Kasa mielipiteitä tässä:
Voi helvata näitä 15-vuotiaita, jotka paasaa aborttia vastaan ilman mitään miettimyksiä. Hypätään sen poikaystävän kanssa sänkyyn, joka ei ota vastuuta niskoilleen asiasta, jos lapsi syntyy se on jättäminen ja taas uusi yh-äiti.
Hyväksyn erilaiset mielipiteetkin, mutta kerron omani:
Mä olen nyt 17, ja olen raskaana. Päättelin, että korkeammat voimat päättää sen koska tulee uusi lapsi ja koska ei (miks jotkut poteis lapsettomuutta ja jotkut tulisi raskaaksi vaikka ehkäisy ei olisikaan pettänyt?). Mulla ei ole oikeutta tappaa toista, mun pitää ottaa vastaan se mikä tulee.
Kun harkitsin aborttia mennessäni paniikkiin, katsoin tv:tä. Sieltä sattui tulemaan juttua hiihtokisoista. Mietin, että "olisiko tää mahassa kasvava pieni ihme 20 vuoden päästä tuolla hiihtämässä? Tai laulamassa Idols-kisoissa? Menestyvänä alalla tai iloinen elämästään?"
Mä olen sampuran kiitollinen elämästäni. Nää jotkut ei ilmeisesti tiedä, että ihmisen yksi perimmäinen tarkoitus on tuottaa jälkeläisiä, tuli ne milloin tahansa. Ihminen ei sitä voi päättää.
35-vuotiaanakin on turha itkeä sitä, miten ei lapsia tule vaikka oltaisiin miten valmiita se pitämään, koska on ehkäisyä käytetty kolmekymppiseksi vapaudenkaipuun takia. Jotkut ei ymmärrä, että naisen hedelmällisyys alkaa silloin, kuin kuukautiset, ja milloin on se paras lapsensaanti-ikä. Mä en suoraan sanoen ymmärrä tätä sinkkuuskulttuuria, että koetaan ja eletään kolmekymppiseksi ja sitten parku tulee, kun ei tulekaan lapsia vaikka haluaisi. Mistäköhän johtuu, että nainen on hedelmällinen vain tietyn ajan - tai mies?
Jokainen ansaitsee elämän vaikka sitten vaikeasti kehitysvammaisena tai adoptoituna. Ihmiselle ei anneta sen enempää mitä ihminen kestää. Tää itsekkyys alkaa mennä liian pitkälle, me päätetään jo luonnosta ja eläimistäkin, mutta että syntymättömistä lapsista... ne on lahjoja korkeammilta voimilta. Herran pieksut, että jaksetaan olla kiittämättömiä.
Voi helvata näitä 15-vuotiaita, jotka paasaa aborttia vastaan ilman mitään miettimyksiä. Hypätään sen poikaystävän kanssa sänkyyn, joka ei ota vastuuta niskoilleen asiasta, jos lapsi syntyy se on jättäminen ja taas uusi yh-äiti.
Hyväksyn erilaiset mielipiteetkin, mutta kerron omani:
Mä olen nyt 17, ja olen raskaana. Päättelin, että korkeammat voimat päättää sen koska tulee uusi lapsi ja koska ei (miks jotkut poteis lapsettomuutta ja jotkut tulisi raskaaksi vaikka ehkäisy ei olisikaan pettänyt?). Mulla ei ole oikeutta tappaa toista, mun pitää ottaa vastaan se mikä tulee.
Kun harkitsin aborttia mennessäni paniikkiin, katsoin tv:tä. Sieltä sattui tulemaan juttua hiihtokisoista. Mietin, että "olisiko tää mahassa kasvava pieni ihme 20 vuoden päästä tuolla hiihtämässä? Tai laulamassa Idols-kisoissa? Menestyvänä alalla tai iloinen elämästään?"
Mä olen sampuran kiitollinen elämästäni. Nää jotkut ei ilmeisesti tiedä, että ihmisen yksi perimmäinen tarkoitus on tuottaa jälkeläisiä, tuli ne milloin tahansa. Ihminen ei sitä voi päättää.
35-vuotiaanakin on turha itkeä sitä, miten ei lapsia tule vaikka oltaisiin miten valmiita se pitämään, koska on ehkäisyä käytetty kolmekymppiseksi vapaudenkaipuun takia. Jotkut ei ymmärrä, että naisen hedelmällisyys alkaa silloin, kuin kuukautiset, ja milloin on se paras lapsensaanti-ikä. Mä en suoraan sanoen ymmärrä tätä sinkkuuskulttuuria, että koetaan ja eletään kolmekymppiseksi ja sitten parku tulee, kun ei tulekaan lapsia vaikka haluaisi. Mistäköhän johtuu, että nainen on hedelmällinen vain tietyn ajan - tai mies?
Jokainen ansaitsee elämän vaikka sitten vaikeasti kehitysvammaisena tai adoptoituna. Ihmiselle ei anneta sen enempää mitä ihminen kestää. Tää itsekkyys alkaa mennä liian pitkälle, me päätetään jo luonnosta ja eläimistäkin, mutta että syntymättömistä lapsista... ne on lahjoja korkeammilta voimilta. Herran pieksut, että jaksetaan olla kiittämättömiä.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Mulla kävi niin, että ehkäisy petti, ja pillereitä käyttäisin kyllä jos voisin. Mietin omaa ratkaisuani todellakin pitkään, mutta en kykenisi kasvattamaan lasta siinä elämäntilanteessa, jossa olen - varsinkaan yksin. Se ei olis hyvä lapsellekaan. Ja pois en sitä kykenisi antamaan sen jälkeen kun olisin sen synnyttänyt. Ajattelin myös siis sen sisälläni kasvavan pikkuisen parasta, ja ratkaisu oli todella vaikea. Itse hyvästelin syntymättömän lapseni täysin omassa rauhassani; kerroin sille ihan ääneen miksi en voi saada sitä juuri nyt. Kuulostaa ehkä naurettavalta, mutta helpotti vähän. Voimia sinulle valitsemallasi tiellä, joka on varmasti oikea! Toivon, että olisin itse pystynyt samaan.
Ensinnäkin tuot esiin vain oman kantasi asioihin, et ole ajatellut:
1) Miten äidin tai isän elämä kehittyy - nuorena kadutaan usein asioita. Kuka ei olisi varastanut kaupasta tikkaria?
2) Jos lapselle ei löydy sopivaa paikkaa elää, ei sen pidä antaa tuhoutua lastenkodeissa tms.
Muutenkin SEKSI on luonnollinen asia, jonka ei aina pidä johtaa raskauteen. Minä harrastan tyttöystäväni kanssa seksiä sen vuoksi, että molemmat nautimme siitä. Mutta ehkä jonain päivänä tyttöystäväni päättää ottamatta tuon e-pillerin.
Ihminen ei fysikaalisesti ole edes ihminen ennen kolmeavuotta. Pitäisi puhua lapsesta ei ihmisestä.
Tuollaiset paavin aborttipuheet ovat lässänlässyn uskovaisten tyhmien ihmisten puheita.
"Ihminen ei fysikaalisesti ole edes ihminen ennen kolmeavuotta. Pitäisi puhua lapsesta ei ihmisestä."
Siis MITÄ? Kyllä kolmevuotias (ja nuorempikin) on ihminen, vaikkakin pieni ja puolustuskyvytön sellainen (en nyt ota kantaa sikiön ihmisyyteen, vaikka sekin minusta on mitiimisen arvoinen asia).
Onko pikkuvauva sinusta jokin alemman elämän muoto? Puuttuuko vauvalta kenties kyky tuntea tuskaa? Vai mikä tekee hänestä epäihmisen? Sekö, ettei pikkulapsella ole kykyä ilmaista itseään sanallisesti?
Toivottavasti sinusta ei ihan heti tule isää, aika järkyttävä lausunto...
Niin, ja kyllä abortista edelleen saa olla erilaisia mielipiteitä, hyviä perusteita on molempiin suuntiin. Asioista pitäisi voida keskustella, vaikkei samaa mieltä olisikaan (tiedän kyllä, että abortin vastustajat sortuvat usein ikäviin ylilyönteihin ja turhaan tuomitsemiseen...)
Kuten huomasit aiemmalla kirjoittajalla oli sattunut pikkuinen virhe käsitteissä. Uskoisin ainakin, että että hän tarkoitti psyykkisesti... Psykologisten teorioiden mukaan ihminen ymmärtää vasta kolme vuotiaana olevansa erillinen ihminen, eli puhutaan psyykkisestä syntymästä. Fyysisesti ihminen on kyllä ollut olemassa jo ennen sitä... Ainakin minä näin korjasin käsitteen mielessäni lukiessani hänen tekstiään.
Ymmärsin kyllä, että kyseisestä teoriasta oli kyse, mutta minusta virhe oli kuitenkin aika iso. Ei henkisen kehitystason perusteella voi määritellä ihmisyyttä. Jos lasta ei lueta ihmiseksi sanan kaikissa merkityksissä, on olemassa vaara, ettei häntä aina ihmisenä kohdellakkaan. Näinhän todella on tapahtunut: pitkään esimerkiksi ajateltiin, etteivät vastasyntyneet tunne kipua kuten aikuiset, joten kivunlievitykseen ei kiinnitetty kauheasti huomiota. Tämä väite on osoitettu vääräksi, ja itseasiassa pikkuvauvalle tuotettu kipu saattaa johtaa vakaviin psyykkisiin ongelmiin aikuisiällä. Tässä vain yksi esimerkki siitä, miksi vauva on tärkeä mieltää eläväksi ja tuntevaksi ihmiseksi, ei joksikin alemmaksi kehitysasteeksi, mikä mielikuva väistämättä muodostuu, jos lasta ei edes sisällytetä termiin ihminen.
Itse tein abortin siksi, että en voi sietää lapsia. Inhottaa ajatuskin raskaudesta ja synnytyksestä. En usko, että niitä kakaroita koskaan tulen haluamaankaan!
siitä ehkäisystä huolehtinut kun kerta et lapsi voi sietää!!
Tuo ehkäisy-jossitteluhan on todella hyödyllistä siinä vaiheessa kun on niin sanotusti paskat jo housussa. Ei auta enää kun vahinko on jo sattunut...
Sanotko kolareiden uhreillekin, että olisit nyt ajanut toista tietä niin et olisi kolariin joutunut?
Kun autolla lähtee ajamaan, ei varmasti todennäköisimpänä vaihtoehtona pidä, että kolari paukahtaa seuraavassa risteyksessä. Siksi on liikennesäännöt ja ajo-opetus.
Kun nai paljaaltaan, on todennäköistä, että siittiösolu kohtaa munasolun ja seuraavassa vaiheessa ollaankin raskaana. Siksi on ehkäisy ja ehkäisyvalistus.
Huomaatko mitään eroa vertauksissa?
Olen käyttänyt varmaa ehkäisyä 15 vuotta. Ehkäisy on pettänyt kerran, tein abortin koska inhoan vauvoja ja aion harrastaa seksiä vastakin. Luuletko, että en olisi tullut raskaaksi useampaan otteeseen jos olisin harrastanut seksiä ilman ehkäisyä viidentoista vuoden ajan? Onko vielä jotain epäselvää? Eli turha jossitella jos on paskat housussa, tein aivan oikean ratkaisun ja jos on pakko teen toistekin! Ehkäisy on hyvä ja toimiva, mutta mikään ehkäisy ei ole sataprosenttinen, eli jos yhdyntojä on viidentoista vuoden aikana ollut useita tuhansia, niin yksi tärppi on suhteellisen todennäköinen, oli ehkäisy miten hyvä tahansa. Enkä aio ryhtyä hysteeriseksi ja käyttää montaa ehkäisyä yhtä aikaa, lääkärini on sanonut hormonaalisen ehkäisyni riittävän joten minulle se riittää.
täysin eri asiaa! Aborttia ja kolaria ei MITENKÄÄN voi verrata toisiinsa! Sitäpaitsi, sinä et aborttitapauksessa ole uhri, vaan viaton syntymätön lapsi. Sellainen olet itsekin joskus ollut, jos et ole sattunut hokaamaan.. että jos kaikki olisivat kaltaisiasi, ei sinuakaan olisi olemassa!
Luulisi kolmekymppisen osaavan huolehtia ehkäisystä, etenkin jos niitä "kakaroita" ei halua!! Ainiin, eihän tuollaisia itsekkäitä pask*aisia kiinnosta ajatella omaa napaansa pidemmälle!
Lue koko ketju ennen kuin kommentoit. Tässäpä sinulle vielä vastaus.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000006588557
Olet itse varsin nuori. Joudut mitä toidennäköisemmin hyvin vaikeaan tilanteeseen vielä omassa elämässäsi.
Sinulla ei ole koulutusta, koet äityiden aivan liian nuorena.
Kolmekymppinen on hyvä ikä synnyttää, silloin on elämässään hankkinut myös itselleen perustan, ammatin ja koulutuksen ja nähnyt elämää.
Kolmekymppinen nainen on hyvin hedelmällinen, joten mikään kiire ei ole synnyttää vielä tuossa teinivuosien tai parikymppisenä.
Itse olen mies ja joutunut valitettavasti näkemään nämä asiat tosina. Minulla on ystäviä, jotka saivat lapsia silloisten tai vielä nykyistenkin poikaystäviensä kanssa, hyvin nuorena, elikä 18-20 vuotiaina.
No nyt ikäiseni (27v), silloiset teiniäidit, suurimmalla osalla elämä retuperällään. Ei töitä , ei koulutusta, rahat tiukalla koko ajan. On lapsia, mutta nekin tuntuvat välillä jopa riesalta. Silloin teini-iässä uhkuttiin oikeaa valintaa, mutta miksi tämä teini-äitien tarina on useimmiten niin klassinen ongelmatarina? Yritetään opiskella , mutta lasten keskellä on tosi rankkaa ja taloudellisesti mahdotonta.
Noh, entäs minä. Nuoruus hyvässä vauhdissa, koulutus hankittu ja vakituinen työpaikka. Pitkäaikainen avovaimo valmistuu opettajaksi ja minä it-alan asiantuntijana tahkon useiden tuhansien euron tienestejä.
Nyt on minusta sopiva hetki alkaa miettiä kihlautumista ja perheenperustamista.
Vai mitä ladyt?
Nautin elämästäni ja tarjoan lapsille myös taloudellisen ja henkisen hyvinvoinnin rakastavassa perheessä.
T: Nick -77-
Hyvin tutulta kuullostaa elämäsi...
Milloinkahan sitä kuitenkaan olisi valmis? Jos on 100% varma ettei halua lapsia, täytyisi myös olla 100% ehkäisy. Sellaista ei ole siksi täytyy turvautua useampaan saman aikaiseen. Mutta kun en aina tätä ole näin sisäistänyt, kävi paska homma... Itse olen siis saman ikäinen enkä vieläkään todella halua lasta. Ammatti on, parisuhde on, mutta aina vaan haluaa lisää... Opiskelen koko ajan työn ohella, haluan nähdä maailmaa. Milloinkohan sitä olisi nähnyt tarpeeksi, milloinkahan sivistyksen janoni olisi tyydytetty? Tässä kyse ehkä on siitä ettei halua luopua niin suuresta osin omaa elämäänsä.
On myös kavereita jotka heti 18-v. pykälsivät lapsia, eivät ole koskaan käyneet edes ruotsinlaivalla, koulutuksesta ja sitä kautta työstä ei ole todella toivoakaan. Lapsia pidetään jotenkin niin suurena elämän antina, että omasta kehittämisestä ollaan valmiita luopumaan, mieluummin kuin siitä lapsesta. En halua missään nimessä asettua siihen muottiin, vaikka ratkaisuni ei varmasti mikään mukavinkaan ollut.
Eräs kaverini sanoi että nuoriahan tässä vielä ollaan, hänhän voi lähteä vielä vaikka yliopistoon opiskelemaan. Minun kävi sääliksi; 28 vuotta, kaksi lasta, surkea työtön reppana alkkari puoliso, ei vielä mitään pohjakoulutusta. Niin monet työkkärin kurssitkin jäänyt kesken, kun ei ole saanut lapsien sairastumisen ajaksi hoitoa järjestettyä. Rahaa ei ole eikä tähän perheeseenkään tulekaan, monesti haaveilevat lottovoitosta. Lottovoittoja ei tule, rahansa on jokaisen ansaittava ja työllä se ansaitaan.
Monen mielestä taas pinnallisia ajatuksia... Niin mutta ei sillä suurimmallakaan rakkaudella onnea osteta. Sitä paitsi elämässä pärjääminen vaatii paljon muutakin kuin rahaa tai valtaa, on paljon tavoittelemisen arvoisia sisäisiä päämääriä (sivistys, kokemukset, kulttuuri...)
Sitä kaikkea tuntuu vaan tarvitsevan niin kovin paljon...
Arvostan sitä että luettelet rehellisesti kaikki jutut jotka menevät elämässäsi lasten edelle. Mutta ei kannata arvostella niitä jotka ovat valinneet toisin.
Lapset ja sivistys eivät tosiaankaan ole toisensa pois sulkevia asioita, koulutuksen määräkään ei sivistystasoa tarkasti kerro. Elämä sattuu olemaan niin monimuotoista, että lapsen takia jostakin omasta hyvästään luopunut voipi olla paljon sivistyneempi kuin jatkuvasti kouluja käyvä.
Enköhän minä siis ole epäitsekäs, koska en ole halunnut tuota maailman "lahjoista suurinta" (?), eli lasta itselleni?
Oikeasti, yksi mielipide jostakin asiasta ei voi mitenkään määrätä ihmisen luonnetta kokonaan, vai? Siis yhä tuosta itsekkyydestä. Jotkut saattavat myös pitää itsekkäänä, että tehdään lapsia, vaikka itse ei olisi vielä täysin saavuttanut päämääriään elämässä.
...Arvostella niitä jotka ovat valinneet toisin? Anteeksi, en ole huomannut arvostelevani ketään. Kerroin ystävästäni, jonka elämä on ollut kokemus köyhää minun katsanta kannaltani, mutta omasta mielestään hänellä itsellään on kaikki mitä hienoiten, koska on lapsia. Miksiköhän minusta tuntuu, että minua arvotetaan sen mukaan että en ole lapsirakas, vaikka olen jo tämän ikäinen?
Minäkin olen rehellisesti jostain lukenut, että lestadiolais -naiset olisivat Suomessakin korkeimmalle koulutettuja... (En ole nähnyt tilastoja, mutta totena väittivät.) Hieno homma jos joku viitsii! Vaikea vaan uskoa, että kun olet ihan koko ajan raskaana ja lapsia jo liuta kotona, olisi mitenkään helppo luennoilla käydä, toisaalta, onko kotonakaan rauhaa itsenäiseen opiskeluun. Mutta saattaahan näinkin olla! Yhden tai kahden lapsen kanssa tuskin on homma tai mikään (?). Toisaalta minulle olisi ylitsepääsemätöntä yhdenkään kanssa, sillä en arvosta lapsia mitenkään korkealle elämässäni muutenkaan. Aivan, niin moni asia menee itselläni todella paljon tärkeämmäksi kuin lapsi (enkä edelleenkään näe itseäni kauhean itsekkäänä...).
Niin, elämä opettaa siinä missä koulutkin. Kuitenkin, kun on kyse työstä tai työn hausta, arvostaa työnantaja enemmän sitä ammatillista koulutusta, vai kuinka? Työ on kuitenkin suhteellisen tärkeää elämisen kannalta, siis jälleen työ antaa niin paljon muutakin kuin materiaa, tai ainakin sen pitäisi antaa muutakin kuin toimeentulon. Tietysti tässäkin törmäämme, että kun ihmisellä on työ, josta hän nauttii, saa mahdollisuuden kehittää itseään työssä jne. tarvitsee hän yleensä koulutuksen joka vastaa työtä. (Työtähän riittää kaikille, kouluttamattomat ovat yleensä vaan ne, joille jää paikat, joita muut eivät tahdo, siis puuttuu mahdollisuuksia kehittyä työssä.) Itse en siis ole lapsirakas ja uskon varmasti elämänkoulutuksen ja omien lapsien tuoman kokemuksen olevan hyvä juttu hakiessa jotain lastenhoito työpaikkaa. Minä en sellaista hae, tarvitsen koulutusta, että pääsen sinne mihin pyrin, ja ikävä kyllä sitä tieto - taitoa en saa ilman tutkintoja.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä ettei lapsia kannata hankkia teini-iässä. Sanotaan, että nainen on hedelmällisin 27- vuotiaana, mikä on tietysti hyvä ikä hankkia lapsia. Itselläni ei ole mahdollista odottaa aivan sinne asti, en todennäköisesti saa lapsia enää siinä iässä (olen tällä hetkellä 21-vuotias). Syy ei johdu omista tekemisistäni millään lailla!
Joten jokainen tehköön lapsensa silloin kun itse haluaa ja on valmis siihen, vaikka olisi miten alle kolmenkymmenen. Se ei mielestäni edellytä vakituista työpaikkaa, tiettyä palkkatasoa (jos edellyttäisi, harva voisi enää hankkia lapsia tässä maassa...)tai korkeaa koulutusta. Tärkeintä on olla kypsä kantamaan vastuu perheestä.
Pitemmittä puheitta, nainen on hedelmällinen vain TIETYN AIKAA mutta mies voi siittää lapsen / lapsia vaikka 80-vuotiaana.
No, se on kärjistetysti sanottu mutta tosiasia josta ei voi kiistellä. Naisen asema on tosiaan tukalampi mieheen verrattuna.
Tiedämme monia julkisuuden henkilöitä, tässä tapauksessa miehet, jotka ovat ns. toisella kierroksella eli aloittaneet uuden elämän, menneet uusiin naimisiin ja perustaneet perheen taikka uusperheen.
Mieleeni tuli Paavo Lipponen. Hän on tästä elävä esimerkki: Hän tuli toistamiseen isäksi yli 50v.
Onko naisille suotu samanlainen mahdollisuus ilman riskejä tms?
Ei, koska se on luonnonvastainen. Naisen on tarkoitus tulla raskaaksi mielellään 20-30v tai viimeistään 40v jos terveys ja muut seikat ovat kunnossa.
Naisen iästä vielä sen verran että, jos nainen tulee raskaaksi 50v niin sukupolvi menee tavallaan sekaisin koska naisen "kuuluu" olla silloin ISOäiti ei äiti.
Olet mies ja olet onnellisessa asemassa "rajattoman" hedelmällisyyden ansiosta siksi sinun ei tarvitse huolehtia samalla tavalla kuin naiset mitä lapsentekoon ja sen ajoittumiseen tulee.
Toisin on naisen kohdalla. Nainen EI voi lykätä loputtomiin lapsen / lasten hankintaa.´
Mies voi.
Epäreilua mutta minkä luonnolle mahtaa. =)
Kerrankin joku järkevä nuori. Olen kanssasi täysin samaa mieltä! Minullekin sattui "vahinko" ja mietin aborttia..HETKEN! En se hetken jälkeen olisi voinut kuvitellakkaan tappavani omaa lastani, se on siunaus. Nyt olen lapseni synnyttänyt, kaunis pieni tyttöni on kahden kuukauden ja minä maailman onnellisin pienen tytön äiti, mieskin on ja on onnellinen tulokkaasta. Lisää lapsia tulevaisuudessa tahdomme. Miten meistä ihmisistä onkin tullut sellaisia julmureita, että kuvittelemme oikeudeksemme päättää, kellä on oikeus syntyä ja kellä ei!?!