Yksinäisen miehen naisviha

Olen miltei 40-vuotias mies, ja edellinen parisuhteeni päättyi noin 15 vuotta sitten. Sen jälkeen olen käynyt ehkäpä parinkymmenen naisen kanssa treffeillä (nettitreffien kautta) ja lähes sattumalta päätynyt parin naisen kanssa sänkyyn asti. Mistään ei kuitenkaan seurannut mitään sen kummempaa. Kavereita minulla on kaksi, naisia kummatkin.

Olin vuosia työttömänä, kunnes pari vuotta sitten jälleen natsasi. Työttömyyden päättymisen jälkeen olen pohtinut jälleen suhdettani naisiin. Koen jopa pakkomielteeksi parisuhteen löytämisen, inhoan elää yksin. Olen edelleen yrittänyt ottaa naisiin yhteyttä nettitreffeillä, jopa livenä, mutta mutta, joka kerta lopputulos näyttää olevan sama.

Huomaan potevani naisvihaa. Tunnen välillä epämiellyttävänkin voimakasta vihaa, esimerkiksi kuntosalilla (minulle tuntematonta) kaunista naista kohtaan. Jos odotan liikennevaloissa, ja näen hieman "runsaamman" muotoisen naisen, tunnen vihaa häntä kohtaan. Vihaan entistä kumppaniani, ja näen hänestä toisinaan vieläkin unia, jossa hänellä riittää seuraa, ja minä saan aina vain olla yksin. Tunnen vihaa erästä naistoimittajaa kohtaan, joka kirjoitti tässä taannoin kolumnin siitä, miten mies on mukava vain siksi, että saisi seksiä. Välillä tunnen vihaa jopa äitiäni kohtaan. Mainitsin edellä kaksi (naispuolista) kaveriani. Melko usein tunnen vihaan myös heitä kohtaan, siitä, että ovat "vain" kavereitani. Todellisuudessa en edes tiedä, haluaisinko olla heidän kanssa parisuhteessa, vai ajattelenko vain niin, koska tunnen olevani niin yksin.

Harkitsin nk. rakkauden ammattilaisen luona vierailua. Saisi ainakin seksiä ja hetken hellyyttä. Olin jo sopinut tapaamisen, ja hintana olisi ollut 200 euroa tunnilta. Pohdin kuitenkin asiaa, ja minua alkoi epäilyttämään mahdollisten tautien saanti. Eniten asiaan kuitenkin vaikutti naisviha - tuntuu hyvin epäreilulta ja epäoikeudenmukaiselta, että mies joutuu maksamaan siitä, että saisi naiselta seuraa. Siksi peruin tapaamisen. Se sitten siitäkin läheisyyden mahdollisuudesta.

En haluaisi tuntea näin. Sen ajan, mitä arkipäivistä en ole töissä, istun sohvalla katsoen telkkaria ja nykyisin myös pohtien sellaista itsemurhakeinoa, joka tappaisi taatusti. Tänään hahmottelin mielessäni itsemurhalaulua, ja se huvitti minua suuresti. Ehkäpä vielä laulankin sen, ja nauhoitan Youtubeen, ehkäpä.

Mutta kuitenkin. Minusta on tavallaan mielenkiintoista, että koen vihaa nimenomaan naisia kohtaan. Miksei miehiä? Miehethän (no oikei, pojat) minua kiusasivat peruskoulussa. Miehet myös jättävät minua yksin, koska eivät kelpuuta minua kaveriksi, ja pitävät minua outona. Ilmeisesti pitävät outona, näin ainakin olen tulkinnut. Yksinäisiä miehiä on paljon, mutta yksinään heistä(kään) ei halua minua kaveriksi. Haluaisinko minä yksinäisen miehen kaveriksi? Kyllä. Jos ei muuta tekemistä keksi, niin voitaisiin vaikka pelata pleikkarilla tai kitata porukalla kaljaa. Mutta kun ei niin ei.

Silti en lainkaan vihaa miehiä. Naisia vain. Miksi? Miksi vain naisilta saamani kylmä kohtelu tuntuu hylkäämiseltä, mutta miesten ei?
1
Ilmianna
Jaa

26 Vastausta



Naisen sepittämä juttu.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Mielenkiintoista. Miten päädyit tähän päätelmään? Minua on ennenkin arveltu naiseksi verkkokeskusteluissa, vaikka olen kyllä 100% hetero mies. Tapaamatta reaalimaailmassa tätä on toki vaikea varmentaa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Oliko sinulla ongelmia äiti-lapsi-suhteessasi jotain ongelmia ?
Kohteliko hän sinua hyvin, oikeudenmukaisesti ja oli äidillinen henkinen turva sinulle ?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Olen miettinyt suhdettani äitiini jonkin aikaa. En ainakaan koe, että siinä olisi ollut jotain ongelmaa. Olin vanhin lapsi, joten luulen saaneeni äidiltäni erityisempää kohtelua kuin sisarukseni.

Ehkä naisvihani tulee siitä, että koska suhteeni äitiini oli hyvä, olen pettynyt naisiin, kun en saa heiltä vastakaikua. Enkä tarkoita nyt siis sitä, että tarvitsisin "toista" äitiä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Olen nainen ja inhoan naisia. Minulla on vaikeita traumoja äitihahmoista. Halveksin miehiä ja inhoan heidän naisentarvettaan ja omahyväisiä odotuksiaan. Mä olen erikoistunut ottamaan odotukset pois mammanpojilta. Mitä sulla olis tarjottavaa?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Tarjottavaa missä mielessä?

Arkisessa mielessä sanoisin, että kovin vähän. En osaa kokata, enkä ole kovin menevä luonteeltani. En ole koskaan elämässäni käynyt festareilla, muutamilla keikoilla kuitenkin. Minulla ei ole enää autoakaan, myin sen pois vuosia sitten, kun en kokenut tarvitsevani sitä enää mihinkään.

Eipä ole kovinkaan hääppöinen tarjonta B:-)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Tunnen paljon samoja asioitakuin sinä vaikka olen nainen, vihani alkaa kehittyä miehiä kohtaan.. koska en tunnu löytävän parisuhdetta.. nettitreffeillä kyllä käyny, mutta kun minä haluaisin lisää tutustua niin miestä ei kiinnosta ja jos mies on kiinnostunut... niin minua ei.. todella ärsyttävää! Tunnen itseni tosi yksinäiseksi, pahaa oloa aiheuttaa se kun haluaisin että joku kaipaisi minuakin, olisi joku jota minä haluaisin halata sydämeni pohjasta. Kuulen jatkuvasti ihmettelyä että miten oon vapaa kun noin hyvännäköinen ihana nainen.. en minä tiedä!! Tosin liikun enimmäkseen kodin ja työpaikan väliä.. netin kautta treffejä sopinut.. olen siis 43v nainen, lapset jo tehtynä, haluaisin panostaa hyvään parisuhteesen, kaikki hyvin muuten, mutta elämäni rakkaus ei vain löydy. -yksinäinen-
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Tavallaan virkistävää lukea, että nainen voi tuntea miesvihaa samasta syystä kuin minä tunnen naisvihaa. Toisaalta, sinulla on jo lapsia - minulla ei ole ollut koskaan edes mahdollisuutta hankkia. Valitan, mutta tämä tuntuu minusta hyvin epäreilulta. Elämässäsi on yksinäisyydestä huolimatta lastesi avulla enemmän kuin minulla voisi koskaan olla.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Ihminen aika usein vihaa toisissa samoja piirteitä kuin vihaa itsessään.
Ilmianna
Jaa
Haluat kai sitten ensisjaisesti parisuhteen, ja koet vihaa naisia kohtaan kun et sitä saa. Jollain tavalla ymmärrän vihasi, koska itseäni naisena on alkanut ärsyttämään monet miehet.

Sinkut ovat järjettömän nirsoja, eli miehen omasta ulkonäöstä, painosta ja koulutustasosta riippumatta vaativat naiselta vähintäänkin keskitason ulkonäköä ja timmiä kroppaa. Vakituinen työpaikka pitää myös olla, ja aulis heittäytymään sekä hellan äärelle miestä palvelemaan että makkariin toteuttamaan miehen kaikki haaveet erilaisista seksinharrastustavoista anaalista SM-seksiin, jopa kolmen kimppaan. Mies itse tarjoaa parisuhteeseen vain itsensä kaljamahoineen ja pari huonosti kasvatettua mukulaa joka toinen viikko.

Loput tarjolla olevat miehet ovatkin sitten varattuja, ja hakevat seuraa meriiteillä "luotettava, kiltti ja naisen huomioiva" ( varattu) mies etsii satunnaista seksiseuraa. Eli naista jolle käydään haukkumassa vaimoa, virkistäytymässä ja latautumassa juuri silloin kun miestä huvittaa.

Naisen pitää molemmissa tapauksissa olla miestä varten, eikä nämä sen paremmin vapaat kuin varatutkaan miehet kykene aitoon, tasavertaiseen toisen huomioivaan aikuiseen suhteeseen. Kunnolliset miehet on varattuja.

En ehkä vihaa miehiä, mutta halveksin kyllä. Samalla tiedän, että fiksuja, empaattisiakin miehiä on olemassa. Ei kuitenkaan minua varten.

En tiedä onko niin, että ensin on katkeruus, sitten viha ja halveksunta. Pitää kai vain yrittää itsekin tajuta, ettei oma tilanne ole muiden syytä, varsinkaan sen yksittäisen (kauniinkaan) tuntemattoman ihmisen vika. Nallekarkit vaan ei mene tasan, eikä niitä kukaan pääse itse jakamaan.

Toisin kuin monet miehet ajattelevat, yksinäisyys ja syrjityksi joutuminen ei korreloi ulkonäön kanssa. Itse olen ollut koko aikuisikäni yksinäinen, siitä riippumatta mitä painan ja miltä näytän/ panostanko ulkonäköön tai pukeutumiseen. Erilaisuus johtaa yksinäisyyteen.

Olen jo luovuttanut ja alkanut sopeutua jatkuvaan yksinoloon. Onneksi on jonkin verran sukulaisia, jotka tulevat muutaman viikon hiljaisuuden päästä ovelle katsomaan olenko kuollut, ettei koko talo ala haisemaan kun mätänen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
7 VASTAUSTA:
Millä tavalla koet olevasi erilainen? Sinun täytyy selvästi etsiä seuraa jostain muualta kuin tähän asti... Kyllä meitä erilaisiakin miehiä on olemassa...
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
anonyymianonyymi kirjoitti:
Millä tavalla koet olevasi erilainen? Sinun täytyy selvästi etsiä seuraa jostain muualta kuin tähän asti... Kyllä meitä erilaisiakin miehiä on olemassa...
Vaikea määritellä oman erilaisuuden piirteitä objektiivisesti. Olen vaan aina aikuisena jäänyt syrjään sisäpiireistä. Minut vain sivuutetaan, vaikka olen sosiaalinen enkä vetäytyvä.

Kaikki mahdolliset kanavat on kokeiltu miestä etsiessä. Netissä en saa ollenkaan viestejä tai flirttejä, eikä minulle vastata jos teen aloitteen. Jos joku vastaa, hän katoaa parin viestin jälkeen. Tinderissä kaikki matchit etsineet vain seksiseuraa, vaikka en ole nirso ulkonäöstä. Yksi match tuli ja mies oikein ihmetteli miksi painoin sydäntä kun hän on kauheen ruma kuulemma. Siitä ei kehittynyt mtn välimatkan vuoksi. FB:n sinkkuryhmät on myös kokeiltu. Baarit, terassit, musakeikat ja festarit koettu. Yksin siis olen noihin mennyt.

Ei miehet lähesty mua, ja joskus jos olen alkanut jutella jollekin miehelle, hän on suorastaan mennyt paniikkiin ja sanonut heti että on naimisissa. Ihan kuin mä aikoisin syödä elävöltä. Kai oon sit pelottava.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Nimimerkkiisi viitaten pitää kysyä, että mahtaako sisimmässäsi lymyävä katkeruus näkyä uusille tuttavuuksillesi? Hirveän vaikea kuvitella tilannettasi. Minkä ikäinen olet?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
anonyymianonyymi kirjoitti:
Nimimerkkiisi viitaten pitää kysyä, että mahtaako sisimmässäsi lymyävä katkeruus näkyä uusille tuttavuuksillesi? Hirveän vaikea kuvitella tilannettasi. Minkä ikäinen olet?
Nikki on ironiaa. :) Vetäydyin kun aloin katkeroitua. Olin kyllä hyvin optimistinen ja luottavainen niin kauan kun etsin seuraa. Suorastaan iloinen. Oikeastaan sisälläni on nykyisin syvä suru, enemmän kuin katkeruutta. En ole enää etsinyt seuraa, koska en enää jaksa olla pitkään ihmisten kanssa. Ihnissuhteet ovat aiheuttaneet minulle vain surua. Miksi hakata päätä seinään.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
katkera_akka kirjoitti:
Nikki on ironiaa. :) Vetäydyin kun aloin katkeroitua. Olin kyllä hyvin optimistinen ja luottavainen niin kauan kun etsin seuraa. Suorastaan iloinen. Oikeastaan sisälläni on nykyisin syvä suru, enemmän kuin katkeruutta. En ole enää etsinyt seuraa, koska en enää jaksa olla pitkään ihmisten kanssa. Ihnissuhteet ovat aiheuttaneet minulle vain surua. Miksi hakata päätä seinään.
Ikävä juttu. Noh jokatapauksessa jos olisit omaa ikäluokkaani ja löytyisi yhteistä "elämänkatsomusta" niin olisin jo heti itse kiinnostunut ulkonäöstä piittaamatta, joten toivoa on. Itse olen ehkäpä sen verta erikoinen tapaus, että olen itsekin päättänyt tyytyä hakeutumaan vain siihen omaan seuraan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Minusta et voi mitenkään yleistää, että sinkkumiehet vaatisivat naiselta sitä taikka tätä - monelle yksinäiselle miehelle riittää, että nainen on, no, nainen. Tässäkin ketjussa yksi mies jo sanoo, että jos olisitte edes samaa ikäluokkaa, hän olisi sinusta kiinnostunut.

Nallekarkit eivät tosiaankaan mene tasan. Ehkäpä se onkin tämä lähtökohtainen eriarvoisuus - ja siten lajimme rakenteellinen epäoikeudenmukaisuus, joka aiheuttaa naisvihaa. Minullakin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Aika lailla samoilla linjoilla ajattelen! Mutta eipäs "mädännytä"!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Minäkin vihaan naisia koska olen atm enkä saa naista ja naiset halveksuu ja vihaa minua. Joskus olen baarissakin saanut ihan suoraa vittuilua naisilta ilman mitään hyvää syytä. Kerrankin yks läski ja ruma ämmä tuli haukkumaan mua mammanpojaksi kun en hänestä kiinnostunut. En ole koskaan edes seurustellut joten mulla on vielä parempi syy vihata naisia kun en ole kenellekkään kelvannut paitsi ehkä maailman rumimmalle ja ylipainoisimmalle naiselle.
Ilmianna
Jaa
Kokeile yksinäinen mies hommata jokin harrastus, jonka piirissä tapaa naisia. Paritanssit?
Ilmianna
Jaa
terapia vois auttaa?
Ilmianna
Jaa

Ylläpito on poistanut tästä viestin sääntöjen vastaisena.

Ilmianna
Jaa

Ylläpito on poistanut tästä viestin sääntöjen vastaisena.

Ilmianna
Jaa
Samaa vikaa täälläkin, mutta vain suomalaisia naisia kohtaan. Johtuu tod näk siitä kun on nähnyt noita ilolintuja liian paljon. Muualla maailmaa naiset ovat niin erilaisia luonteeltaan että ei voi edes samana päivänä puhua. Nytkin on jo kaksi vuotta musta nainen ollut ja ei voi kuin ihmetellä suominaisen röyhkeää ja hankalaa asennetta. Ei varmasti tule ikinä enää valkoista tuuliviiriä tähän huusholliin. Edellinenkin yritti itkeä takaisin kämmäilyjen jälkeen mutta turha toivo.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Samaa mietin tässä ketjua lukiessa, suomalaiset naiset on etupäässä ylimielisiä nirppanokkia, kaikki muunmaalaiset naiset suhtautuu heti eri lailla suomalaisiin miehiin. Se halveksunnan määrä jonka suomalainen mies saa kohdata jos vähänkin yrittää huomioida suomalaisen naisen! Nämä luulee heti että on iskemisestä tms. kysymys. Ulkomaalainen nainen päinvastoin ilahtuu, jos hänet huomioidaan tai tulee tilanne että häntä kehutaan. No, onhan niitä poikkeuksiakin, mutta harvassa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Viha toisia kohtaan on usein oman pettymyksien purkamista. Ei tietenkään kaikilla, mutta osalla.

Kun on pettynyt itseensä, siihen reagoidaan yleensä jommalla kummalla tavalla:

- Syytetään itseään siitä että ei ole sitä mitä toivoisi olevan. Ryvetään itsesäälissä ja masenutaan.

- Syytetään toisia siitä ettei olla itse mitä haluttaisiin olla. Sisimmässään tiedetään ettei ole esim niin komea, menestynyt, varakas tai mitä ikinä kuin haluaisi olla, mutta viha/pettymys kohdistetaankin muihin ihmisiin. Aloittajakin kertoo kuinka hänellä ei mielestään ole paljonkaan tarjottavaa. Ehkä naisviha on tuon projisointia naisvihaksi.

Kumpikaan noista ei tietysti ole kovinkaan hyödyllinen tapa, eikä yleensä muuta mitään, tai ainakaan parempaan suuntaan. Itsesääliin vajoava vain ruokkii omaa kurjuuttaan eikä edes yritä muuttaa asioita. Muita syyttävä on sitä mieltä että kaikki on muiden syytä, eikä siksi edes yritä muuttaa mitään itsessään. Sehän on muiden tehtävä.
Ilmianna
Jaa
Kiva lukea että muillakin on joskus vaikeaa. Mutta ei hätää, joskus on hyviä päiviä ja olo helpottuu toisinaan. Joskus illalla nukkumaan mennessä ei edes toivo kuolemaa. Jeesus rakastaa minua, samoin äiti. Yksi kokenut vanha huo_rakin minua rakastaa, koska luulee, että olen varoissani, vaikka juuri kesällä erottiin ja riideltiin niin että kaikki osapuolet menivät aivan liian pitkälle. Hyvätkin asiat vedettiin vessanpöntöstä alas. Yhä se ressukka luulee että menen retkuun. On se äijä. Ikänsä ukkoja pyörittänyt, kova jätkä. Naisen ulkonäkö tosin, mutta epäsiisti ja äijämäinen. Täydellinen nainen omasta mielestään kun on isot tissitkin.
Ilmianna
Jaa
Vaurioitunut mieli. Mielen vika. Se luetaan sairaudeksi jos se häiritsee elämääsi jatkuvasti. Joku kallonkutistaja oottaa jo sua ja antaa sähköiskun. Kyl se siitä sitten helpottaa. Sähköiskun jälkeen on vaikea pitää silmälaseja, kun savuhöyry nousee linsseihin ja hikoileva iho valuttaa kehyksiä alaspäin ( maan vetovoima).
Silti se kannattaa ottaa (sähkärin tälli) koska se saa hiuksen hyvään muotoon. Ei tarvita geelejä että pysyy pystyssä.
Kätellä ei kannata pariin päivään ketään, kun tulee niitä kipinöitä vielä.
Ilmianna
Jaa
Mielenkiintoista pohdintaa naisvihasta.

Itse olen analysoinut naisvihani johtuvan seuraavista asioista:

1. Koulu aikoina sosiaalisesti aktiiviset pojat olivat yleensä niitä kiusaajia, ne pilkkasivat minua isoon ääneen muiden kuullen. Nämä pojat rupesivat sitten myöhemmällä iällä pyörimään tyttöjen ympärillä. Ne kävivät liehittelemässä vähän jokaista tyttöä, joki vähänkään vaikutti kiinnostavalta. Tästä sitten muodostuu vaikutelma, että tytöt viihtyvät tuollaisten poikien seurassa, kun eivät niitä poiskaan potkineet. Miksi siis kunnioittaisin ketään, joka haluaa olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat minua pahiten loukanneet.

2. Juoru lehdet. Juoru lehdistä voidaan lukea julkisuudesta tuttujen henkilöiden, yksityiselämästä. Monessa lehdessä on juttua, kun +50v mies on löytänyt itselleen +20v naisen. Jotkut pröystäilevät kaatamiensa naisten määrällä. Toiset tunkevat itsensä kolmanneksi pyöräksi johonkin suhteeseen vaikka tietävät toisen olevan varattu. Tuosta saa kuvan, että pitää olla jokin tunnettu status henkilö ennekuin kelpaa naisille. Jos naiset oikein parveilevat tuollaisten status miesten ympärillä, tyrkyttäen itseään. Eivätkä huomio kassaneitiä lukuun ottamatta tavallista miestä ollenkaan. Niin miksi minun pitäisi huomioida naisia, kun naisetkaan eivät huomioi minua.

3. Tosi TV. Tempteisson island, paratiisi hotelli, big Brother ynm. Suljetaan ihmisiä jonnekkin ja tirkistellään, että ketkä alkavat ensimmäisenä harrastamaan seksiä. Minä en ymmärrä miksi kukaan haluaa tämän kaltaisiin ohjelmiin, eihän niissä saa kuin hu...n tai gigolon leiman otsaansa. Tuosta saa vaikutteen, että naiset ovat kevyt kenkäisiä, kun noin auliisti ovat ilakoimassa kaikkien nähtävillä.

Yksinäisyyden puuskissa, kun hakataan itseä noilla moukareilla otsaan ja yleistetään nuo vielä koskemaan kaikkia naisia niin eipä ole ihme, jos nais vihaa esiintyy. Melkein joka päivä näkee jotain noista yllä mainitusta. Tänäänkin jos tulee käytyä lukemassa iltasanomia niin siellä on varmasti jotain noihin yllä oleviin liittyen. Ja kuinka usein naiset käyvät sanomassa sinulle oma aloitteisesti jotain mukavaa kassa neiti pois lukien? Minulle noin joka 5v, niin eipä siinä ole ihme jos ei naisista kovin mukavia ajattele.

Miksi sitten miehiin ei kohdistu samanlaista vihaa. Miehien läheisyyttä minä en kaipaa. Miehiä minä arvion ystävä mittarilla, jos ne eivät kohtele minua vihamielisesti niin eipä minulla ole mitään niitä vastaan. Naiset läheisyyttä minä taas kaipaan. Naisia minä arvion parisuhde mittarilla, jos ne osoittavat jotain merkkejä noihin yllä oleviin kohtiin, niin kunnioitus heitä kohtaan laskee.
Ilmianna
Jaa

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Yksinäisen miehen naisviha

Olen miltei 40-vuotias mies, ja edellinen parisuhteeni päättyi noin 15 vuotta sitten. Sen jälkeen olen käynyt ehkäpä parinkymmenen naisen kanssa treffeillä (nettitreffien kautta) ja lähes sattumalta päätynyt parin naisen kanssa sänkyyn asti. Mistään ei kuitenkaan seurannut mitään sen kummempaa. Kavereita minulla on kaksi, naisia kummatkin.

Olin vuosia työttömänä, kunnes pari vuotta sitten jälleen natsasi. Työttömyyden päättymisen jälkeen olen pohtinut jälleen suhdettani naisiin. Koen jopa pakkomielteeksi parisuhteen löytämisen, inhoan elää yksin. Olen edelleen yrittänyt ottaa naisiin yhteyttä nettitreffeillä, jopa livenä, mutta mutta, joka kerta lopputulos näyttää olevan sama.

Huomaan potevani naisvihaa. Tunnen välillä epämiellyttävänkin voimakasta vihaa, esimerkiksi kuntosalilla (minulle tuntematonta) kaunista naista kohtaan. Jos odotan liikennevaloissa, ja näen hieman "runsaamman" muotoisen naisen, tunnen vihaa häntä kohtaan. Vihaan entistä kumppaniani, ja näen hänestä toisinaan vieläkin unia, jossa hänellä riittää seuraa, ja minä saan aina vain olla yksin. Tunnen vihaa erästä naistoimittajaa kohtaan, joka kirjoitti tässä taannoin kolumnin siitä, miten mies on mukava vain siksi, että saisi seksiä. Välillä tunnen vihaa jopa äitiäni kohtaan. Mainitsin edellä kaksi (naispuolista) kaveriani. Melko usein tunnen vihaan myös heitä kohtaan, siitä, että ovat "vain" kavereitani. Todellisuudessa en edes tiedä, haluaisinko olla heidän kanssa parisuhteessa, vai ajattelenko vain niin, koska tunnen olevani niin yksin.

Harkitsin nk. rakkauden ammattilaisen luona vierailua. Saisi ainakin seksiä ja hetken hellyyttä. Olin jo sopinut tapaamisen, ja hintana olisi ollut 200 euroa tunnilta. Pohdin kuitenkin asiaa, ja minua alkoi epäilyttämään mahdollisten tautien saanti. Eniten asiaan kuitenkin vaikutti naisviha - tuntuu hyvin epäreilulta ja epäoikeudenmukaiselta, että mies joutuu maksamaan siitä, että saisi naiselta seuraa. Siksi peruin tapaamisen. Se sitten siitäkin läheisyyden mahdollisuudesta.

En haluaisi tuntea näin. Sen ajan, mitä arkipäivistä en ole töissä, istun sohvalla katsoen telkkaria ja nykyisin myös pohtien sellaista itsemurhakeinoa, joka tappaisi taatusti. Tänään hahmottelin mielessäni itsemurhalaulua, ja se huvitti minua suuresti. Ehkäpä vielä laulankin sen, ja nauhoitan Youtubeen, ehkäpä.

Mutta kuitenkin. Minusta on tavallaan mielenkiintoista, että koen vihaa nimenomaan naisia kohtaan. Miksei miehiä? Miehethän (no oikei, pojat) minua kiusasivat peruskoulussa. Miehet myös jättävät minua yksin, koska eivät kelpuuta minua kaveriksi, ja pitävät minua outona. Ilmeisesti pitävät outona, näin ainakin olen tulkinnut. Yksinäisiä miehiä on paljon, mutta yksinään heistä(kään) ei halua minua kaveriksi. Haluaisinko minä yksinäisen miehen kaveriksi? Kyllä. Jos ei muuta tekemistä keksi, niin voitaisiin vaikka pelata pleikkarilla tai kitata porukalla kaljaa. Mutta kun ei niin ei.

Silti en lainkaan vihaa miehiä. Naisia vain. Miksi? Miksi vain naisilta saamani kylmä kohtelu tuntuu hylkäämiseltä, mutta miesten ei?

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta