puuhat unohtaa. Vaikka kyllä on kivaa lapsien kanssa touhuta😍
Tyhjän pesän syndroma
:):)
"Kun koti tyhjenee...alkaa aika kaipauksen.
Pieni suloinen Irlannin-Setteri vaikka, pieni suloinen lapsi taikka.
Liian raskasta tyhjään on itsestään nyhjäistä
itkuista onhan omaan naamaansa rätillä mäiskäistä.
Mieli kirkastuu raivoa yllyttää uutta
miksi lapset lähtevät jättävät näyttelemään kuollutta."
-
https://www.youtube.com/watch?v=8iD6rD4gQPY
H.
Annan lapsein hoidon heille on kuitenkin hyvin suuri ero poikani ja tyttäreni perheessä, poikani lapset hoitavat hyvin itsensä hyvin, toisin on tyttäreni perheessä aina jotain toivottavasti ajalla paranee.