Onko sinulla sitoutumiskammo

Oon naimisissa

Yleisellä tasolla vastaan omanlaisteni puolesta.

On olemassa ihmisiä kenellä on enemmänkin sitoutumiseen kohdistuvaa "vieroksumista". Itsekin kuulun tähän ryhmään. Ideaali "parisuhde" minulle on enemmänkin tapailua, jotkut voisivat melkein kutsua kaveruudeksi. Elämä missä molemmilla olisi omat kotinsa, läheiset jne. Voihan näissä olla ja varmaan tuleeki puolin ja toisin ylityksiä ja osallistumia syvällisemmin toisen elämään. Tämä ei tarkoita ettenkö halua jakaa elämääni toisen kanssa. Huolet, murheet, ilot ja itkut toivon ja vaadin jaettavan puolin ja toisin. Mutta ei parisuhteen tarvitse tarkoittaa molempien osapuolten elämien yhdistymistä yhdeksi ja oman elämän loppumista. Tiedän että kärjistetty mielipide, mutta hyvin yleistä symbioottisessa parisuhteessa.

Mistä tämä oma mielipiteeni sitten johtuu? Pelosta että kaikki loppuu aikanaan? Oman vapauden ja kuitenkin toisen ihmisen läheisyyden ja seuran kaipuusta? Itselläni suurin syy on, että en halua olla riippuvainen toisesta ihmisestä. Vaikka olisit kuinka vahva luonteeltasi toisen ihmisen kanssa arjen jakaminen kokonaan tekee ihmisestä riippuvaisen. Tämän näkee ihmisissä ketkä eivät uskalla lähteä huonosta parisuhteesta. On syy sitten lapset, raha tai läheisriippuvaisuus. Jos parisuhde menee tähän pisteeseen, niin onko siinä mitään muuta järkeä kuin "pakko". En tietenkää sitä pois lue etteikö kokonaan elämänsä jakaminen toisen kanssa voisi onnistua. Mutta jos pystyn omasta näkökulmastani yhdistämään sinkkuuden ja parisuhteen parhaat puolet, niin miksi en tekisi tätä? Tällä hetkellä ei kyllä mene kauhean lujaa parisuhdepuolella. Tiedä sitten miksi. Mutta sinkkuuden onnistuminen on vain itsestään kiinni.

Oon ainaki sitoutunu palstaan

Se voi näyttää sitoutumiskammolta kun ei anna vastakaikua tunteillesi, mutta on soveliasta pitää kohteliaat välit kuitenkin.

Itse kutsuin sitä sillä nimellä lääketieteellisesti se oli edellisen parisuhteen jättämä haava ja trauma jonka paranemiseen pitikin ottaa aikalisä eikä hyppiä suhteesta uuteen.

Minulla on niin paljon historiassa näyttöä siitä että mitään suhdekammoja ei ole ollut aikaisemmin koska parisuhteita on ollut joten syy on vakava vahingoittuminen ed. Suhteessa jonka jälkeen suojaa itseään tarkemmin

Lääketieteelliseltö näkökulmalta toimin ihan oikein ja tavalla joka minua hoitaa eikä riko ja vahingoita lisää

Historiaani jos muuten katsoo ja unohtaa traumaattisen suhteen niin siellä on ollut vakavia parisuhteita, pitkiä parisuhteita, mm. Kihlaus, avoliitto

Sellaiset kielii halusta ja kykenevyydestä vahvaan ja vakavaan sitoutumiseen

Varmaan onkin. Jos vaan se rakkaus veis jalat alta. Varsinaissuomi, mied

Oon samaa mieltä, ei avoliittoja, perheitä, ystävien ja sukulaisten jakamisya ja ei lisääntymistä. Yökyläilyä, paneskelua, ehkä joku yhteinen intressi

Riippuu kenen kaa. Elämä ei taida olla kovin otollinen sellaselle.