Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Onko muita kohtalotovereita??

    Elikkä itse sain toisen lapsen syntymän jälkeen kun vauva oli noin 5 kk "ahdistuskohtauksia". Mulle tuli aivan kamala tunne/pelko, että vahingoitan jotenkin lapsiani. (vaikka tiedän etten todellakaan tekisi mitään ja rakastan heitä eniten tässä maailmassa!) Mutta pelot olivat todellisia ja ahdistavia. En uskaltanut olla yksin lasten kanssa. Kävin tietenkin juttelemassa mielenterveystoimistossa ja sain sepram- nimisiä lääkkeitä. Ne auttoivatkin ja vuosi meni todella hyvin. Nyt kun lääkkeistä on kulunut noin 2 kuukautta ja luin ahdistavan kirjan. Pelot ja mielikuvat palasivat. On todella ahdistavaa kun pelkää, että tekisi rakkaimmilleen jotain kamalaa! Tiedän, että ajatuksia ei tarvitsisi pelätä mutta ne ahdistavat kovasti! Ajattelin vaan, että löytyykö kohtalotovereita? Aloitin lääkkeet uudestaan ja toivon, että ne taas pian auttaisivat. Kiitos kun jaksoit lukea. :)
    1285
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 1

    Vanhimmat

    ahdistavan materiaalin katsomista, lukemista ja
    kuulemistakin sikäli kun voit.
    Vaikka olen mies, jätän katsomatta filmin, jos
    siitä tulee jotenkin ristiriitainen olo.
    Ydinongelmahan sinulla on tuo syvään piintynyt
    pelko vahingoittaa läheisiäsi.

    Lääkkeet ovat lieventäneet oloasi!
    Jos terapiaan ei ole mahdollisuuksia, niin eikö
    täsmälääkitys olekin silloin parasta?

    Omien kokemuksieni pohjalta voin sanoa, että
    joutuu oikein tekemään töitä, ettei toteuta
    alitajunnasta tulevia mielikuviaan.
    Ne ovat pakko-ajatuksia peräisin usein
    varhaislapsuudesta.
    Kyllä niistä ajan kanssa selviää.
    Jaa taakkasi kokeneiden ihmisten kanssa.

    Voimia sinulle ja perheellesi.

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    surumieli kirjoitti:

    Elikkä itse sain toisen lapsen syntymän jälkeen kun vauva oli noin 5 kk "ahdistuskohtauksia". Mulle tuli aivan kamala tunne/pelko, että vahingoitan jotenkin lapsiani. (vaikka tiedän etten todellakaan tekisi mitään ja rakastan heitä eniten tässä maailmassa!) Mutta pelot olivat todellisia ja ahdistavia. En uskaltanut olla yksin lasten kanssa. Kävin tietenkin juttelemassa mielenterveystoimistossa ja sain sepram- nimisiä lääkkeitä. Ne auttoivatkin ja vuosi meni todella hyvin. Nyt kun lääkkeistä on kulunut noin 2 kuukautta ja luin ahdistavan kirjan. Pelot ja mielikuvat palasivat. On todella ahdistavaa kun pelkää, että tekisi rakkaimmilleen jotain kamalaa! Tiedän, että ajatuksia ei tarvitsisi pelätä mutta ne ahdistavat kovasti! Ajattelin vaan, että löytyykö kohtalotovereita? Aloitin lääkkeet uudestaan ja toivon, että ne taas pian auttaisivat. Kiitos kun jaksoit lukea. :)

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu