"Petturi KKK
Kirjoittanut: oivahärkönen 3.2.2005 klo 01.17
Olen huomannut K.K.Korhosen kehueen olleensa aliupseeri, kersantti, Suomen armeijassa ja myöhemmin oikein upseeri, kapteeni. Se on korkea arvo minun vaatimattomaan reservin luutnantin arvooni verrattuna.
KKK ei vain huomaa, että hänen parjaamansa Kekkonen oli hänen palvetuaiakanaan puolustusvoimien ylipäälliikkö. PETTURI!"
Jossain on, Oiva, raja... nyt se tuli vastaan... minulle.
En pyydä ylläpitoa poistamaan viestiäsi.
Kirjoittanut: oivahärkönen 3.2.2005 klo 01.17
Olen huomannut K.K.Korhosen kehueen olleensa aliupseeri, kersantti, Suomen armeijassa ja myöhemmin oikein upseeri, kapteeni. Se on korkea arvo minun vaatimattomaan reservin luutnantin arvooni verrattuna.
KKK ei vain huomaa, että hänen parjaamansa Kekkonen oli hänen palvetuaiakanaan puolustusvoimien ylipäälliikkö. PETTURI!"
Jossain on, Oiva, raja... nyt se tuli vastaan... minulle.
En pyydä ylläpitoa poistamaan viestiäsi.
Vastaukset 23
Vanhimmat
...olikohan se jossain Karjalan kannaksella?
Jaahas!
Taas Terijoen hallituksen perillinen Jorkka Laitinen avasi sanaisen arkkunsa.
Suosittelen sen pitämistä kiinni jatkossa.
...se on Ratamo, joka johtaa Terijoen kakkosta, jota myös törkytiimiksi kutsutaan, tunnuksenaan; "Isänmaan petturuutta jo kolmannessa polvessa".
Roskakasvi koko ratamo
Tämä kyseinen Oivan veto ei ollut kovin oivallinen. Tai sitten oli. Jos Oiva itse on sitä mieltä, että ylipäällikön kritisoiminen on petturuutta, voi olla vain pettynyt Oivan arvojärjestelmään. Jos taas Oiva vain toteaa, että sotilaallisesta ajattelutavasta katsoen kyse on petturuudesta, Oivan kanta on hyväksyttävissä.
Susoittelen joka tapauksessa myös Oivalle sitä, että kävisi katsomassa elokuvan "Untergang" eli "Perikato". Se kertoo Hitlerin ja hänen Saksansa viimeisistä päivistä. Siinä käsitellään hyvin keskeisesti juuri tätä petturuuden ja lojaalisuuden kysymystä. Se on elokuvassa elämän ja kuoleman kysymys. Kaikkein lojaalimpien elämä menettää heidän omassa mielessään kaiken uskottavuuden Hitlerin mukana.
Elokuvassa, joka perustuu tositapahtumiin, on myös joukko pettureita. Heitä on kaikilla tasoilla. Hitlerin omasta mielestä koko Saksan kansa petti hänet ja ansaitsee siksi hirveän lopun. Hitlerin lähimmistä pettureiksi nousevat Hermann Göring ja Heinrich Himmler, joille Hitler julistaa kuolemantuomion. Pettureihin lukeutuu myös lääketieteen professori, joka näkee elämän kuolemaa suurempana asiana. Samanlainen petturi on nuoren pojan isä, joka kehottaa Hitler-jugendia luopumaan toivottoman tehtävän edessä aseistaan ja lähtemään koteihinsa.
Sitten on joukko niitä, jotka yrittävät taivuttaa Hitleria pelastamaan Saksan kansa tuholta, mutta tämän kieltäytyessä pysyvät lojaaleina. Korkein upseeristo on tätä suurta massaa, joka joutuu alituiseen pohtimaan kysymystä petturuudesta myös käytännössä. He näkevät Hitlerin sodanjohdon täydellisen järjettömyyden, mutta noudattavat valansa pakottamina käskyjä.
Äärimmäisen uskollisia, mitään kyseenalaistamattomia myös löytyy. Muutamat elokuvan naiset - Eva Braun mukaanlukien - eivät kyseenalaista mitään. He elävät kuin viimeistä päivää tai sitten alistuvat kohtaloonsa, oli se mikä tahansa. Uskollisista uskollisin on Josef Göbbels ja hänen vaimonsa, joka surmaa kaikki kuusi (?) lastaan ennen puolisoiden omaa itsemurhaa. Ehkä Göbbels oivaltaa, ettei juuri hänellä ole muuta mahdollisuuttakaan.
Jos ei tämän elokuvan katsomisen jälkeen ymmärrä petturuuden ja lojaalisuuden vivahteikkutta ja suhteellisuutta, ei sitten ymmärrä elämästä yhtään mitään.
... mielenlaatusi hakee pettureista esimerkkiä Natsi-Sakasasta. Meillä on oma hyvä esimerkki. KKK, joka palveli Kekkosen alaisuudessa armeijassamme, mutta oli Kekkos-vihaaja. Vai onko hän tullut uskoon palveluaiakansa jälkeen?
tuota sinun ajattelutapaasi. Ylipäällikkö Suomessa on automaattisesti tasavallan istuva presidentti. Sinun ajatusmaailmasi mukaan olisi kaikkien kantahenkilökuntaan kuuluvien automaattisesti joko rakastettava ylipäällikköä tai sitten erottava palveluksesta! Mahtaisi sitä olla vaihtuvuutta puolustusvoimien henkilökunnassa noilla opeilla. Lipsuuko sulla taas noin pahasti?
Voit tietysti otsikoida omilla aivoillaan ajattelun petturuudeksi. Petturuus ja lojaalisuus ovat yleismaailmallisia käsitteitä ja ilmiöitä. Siteeraamassani elokuvassa asia tuli monivivahteisesti ksäitellyksi, jotin otin sen siksi esimerkkinä. Minusta elokuva on aivan erinomainen enkä osaa nähdä siinä mitään kieroutunutta.
Kantaupseerin vala velvoittaa ehdottomaan lojaalisuuteen kulloistakin ylipäällikköä kohtaan. Siviilimäinen vapaa-ajattelu on hylättävä jos ryhtyy upseerin uralle. Upseerin ryhti kohentuu automaattisesti kun puolustusvoimien ylipäällikkö Tarja Halonen astuu joukkojensa eteen.
En kylläkään tunne tuon valan sisältöä, mutten jaksa uskoa, että Suomessa vannottaisiin sellaisia valoja, jotka velvoittavat ehdottomaan lojaalisuuteen. Ainakaan varusmiesten vannoma sotilasvala ei velvoita sellaiseen.
Jos ylipäällikön käskyt ovat vastoin voimassa olevaa lakia tai ne ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia, upseerin tai kenenkään muunkaan ei kuulu noudattaa käskyjä. Päinvastoin on suoranainen velvoite olla noudattamatta sellaista. Sotilasvalan mukaan ylipäällikön käskyjen ja sotilasvalassa luvattujen asioiden kesken voi olla ristiriitaisuutta, jolloin on myös lupa olla noudattamatta ylipäällikön käskyjä. Ja kaikki tämä tapahtuu aivan laillisesti.
Toinen asia on sitten se, että TP ei ole kaikissa toimissaan puolustusvoimien ylipäällikön roolissa. Voidaan kysyä sitä, eikö upseerikin saisi arvostella presidentin toimintaa, jos kyse ei ole ylipäällikkyyttä ja siihen liittyvää käskyvaltaa koskeva asia.
Tasavallan presidentti Tarja Halonen kadettikunnan 80-vuotisjuhlassa 27.1.2001
Suomalaisella upseerikoulutuksella on pitkät perinteet. Yrjö Maunu Sprengtporten perusti jo vuonna 1779 Haapaniemen Sotakoulun. Se oli Pohjoismaiden ensimmäinen maavoimien upseereille tarkoitettu sotakoulu. Autonomian ajalla Suomen suuriruhtinaskunnalla oli oma kansallinen kadettikoulunsa Haminassa.
Heti valtiollisen itsenäisyyden saavuttamisen jälkeen puolustusvoimien upseeritarve oli suuri. Kansallisiin tarpeisiimme ja alueellisiin ominaispiirteisiimme sopiva upseerikoulutus käynnistettiinkin omassa Kadettikoulussa vuonna 1919.
Olot Suomessa olivat tuolloin varsin erilaiset kuin tänään. Suomi oli hakemassa paikkaansa ja linjaansa suvereenina valtiona. Samoin puolustusvoimien yleinen järjestely ja upseerien koulutuksen sisältö olivat vasta muotoutumassa. Upseerikunta muodostui useasta eri ryhmästä ja sen peruskoulutus oli epäyhtenäinen. Nuorimpana upseeriryhmänä kadettiupseerit kokivat tarvetta ylläpitää ja vahvistaa yhteenkuuluvuutta ja kadettihenkeä.
Ensimmäisen kadettikurssin upseerit perustivat Kadettikunnan 27.1.1921. Kadettikunnasta muodostui veljesjärjestö, joka kehitti jäsentensä yhteenkuuluvaisuutta, toveruutta ja isänmaallis-kansallista upseerihenkeä. Tänään vietämme kadettikunnan 80-vuotisjuhlaa.
Kuluneet vuodet ovat muokanneet upseeriin kohdistuvia ammatillisia ja ulkoisia vaatimuksia. Pidän erityisen tärkeänä edelleenkin upseerin ammattietiikkaan ja arvomaailmaan kohdistuvia vaatimuksia.
Upseerin tehtävässä on vaikeaa tehdä eroa viran hoitajan ja itse viran välillä. Upseerilta edellytetään omasta edusta tinkimistä. Hän on velvollinen siirtymään toiseen tehtävään ja toiselle paikkakunnalle. Upseerivala korostaa omista pyrkimyksistä luopumista ja toimintaa yhteiskunnan turvallisuuden hyväksi. Sen nimissä on myös upseeriston oikeutta toimia puoluepolitiikassa rajoitettu. Maamme upseeristo onkin ollut aina lojaali valtiojohdolle.
Suomalaisten maanpuolustustahto on luja. Tuoreen tutkimuksen mukaan 81 prosenttia kansalaisistamme olisi tarvittaessa valmis puolustamaan maataan aseellisesti. Luottamus puolustusvoimiin sekä maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan on vahva.
Suomen kaltaiselle pienelle, sotilaallisesti liittoutumattomalle maalle tämä kansallinen yksimielisyys on arvokasta. Sitä on syytä huolella vaalia. Jokaisen ihmisen omakohtainen näkemys maanpuolustuksesta ja sen merkityksestä muodostuu monista tekijöistä ja henkilökohtaisista arvostuksista. Tämän ja puolustusvoimien varsin hierarkkisen järjestelmän välillä saattaa esiintyä jännitteitä. Tämä tulee asianmukaisesti ottaa huomioon tarpeettoman kitkan poistamiseksi.
Meille suomalaisille on aina ollut tärkeää, että puolustusvoimat ja sen upseerit edustavat yhteisiksi koettuja arvoja, joista keskeisimpiä ovat yksilön vapaus ja turvallisuus, yleinen suvaitsevaisuus ja ehdoton ihmisarvon kunnioittaminen. Puolustusvoimia kohtaan tunnetun luottamuksen kannalta on myös tärkeätä, että upseerikunta edustaa taustaltaan mahdollisimman monipuolisesti suomalaista yhteiskuntaa. Naisten ottaminen upseerikoulutuksen piiriin osaltaan vahvistaa tätä pyrkimystä.
Upseerikoulutuksessa korostetaan alaisista huolehtimista. Sama vaatimus voidaan asettaa kaikille johtavassa asemassa toimiville. Tämä on erityisen tärkeää vaikeina aikoina kuten laman, kriisien ja sodan aikana.
Alaisista huolehtiminen tarkoittaa hyvien toimintaedellytysten luomista, tukea ja kannustusta, mutta myös ohjausta ja oikaisua. Se on hyvää koulutusta, alaisen kuuntelua sekä rohkaisemista itsenäiseen ajatteluun ja aloitteellisuuteen.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme on sopeutumassa kylmän sodan jälkeiseen maailmaan. Yhteisen näkemyksemme maanpuolustuksesta ja uskottavasta puolustuskyvystä on myös sopeuduttava tähän muuttuneeseen tilanteeseen. Kun arviomme omaa maatamme ja maanosaamme uhkaavista turvallisuusriskeistä ovat muuttuneet, joudumme myös muuttamaan kriisinhallintavalmiuttamme vastaavasti.
Suomen puolustaminen on puolustusvoimiemme päätehtävä. Tätä voidaan joutua tekemään uudenlaisin keinoin. Tehtäväänsä varten puolustusvoimat tarvitsevat riittävät aineelliset ja henkilöstövoimavarat.
Hallitus valmistelee parhaillaan turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa eduskunnalle. Siinä on tarkoitus analysoida Suomen turvallisuuspoliittisessa asemassa vuoden 1997 jälkeen tapahtuneita muutoksia sekä arvioida muutosten vaikutuksia puolustusvoimien kehittämiseen vuoteen 2008. Selonteon valmisteluun ovat heijastuneet turvallisuuskäsitteen muuttuminen entistä laaja-alaisemmaksi kylmän sodan jälkeisessä maailmassa sekä yhteiskunnan tarve varautua kaikilla osa-alueillaan uudenlaisiin turvallisuusuhkiin. Tämä asettaa puolustusvoimille kasvavia yhteistoimintavaatimuksia muiden viranomaisten ja koko kansalaisyhteiskunnan kanssa.
Yleisen asevelvollisuus vastaa edelleenkin parhaiten maamme tarpeita ja mahdollisuuksia. Järjestelmä asettaa suuria haasteita koulutukselle ja upseeriston valmiuksille.
Upseerikoulutusta uudistetaan parhaillaan. Sotilaallinen johtaminen edellyttää upseerilta tulevaisuudessa laajaa yleissivistystä, syvällistä yhteiskunnan tuntemista ja monipuolista kielitaitoa. Tarvitaan hyvää yhteistyökykyä myös siviilikriisinhallinnan toimijoiden kanssa. On hallittava strategisia kokonaisuuksia, mutta samalla myös yksityiskohdat yksittäiseen sotilaaseen saakka. Hyvin johdettuna suomalainen sotilas toimii tehokkaasti tilanteessa kuin tilanteessa.
Suomi on 1956 alkaen tarjonnut Yhdistyneiden Kansakuntien rauhanturvaamistoimintaan ammattitaitoista ja pätevää henkilöstöä. Maatamme on eräissä yhteyksissä kutsuttu jopa rauhanturvaamisen suurvallaksi. Tämä perinne jatkuu myös tulevina vuosina erilaisissa kriisinhallintatehtävissä.
Kansainvälinen yhteistoiminta tulee olemaan yhä keskeisempi osa Suomen turvallisuuspolitiikkaa 2000-luvulla. Jäsenyytemme Euroopan Unionissa vain korostaa tätä. Siksi meidän on kansallisten perusarvojemme mukaisesti aina tärkeää vaikuttaa avoimuuden, demokratian ja ihmisoikeuksien vahvistamiseksi. Nämä asiathan eivät suomalaisessa yhteiskunnassa ole mitenkään uusia tai outoja. Tarvitsemme kuitenkin määrätietoisia toimia niiden riittäväksi korostamiseksi johtajakoulutuksessamme ja sitä kautta niiden vahvistamista myös asevelvollistemme arvomaailmassa.
On erittäin tärkeää, että kaikki ulkomaantehtäviin lähtevät sotilaamme ovat sisäistäneet hyvin suomalaiset yhteiskunnalliset perusarvot. Ulkomaisessa tehtävässä palveleva suomalainen sotilas kantaa aina suomalaisia sotilastunnuksia ja edustaa läsnäolollaan niitä arvoja, joita Suomi edustaa kansainvälisessä yhteistyössä ja turvallisuuden lujittamisessa. Tässä suhteessa meillä on paljon annettavaa.
Kansainvälisissä tehtävissä komentajina toimivien upseerien on korostettava sotaa koskevien lakien ja kansainvälisten sopimusten ehdotonta noudattamista. Suomi pyrkii kaikessa kansainvälisessä toiminnassaan tukemaan oikeusvaltion periaatteiden vakiintumista kohdealueella. Näin vahvistetaan myös alueen oman väestön turvallisuutta. Kaikki kansainväliseen kriisinhallintaan osallistuvat valtiot pyrkivät kriisialueen siviiliväestön turvallisuuden lujittamiseen.
Jokainen suomalainen upseeri ei toki joudu - eivätkä kaikki edes halua lähteä - kansainvälisiin tehtäviin maamme rajojen ulkopuolelle. Upseerin uran valinneen on kuitenkin tulevaisuudessa varauduttava tiettyyn kansainväliseen yhteistoimintaan - yhteiseen maailmaan.
Huomenna tulee kuluneeksi 50 vuotta marsalkka Mannerheimin kuolemasta. Te täällä paikalla olevat veteraanisukupolven upseerit johditte menestyksellisesti suomalaisia miehiä sotarintamilla ja kannoitte kunnialla upseerivalanne velvoitteet. Teille kuuluu suuri kiitos siitä, että tänä päivänä voimme ylpeinä todeta olevamme vapaan ja itsenäisen, ja erään maailman vauraimman kansakunnan kansalaisia. Uskon, että te veteraanit annatte arvoa sille, että tämän päivän Kadettikunta on ottanut tärkeän asian - veteraanien sanoman eteenpäin viemisen tuleville sukupolville - yhdeksi 2000-luvun painopistealueekseen.
Näillä sanoilla haluan onnitella tänään kahdeksattakymmenettä vuosipäiväänsä viettävää Kadettikuntaa ja toivoa kaikille kadettiupseereille menestystä ja sitkeyttä tehtävissään, sillä Kadettikunnan tunnuslauseen mukaan Constantem Decorat Honor. Kunnia on kestävän palkka.
"...Upseerin tehtävässä on vaikeaa tehdä eroa viran hoitajan ja itse viran välillä. Upseerilta edellytetään omasta edusta tinkimistä. Hän on velvollinen siirtymään toiseen tehtävään ja toiselle paikkakunnalle. Upseerivala korostaa omista pyrkimyksistä luopumista ja toimintaa yhteiskunnan turvallisuuden hyväksi. Sen nimissä on myös upseeriston oikeutta toimia puoluepolitiikassa rajoitettu. Maamme upseeristo onkin ollut aina lojaali valtiojohdolle..."
...näkökohta. Eipä tosiaan taida olla tarpeen upseerikaan kunnioittaa presidenttiä muuta kuin puokustusvoimien johtamisesta.
Ei tuo johtopäätöksesi vastaa siteeraamasi tekstin sisältöä. Siinä vain korostetaan omista pyrkimyksistä luopumista ja toimintaa yhteiskunnan turvallisuuden hyväksi. Jos ylipäällikön oma toiminta heikentää tuota turvallisuuden hyväksi toimimista, upseerin pitää siis Halosenkin mukaan toimia silloin turvallisuuden hyväksi ja sivuuttaa ylipäällikön käskyt.
Halonen väittää, että maamme upseeristo on aina ollut lojaali valtiojohdolle. Tämä ei pidä paikkaansa. Marsalkka Mannerheim on esim. muistelmissaan kertonut, että Suomen ulkoministerin Eljas Erkon olisi tullut mennä metsään ja ampua itsensä. Mannerheim oli voimakkaasti eri mieltä valtiojohtoa edustavan ulkoministeri Erkon ja pääministeri Cajanderin sekä koko hallituksen kanssa noudatetusta politiikasta. Tämä siis kärjistyi siihen, että Mannerheim kehotti Erkkoa tekemään itsemurhan.
Sotien jälkeen upseeristo oli mukana asekätkennässä ainakin osin valtionjohdolta sen salaten. Edelleen maamme korkein upseeristo on oman kertomuksensa mukaan toimittanut presidentti Kekkosen tietämättä paljon salaiseksi luokiteltua puolustusjärjestelmäämme koskevaa materiaalia ulkovalloille eli USAlle.
Lisäksi olen ymmärtänyt, että osa puolustusvoimien johtoa olisi alkanut valmistella toimia NL:n kanssa käytävien yhteisten sotaharjoitusten edistämiseksi sen jälkeen, kun marsalkka Ustinov oli tällaista alkanut ehdottelemaan. Ilmeisesti osa upseeristoa uskoi tekevänsä mieliksi Kekkoselle, joka tietysti suuttui asiasta kuultuaan. En nyt muista lähdettä tähän asiaan, mutta luulen, että se on ihan Kekkosen omista päivikirjoista.
Nämä luetellut lojaalisuuden rikkomukset ovat erittäin selkeitä tapauksia ja törkeysasteeltaan hyvin vakavia sellaisia. Niissä ei ole mistään valtiojohtoa kohtaan tunnetusta lojaaliudesta häivääkään.
Halosen puolustukseksi on sanottava, ettei ylipäällikkö voi tietenkään sanoa, etteivät sotilaat ole aina olleet lojaaleja valtiojohtoa kohtaan, mutta yrittäkää te nyt kuitenkin olla.
... nauroi tosiaan alas yhdessä silloisen komentajan Sutelan kera yhteiset sotilaharjoitukset Neukkujen kanssa. Koko Kekkosen uran tähdellisin ulkopoliittinen tehtävä oli sotaharjoidesten välttäminen neukkujen kanssa. Se olisi tuhonnut hänen uransa.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000006569805
jos Urkki olisi vielä hyväksynyt (=joutunut hyväksymään) nuo yhteiset sotaharjoitukset, olisi "sokealle Reetallekin" tullut liian selvästi näkyviin UKK:n rähmälläänolo Moskovaan päin.
http://www.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_2000/30.kesakuu/ehrn2600.htm
Diktatuureissa instituution ja henkilön välillä ei ole mitään eroa, ts. kekkonen on yhtä kuin presidentti tai stalin on yhtä kuin suuri johtaja.
Presidentti-instituutiota voi kunnioittaa vaikkei sen hetkisestä presidentistä välittäisi.
Tosin oivahärkösmäisessäkepumaailmassa kekkonen voi hyvinkin olla yhtä kuin presidentti.
Mutta sitä minä ihmettelen, miten härkönen pystyi kutsumaan itseään suomalaiseksi parisen vuotta sitten, kun presidenttinä oli halonen ja pääministerinä lipponen? oivähärkösmäisen logiikan mukaan hän ei voinut pitää itseään suomalaisena vaan pikemminkin PETTURINA!
"Koko Kekkosen uran tähdellisin ulkopoliittinen tehtävä oli sotaharjoidesten välttäminen neukkujen kanssa. Se olisi tuhonnut hänen uransa."
Niinpä niin... sehän se nimenomaan oli...
... tulla jo raja aikoja sitten vastaan. Sinä suollat älyttömiä, erittäin typeriä ja vielä huonoa kieltä käyttäviä solvauksiasi noin kymmenen kappaletta päivässä tänne kepun palstalle. Voisitko siistiytyä!
Jos ei nikkisi olisi rekisteröity, en ikinä olisi uskonut alkuperäistä tekstiä sinun kirjoittamaksesi. Kun ne kuitenkin ovat tekstejäsi, suosittelen lääkärissä käyntiä ennen kuin tauti pääsee pahemmaksi.
Pidin sinua sentään miehenä noiden ämmien joukossa.
... Ratamolla olisi tarve siistyä?
Keskustelupalstalle kaivataan sivistyneempää keskustelua. Ratamon yksinkertaiset kymmenen yksin omaan keskustaa halventavaa viestiä päivässä ei ole sitä.