Mitä tehdä jos poni peruuttaa??

Kohdallasi vaikuttaa nyt siltä, että et osaa yhteistyötä ponin kanssa. Ostapa siksi oikein iso Lego-laatikko ja leiki sillä. Rakenna niistä vaikkapa oikein iso peruuttava poni. Mieti sitten miksi Lego-poni peruuttaa peräti ojaan asti.

Käännä ponin takapuoli siihen suuntaan minne olet menossa ja peruuta haluamaasi suuntaan. Peruuta kunnes poni alkaa itse haluta eteenpäin ja käännä se menosuuntaan. Jos se alkaa taas peruuttaan niin jälleen ympäri ja matka jatkuu takaperin.
Jos haluttuun suuntaan ei mennä etuperin niin sitten takaperin.
Poni huomaa kyllä ennenpitkää että nokka edellä pääsee vähemmällä.

Kokeneempi kuski selkään joksikin aikaa, katsomaan missä vitsi piilee. Hän voi sitten läpiratsastaa ponin ja palauttaa en ruotuun tai ainakin neuvoa sinulle mitä tehdä, että voit tehdä sen itse.

Peruuttaako se aina samassa tilanteessa, esim kun yrität ratsastaa pois päin tallilta, vai meneekö pakki päälle silloinkin kun tulette tallia kohti? Jos se peruuttaa vain silloin kun menette pois päin tallilta eli se yrittää päästä takaisin tallille kulkemalla takaperin, käännä sen pää tallia kohti ja käske sen sitten peruuttaa. Menkää takaperin kulkemalla pois päin tallilta, vaikka sitten useita kilometrejä, ja kokeile välillä joko se suostuisi kulkemaan eteenpäin. Jos ei, käännä heppa uudestaan ympäri ja jatka peruuttamalla pois päin tallilta. Kyllä se jossain vaiheessa tajuaa, että peruuttaminen a) vie sen pois päin tallilta ja b) on raskasta jos joutuu peruuttamaan pidempiä matkoja.

Ja jos se pakittelee mihin suuntaan tahansa mennessä, anna sen peruuttaa ja käske peruuttaa vielä lisääkin. Heti kun huomaat, että se aikoo pysähtyä peruutusta varten, pysäytä se itse ja käske sen peruuttaa. Ja peruuta niin pitkään että poni alkaa väsyä siihen ja alkaa antaa merkkejä siitä ettei pakittaminen ole enää hauskaa. Peruuta sitten vielä vähän matkaa ja kokeile sitten lähteekö se taas eteenpäin, ja jos ei, niin sitten peruutatte lisää.

Meillä tämä toimi. Muutaman kerran yritti, ja sitten loppui.

Yllättävän surkeita neuvoja teiltä kirjoittaneilta. Kaikkeni tehnyt ja kaiken oikein, joten antakaa nyt hyviä neuvoja. Tähän asti tullut pelkkää hölynpölyä. Mikäli ette osaa neuvoa, turha kirjoitella.

Tuo peruuttaminen ei ole mikään vitsi. Se kuulostaa hölmöltä, tiedän sen, mutta se on silti tehonnut monessa vastaavassa tapauksessa, mukaanlukien minunkin omani.

Sanoit, että olet tehnyt kaiken oikein mutta että poni peruuttelee siitä huolimatta. Mitä kaikkea tarkkaan ottaen olet jo kokeillut? Eteenajavat avut tietysti myös raipan avulla kuten aloituksessa sanoit, mutta mitä muuta olet kokeillut?

Taluttaja/avustaja mukaan?
Toinen hevonen mukaan?
Olet tarkistanut, ettei poni vastustele esim epäsopivaa satulaa tai ole muuten kipeä?
Olet tarkistanut myös ruokinnan, ettei se saa liikaa energiaa liikunnan määrään nähden ja pura sitä tuollaiseen temppuiluun?

Nämä ovat niin perusasioita että lienee itsestään selvää, että olet näitä jo kokeillut vaikka et sitä maininnutkaan.

Legoponi on oikeassa siinä, että yhteistyösi ponin kanssa ei suju. Kuten olet huomannut, ponit eivät ole tyhmiä eivätkä ne aina pelaa normaalisääntöjen mukaan. Vaikka tekisitkin kaiken oikein, se ei vain aina riitä, ja silloin on poikettava tavanomaisista kaavoista, improvisoitava ja turvauduttava joskus hyvinkin älyvapaisiin menetelmiin jotta viestin saisi menemään perille. Ja jos tavalliset keinot eivät riitä, tuo peruuttaminen, mitä Kasiro ja Kokeiltuon ehdottivat, on yleensä ensimmäinen kikkakolmonen mitä kannattaa yrittää. Neuvo saattaa kuulostaa irvailulta, mutta usko pois, ei se ole. Kokeile edes. Mitä menetettävää sinulla on?

Jos sekään ei toimi, niin seuraavaksi järkevin neuvo on todellakin pyytää joku kokeneempi ratsastaja palauttamaan ponisi kuriin. Ei mitään naapurin tyttöä joka on ratsastanut vuoden verran kauemmin kuin sinä, vaan esim ratsastuksenopettaja tms. Ja jos et käy tunneilla ponillasi, suosittelen painokkaasti, että sitten alat käymään. Olisi hyödyksi sekä sinulle että ponille.

Aloittaja, kokeilitko noita peruutuksia? Ainakin siskoni hevonen saatiin kulkemaan sillä konstilla. Olisin vaan utelias kuulemaan miten meni, tehosiko?

Meillä oli sama ongelma aikanaan ja tuo melko monen ehdottama peruuttaminen auttoi siihen eli ei ole mikään ihan tuulesta temmattu neuvo.

minkälainen omistaja tulee pyytämään tällasiin kysymyksiin vastausta suomi24 sivustolla? :DD tämmösiin juttuihin kysytään kokeneilta hevosihmisiltä apua. toki netistäkin saa paljon vinkkejä, mutta sulle ja hevoselle olis varmasti parempi jos päästäisit kokeneen ihmisen heppas selkään, se varmasti osaa kertoa käytätkö esim vääränlaisia varusteita tai onko hevosella kipuja joita se yrittää paeta tms. Ennenkä hevosen ostaa ratsastuskäyttöön, yhteistyön pitää sujua ja pitää tietää hevosen taustoista jotain, ei vaan pytää iskää ostamaan sulle söpöä ponia koska sillä on nätti harja ja kivat askeleet.

Älä viitsi, Jeppe, sitähän aloittaja juuri tekee, kysyy neuvoa kokeneemmilta. Lampinajadi tunnetaan hyvistä ja toimivista neuvoistaan, samoin Kasiro ja Mörrinkäinen.
Yhteistyö on voinut sujua hyvinkin kunnes poni keksi kokeilla. Ja en tiedä yhtään ensihevosta jonka kanssa ei ole tullut ongelmia.

Sitä paitsi kaikilla ei välttämättä ole apunaan niitä kokeneita hevosihmisiä joilta kysyä neuvoa. Hevosta hankittaessa on voinut ollakin, mutta jos ne apuvoimat sattuvat esim muuttamaan muualle, se apua tarvitseva jääkin yhtäkkiä yksin hevosensa kanssa. Ja sitten kun ongelmia tulee, ei enää olekaan ketään keneltä kysyä. Siinä tilanteessa on parempi kysellä netistä neuvoja kuin jättää kyselemättä ja päästää asiat entistä huonommalle tolalle. On sitten eri asia osaako kysyjä erottaa hyvät neuvot huonoista, mutta jos ei osaa, se ei ole niiden vika jotka ovat kysymykseen vastanneet.

Angillian, jos olet vielä linjoilla, miten sinulla nykyään menee heppasi kanssa? Seurasin sitä sinun ja Lampinajadin "kohellustopaa", mutta en enää muista missä se oli enkä löydä sitä. Muuten olisin kysellyt kuulumisia siellä. Hevosesi alkoi silloin toimia kunnolla, mutta kiinnostaisi tietää, mikä on tilanne nyt puolisen vuotta myöhemmin.

Kohellus oli taikasana meillä. Kohellan sen kanssa 2-3 kertaa viikossa joskus kentällä toisinaan maastossa. . Joskus vain kymmenen minuuttia, joskus puolesta tunnista jopa tuntiin. Mutta hevoseni on nykyään kuin ihmisen mieli. Se on aina valppaana kun ei tiedä milloin aletaan koheltaan.

Eli tarkkaavaisuus ja motivaatio paranivat merkittävästi. Hauska kuulla! Ihan vain siksi, että on aina kiva kuulla, että joku on saanut ongelmansa ratkaistua, ja toisaalta siksikin, että nyt saan ehkä suostuteltua erään tuttavani kokeilemaan samaa. Hänellä on viimeaikoina alkanut olla hankaluuksia hevosensa kanssa, saman tapaisia kuin sinullakin, tosin lievemmässä määrin, ainakin toistaiseksi, ja luulen, että siinäkin on kyse pitkästymisestä. Esteitä, koulua, juoksutusta, joskus maastoilua... aina samoja kuvioita, ei koskaan minkäänlaista huvittelua. Nyt kun voin mainita hänelle kaksikin nimeä joilla on vain hyviä kokemuksia ajoittaisesta leikkimisestä hevosen kanssa, hän ehkä uskaltautuisi edes kokeilemaan. Yksi nimi, vaikka hyvässä mielessä tunnettukin, ei vielä ole riittänyt, mutta nyt kun on toinenkin sitä suosittelemassa, mahdollisuudet ovat ehkä paremmat. Hevosen vuoksi ainakin toivon sitä.

Kiitos sinulle, ja tietysti Lampinajadille joka sitä alkujaan ehdotti!

Tästä tuli näköjään ongelmapalsta joten saisinkohan minäkin apua. Hevoseni ei suostu menemään rautaiselle sillalle. Tallin lähellä on rautasilta josta pääsee oikotietä kotiin. Nyt joudun kiertämään 4km. Kenkkua vesisateessa. Mitä tehdä?

Angillianille kiitoksia positiivisesta palautteesta! Minustakin on hauska kuulla, että teillä on kaikki hyvin.

Ropsotti, vähän hankala antaa neuvoja kun ei näe hevosen reaktioita, mutta yritetään. Meillä ei ole kokemusta tuollaisesta, kun meillä poni ei pelännyt rautasiltoja vaan marssi muitta mutkitta yli ja säikäytti alla olevan hitsaajan pahanpäiväisesti. Mutta jos olisi pelännyt, olisimme yrittäneet seuravaa: Pyydä joku kaveri avuksesi. Pyydä häntä koputtelemaan siltaa jollakin metallisella esineellä, esim vanhalla hevosenkengällä tai vasaralla tms, samalla kun lähestyt siltaa hevosen kanssa. Tarkoitus on, että silta kopisee metallisesti jo siinä vaiheessa kun tulette lähelle, niin että se tietää jo kauempaa, että edessä päin kolisee. Se ei ehkä pelkää niin paljon, jos kopina ei ala suoraan sen jalkojen alta. Jos hevonen lähtee ylittämään siltaa, kaverisi jatkaa kopistelua siihen asti että hevonen on päässyt kokonaan yli. Tarkoitus on siis peittää kengistä lähtevä kolina muilla kolinoilla

Ja kun puhutaan kolistelusta, tarkoitan sitä suunnilleen siihen tyyliin miten rumpalit paukuttavat rumpujaan. Ei täydellä voimalla, mutta tahti epäsäännöllinen ja nopeampi kuin hevosen askelten rytmi.

Jos hevonen ei mene sillan yli sen kolistessa, mene sille etäisyydelle minkä hevonen hyväksyy ja... No, sen jälkeen on hevosesta kiinni miten on parempi tehdä. Joidenkin kanssa on parempi vain jäädä katselemaan ja kuntelemaan, toisten kanssa on parempi kiertää pientä ympyrää ja tulla joka hierroksella hiukan lähemmäksi kuin edellisellä kerralla. Toiset hevoset obat rauhallisempia taluttajan kanssa, toiset luottavat enemmän ratsastajaan.

Hevonen ei välttämättä mene sillan yli ensimmäisellä kerralla, vaan saatatte joutua toistamaan harjoitusta useitakin kertoja ennen kuin se tottuu kolisevaan rautasiltaan niin paljon että suostuu sen ylittämään. Ei kuitenkaan kannata jatkaa harjoitusta puolta tuntia kauempaa kerrallaan ettei hevonen stressaanu liikaa. Muistakaa silti päättää harjoitus aina siihen, että hevonen rentoutuu ennen kuin lähdette. Vaikka sitten siirtymällä sen verran kauemmaksi että se vielä uskaltaa rauhoittua kolinasta huolimatta.

Ko se poni pistää teuraaks niin siit saa hyvvää meetvurstii.

1-0 Ropsotille!

Neljä päivää meni ennen kuin hevoseni meni itse sillalle. Pari kaveria auttoivat minua ja tulivat kolistelemaan siltaa. Ekana päivänä hevonen jäi n. 10 metrin päähän sillasta. Seistiin siinä iät ajat ja välillä annoin pohjetta mutta edemmäs ei mennyt.
Toisena päivänä mentiin sillan viereen mutta kun kavio osui siltaan niin nopea pakitus.
Kolmantena mentiin sillan viereen. Toinen kavereista otti ohjista kiinni ja samalla antoi makupalan. Näin taluttaen ja lahjoen päästiin varovasti muutaman kerran yli sillan. Ilman talutusta ei mennyt.
Neljäntenä päivänä kaverini vaan käveli edellä ja maanitteli hevosta tulemaan perässä. Mentiin pari kertaa edestakaisin. Sitten kaveri jäi seisomaan ja hevonen meni yli.
Kaikissa näissä toinen kaveri kolisteli siltaa koko ajan aika kovaa.
Sitten kun hevonen meni muutaman kerran yksin yli niin vähensimme kolisteluja, harvensimme ja hidastimme. Silti se meni.
Lopulta jätimme kolinat pois ja hevonen meni silti yli. VOITTO!
Nyt menen vartavasten sillalta joka päivä vaikkei se reitillemme muuten osuisikaan. Iskostan sen päähän että siitä mennään, tuli mitä tuli.

Onneksi olkoon, hyvin tehty!
Olikin hieno juttu, että sait avuksesi toisenkin kaverin. Se selvästikin auttoi asiaa.

Kannattaa tosiaan kulkea sillan yli ihan periaatteesta, ja tehdä siitä hevoselle rutiinia. Sitten kun se lakkaa jännittämästä sillalla, ylityksiä voi harventaa, mutta niin kauan kun se osoittaa levottomuuden merkkejä, kannattaa todellakin kulkea sillan yli päivittäin.

Onnitteluni teille!