Tiedän, että täällä on aivan liikaa näitä 'olenko valmis omaan hevoseen?'- aiheisia keskusteluja, mutta mun on pakko alottaa yksi tällänen.
Asun ulkomailla perheeni kanssa, mutta olen alunperin ihan suomalainen. Olemme miettineet kauan parhaan kaverini (joka asuu myös ulkomailla, samassa maassa kanssani) kanssa, että hankkisimme yhteisen oman hevosen. Ratsastusta olen harrastanut vasta kaksi vuotta ja ystäväni yhden vuoden. Olemme molemmat 12-vuotiaita, menossa yläasteelle syksyllä. Tiedän asioita hevosen hoidosta, mutta tähän en ala luettelemaan mitään, että osaan laittaa riimun, harjata hevosen ja putsata kavioit, sillä jossen siinä edes onnistuisi, en harkitsisi koko asiaa. Uskon, että joku on tietenkin sitä mieltä, että kokemusta on liian vähän, mutta ymmärrän heitä hyvin. :)
Käyttäisimme hevosta harraste käyttöön, menisimme enimmäkseen koulua ja tulevaisuudessa ottaisimme myös valmennuksia. Talli olisi meille tuttu, olemme hoitaneet hevosia, liikuttaneet niitä, vienyt syömään niitylle ja tehnyt kaikkea muuta. Hänellä on luotto meihin ja uskon, että auttaisi omankin hevosen kanssa. Tallille pääsemme helposti autolla ja kaverini luota voimme myös kävellä sinne. Talli on pieni, mutta sieltä löytyy kenttä ja hyvät maastomahdollisuudet. Ilmanvaihto siellä on myös hyvä.
Hevosen ruokkisimme 5-6 kertaa päivässä, syöttäisimme sille heinää ja kauraa, sekä kivennäisruokinta. Ruokinnasta olisi kiva kuulla enemmänkin, sillä siinä asiassa olemme vähän pois kärryiltä. Jostain kuitenkin luin, että harrastehevonen pärjää hyvälaatuisella heinällä?
Kaikki kengitykset, madotukset ja muut hoidot meillä on jo hallinnassa ja jos hevonen sairastuisi tiedämme kenelle soittaa ja että hän on varmasti ammattitaitoinen. Liikuttaisimme hevosta noin 2-4 kertaa viikossa, mutta eikö kevytta työtä tekevää ratsastushevosta voi ratsastaa joka päivä? Tiedän myös vääränlaisen rasituksen haitat. Tiedän, että aina liikuttamisen jälkeen jalat pitää tarkistaa, ja kaviot puhdistetaan. Myöskin hevonen pitää harjata ennen ratsastuksen ja sen jälkeen.
Hevosen varusteet tiedän, mitkä hevosella pitää olla ja että niitä ei voi ostaa minkä kokoisia vain, eikä rikkinäisiä varusteita saa käyttää, joten tekisimme niiden tarkistuksen aina välillä.
Ja jos hevonen kulkee niin, että jalat osuvat toisiinsa pitää katsoa ratsastuksen jälkeen mahdolliset kolhut ja polkemat selviävät. Hevoselle on hankittava silloin kyseisen hevosen tarvitsemat suojat tai pintelit. Jos niitä ei suojata alkaa hevonen totta kai tuntea kipua, eikä kulje enää puhtaasti.
Tässä ei nyt ollut aivan kaikkea mitä tiedän, mutta suunnilleen kaikki "tärkeimmät" seikat. :) Mitäs mieltä olette? :D
Asun ulkomailla perheeni kanssa, mutta olen alunperin ihan suomalainen. Olemme miettineet kauan parhaan kaverini (joka asuu myös ulkomailla, samassa maassa kanssani) kanssa, että hankkisimme yhteisen oman hevosen. Ratsastusta olen harrastanut vasta kaksi vuotta ja ystäväni yhden vuoden. Olemme molemmat 12-vuotiaita, menossa yläasteelle syksyllä. Tiedän asioita hevosen hoidosta, mutta tähän en ala luettelemaan mitään, että osaan laittaa riimun, harjata hevosen ja putsata kavioit, sillä jossen siinä edes onnistuisi, en harkitsisi koko asiaa. Uskon, että joku on tietenkin sitä mieltä, että kokemusta on liian vähän, mutta ymmärrän heitä hyvin. :)
Käyttäisimme hevosta harraste käyttöön, menisimme enimmäkseen koulua ja tulevaisuudessa ottaisimme myös valmennuksia. Talli olisi meille tuttu, olemme hoitaneet hevosia, liikuttaneet niitä, vienyt syömään niitylle ja tehnyt kaikkea muuta. Hänellä on luotto meihin ja uskon, että auttaisi omankin hevosen kanssa. Tallille pääsemme helposti autolla ja kaverini luota voimme myös kävellä sinne. Talli on pieni, mutta sieltä löytyy kenttä ja hyvät maastomahdollisuudet. Ilmanvaihto siellä on myös hyvä.
Hevosen ruokkisimme 5-6 kertaa päivässä, syöttäisimme sille heinää ja kauraa, sekä kivennäisruokinta. Ruokinnasta olisi kiva kuulla enemmänkin, sillä siinä asiassa olemme vähän pois kärryiltä. Jostain kuitenkin luin, että harrastehevonen pärjää hyvälaatuisella heinällä?
Kaikki kengitykset, madotukset ja muut hoidot meillä on jo hallinnassa ja jos hevonen sairastuisi tiedämme kenelle soittaa ja että hän on varmasti ammattitaitoinen. Liikuttaisimme hevosta noin 2-4 kertaa viikossa, mutta eikö kevytta työtä tekevää ratsastushevosta voi ratsastaa joka päivä? Tiedän myös vääränlaisen rasituksen haitat. Tiedän, että aina liikuttamisen jälkeen jalat pitää tarkistaa, ja kaviot puhdistetaan. Myöskin hevonen pitää harjata ennen ratsastuksen ja sen jälkeen.
Hevosen varusteet tiedän, mitkä hevosella pitää olla ja että niitä ei voi ostaa minkä kokoisia vain, eikä rikkinäisiä varusteita saa käyttää, joten tekisimme niiden tarkistuksen aina välillä.
Ja jos hevonen kulkee niin, että jalat osuvat toisiinsa pitää katsoa ratsastuksen jälkeen mahdolliset kolhut ja polkemat selviävät. Hevoselle on hankittava silloin kyseisen hevosen tarvitsemat suojat tai pintelit. Jos niitä ei suojata alkaa hevonen totta kai tuntea kipua, eikä kulje enää puhtaasti.
Tässä ei nyt ollut aivan kaikkea mitä tiedän, mutta suunnilleen kaikki "tärkeimmät" seikat. :) Mitäs mieltä olette? :D
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos osaa perusasiat, silä pääsee jo pitkälle, ja teillä vaikuttaisi olevan. Vuosi tai pari on tosiaan aika vähän, mutta toisaalta jos tallilla on kaiken aikaa käynyt useamman kerran viikossa ja saanut opetusta hoidossa ja ratsastuksessa (en tiedä onko teidän kohdallanne näin), saattaa hyvinkin osata enemmän kuin keskiverto ratsastuskoululainen joka käy tunneilla kerran viikossa eikä pääse hoitamaan ollenkaan. Sinänsä, jos teillä on oikeasti osaavaa apua saatavilla aina ja joka tilanteessa, en näe suoranaista estettä hevosen hankkimiselle, jos vain vanhempanne suostuvat hevosen ja sen kulut maksamaan kunnes tulette täysi-ikäisiksi ja mahdollisesti sen jälkeenkin, jos jäättekin työttömiksi.
Mutta: sikäli kun olen kuullut, kaksoisomistuksessa tuppaa ajan mittaan tulemaan erimielisyyksiä siitä miten hevosta hoidetaan ja/tai liikutetaan, ja täälläkin foorumilla siitä oli aikanaan puhetta. Moni sanoi ettei enää ikinä ota hevosta yhteisomistukseen, juuri siksi, kun tuli erimielisyyksiä toisen omistajan kanssa ja niistä sitten sai kiistellä ja riidellä loputtomiin. Toinen halusi antaa hevoselle kauraa, toinen ei missään tapauksessa. Toinen halusi hevoselle lyhyen harjan, toinen pitkän.
Toinen antoi kavereidensakin ratsastaa, toinen ei tykännyt yhtään. Toinen oli tyytymätön talliin ja halusi viedä hevosen muualle, toinen oli tyytyväinen ja halusi jäädä.
Ja niin edelleen.
Ja entä jos toinen teistä muuttaakin muualle? Toiseen kaupunkiin siellä (esim opintojen perässä peruskoulun jälkeen) tai kokonaan toiseen maahan ( joko töihin tai vain halutessaan palata takaisin suomeen) niin että yhteisomistus käy olosuhteiden pakosta mahdottomaksi? Kumpi ottaa hevosen kuluineen päivineen kokonaan omistukseensa?
Liikutuksesta ja ruokinnasta sen verran, että hyvin voi harrastehevosta liikuttaa vaikka päivittäin, mutta useimmat pitävät yhden päivän viikossa lepoa jolloin ei liikuteta, tai sitten tehdään joku pieni kävelylenkki talutellen tai ratsain. Itselläni kaksi harrastehevosta, ja yleensä liikutan niitä kuutena päivänä viikossa. Molemmat ovat raskaassa työssä eikä kumpikaan saa mitään väkirehua. Energiataso pysyy silti sopivana vaikka ovatkin pelkällä heinäruokinnalla. No kivennäistä ne saavat ja suolakivi on aina saatavilla, mutta muita pöperöitä ne eivät saa. Hevosen saaman heinän ja liikunnan määrästä kannattaa kysyä sen myyjältä, siitä pitäisi saada hyvä lähtökohta siihen miten ruokkia hevosta. Sen jälkeen pärjää pitkälti hevosta katsomalla. Jos se alkaa laihtua, lisätään heinää, ja jos se lihoo, lisätään liikuntaa tai vähennetään heinää.
Mutta eikö teidän kannattaisi jutella tallinpitäjän kanssa siitä pärjäisittekö te oman hevosen kanssa? Jos olette tuttuja, hän tietää mitä te osaatte ja ette osaa, ja pystyisi arvioimaan valmiuttanne paremmin kuin kukaan täällä netissä.
Kiitos vastauksesta ja siitä, että kerroit tuosta ruoka asiasta. :) Tosiaan me ollaan mun kaverin kanssa tosi samanlaisia, eikä koskaan olla oltu mistään asiasta erimieltä ja tiedetään tasan millä tavalla halutaan tehdä asiat. Jos kuitenkin tulee erimielisyyksiä hoidamme ne aina hyvissä väleissä, eikä siitä koskaan riitaa synny. Muuttoa ei kumpikaan perhe ole harkinnut, ystäväni asunut monta vuotta jo täällä ja mekin jo kauan. En siis usko, että muuttamassa olisimme, vaikkei siitä koskaan tiedä..
Ja pakko lisätä, olemme käyneet tallilla melkein joka päivä, ja ratsastamassa 2 kertaa viikossa, joskus kolmekin kertaa oon saattanut ratsastaa (kaverini kerran viikossa).
Siinä tapauksesa teidän kyllä pitäisi pärjätä, tosiaan varsinkin jos osaavaa apua on aina saatavilla siltä varalta että tarvitsee.
Sitä muuttojuttua kannattaa tosiaan miettiä etukäteen, varmuuden vuoksi, siltikin, vaikka ajatus tuntuu nyt hyvin kaukaiselta. Vaikka ette nyt ole muuttamassa minnekään, se saattaa käydä pakolliseksi siinä vaiheessa kun lähdette opiskelemaan. Sitä alaa mihin haluatte, ei ehkä voi opiskella siellä missä nyt asutte tai ette pääse siihen kouluun mihin olette pyrkineet, joten on aivan mahdollista, että toinen teistä tai molemmat jotuu siinä vaiheessa muuttamaan aivan muualle.
Ja opiskelu kuitenkin kannattaa. Ei ole mitään järkeä jäädä myymään grillinakkeja tai lakaisemaan katuja, jos on mahdollisuuksia parempaan.
Joka tapaukasessa, toivotan teille onnea!
Ai niin, pikku vinkki: Toistaiseksi kaikki tuntemani Tanskasta tuodut hevoset ovat olleet todella hyviä, riippumatta siitä onko kyseessä ollut kovemman luokan kilparatsu vai tavallinen puskapolle.
Vaikka mistäs minä tiedän vaikka asuisitte juuri siellä... Mutta kuitenkin.
Juu, aijomme keskustella muuttoasiasta vielä, joten ostaminen ei ole todellakaan vielä varmaa. :) Andalusianhevosta kuitenkin aattelimme siksi, että asumme Espanjassa ja rotu on meille tuttu. Kiitos paljon sulle!
Eipä kestä!
Andalusia on varmasti hyvä valinta jos rodun tunnette ja olette hyväksi havainneet. Itselleni ne ovat tuttuja vain kuvista ja telkkaista.
Toivottavasti saatte hevosenne!
Ei onnistu
Ymmärrän hyvin mielipitees :)