Mielenterveysongelma-termi on usein harhaanjohtava ja täysin virheellinen käsite. Usein pitäisi käyttää termiä: psyykeongelma, koska termi mielenterveysongelma viittaa vikaan tai ongelmaan, joka on lähtöisin mielestä, siis ihmisen ajattelusta ja tietoisuudesta, vaikka useinkaan näin ei ollenkaan ole, vaan psyykkiset häiriöt on usein täysin fysiologista perää, eivätkä synny henkilön ajatusmaailmasta, ymmärryksestä ja tietoisuudesta. Toki mielen kautta voidaan helpottaa fysiologistakin perää olevaa psyykkistä ongelmaa, ja joissain tapauksissa edesauttaa sen paranemista. Esim. paniikkikohtaukset, ahdistushäiriöt, ylivirittyneisyys, hermostuvaisuus ja moni muu oire, ei useinkaan ole mielenterveyden horjumisesta johtuvaa sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan voi olla esim. jonkin hormonin tai ravintoaineen puutteesta, endokrinologisesta sairaudesta, tai vaikka hormoniepätasapainosta johtuva täysin fysiologinen psyykkeeseen vaikuttava häiriötila.
Jos joku ei millään ymmärrä sellaista, niin nopea tapa astua toisen saappaisiin on kokeilla ryypätä viikon putkeen, ja huomata kuinka sitä on krapulassa mahdollisesti hyvin ahdistuvainen ja herkistynyt ympäristölle. Kuitenkin hyvin ahdistuneena ja omaa varjoansakkin säikkyessä on silti edelleen aivan sama ihminen mieleltään kuin terveenä ennen ryyppyputkea, ja on täysin tietoinen tästä ajattelustaan riippumattomasta tilasta, ja seuraa sitä mielessään täysin ymmärtäen, että ei ole oikeasti mitään syytä ahdistua tai pelätä, muuta kuin se häpeä, kun yksinkertaiset ihmiset kuvittelevan oireilun johtuvan jostain psykologisesta asiasta, ajattelevat esim. että henkilön ahdistuneisuus johtuu siitä, että henkilöllä olisi jotain salattavaa tai siitä, että henkilö pitäisi itseään maailman huonoimpana ihmisenä, vaikka todellisuudessa asia on täysin itsetunnosta riippumaton.
Jos joku ei millään ymmärrä sellaista, niin nopea tapa astua toisen saappaisiin on kokeilla ryypätä viikon putkeen, ja huomata kuinka sitä on krapulassa mahdollisesti hyvin ahdistuvainen ja herkistynyt ympäristölle. Kuitenkin hyvin ahdistuneena ja omaa varjoansakkin säikkyessä on silti edelleen aivan sama ihminen mieleltään kuin terveenä ennen ryyppyputkea, ja on täysin tietoinen tästä ajattelustaan riippumattomasta tilasta, ja seuraa sitä mielessään täysin ymmärtäen, että ei ole oikeasti mitään syytä ahdistua tai pelätä, muuta kuin se häpeä, kun yksinkertaiset ihmiset kuvittelevan oireilun johtuvan jostain psykologisesta asiasta, ajattelevat esim. että henkilön ahdistuneisuus johtuu siitä, että henkilöllä olisi jotain salattavaa tai siitä, että henkilö pitäisi itseään maailman huonoimpana ihmisenä, vaikka todellisuudessa asia on täysin itsetunnosta riippumaton.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.