Suomen ulkopoliittinen linja on sekaisin. Eilen TV:n juonnossa Nepalin tilanteesta kehitysyhteistyö- ja kauppaministeri Lehtomäki ei nähnyt esteitä suhteiden säilyttämiselle parlamenttarismista luopuvaan Nepaliin. Lehtomäki jopa korosti Suomen roolia diktatuurista kärsivän kansan auttajana.
Vaaralliseksi tilanteen tekee se, että jos Suomi luokitellaan terrorismia harrastavan tai tukevan maan auttajaksi, Suomi voitaisiin ainakin teoriassa liittää USA:n määrittelemän "Pahan Akselin" tukijoihin. Näin ollen Suomen ulkopolitiikan hortoileva ote voi asettaa vaaran kansalliselle turvallisuudelle.
Mikäli Suomen ulkopoliittinen johto ei osaa valita kehitysapukumppaneitaan poliittisesti korrektilla tavalla, olisi hyvä konsultoida asiasta ensin ainakin (jos ei suoraan Yhdysvaltojen) muiden EU-maiden kanssa. Näin voimme varmistua aikomustemme oikeellisuudesta ja ehkä välttää maahamme mahdollisesti taitamattomien tekojen vuoksi kohdistuvan negatiivisen julkisuuden.
Nobelin rauhanpalkinnon saanut Kenialainen Wangari Maathai kysyikin eilen illan ajankohtaisohjelmassa, miksi jatkamme epädemokraattisten ja korruptoituneiden hallitsijoiden tukemista, vaikka tiedämme heidän siirtävän tukirahat muihin maihin omille pimeille tileilleen?
Hyvä kysymys. Olisiko Suomenkin aika jo miettiä uusiksi yli 30v. vanha ulkopoliittinen linjanveto, jossa Suomi sanoo itseään maailman "lääkäriksi", ei "tuomariksi". Ehkä sittenkin pitäisi jo harkita tuomarin roolia?
Vaaralliseksi tilanteen tekee se, että jos Suomi luokitellaan terrorismia harrastavan tai tukevan maan auttajaksi, Suomi voitaisiin ainakin teoriassa liittää USA:n määrittelemän "Pahan Akselin" tukijoihin. Näin ollen Suomen ulkopolitiikan hortoileva ote voi asettaa vaaran kansalliselle turvallisuudelle.
Mikäli Suomen ulkopoliittinen johto ei osaa valita kehitysapukumppaneitaan poliittisesti korrektilla tavalla, olisi hyvä konsultoida asiasta ensin ainakin (jos ei suoraan Yhdysvaltojen) muiden EU-maiden kanssa. Näin voimme varmistua aikomustemme oikeellisuudesta ja ehkä välttää maahamme mahdollisesti taitamattomien tekojen vuoksi kohdistuvan negatiivisen julkisuuden.
Nobelin rauhanpalkinnon saanut Kenialainen Wangari Maathai kysyikin eilen illan ajankohtaisohjelmassa, miksi jatkamme epädemokraattisten ja korruptoituneiden hallitsijoiden tukemista, vaikka tiedämme heidän siirtävän tukirahat muihin maihin omille pimeille tileilleen?
Hyvä kysymys. Olisiko Suomenkin aika jo miettiä uusiksi yli 30v. vanha ulkopoliittinen linjanveto, jossa Suomi sanoo itseään maailman "lääkäriksi", ei "tuomariksi". Ehkä sittenkin pitäisi jo harkita tuomarin roolia?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Suomen ulkopolitiikka on vankasti äsdeepeeläisten ulkopolitiikan huippuosaajien käsissä.
Voi, kumpa olisikin osaajien käsissä.
En ole varma siitä, että edes ehdottamasi yhden puoleen käsiin keskitetty ulkopolitiikan hoito tuottaa varmasti toivotun tuloksen. Mutta en halua teilata ehdotustasi kokonaan. Politiikan linjakkuutta keskittäminen lisäisi, vai lisäisikö?
Sotiminen on kirjoittajan mielestä sitten varmaan jees. Joukkuepeleissä nimittäin tuppaa tuomarikin saamaan kuonoonsa.
Muuten hyvä provo, mutta
Missä joukkuepelissä tuomaria saa lyödä?
Enpä ole nimennyt. Mutta kun tuomaroimaan ryhtyy, sopii varautua siihen, että joku hutaisee ihan vahingossa.
Ai vahinko? No saat sen anteeksi.
Presidentti Halonen näpäytti ulkopolitiikan eriseuraisia (HS)
Tasavallan presidentti Tarja Halonen näpäytti ulkopolitiikan eriseuraisia avatessaan keskiviikkona vuoden 2005 valtiopäivät.
Halonen totesi, että poliittinen keskustelu on tärkeä osa demokratiaa, mutta lisäsi: "Lyhyen aikavälin poliittisen hyödyn tavoittelu hakemalla väkisin erimielisyyttä yksimielisistä kannanotoista koituu harvoin isänmaan eduksi." Presidentti painotti sanaa "väkisin".
Halonen viittasi tässä yhteydessä ensinnäkin turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen selontekoon, jonka eduskunta hyväksyi joulun alla. Tuon selonteon käsittelyssä kokoomus erkaantui omille teilleen Suomen liittoutumattomuutta koskevassa kysymyksessä.
Presidentti viittasi myös keskusteluun siitä, kuka nykyisen perustuslain mukaan johtaa ulkopolitiikkaa. Hän arvioi yhteistyön sekä nykyisen että edellisten pääministerien aikana sujuneen hyvin.
Halosen ulkopoliittiseen linjaan talouselämän puolelta kohdistuneen arvostelun on tulkittu tähtäävän presidentin vaihtamiseen vuoden päästä pidettävissä vaaleissa.
Suomalaiset kouluttavat USA:n miehityshallinnon käyttöön poliiseja irakilaisista. Olemme siis mukana siinä konfliktissa, ja puolemme valinneena. Samoin sotilaspuolen asiantuntijoitamme on USA:n sodanjohtoa seuraamassa, ikään kuin oppilaina.
Indonesian sittemmin kukistetun hallituksen metsätalousministerille korkean suomalaisen kunniamerkin (UPM-Kymmenen käskystä) myöntänyt Martti Ahtisaari on nyttemmin selvittelemässä rauhan mahdollisuuksia ko. alueen sissisodan lopettamiseksi. Menestys on toistaiseksi kyseenalainen. Olemme kuitenkin siis siinä vaihtaneet takaisin tuomarin roolista lääkärin rooliin.
Ne, jotka ulkopolitiikkaa arvostelevat, ovat yhtä surkea ja äärimmäinen ihmisjoukko kuin se joka vastaavasti aikoinaan räksytti presidentti Kekkosen ulkopoliittista linjaa vastaan. Nytkin on asialla rikkaita omistajapiirejä edustavan EVA:n palkkapappeja, sekä puoli-intellektuelleja kuten Ruokanen ja Jakobson. Ei mitään uutta valtakunnassa.
vaihtaisi presidenttiä.
Paula Lehtomäki varmaan kelpaisi herroillekin, onhan hän Bilderberg "kultapossukerhon" jäsen, kielitaitoinen ja hyvän näköinen!
Niin ja kelpaa jopa Rauta-Aukullekin!
Sinähän hauskaksi heittäydyit.
Asetat jo Suomen Natoon (ja ehkä samaan aikaan jo edesmenneeseen Varsovan liittoonkin?) USA:n ylimmäksi ystäväksi, kun nyt Tuomioja ei suostunutkaan nuolemaan jenkkisaappaita lähetystön kekkereillä (Tehtaankadun sivukuja) ja Halonenkin arvosteli rajusti syksyllä Yhdysvaltain Irak-operaatiota.
Ah, mitkä linjat!