Oli vahinko että Paavo Lipposen määrätietoinen, viisas ja Suomen kannalta kaukonäköinen ulkopolitiikka vesittyi hänen siirtessään eduskunnan puhemiehen tehtäviin pääministerin paikalta. Ihailen Paavoa että hän pitkän pääministeriuransa aikana kasvoi todelliseksi valtiomieheksi ylittäessään puoluepoliittisen idealismin asettamat rajoitukset maamme puolustupolitiikan suuntaviivoja luodessaan pitkälle tulevaisuuteen. Nyt näemme tulokset toisenlaisesta politiikasta - suhteet itään ja länteen ohenevat - asia joka on todettu arvovaltaisissa paneeleissa vastikään. Paavolla olisi ollut edellytykset yhdistää kansakunta näissä tärkeissä puolustuspolitiikan kysymyksissä lujemmaksi ja turvallisemmaksi.
Toivomme että tasavallan presidenttinä tämä häneltä onnistuu.
Toivomme että tasavallan presidenttinä tämä häneltä onnistuu.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ensinnäkin sdp katsokaa http://www.ess.fi/Article.jsp?article=25753&main=21
toiseksi Lipposesta älkää puhuko että hän olisi viisas. Suomessa on sitten joka toinen viisas jos Lipponenkin siihen luetaan. Että hieman tasoa ajatuksiin.
Olen samaa mieltä kuin kirjoittaja: Paavo olisi vienyt Suomen USA:n Bushin kanssa Irakin sotaan, missä suomalaiset olisivat saaneet hyvän koulutuksen sissisodankäyntiin.
Sen korvaukseksi, että näin ei käynyt suomalaisten sotilaiden täytyy yrittää päästä EU:n suurimmaksi sotilasmahdiksi.
Väitetään, että Paavo olisi käynyt venäläisten kanssa neuvotteluja lentotukialuksen vuokraamisesta. Tällä aluksella suomalaiset sotilaat olisi saatu nopeasti kriisipesäkkeisiin.
..., mutta tämän kaiken tuhosi Suomen kansa, joka äänesti VÄÄRIN...värin, ja sitä Paavo ei ole vieläkään ymmärtänyt, saati sitten hyväksynyt.
Toisaalta EU:ssa Paavo ei voinut pitää Suomen puolta ensiarvoisen tärkeissä asioissa, koska hänellä oli haave päästä koko EU:n kaliffiksi. Alusta alkaen tiedettiin, että sille pallille pääsee vain, jos puhuu sujuvaa ranskaa, ja sitä Paavo ei osaa vieläkään. On se meidän muidenkin parempi opiskella vain ruotsia, ja jättää nuo ulkomaan kielet viisaammille.
Jälkiviisaus on viisauden yleisin laji, sanoi Havukka-ahon ajattelija Konsta Pylkkänen aikanaan.
On helppoa myös puhua konditionaalissa kun pitää katsella asioita preesensissä ja myös futuurissa asianomaisen henkilön aidon historiallisen tilanteen kannalta sekä tulevaisuuteen kun kaikki ei vielä ollut tapahtunut. Pysyn kannassani Paavon suhteen. Hän ajatteli ja toimi puolustuspolitiikassa kuten Suomessa asiantuntijat ja johtavat puolustuspolitiikan virkamiehet. Esitänkin tähän loppuun kysymyksen joka vaatii kyllä historiallista perspektiiviä, seikkaa jota on turha monilta tänä päivänä odottaa:
Miksi Suomi jäi niin yksin talvisodassa? Miksi tuli kaikki niin äkkiä ja kaatui päättäjien kahvipöytään eräänä marraskuisena päivänä v.1939. Ei ainakaan Mannerheimin tähden. Hän visioi ja vaati puolustuspolitiikan suhteen mm.puolustusneuvostossa. Turhaantui ja meni Hankoon ravintoloitsijaksi! Kun olisi pitänyt neuvotella sopimuksia, varustautua, liittoutua jne.