lito-lääkitys

lääkkeitä ei tarvii syödä koko loppuelämäänsä! ellei tietenkin itse halua.

tarkoitan tällä sitä että kun on syönyt, esimerkiksi litoa, joitakin vuosia, ehkä kaksi tai kolme, ja OMA VOINTI ON OLLUT TASAINEN, voi lääkärin kanssa keskustella lääkkeen lopettamisesta.

jos vointi pahenee niin tietenkin lääke on aloitettava uudestaan.

mutta mun mielestä on lähes julmaa sanoa potilaalle heti kättelyssä että joutuu syömään lääkkeitä koko loppuelämänsä.

just my 2 cents.

Itse käyttänyt/käyttäää.............käyttänyt vuoden......aluksi jotain haittavaikutuksia käsien tärinä ahdistus yms enkä edes ole varma olivatko nuo kaikki haitat muista lisä lääkkeestä.....mutta jku n. 4kk pelkän liton käytön jälkeen oikee annostus ei haittaoireita samanlainen olo kuin ennen sairautta:D...muistaakseni....;)

lyra_x kirjoitti:

lääkkeitä ei tarvii syödä koko loppuelämäänsä! ellei tietenkin itse halua.

tarkoitan tällä sitä että kun on syönyt, esimerkiksi litoa, joitakin vuosia, ehkä kaksi tai kolme, ja OMA VOINTI ON OLLUT TASAINEN, voi lääkärin kanssa keskustella lääkkeen lopettamisesta.

jos vointi pahenee niin tietenkin lääke on aloitettava uudestaan.

mutta mun mielestä on lähes julmaa sanoa potilaalle heti kättelyssä että joutuu syömään lääkkeitä koko loppuelämänsä.

just my 2 cents.

Lue lisää

Heti kättelyssä uhkailtiin, että ehkä loppuelämäksi, mutta nyt ainakin näin alkuun puoleksi vuodeksi Risperdalia. Risperidon 2 mg.

yli 60-vuotias siskoni si litosta 500g:n painoisen struuman. Eivät meinanneet lääkärit leikata vaikka ruoka-j a henkitorvi oli jo vinossa. Ostakaa kaikilla rahoillannne psykoterapiaa , ei LÄÄKKEITÄ. Siskoni sai leikkauksen yhteydessä vielä aivoinfaktin, ei toivu koskaan ennalleen.

Anonyymi kirjoitti:

yli 60-vuotias siskoni si litosta 500g:n painoisen struuman. Eivät meinanneet lääkärit leikata vaikka ruoka-j a henkitorvi oli jo vinossa. Ostakaa kaikilla rahoillannne psykoterapiaa , ei LÄÄKKEITÄ. Siskoni sai leikkauksen yhteydessä vielä aivoinfaktin, ei toivu koskaan ennalleen.

Lue lisää

Bipolaaria ei voi "parantaa" muulla kuin lääkkeellä. Terapia auttaa sen muissa asioissa, mut se ei estä episodin alkamista ja niitä oireita. Bipolaari on vähän niinku diabetes, siihe ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lääkitys.

Masennus on asia toinen, sitä pystyy parantamaan ilman lääkkeitä.

Anonyymi kirjoitti:

yli 60-vuotias siskoni si litosta 500g:n painoisen struuman. Eivät meinanneet lääkärit leikata vaikka ruoka-j a henkitorvi oli jo vinossa. Ostakaa kaikilla rahoillannne psykoterapiaa , ei LÄÄKKEITÄ. Siskoni sai leikkauksen yhteydessä vielä aivoinfaktin, ei toivu koskaan ennalleen.

Lue lisää

Valitettavasti psykoterapia on pelkkää keskustelua eikä siitä ole yleensä sellaista hyötyä kuin odotetaan. Lito on ehdottomasti vaarallinen lääke . Se tekee potilaasta zombin ja jos sen lopettaa nopeasti, tulee psykoosi. Hitaasti lopetettua ja ilman jotain uutta lääkettä sairaus uusiutuu. Litopitoisuus tulisi tarkastaa usein . Se tulee olla 0,7-1,2 mitä korkeammaksi pitoisuus kohoaa, sitä pahempi litomyrkytys. Yli 3 aiheuttaa kuoleman. Vanhemmilla litopitoisuus pitäisi olla pienempi. Myrkytyksen oireet ovat kerrottuja huomattavasti pahempia ja osittain invalidisoivia.

Anonyymi kirjoitti:

Bipolaaria ei voi "parantaa" muulla kuin lääkkeellä. Terapia auttaa sen muissa asioissa, mut se ei estä episodin alkamista ja niitä oireita. Bipolaari on vähän niinku diabetes, siihe ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lääkitys.

Masennus on asia toinen, sitä pystyy parantamaan ilman lääkkeitä.

Lue lisää

Riippuu toki masennuksen syvyydestä ja ihmisen olosuhteista. Masennuksesta kärsii kaikki joskus, mutta todellinen depressio on niin vaikea asteinen, että jos on keksitty joku hyvä, kyseenalaista onko, turvallista helpotusta masennukseen, niin parempi vaihtoehto kuin itsemurhat. On kyllä olemassa kaikenlaisia taideterapioita, liikuntaterapiaa metsissä, ym. , Mielikuvitus rajana. Sillä kun potilas on kertonut hoitajista seuraaville elämästään ja vaikeuksistaan huomaten ettei lopultakaan ole tullut kuulluksi, on tehtävä lääkityksen ohella jotakin konkreettista.

Anonyymi kirjoitti:

Riippuu toki masennuksen syvyydestä ja ihmisen olosuhteista. Masennuksesta kärsii kaikki joskus, mutta todellinen depressio on niin vaikea asteinen, että jos on keksitty joku hyvä, kyseenalaista onko, turvallista helpotusta masennukseen, niin parempi vaihtoehto kuin itsemurhat. On kyllä olemassa kaikenlaisia taideterapioita, liikuntaterapiaa metsissä, ym. , Mielikuvitus rajana. Sillä kun potilas on kertonut hoitajista seuraaville elämästään ja vaikeuksistaan huomaten ettei lopultakaan ole tullut kuulluksi, on tehtävä lääkityksen ohella jotakin konkreettista.

Lue lisää

Kysymys, joka itsellä tuli mieleen, kannattaako Suomessa olla rehellinen? Kannattaako noudattaa ohjeita? Kun eivät muutkaan noudata. Minähän jouduin jo aiemmin pillereille toisen ihmisen asiattomuuden, epäpätevyyden ja printtausongelmien vuoksi. Lisäksi olin pillereillä myös aiemmin tuon valtavan painostuksen seurauksena.

Pohdin ko. paikan EBM? Eikö sitä kuulu noudattaa kuitenkaan hk:n osalta? Ymmärrän psykiatripulan, mutta ei sitä tällaisilla keinoin ratkaista. Eikä ratkaista psykiatrien lisäkoulutuksellakaan, eikä psykiatrien määräämisellä julkiselle. Molemmat vaan pahentaa ongelmaa. Vähemmän joustoa ja enemmän pakottamista, joka johtaa hk:n hyvinvoinnin laskuun ja lisää tarvetta psykiatrille. Sitten voidaan vaatia lääkäreitä erikoistumaan psykiatrialle ja kierre on valmis.

Niin Larkku oli hyvä ja kamala lääke ja sain Liton vuonna 1978 ja söin sitä liki kolmekymmentä vuotta ja psykiatri ei ollenkaan ollut huolellinen niiden verikokeiden ja pissakokeiden kanssa ja niin on toinen munuaiseni liki tuhoutunut.
Onneksi osasin vaihtaa psykiatria ja nyt minulla on Seroquel, ja kyllä se on melkein yhtä hyvä lääke.

Ja kyllä se lito sai kädet vapisemaan ja nyt eivät vapise.

Lääkkeen vaihto sujui hyvin.

Ja tiedän,tuttuni on syönyt Litoa neljäkymmentä vuotta ja nyt ovat munuaiset sökönä.

Ja tästä ei tietenkään psykiatrini, se entinen,mitään osannut kertoa, eikä mitään sanoa, ja minulle oli käydä myös hullusti.

Kyllä sitä voi olla hyvin huonossa hoidossa, vaikka kuinka olisi ollut pätevä psykiatri.

Kannattaa olla varovainen ja kysellä, ettei eksy.

Joten, olkaa tarkkoja ja vaatikaa kunnon hoitoa.

LÄÄKKEET OVAT AINA YKSILÖLLISIÄ!.........täällä voi 50% ihmisistä vaikka sanoa että paskan elämän pilaaja lääke (voi olla, että heille oli) ja se voi olla JUURI SINULLE se PARAS mahdollinen lääke, jolla voit JATKAA ELÄMÄÄSI siitä mihin se jäi ennen sairautta tai rakentaa uuden ja paremman elämän:D.....Itselläni kaksisuuntanen, mutta jos viittii, joka ilta vaik samal kun pesee hampaita ottaa pari nappii litoa......on taas tavallinen, saa töitä, kavereiden kanssa on hauskaa (molemmin puolin) ja on taas tavallinen.....sairaus unohtuu ei haittavaikutuksia joita ainakaan huomaisin:D........OK HAITTA EI ALKOHOLIA!.....olen juonut n1-2 kertaa kk.....ei viel oo ollu haittoi mut ei oo kyl hyvä käyttää mut EI sanonu et KIELTO ON AIVAN EHDOTON!

Olen popsinut tuota Litoa vuodesta 2006. En ole huomannut mitään erityisiä haittavaikutuksia. Aluksi kävin kaksi kertaa vuodessa verikokeissa, mutta nyt (olikohan se 2010) homma muuttui siten, että pitää käydä 3 kk:n välein eli 4 kertaa vuodessa. Pidin tuota turhana, koska "kaikki on kunnossa" mutta nyt -11 keväällä oli jotkut arvot vähän yläkantissa (ja ylikin), 100 rajana ja mulla arvot 104 - 105. Ei muuta yks nappi vähemmän naamaan ja taas mennään, tosin ärsyttää aina rampata verikokeissa. En ole töissä tällä hetkellä, mutta sit joutuu keksimään tekosyitä näille labrakäynneille jos joskus on taas töissä.

Olen myös pohtinut jotain muuta lääkitystä ettei tarvii noissa labrakokeissa käydä, mutta se ei liene riittävä peruste lääkityksen vaihdolle.

Litium-lääkityksen alussa sain faktatietoa tästä sisuskaluja (erityisesti munuiaisia) kuormittavasta vaikutuksesta. Olen hyväksynyt, että jos elämäni lyhenee vuodella tai parilla, niin parantunut elämänlaatu korvannee sen. Tosin voihan se elämä päättyä vaikka muutenkin.

litium = #1 kirjoitti:

Olen popsinut tuota Litoa vuodesta 2006. En ole huomannut mitään erityisiä haittavaikutuksia. Aluksi kävin kaksi kertaa vuodessa verikokeissa, mutta nyt (olikohan se 2010) homma muuttui siten, että pitää käydä 3 kk:n välein eli 4 kertaa vuodessa. Pidin tuota turhana, koska "kaikki on kunnossa" mutta nyt -11 keväällä oli jotkut arvot vähän yläkantissa (ja ylikin), 100 rajana ja mulla arvot 104 - 105. Ei muuta yks nappi vähemmän naamaan ja taas mennään, tosin ärsyttää aina rampata verikokeissa. En ole töissä tällä hetkellä, mutta sit joutuu keksimään tekosyitä näille labrakäynneille jos joskus on taas töissä.

Olen myös pohtinut jotain muuta lääkitystä ettei tarvii noissa labrakokeissa käydä, mutta se ei liene riittävä peruste lääkityksen vaihdolle.

Litium-lääkityksen alussa sain faktatietoa tästä sisuskaluja (erityisesti munuiaisia) kuormittavasta vaikutuksesta. Olen hyväksynyt, että jos elämäni lyhenee vuodella tai parilla, niin parantunut elämänlaatu korvannee sen. Tosin voihan se elämä päättyä vaikka muutenkin.

Lue lisää

No, on ongelmat, jos verikokeissa käynnit ovat noin hankalia hoitaa!
Itseni mukaalukien moni ei saa verikokeita joita haluaisi, koska pitää säästää. Esimerkkinä kilpirauhas ja D3-kokeet, monesta muusta puhumattakaan.

Mene yksityiselle endokrinologille kilpirauhasasiassa. Psykiatrit eivät tiedä mitään kilpirauhassairauksista, samoin eivät muut erikoistumisalat, arvauskeskuksista puhumattakaan (kuten nimi kertookin).

Hyviä vinkkejä saat osoitteesta http://www.kilpirauhanen.com ja Kilpirauhasliiton sivuilta.

Olen syönyt litoa 13 vuotta, 4 päivässä. Ainoa lääke mikä minulla on toiminut. Ei mitään sivu-oireita itsellä. Kannattaa kokeilla jos on jo räpiköinnyt monien lääkkeiden kanssa. Verikokeissa hyvä käydä 4 kertaa vuodessa ja olla itse kiinnostunut kokeen tuloksesta.

essitalopraami koukuttaa myös ja käytössäsi on vielä varsin korkea annos eli 10mg. Voi olla, että lääkärillä on sponsori vaihtunut, joten tahtoo siirtää sinut agomelatiinin valmistajaan tuotteisiin. Kysyppä huviksesi mistä vaihto johtuu. Oletko miettinyt ksokaan miksi käytät SSRI:tä lainkaan? Älä vaan sano, että sinullekin on valehdeltu, että pääsisi on serotoniininepätasapaino tai -vaje....

Älkää uskoko lääkäriä, lukekaa liton mukana tulevaa lappua liton haittavaikutuksista. Ajatelkaa omilla aivoillanne.

Litium on luonnossa esiintyvä alkuainemetalli.

Onko se samaa kuin lithium paristoissa ?

Kyllä on.

oiuytrejk kirjoitti:

Onko se samaa kuin lithium paristoissa ?

Eikä ole. Faktat kuntoon.

Jos olet itse niin hyvin perillä faktoista, niin voisitko edes hieman auttaa ja kertoa, millä faktat ovat pielessä? Litium-paristoissa ja lääkkeissä on sama litium-alkuaine, mutta lääkkeissä se on suolona, tms.