Tämän Kalliokylän konkurssitapauksen johdosta on näillä sivustoilla tuotettu jatkuvasti avauksia, joissa suoraan tai epäsuorasti syyllistetään tilan nykyisiä osaomistajia. Tämä syyllistämien toteutetaan yhdistämällä joko tahallaan tai tietämättömyyttään asioita, joilla ei ole mitään tekemistä keskenään. Koska nämä osaomistajat eivät joko kiireiltään ehdi tai muuten halua asiaa somessa käsitellä saati itseään puolusta, on syytä tehdä tosiasioita valottava kooste muutamista perusasioista:
Mielenkuohuntaa nostatetaan tilan myyntihinnasta, jonka väitetään olevan murto-osa todellisesta markkinahinnasta. Tässä vertailussa ei ensinkään oteta huomioon, että tila siirtyi konkurssipesän myymänä uusien osaomistajien haltuun julkisen tarjouskilpailun kautta. Tällaisessa tarjouskilpailussa pätee käytetyn auton myynnissä yleinen ja monelle tuttu käytäntö: Kukaan ostajaehdokas ei tee ainakaan kalliimpaa tarjousta, kuin minkä hinnan hän arvelee saavansa, jos itse puolestaan ajautuu myyjän asemaan. Tällä tavoin kauppatavaralle muodostuu sen todellinen markkinahinta. Näinä maatalouden ahdinkoaikoina tilojen hinta on romahtanut siihen rakentamisvaiheessa investoidusta hinnasta vielä rajummin, kuin se romahtaa uuden auton kohdalla sen siirryttyä käytettynä myytäväksi.
Konkurssipesän järjestämän tarjouskilpailun yhteydessä on jatkuvasti nostettu esiin seikka, että myyntiaika ei olisi ollut tarpeeksi pitkä. Näin luodaan keinotekoinen mielikuva, että tiettyyn aikarajaan saakka ostajaehdokkaat tekevät halpoja tarjouksia, ja vasta tämän rajan jälkeen olisivat kalliimpien tarjousten tekijät tulleet esiin. Tämä käsityshän on täysin mielikuvituksen tuotetta. Samassa yhteydessä unohdetaan, että yhtään sijoittajaa ei ainakaan paikallisia maanviljelijöitä korkeampia tarjouksia tehnyt. Jos tilan markkina-arvo olisi huomattavasti voittanutta tarjousta korkeampi, ilman muuta rahan haistavat sijoittajat olisivat tulleet kilpailuun mukaan, ja vaikkapa osina edelleen myymällä tehneet hyvän tilin. Tällaisia ostajaehdokkaita vain ei ilmaantunut tarjouksia tekemään.
Ehkä hävyttömin osakokonaisuus somekirjoittelussa liittyy konkurssin tehneen isännän tilalta poistamiseen. Tästäkin välikohtauksesta on kehitetty uusia osaomistajia syyllistävä kokonaisuus. Perusteluissa toistetaan, kuinka paikallinen maanviljelijä ”ajoi entisen isännän yön selkään”, tai laittoi tämän ”mieron tielle”. Ja jälleen "unohdetaan" mainita, että konkurssin tehneellä isännällä ja tilan konkurssipesästä ostaneilla osaomistajilla ei ollut mitään keskinäistä kauppasuhdetta. Se somekirjoitteluissa korostettu ”mierontie”, jolle isännän väitetään ajetun, oli tosiasiassa alkanut jo vuosia ennen, eli silloin, kun tila siirtyi velkojien haltuun. Uusilla osaomistajilla ei ole sen asian kanssa mitään tekemistä, että taloudellisiin vaikeuksiin päätynyt maatalousyrittäjä tälle tielle aikoinaan ajautui. Syyllistämistarinalle saatiin aihetta siitä, että yksi uusista osaomistajista joutui tahtomattaan välikohtauksessa osalliseksi. Kiinteistöön jumittunut henkilö ei sieltä määräaikaan omatoimisesti poistunut, eikä tilan omistanut konkurssipesä myyjänä ollut tätä ikävää henkilön poistamistehtävää asianmukaisesti ja ajoissa suorittanut.
Tilalle jumittunut henkilö ei siis ollut enää aikoihin tilan todellinen omistaja, vaan omistaja oli konkurssipesä. Tästä huolimatta tämä tilalta poistettu isäntä on sensaatiomediassa esiintynyt uhrina, ja juuri tämän alhaisella hinnalla tapahtuneen omistajanvaihdoksen kontekstissa, mutta jättänyt samalla kertomatta, että kyse oli jo vuosia sitten muiden omistukseen siirtyneestä tilasta. Mediassa kerrotussa uhriutumistarinassa isäntä antaa ymmärtää, että hänet muka ”ajettiin yön selkään” häneltä pilkkahintaan myydyn tilan haltuunoton jälkeen ja toisiaan seuranneena tapahtumajaksona, jonka uudet omistajat olisivat jotenkin järjestäneet. Kaupan todellisuudessa järjestänyt pesänhoitaja taas on moneen kertaan todennut, että hän oli uusien osaomistajien kanssa ensi kerran tekemisissä vasta siinä vaiheessa, kun nämä jättivät ostotarjouksensa.
Todellinen vääryyden kärsijähän oli tilan omistanut ja sitä aiemmin luotottanut velkoja. Se, että velkoja kärsi rankan luottotappion ja tila vaihtoi alhaiseen hintaan omistajaa, ei suinkaan ollut tarjouskilpailun voittaneen tahon syytä. Koko tapahtumaketjun taustalla on heikentyneeseen markkinatilanteeseen huonosti varautunut, velanhoidossaan epäonnistunut isäntä.
Kaikesta huolimatta on tällaisen, maatalousyrittäjän syntymäkotia edustavan sukutilan konkurssiin meneminen suuri inhimillinen tragedia. Tällaisen tilan päätyminen uusien omistajien haltuun ei ole ollenkaan sama asia, kuin jonkun kerrostalo-osakkeen omistajavaihdos- tai sen vaatimat häätökysymykset. Keskustelusivuilla tätä menetystä on yritetty työstää etsimällä kasvottomien instituutioiden ja vieraspaikkakuntalaisen, ammattimaisen pesänselvittäjän tilalle mahdollisimman hyvin henkilöitävissä olevat syylliskandidaatit. Melko surkeaa touhua...
Mielenkuohuntaa nostatetaan tilan myyntihinnasta, jonka väitetään olevan murto-osa todellisesta markkinahinnasta. Tässä vertailussa ei ensinkään oteta huomioon, että tila siirtyi konkurssipesän myymänä uusien osaomistajien haltuun julkisen tarjouskilpailun kautta. Tällaisessa tarjouskilpailussa pätee käytetyn auton myynnissä yleinen ja monelle tuttu käytäntö: Kukaan ostajaehdokas ei tee ainakaan kalliimpaa tarjousta, kuin minkä hinnan hän arvelee saavansa, jos itse puolestaan ajautuu myyjän asemaan. Tällä tavoin kauppatavaralle muodostuu sen todellinen markkinahinta. Näinä maatalouden ahdinkoaikoina tilojen hinta on romahtanut siihen rakentamisvaiheessa investoidusta hinnasta vielä rajummin, kuin se romahtaa uuden auton kohdalla sen siirryttyä käytettynä myytäväksi.
Konkurssipesän järjestämän tarjouskilpailun yhteydessä on jatkuvasti nostettu esiin seikka, että myyntiaika ei olisi ollut tarpeeksi pitkä. Näin luodaan keinotekoinen mielikuva, että tiettyyn aikarajaan saakka ostajaehdokkaat tekevät halpoja tarjouksia, ja vasta tämän rajan jälkeen olisivat kalliimpien tarjousten tekijät tulleet esiin. Tämä käsityshän on täysin mielikuvituksen tuotetta. Samassa yhteydessä unohdetaan, että yhtään sijoittajaa ei ainakaan paikallisia maanviljelijöitä korkeampia tarjouksia tehnyt. Jos tilan markkina-arvo olisi huomattavasti voittanutta tarjousta korkeampi, ilman muuta rahan haistavat sijoittajat olisivat tulleet kilpailuun mukaan, ja vaikkapa osina edelleen myymällä tehneet hyvän tilin. Tällaisia ostajaehdokkaita vain ei ilmaantunut tarjouksia tekemään.
Ehkä hävyttömin osakokonaisuus somekirjoittelussa liittyy konkurssin tehneen isännän tilalta poistamiseen. Tästäkin välikohtauksesta on kehitetty uusia osaomistajia syyllistävä kokonaisuus. Perusteluissa toistetaan, kuinka paikallinen maanviljelijä ”ajoi entisen isännän yön selkään”, tai laittoi tämän ”mieron tielle”. Ja jälleen "unohdetaan" mainita, että konkurssin tehneellä isännällä ja tilan konkurssipesästä ostaneilla osaomistajilla ei ollut mitään keskinäistä kauppasuhdetta. Se somekirjoitteluissa korostettu ”mierontie”, jolle isännän väitetään ajetun, oli tosiasiassa alkanut jo vuosia ennen, eli silloin, kun tila siirtyi velkojien haltuun. Uusilla osaomistajilla ei ole sen asian kanssa mitään tekemistä, että taloudellisiin vaikeuksiin päätynyt maatalousyrittäjä tälle tielle aikoinaan ajautui. Syyllistämistarinalle saatiin aihetta siitä, että yksi uusista osaomistajista joutui tahtomattaan välikohtauksessa osalliseksi. Kiinteistöön jumittunut henkilö ei sieltä määräaikaan omatoimisesti poistunut, eikä tilan omistanut konkurssipesä myyjänä ollut tätä ikävää henkilön poistamistehtävää asianmukaisesti ja ajoissa suorittanut.
Tilalle jumittunut henkilö ei siis ollut enää aikoihin tilan todellinen omistaja, vaan omistaja oli konkurssipesä. Tästä huolimatta tämä tilalta poistettu isäntä on sensaatiomediassa esiintynyt uhrina, ja juuri tämän alhaisella hinnalla tapahtuneen omistajanvaihdoksen kontekstissa, mutta jättänyt samalla kertomatta, että kyse oli jo vuosia sitten muiden omistukseen siirtyneestä tilasta. Mediassa kerrotussa uhriutumistarinassa isäntä antaa ymmärtää, että hänet muka ”ajettiin yön selkään” häneltä pilkkahintaan myydyn tilan haltuunoton jälkeen ja toisiaan seuranneena tapahtumajaksona, jonka uudet omistajat olisivat jotenkin järjestäneet. Kaupan todellisuudessa järjestänyt pesänhoitaja taas on moneen kertaan todennut, että hän oli uusien osaomistajien kanssa ensi kerran tekemisissä vasta siinä vaiheessa, kun nämä jättivät ostotarjouksensa.
Todellinen vääryyden kärsijähän oli tilan omistanut ja sitä aiemmin luotottanut velkoja. Se, että velkoja kärsi rankan luottotappion ja tila vaihtoi alhaiseen hintaan omistajaa, ei suinkaan ollut tarjouskilpailun voittaneen tahon syytä. Koko tapahtumaketjun taustalla on heikentyneeseen markkinatilanteeseen huonosti varautunut, velanhoidossaan epäonnistunut isäntä.
Kaikesta huolimatta on tällaisen, maatalousyrittäjän syntymäkotia edustavan sukutilan konkurssiin meneminen suuri inhimillinen tragedia. Tällaisen tilan päätyminen uusien omistajien haltuun ei ole ollenkaan sama asia, kuin jonkun kerrostalo-osakkeen omistajavaihdos- tai sen vaatimat häätökysymykset. Keskustelusivuilla tätä menetystä on yritetty työstää etsimällä kasvottomien instituutioiden ja vieraspaikkakuntalaisen, ammattimaisen pesänselvittäjän tilalle mahdollisimman hyvin henkilöitävissä olevat syylliskandidaatit. Melko surkeaa touhua...
Vastaukset 27
Vanhimmat
Mutta on täysin kohtuutonta ja epäoikeudenmukaista yrittää työstää konkurssissa koettua menetystä pilaamalla tilan uusien osaomistajien elämä. He eivät ole konkurssiin tai siihen johtaneisiin valintoihin pienimmässäkään määrin syyllisiä. He eivät ole syyllisiä, vaikka heidän naamansa, sukutaustansa tai sanavalintansa eivät konkurssin tehnyttä isäntää tai hänen lähipiiriään miellyttäisikään.
Olet ilmeisesti maataloustoimiston palkkalistoilla oleva veronmaksajien rahoilla palkattu puuhastelija, joka innostuit tekemään tänä vuonna jopa kerran tuon kirjoituksen verran töitä! Hienoa, saat ehkä tuosta ylennyksen jopa Kuopioon! Jäähän tetä palkkalistoille vielä riittävästi, vaikka työpaikalla ei koskaan näy ketään, ollaan " kentällä" elikkä omia pimeitä bisneksiä pyörittämässä. tai ongella.
Minä, pikkuviljelijä vastaan nyt sinulle: Olen käynyt paikallisessa maataloustoimistossa useita kertoja kuluneiden kuukausien ja viikkojen aikana. AINA olen saanut hyvää henkilökohtaita palvelua. Jos joskus on ollut ovi kiinni, olen saanut muuten yhteyden ja palvelua silloinkin.
Oliko se varmasti Kiuruveden toimipiste?
Aivan ehdottomasti!
Puolustuspuhuja ######lle
Ole valmiina tulevaisuudessa ,että istut ja lujaan tuoliin.Meinaan,yllätyt ,kuinka joudut puntaroimaan puolustuspuheitasi uudelleen:) puhuisitko silloinkin ,iloksemme!
Puelestapuhuja on täysin oikeassa.
Mistä nuo jutut tulevat? Ihanko omasta päästäsi niitä kerrot? Saathan sinä puhua puolesta, mutta muista tämä, kun tulet kertomaan, totuus on toisenlainen ja muistappa tämäkin, ettei ketään ei nyt eikä koskaan ajeta yönselkään. Kyllähän sinäkin totuuden tiedät. Yrität vain omaatuntoa puhdistaa, jotta asia unohtuisi pikkuhiljaa. Ei unohdu koskaan.
Totuus ja tosiasiat
Ylimitoitetut investoinnit
Maksamattomat velat ja velvoitteet
Konkurssiin asettaminen
Omaisuuden haltuunotto konkurssipesälle
Konkurssipesän omaisuuden myynti
Ostaja ottaa omaisuuden haltuun kaupan jälkeen
Älkää lopettako tätä keskustelua, näitä on mukava lukea.
Onkohan menneet vellit ja puurot sekaisin? Nythän ei ole kysymys siitä mihin konkurssi perustui, vaan sen jälkeen tulleisiin tapahtumiin. Puolustajilla on vain ainoastaan tämä sama virsi veisattavana. Hän puolustaa kaikkea sitä, mikä meni pieleen konkurssin jälkeen ja siihen hän on oikeutettu. Alhainen hinta, liian lyhyt tarjousaika, pankin korkojohdannainen laina, kodista pois ajaminen ja paljon muitakin juttuja. Jos ja kun kaikki olisi mennyt oikein, ei hän olisi ruvennut ajaman asioita ja saisitte muuta luettavaa. Huom, Hän ei siis ollut konkurssia vastaan, vaan olisi sen hyväksynyt ilman näitä ed. mainittuja asioita. Itse saivat tämän aikaan, joten pysykää oikeissa asioissa ei tarvitse romaania kirjoittaa. Hän puolusti oikeutta ei vääryyttä ja siinä olemme auttamassa. Ei tarvitse enää kirjoittaaa konkurssia edeltäneestä ajasta, sillä ei ole mitään merkitystä.
Mitä sinä oikein jankutat. Sinulla tässä on mennyt puurot ja vellit sekaisin.
Konkurssipesä myy ja ostaja ostaa.
Myynnistä on ilmoitettu valtakunnallisessa lehdessä ja pyydetty tarjoukset.
Tarjous on hyväksytty ja kauppa tehty. Mitä väärää tai kieroa tässä on.
Konkurssipesää hyväksyy hinnan minkä katsoo voivansa saada.
Ratkaisut tekee konkurssipesä ja siinä ylin määräysvalta on velkojilla.
Itse jankutat tuulta paskaa. Satulijako kertoi vain tosiasioita, ei nuita sinun hevosmiesjuttuja.
No mutta nyt minäkään en ymmärrä tätä sinun kommenttia. Tuohan on hyvin selkeäsanainen selvitys konkurssin jälkeen tulevista tapahtumista.
Satuijako kirjoittajan kommentti sensijaan on sekava juttu, jossa on vain viittauksia siihen ja tähän.
Voihan venäjä puurot ja vellit ne sekasin meni juuri silloin kun pankki asiantuntijana toimi investoinnessa väärin ja muutti ohjaiskorko lainoituksen piiriin laittomin tiedoin ohjaten..!!!
Mietitäänpä vastaavaa taphtunutta, mutta toisenlaisen ohjatun ryhmän toiminoja samaman kaltaisessa asiassa, mutta tekijät oli KAUPUNKIEN JA KUNTIEN PÄÄTTÄJIÄ SILLOOIN JA TIETYSTI KUNNALLISVERON KANTOON NIITÄ KUSTANNUS VAIKUTUKSIA SEURANNET VARMAANKIN, ja käräjöitiin julkisesti samoihin aikoihin kun ne mv,kkin niitä alettiin kasata?
Mutta niin kuin samat pankintahot korvasivat suosiolla pitkin suomenraittia pitäisi siitä liittää asialiitteitä vissiin liittää jottei muistista unohtuisi!!
Oliko silloiset päättäjät pitänyt panna siitä vastuuseen?
Ettei ne viljelijät ole ainoita joita lurutetaan tai tyhminä pitää heitä,mutta joutuvat itse vastuuseen yksin pääsääntöisesti...
Eikä ne summat mitään pieniä olleet...muruja viljelijän kulurakenteessa.
Päätösohjaus silti oli pankin ja tieto miten siinä lopulta läy?...
Mutta se maatalousministerin muodostama valtion vakuuslaina ei sitten kelvannut pankille kun sitä joka paikallistaho hoki ei voi hakea, asian tarkisti Kallin Timolta, miten on asia ja sen voi jälkikäteen muuttaa, muttei vastuussa olevat viranomaiset ja virkailijat olleet valmiita auttamaan?
Että olisiko asiassa peiliinkatsomisen paikka yhdessä jos toisessa tahossa..
Meneet vipuun muutkin itseään viisaampina pitävätkin,mutta ei vastuussa olevia vaan kunta ja kaupunkien veronmaksajat kyllä hissunkissun ei niitä toitoteta raiteilla tai toreilla, on vissi ja varma....
Ja taas palattiin konkurssiin johtaneisiin tapahtumiin.
eihän vilokilla ollut tilanpito taitoa, yritti kaikkea muuta ei paneutunut tilan pitoon
Peiliin katsomisen paikka on myös näillä sivustaseuranneilla. Ja ennenkaikkea suuri itsetutkiskelun paikka. Nyt on korkea aika lopettaa uusien omistajien ja muidenkin syyllistäminen tämän tapauksen johdosta.
Jes olen sommoo mieltä annetaan jukan ja kumppanien tehä töetä .vilokki on tyytyväenen vesikosken renkinä. Lopetettaa tämä juttu!
Eikä lopeteta,säilyy terve puna asianomaisten poskilla ja kaljulla päälaella kun heitä tapaa julkisilla paikoilla.
Nyt heti nukkummaan piä tuas seleväks!
Raukkamaista!
Ihme sakkia.Luulisi porukan ymmärtävän että on lapsellista syyttää uusia omistajia.
Konkurssi asioissa on laki kaikille sama! Lopettakaa jo ja pitäkää mölinät mahassa!
Gööri on tehnyt diilin hyväveli hintaan . Ehkäpä tilukset ovat vieläkin pankin . Velka vain siirtyi uusille osakkaille .
Mielenkiintoista, kauppasumma ei siis ollutkaan noin 400 000 vaan noin 2 miljoonaa. Mikä oli tarkka summa ?
Valekauppa ja 0 euroa tarkka summa. Jonniinjoutavia laskelmia teetätettään että saadaan avustuksia,sillälailla sitä pelataan.
Oletko kaupan osapuoli?