katoaa myös toimiva yhteiskunta. Sillä se rakentuu loppupelissä sille, että sen jäsenet ovat vastuunsa tuntevia yksilöitä, jotka tunnistavat oikean ja väärän.
Miksi tekojen syyn nähdään yhä useammin olevan jossain toisaalla kuin tekijöissä ja sanoistakin vastuu lankeaa usein jollekin joukolle, ei niinkään sanojalle itselleen. Paha ei ole se, joka riehuu, tuhoaa tai tappaa, vaan paha on joku mystinen globaali, länsimainen kollektiivi. Ja typerästi ei käyttäydy vain se, joka typeryyksiä sanoo tai kirjoittaa, vaan koko sanojan puolue, työpaikka tai esimerkiksi ammattikunta.
Alkukesästä kompasteli piispa Irja Askola, joka arvioi Helsingin Temppeliaukion kirkkoon kohdistunutta terroriuhkaa. Askolan mukaan terrorismin uhassa ”meidän pitäisi kuulla globaalin epäoikeudenmukaisuuden huutavan isoin kirjaimin”. Se on käsittämätön lausunto monin tavoin.
Vaikka Askolan lausunnot ihmetyttävät, ei siinäkään ole järkeä, että hänen kommenttiensa jälkeen ihmisiä eroaa kirkosta. Askolan sanat ovat Askolan sanoja, ja hän vastaa niistä itse. Vaikka Askola on erittäin näkyvä toimija Suomen luterilaisessa kirkossa, ei hän ole koko kirkko. Hänen takanaan on lukemattomia nimettömiä kirkon työntekijöitä, jotka itsestään melua pitämättä lohduttavat, tukevat ja ruokkivat köyhiä ja kärsiviä. Heitä se eroaminen satuttaa – auttajia ja autettuja – ei Askolaa.
Sama pätee myös Vasemmistoliittoon. Vaikka Vasemmistonuorten edustaja syyttääkin mieluummin poliisia kuin riehuvia mielenosoittajia, ei tämä tarkoita sitä, että Vasemmistoliiton äänestäjät jotenkin yleisesti kannattaisivat polttopullojen viskelemistä. Vasemmistoliiton suurilla kannatusalueilla pohjoisessa on uutisia Hampurista seurattu varmasti yhtä suurella tyrmistyksellä kuin muuallakin. Tavallisten kemiläis- ja kolarilaisduunarien maailma on sangen kaukana siitä aggressiivisesta uhosta, jota kalliisiin merkkivaatteisiin pukeutuneet ja naamioituneet eurooppalaisvandaalit edustavat.
Miksi tekojen syyn nähdään yhä useammin olevan jossain toisaalla kuin tekijöissä ja sanoistakin vastuu lankeaa usein jollekin joukolle, ei niinkään sanojalle itselleen. Paha ei ole se, joka riehuu, tuhoaa tai tappaa, vaan paha on joku mystinen globaali, länsimainen kollektiivi. Ja typerästi ei käyttäydy vain se, joka typeryyksiä sanoo tai kirjoittaa, vaan koko sanojan puolue, työpaikka tai esimerkiksi ammattikunta.
Alkukesästä kompasteli piispa Irja Askola, joka arvioi Helsingin Temppeliaukion kirkkoon kohdistunutta terroriuhkaa. Askolan mukaan terrorismin uhassa ”meidän pitäisi kuulla globaalin epäoikeudenmukaisuuden huutavan isoin kirjaimin”. Se on käsittämätön lausunto monin tavoin.
Vaikka Askolan lausunnot ihmetyttävät, ei siinäkään ole järkeä, että hänen kommenttiensa jälkeen ihmisiä eroaa kirkosta. Askolan sanat ovat Askolan sanoja, ja hän vastaa niistä itse. Vaikka Askola on erittäin näkyvä toimija Suomen luterilaisessa kirkossa, ei hän ole koko kirkko. Hänen takanaan on lukemattomia nimettömiä kirkon työntekijöitä, jotka itsestään melua pitämättä lohduttavat, tukevat ja ruokkivat köyhiä ja kärsiviä. Heitä se eroaminen satuttaa – auttajia ja autettuja – ei Askolaa.
Sama pätee myös Vasemmistoliittoon. Vaikka Vasemmistonuorten edustaja syyttääkin mieluummin poliisia kuin riehuvia mielenosoittajia, ei tämä tarkoita sitä, että Vasemmistoliiton äänestäjät jotenkin yleisesti kannattaisivat polttopullojen viskelemistä. Vasemmistoliiton suurilla kannatusalueilla pohjoisessa on uutisia Hampurista seurattu varmasti yhtä suurella tyrmistyksellä kuin muuallakin. Tavallisten kemiläis- ja kolarilaisduunarien maailma on sangen kaukana siitä aggressiivisesta uhosta, jota kalliisiin merkkivaatteisiin pukeutuneet ja naamioituneet eurooppalaisvandaalit edustavat.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Että sitten päätit kopsata Ullan kolummin hhe olisit kertonut loputkin Vasemmiston väkivallasta hhhe .
"Tavallisten kemiläis- ja kolarilaisduunarien maailma on sangen kaukana siitä aggressiivisesta uhosta, jota kalliisiin merkkivaatteisiin pukeutuneet ja naamioituneet eurooppalaisvandaalit edustavat."
Ovat kaukana EU laiseta joukosta ja vielä kauempana kotimaisesta joukosta. Tavallinen työtätekevä tuskin ymmärtää seiniin sotkuja mömmöpäissään tuhrivia ja naamioituneina paikkoja hajottavia "Tukku ja Takkujoukkoja". He tietävät , että vaurioiden korvaajia ovat he jotka työssö käyvät eivät ne jotka vetelehtivät yhteiskunnan "hunajaluukuilla". Vastuu tai sanotaanko vastuuntunto on kadonnut miksi ? Jos jo leikkikoulussa on henki , että kaikki on yhteiskunnan ja kapitalismin syytä ja tuo jatkuu koko sen ajan jonka nyt koulussa "kapitalistien kiusattavana" viihtyy on tulos juuri tuo. Se , että on olemassa narujen puutteessa irti monia "hurahtaneita" taivaanrannanmaalareita kuten tuokin aloittaja kertoilee ei toivoa paremmasta ole .
Vielä kun tuohon lisätään se usko , että 5 promillea maan väestöstä kustantaa kaiken "unelmahötön" on tulos melko selvä.