Kielletyillä Teillä

Avaudunpa tänne pitkästä aikaa.

Meinasin ensin laittaa tuonne ihastus-puolelle, mutta luulen että tämä ei ole enää ihastumista. Puhuisin jo R-sanasta tässä tilanteessa. Ihastuin epätoivoisesti tuohon ihanaan ja kauniiseen naiseen jo yli kaksi vuotta sitten. Tunne ei käsittääkseni ole molemminpuolinen.

Mutta sepä se onkin tämän kirjoituksen juoni. Se ei enää haittaa. Rakastan tuota naista silti. Ja enemmän kuin mitään muuta, toivon koko sydämmestäni, että hän löytää sen, mitä etsii. Löytää hyvän miehen, saa lapsia ja on onnellinen. Hän ansaitsee onnen. Ja jos minä en sitä pysty hänelle antamaan, niin olkoon sitten niin.

Olen silti onnellinen jo siitä, että olen hänet tavannut. On lohduttavaa tietää, että hänenkaltaisiaan naisia on ylipäätään olemassa.

Kiitos sinulle, joka tämän luit. Taisi olla vähän siirappinen teksti, mutta oli pakko johonkin saada purkaa. Kiitos.