3-vuotias viedään eniten isän vanhempien luo

Voisiko olla kyseessä rajojen kokeileminen?

Isä on dominoiva.
Haluaa päättää kaikesta.
Isän suku on niskan päällä.

Isovanhempana ei elä sitä jokapäiväistä arkea lapsenlapsen kanssa (eivät myöskään ne toiset isovanhemmat), joten lapsen muuttunut käytös voi tuntua yllättävältä, eikä sitä niin helposti huomaa erilaisia kehitysvaiheita. 3-vuotiaalla alkaa kiinnostamaan jo hiljalleen ikätoverit, mielikuvitusleikit, erilaiset pinnalla olevat lastenelokuvat jne. Mummolla voi mennä ohi harppaus taaperosta leikki-ikäiseksi, ja siksi lapsenlapsi voi tuntua vierastavan. Ja toki jos harvemmin nähdään, niin on ihan luonnollista että noin pieni lapsi alkuun jännittää eikä muista hyvin aiempia tapaamisia. Se on aikuisten tehtävä sietää ja hyväksyä nämä asiat, vaikka itsellä harmittaisikin.

Sillehän ei mitään mahda, että toisia isovanhempia nähdään enemmän. Tähän voivat vaikuttaa monet seikat, välimatka, kulkuyhteydet, mahdollisuus yösijaan, henkilökemiat. Näin on joka perheessä, hyvin harvoin ollaan täysin tasapuolisia, eikä täydy ollakkaan. Perhe elää kuitenkin ensisijaisesti omaa elämää ja muu on ekstraa. Ole kiitollinen niistä hetkistä mitä sinä saat, sillä pian nekin ovat lapsen kasvaessa historiaa. Sanoit että teillä on alkujähmeyden jälkeen kivaa, tämä voi kertoa myös lapsen hitaasti lämpenevästä temperamentista, joka tulee nyt isompana enemmän esiin.

Nauti lapsenlapsen seurasta, äläkä turhaan vertaa kuinka paljon tapaa muita. Vanhempiensa lapsi hän on kuitenkin, ja kaikki mitä muu suku "saa" on annettua, nähtiin usein tai harvemmin! Ehkä nyt on oiva hetki aloittaa lapsen mielenkiinnonkohteiden selvittäminen ja miettiä yhteistä tekemistäkin ikään sopivaksi.

Yritäppäs kysyä siltä 3-vuotiaalta, miksi hän sanoo sinua kakkamummoksi. Selvästi hän on johonkin sinun juttuusi suivaantunut. Lapsilla on pitkä muisti. :)

tee selv'ksi ett' lapsi on sinun ei appivanhempiesi