1 viikko ilman viinaa

se on tullut tavaksi ottaa, elikkä siihen korjaus
ja sitten se viinan himo, se on joskus aivan hirmuinen ja tuntuu ylitsepääsemättömältä esteeltä , mutta n. kuukaudessa tulee helpotus .
ainaski itelläni. se pahin kutka menee ohi 10-15 minuutissa , että sen aikaa vaikka tasakäpälää hypellen. kävely poispäin kapakoista on myös hyväksi. mutta ennenkaikkea ajatusten selkeyttäminen ja itsesuggerointi viinattomaan elämään. ite söin jonkun aikaa nukahtamis lääkkeitä,mutta niistäkin tahtoo tulla riippuvaiseksi , mutta se rapulaton aamu on mukava, niitä kannattaa kerätä paljon peräkkäin.
alko-ongelma on vakava asia mutta ei voittamaton
että yritystä ja sitkeyttä ja taas kerran sitkeyttä ja taistelua aina uudelleen ,elä luovuta.

viestisi auttoi miua ratkoessani omaa ongelmaani.kiitos siitä.t pörri

Luulet vain, että kukaan ei tiedä. Niin minäkin luulin, olin muka niin terävä illalla puhelimessa, kyllähän sen nyt kaikki kuulee, jos on huuruissa. Eikä kukaan ole niin tyhmä, että mökillä joku on juovuksissa parin siiderin jälkeen
(piilopullo). Mutta mitä sitä aikuiselta ihmiseltä kyselemään, kun vielä työnsäkin hoitaa.
On vielä yksi keino ja se on oma halu. Minua ahdisti sellainen loppuiän raittius ja nykyään menen päivä kerrallaan, Tänään en käynyt alkon kautta, huomenna mulla on vapaa valinta, helpotti mua ja nyt olen valinnut jo yli kaksi kuukautta.
Jos on huomannut, että viina hallitsee, kannattaa miettiä meneekö sen kanssa hautaan vai olisiko elämällä nurkan takana jotain tarjottavaa.
Otahan uusi yritys ja tule vaikka tuonne helmikuun ryhmään viikoksi.

Olen myöntänyt itselleni, että olen perusluonteeltani viinalle perso, ja tulen sitä olemaan lopun ikäni. Se ei silti tarkoita sitä, että minun pitäisi joka päivä juoda. Mieli voi tehdä, mutta tehköön.

Mutta ainakin omalla kohdallani olen huomannut, että liian tiukka "kuuriajattelu" on haitaksi. Jos kerta kaikkiaan vannoo, että nyt olen viikon tipattomalla, ja sitten ei päätös jostain syystä pidäkään, niin turhaan vaan masentuu. Parempi mennä päivä kerrallaan. Tänään en juo, huominen katsotaan sitten. Tiedän ottavani "aina joskus", mutta yritän lykätä sitä joskus:ta eteenpäin.

Ja, jos hyvin käy, voi tulla tipaton viikko. Se vaan tulee päivä kerrallaan.

Se viikko oli sinulle hyvä aikaa - huomasit sen- joten siinä on hyvä ponnahduslauta, mistä ottaa vauhtia lisää.

Yksin on vaikeaa yrittää raitistua, varmaan se joiltakin onnistuu, mutta tässä asiassa olisi suotavaa mennä sitä helpompaa reittiä.

En neuvo, mutta oma raitistumiseni alkoi eräänä aamuna, kun olin ed iltana juonut itseni sammuksiin ja aamulla oli pullon pohjalla enää noin 3 cm juotavaa. Huitaisin sen naamaan, meinasin pyörtyä ja totesin kiroten, että tämä saa luvan loppua, tämä ei ole mitään elämää.

Menin terkkariin ja pyysin päivystävää lääkäriä hommaamaan minut katkolle, se onnistui ja siitä se lähti. Sitä kautta tulivat tutuksi AA, A-klinikka, A-kilta ja Almaankin aloin tutustua.

Mikään ei käy käden käänteessä, retkahduksia sattui ensialkuun useampia, uudestaan katkolle saamaan lisää tietoa kalloon, kiinteä suhde klinikkaan ja retkahdus, mutta luovuttaa ei saa koska retkahdus ei ole kuitenkaan maailmanloppu, ellei nyt sitten satu kuolemaan.

Nyt neuvon: älä yritä yksinäsi, vaan anna vaikkapa ammattiauttajille tilaisuus tai mene kuuntelemaan AA:han selviytymistarinoita sillä niistä oppii paljon.

Lopuksi hauska tositarina.
Eräs tuttavani halusi raitistua ja eräänä iltana hänelle iski viinan
mieliteko. Hän oli päättänyt tehdä kaikkensa pysyäkseen raittiina, runtoi kaikki farkkunsa ja muut päällyshousunsa pesukoneeseen pyörimään.
Lähdepä siinä kaljaa hakemaan kalsarit jalassa.

Hyvä juttu, kun ajattelet tota hommaa! Kyllä se vaan kokemusten pohjalta näyttää niin olevan, että täysin omin voimin harva pystyy saamaan raittiutta pidemmän ajan.

Itselleni ei tehonnut lääkärit, psykologit, psykiatrit, a-klinikan ammattiauttajat, vaan kaksi asiaa: Ykkösenä -ehdottomana ykkösenä- AA ja kakkosena sivutukena Antabus-tabut. Kun käyn viikottain aa:ssa, ajattelu pysyy semmoisella raiteella että elämä on hyvää tässä ja nyt ja ilman alkomahoolia. Ja kun vetäisen Antabuksen aamuisin naamariin aamupalan yhteydessä, on se samalla realistinen este rajulle ja äkilliselle viinanhimolle, ja etenkin se toimii kun tabletin ottaa heti aamulla herättyään joten viinamyönteinen vasta-ajattelu ei ehdi vielä sotkea päänuppia.

Mullakin tuo juominen oli a)nousuhumala-euforiaa sekä b)sosiaalista ajanvietettä (kapakkahimo). Vaan piti alkaa ajattelemaan ettei hallittua paluuta tällaiseen enää kohdallani ole, hurlumhei-meininki on poissa. Helpottavaa on myös se, että vihdoinkin alan ajatella että AA:n periaatteella päivä kerrallaan jaksaa. Kun ajattelee vaan tän päivän raittiuden, jaksaa, eikä tule hulluksi/masentuneeksi ajattelemalla että "jumalauta koko loppuikä, jopa 40v raittiina vielä!".

Tsemppiä!