Olen jo pidemmän aikaa miettinyt olemassaoloni merkitystä, kun tuntuu ettei ketään kiinnosta mitä minulle kuuluu. Paras ja oikeastaan ainoa ystäväni muutti juuri toiseen kaupunkiin ja aloittaa lukion siellä ja minä täällä missä nyt asun. Lukio pelottaa ja jännittää, sillä siirryn nyt isompaan kouluun ja lähes kaikki ovat täysin tuntemattomia minulle. Olen maailman huonoin sosiaalisissa tilanteissa ja aina joudun pakolla yrittää miettiä mitä voisi seuraavaksi sanoa. Pelkään uusia kontakteja, mutta haluaisin silti tehdä niitä. En vaan uskalla yksin. Olen oikeastaan koko elämäni ajan kulkenut "varjona" toisten perässä ja kuunnellut vierestä kun toiset juttelevat, koska se on tuntunut helpommalta vaihtoehdolta. On helpompaa tutustua uusiin ihmisiin, jos siinä on joku tuttu vierellä ja kahdestaan uuden tuttavan kanssa oleminen ahdistaa niin paljon kun voi vain kuvitella. En tiedä mitä tekisin. En halua viettää öitä itkien koulun alettua, kun ajattelen vain sitä että olen niin yksinäinen eikä kukaan halua jutella kanssani/tutustua. Tähän astisessa elämässäni saan suunnilleen 0 viestiä päivässä, ellei valmentajani kysy milloin mentäisiin salille, eikä ketään kiinnosta aloittaa keskustelua kanssani. Itse joskus kysyn parilta tuttavalta että mitä kuuluu ja miten kesä on mennyt yms. Jotenkin syrjäytynyt/syrjitty olo. Helpottaa vähän kun saa jaettua ajatuksia jonnekin. Tottakai vanhemmat ovat aina olemassa ja elämässäni mukana, mutta kaipaisin ystäviä joiden kanssa voisi viettää aikaa, en vain osaa tutustua keneenkään.
Nyt yksinäinen, aina yksinäinen?
Yksinäistäelämää
2140
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
On sinulla hyviäkin asioita elämässä, kun treenaat ihan oikeasti valmentajan kanssa. En sano tätä siksi että vähättelen ongelmaasi ja yksinäisyyttä. Syynä kaverittomuuteen on arkuutesi, ei se että olet jotenkin outo ja huono vaan onhan se niin että jos ei uskalla olla porukoissa ja on arka niin ei kukaan tule ottaneeksi yhteyttä. Saattavat toiset jopa ajatella, että haluatkin olla itseksesi. Ja kun koko ajan on varuillaan ja vetäytyy, niin sitä viestittää että olen omalla reviirilläni ja tässä ei ole tilaa.
Se ettei sinulla ole tällä hetkellä kavereita, ja onhan sinulla sellainen ollutkin mutta muuttanut pois, ei tee olemassaolostasi merkityksetöntä. Ihmisen elämäntarkoitus on toki paljon muutakin kuin vain olla kavereiden kanssa. Iän myötä tulee itsevarmuutta ja avautuu uusia ovia ja mahdollisuuksia. Mielestäni ei vielä kannata murehtia mitä siellä uudessa koulussa on edessä.
Heips. Aloin itse kirjoittamaan blogia, tuntunee auttavan edes jonkin verran. Sinne voi purkaa pahaa oloa ja tuskaa anonyymisti. Uskon vahvasti, että saat ystäviä elämääsi lukion alettua, muista olla kiinnostunut muiden asioista ja yksityiskohdista heidän elämässään niin pärjäät pitkälle tällä saralla. Kuunteleminen on lahja jonka opittuaan sen tajuaa. vilauksiavihasta.blogspot.com