Vihaan itseäni niin paljon, että mietin päivittäin

ei se sun vika ole vaan pahoinpitelijän joka on sairas, ehkä kenties perseraiskattu lapsena lestaapiireissä ja nyt pahoinpitelee sinua kostoksi

Ajattele niitä lapsiasi , minne ne joutuisi ilman sua. Mulla on ollut samat ajatukset mut
ajattelen et mun on pakko jaksaa lapsen takia. Ja olen päässytkin yli niistä ajatuksista.

Kunpa saisit voimaa jättää miehesi, pärjäät varmasti paremmin ilman häntä. Ajattele lapsiasi, heille olet tärkeä, äiti on aina lapselle se maailman tärkein ihminen. Jos sulla olisi joku läheinen jolle puhua ja pyytää apua tilanteeseen. Jos sulla on oma äiti vielä olemassa, soita hänelle ja kerro millä tolalla sun asias on, ehkä hän vois auttaa sua.

Hae apua itsellesi. Tilanteesi koskettaa äitinä minuakin. Ota huomenna yhteyttä terveysasemalle ja varaa nopeasti aika itsellesi ja kerro ajatuksistasi ja perhetilanteestasi. Saat apua, asiasi järjestyvät vähitellen ja tilanteen toivottomuus väistyy. Älä jää yksin. Ansaitset hyvää.

Enpä osaa sanoa mikä olis nopein ja kivuton tapa, kun ei ole asiasta kokemusta.

Luulisin, että kaikki nopeat tavat sattuu. Kenties jopa kaikki tavat.

Elät raskaassa elämäntilanteessa ja luonnollisestikin ahtaalle ajettuna mieli etsii ratkaisukeinoa ja usein silloin tulee ajatus itsemurhasta. Kyllähän se omalta osaltasi asian ratkaisisikin, mutta samalla myös elämä päättyy. Eikä omaa elämää "hullun" ukon takia tartte päättää.

Tilanne jossa elät on vastenmielinen ja itseviha luonnollista, mutta oikeastaan kaikki elämänmahdollisuudet ovat vielä olemassa, pitäisi vaan päästä siitä ukosta eroon. Lähteä.

Se ei ole mahdoton tehtävä. Se on mahdollinen. Teet sen. Ei kannata jossitella ja miettiä, miten asiat tulevat järjestymään, sillä ne kyllä järjestyvät. Kun otat ensimmäisen askeleen.

Toki voit käydä jossain keskustelemassa ahdistuksestasi, mutta mielestäni tilanteesi kuulostaa siltä, että tarvitaan toimintaa, jotta sinä ja lapset voisitte elää muualla. Miten olisi yhteydenotto ensi- ja turvakotiin? Oman paikkakunnan sosiaalitoimistoon? Tai miksei suoraan asuntotoimeenkin jos omat voimat riittää asunnon hankkimiseen.

Itsemurha ei ole ratkaisu tuossa tilanteessa, vaan muutto ja parisuhteen päättäminen.

Oi, voi, et ole asian kanssa yksin.