Perheen rikkominen rakkauden takia on väärin

Saman tein itsekin. En edes tohtinut näyttää suoraan tunteitani. Kaikki on hyvin, vaikka hän edelleen mielessäni.

Väärin on tukahduttaa tunteensa ja elää ainoa elämänsä sellaisen kanssa jota ei rakasta, joka syö voimia, hallitsee ja ei ole edes kaveri.
Se on väärin..
Kaipaan mielummin lapsiani ja olen heille kokonainen vuoroasumis järjestelyillä kuin loppuun palanut vanhempi joka sietää toista ihmistä hädintuskin elämässään.
Päätös erosta tehtiin jo vuosia sitten, puheella kun lapset ovat isompia ja ovathan ne, ei ehkä niin isoja kuten aikuisia mutta isoja, omatoimisia ja fiksuja

Mieltä. Itsekin mietin joka päivä sitä mikä minussa on parempaa ja saa toisen eroamaan suhteestaan. Tähän mennessä en ole löytänyt itsestäni niin hyviä asioita että toisen kannattaisi ottaa minut.

Perhe voi rikkoutua ainoastaan sisältä päin tai ainakin se on ollut jo kovin säröinen, jos se rikkoutuu ulkopuolisen "potkuun". Tämä on oikeasti fakta, jota on niin vaikea hyväksyä ja ymmärtää ja sisäistää, koska se tosiasia satuttaa niin paljon. Kenenkään väliin ei pääse kukaan, ellei siinä ole jo aika lailla keskinäisiä säröjä. Ja pitää sekin huomioida, että kaksi ihmistä eivät ole aina "samalla viivalla" siinä suhteen, että missä mennään ja minne ollaan menossa. Eli jompikumpi on voinut jo hetken mittiä, että "ei suju, ei pysty" kuin toinen "elää vielä omissa maailmoissa".

Onko kumpikaan tilanne väärin? Ei, koska jokainen ihminen tuntee, kokee asioita ja suhdetta omalla tavallaan ja omalla ajallaan, omista tuntemuksista käsin. Oman sisäisen maailman pyörteissä. Aina joka puolella paheksutaan ja haukutaan pettämistä tai jättäjää "alimpaan helvettiin", ja toki eihän pettäminen ole mikään kunnia asia, mutta tuntuu, että henkinen- ja fyysinenkin väkivalta jää pettäjien varjoon tuomioissa. Ei asiat ole niin mustavalkoisia. Ja sitä paitsi, ihminen voi pettää niin monella tavalla ja monella tasolla, että ei tosikaan. Nujertaa toista, ajatella vain omaa etuaan välittämättä toisesta aidosti jne. jne. Ei ollenkaan pikkujuttuja. Mutta se on vain niin helppo osoittaa sormella sitä pettäjää ja jättäjää. Vähän kuin henkinen kiusaaminen, se on aina todella vaikea todeta ja todistaa, mutta se saa paljon suurempia tuhoja aikaiseksi, kun monesti fyysinen väkivalta, mutta se onkin helppo todentaa. Kävelee vaan lääkäriin ja saa todistuksen ja sen jälkeen poliisiasemalle. Henksiessa väkivallassa kaikki on niin paljon monimutkaisempaa ja vaikeampi näyttää toteen. Puhumattakaan, että henkinen väkivalta on paljon "huomaamattomampi" ja pitkäkestoisempi kuin fyysinen väkivalta on "kerta jysäys". Puolustamatta tietenkään fyysistäkään väkivaltaa. Mutta, jos olisi pakko valita jompi kumpi, itse valitsisin fyysisen väkivallan ja lähtisin kälppimään. Suhteess voi olla niin paljon kieroutta ja sairautta, että ei tosikaan, itsekkyydestä ja oman edun tavoittelusta puhumattakaan.

Ihan oikein teet, ei pelkkä tunnehöttö korviesi välissä ole mitään rakkautta, vaan perheesi. Hulluja tunteita tulee ja menee, mutta ne on vain sen merkki, että sille omalle vakituiselle suhteelle tulisi tehdä jotain, ettei senkään hehku sammuisi tai väljähtyisi siellä perhe-elämän tuoksinassa, jos satut olemaan varattu etkä yh. Yh:nkin perhe-elämä voi rikkoontua huonosti toimivasta suhteesta, miehestä tai naisesta, joka vähät välittää toisen lapsesta/lapsista, ajaen suhteessa vain omia etujaan ja käyttäen hyväkseen. Sekä elämähän se on ja haaveet tulevaisuudesta sinkullakin, joka on sattunut haksahtamaan tunteillaan valehtelevaan varattuun ja perheellisen ihmiseen, odottaen yhteistä tulevaisuutta, jota ei tulekaan, kun toinen pitää vain hauskaa ja ottaa seksiä sieltä mistä saa palaten jälleen perhe-elämänsä pariin.

Voidaan kai me vähän silti silloin tällöin pitää hauskaa...?

, on väärin perustaa rakkaudeton perhe..

Katkeransuloinen aloitus!!!!😂

Voithan sina aina pelastaa säälittävän elämän suorittamalla aktin jonkun pultsarin kanssa lähimmässä roskakatoksessa......jos se mitenkään auttaa.

Kuuleppa kullanmuru kun ei se sinusta riipu.
Turhaa pohdiskelet tuollaisia asioita.

Höh rakkaus...ihan oikeesti...elättekö te vielä siinä satumaailmassa. Ns. rakkaus on kemiaa ja kiimaa. Se kestää kaksi vuotta. Sitten tulee arki ja kaltaisenne satuihmiset satuttavat taas kerran läheisiään ja lähtevät "rakkautta" kohti. Typerykset.

Niin myös mies rikkoi hyvän suhteemme seksin takia. Otti kakkosen ja kävi sen luona kunnes kiinni jäi. Kun erottiin meni suoraan sen tykö. Kiihkeää oli muutaman kk. Kun omaisuus ja muut yhteiset asiat kesken halusi mies perua eronsa ja palata. Kun en suostunut moiseen alkoi toinen helvetti. Nyt katkerana tuota toista naista kohtaan jota syyttää täysin eroonsa. Ei kuulemma muuta halunnut kuin sen että eroaa ja maksaa muutamat huvit sille. En vain usko että mies olisi noin sokea. Toki sillä työtulot ovat hyvät mutta velkaa joutui ottamaan pystyäkseen maksamaan reiälleen. Kun taas mulla lähes kaikki hyvin koska mitään velkaa en ottanut. Kuvitteli palaavansa tyköni kun nyt niin ymmärrän tuon petollisen kakkosen joka täysin vedätti miestä. Joopa joo uskotaan. Tuskin se noin on edes tapahtunut. Tiedän ja tunnen miehen ja voin kuvitella mihin tuo nainen törmäsi. Ei vain sietänyt sitä. Ja kun seksiä saivat täysillä meni muutama kk ja kyllästyi. Voi sitä katkeruutta ja jälkipuintia. Nyt sitten minun helvettiin jatkuu. Vaikka kuinka sanon itse se on syyllinen ei tunnusta. Joten kannattaa miettiä mitä menettää.

Kovin helposti näytätte ihastuvan toiseen. Minusta on varsin outoa, kuinka on mahdollista löytää näitä uusia, kun on perheellinen ja työssä käyvä ihminen. Missä silloin perhe .
Ilmeisesti se perhe välillä unohtuu ja kipaistaan noille baareihin tai muualle, jossa sitten löytyy näitä "nii´´in Ihania kavereita" jotta samalla silmänräpäyksellä unohtuu se kotona lapsia hoitava oma valittu puoliso.
Mitä kummaa nämä baarien tai työpaikkojen hurmurit kuiskuttavat, että heti koetaan oma kumppani vääräksi henkilöksi.

Voisihan sitä yrittää kertoa puolisolle niitä omia toiveitaan, jospa edes jonkun kuulisi. Mutta pyytäjälläkin on vastuunsa, pitää ymmärtää mahdollisuudet niihin pyyntöihin ja toinen pitää osata puhua, niin että toinen ymmärtää, syyttelemättä. Ja ainakaan minä en ymmärrä jostakin yhdestä sanasta tai puolittaisesta vihjailusta asiaa. Tuntuu enemmän loukkaukselta tuollainen viestintä, miksi siellä kapakoissa osaatte puhua ja kuunnella ja usein täydellisiä luusereita.
Kyllä ne osaavat painaa oikeaa nappulaa, että saisivat sinut puolelleen ja varsinkin jos näkevät sinussa potentiaalisen rahoittajan heidän toiveilleen ja tätähän monesti eronneet ovat, ovat saaneet osituksessa osansa. Uudet kumppanit näkevät rahat, mutta kovin harvoin sitä, että niillä pitäisi elää lasten kanssa, eivät ne joutaisi ilottelu markkinoille ja matkoille näiden kanssa.
Eiväthän ne todellisuudessa välitä, osaavat vain painalle niitä nappuloita ja vetää naruja, niin että toisen sielua sivelee, jotta nythän se sielunkumppani löytyi. Arkea ei juuri tuossa vaiheessa ajatella.

Niin monta perhettä ja lapsen elämää tuhoutuu, noihin reissuihin. Kuvitellaan että elämä alkaa jonkun kapakan sanasepon kanssa luistaa.
Kun se järki jaksaisi olla mukana ja viinapäissä ei uskottaisi kulkureita , ne jutut kun eivät kestä kuin sen hetken. Pilata nyt oma ja lastensa elämä.

Kuinka sen tähän laittaisi? No, joku ihminen voi hyvin piilottaa omat tarpeensa ja halunsa, kun aina miettii vain, mitä joku toinen haluaa tai tarvitsee. Ei pitäisi niin tehdä, vaan luottaa, että toinen aikuinen huolehtii itsestään. Vaikea kysymys: itsekäs ei saa olla, mutta eikö juuri tunteiden valehtelminen ole itsekästä, ainakin vuodest toiseen? Kuinka rehellinen osaat olla? Tai voit olla?

ja tulee, mutta rakkaus omia lapsia kohtaan ei katoa. Enkä usko sellasta paskaa, että voi rakastaa sen toisen lapsia samalla tavalla. Toisen osapuolen lapset eivät koskaan ole samalla viivalla omien biologisten lasten kanssa. Sitä paskaa ihan turha jauhaa, että kohtelen lapsiasi tasa-arvoisesti kuin omiani.