Tänään emme puhu salarakkaista, ainakaan tässä ketjussa. Puhumme porilaisista salarikkaista.
Aloitin työt porilaisessa pankissa noin puoli vuotta sitten. Kaikkea työssä näkemääni koskee tietysti täydellinen vaitiolovelvollisuus enkä sitä milloinkaan halua loukata. Tässä ketjussa ei mainita nimiä eikä edes vihjailla mitään. Silti en voi olla kummastelematta kuolemaa. Kuoleman ironia on suuri. Jokainen meistä porilaisista kuolee ennemmin tai myöhemmin. Harvalle kerrotaan ajankohtaa etukäteen. Jollain tapaa on koskettavaa, miten moni porilainen jättää nauttimatta elämästään, mutta onnistuu toki kadehdittavasti kaapimaan paljon maallista mammonaa itselleen. Siis todella paljon. Minunlaiselleni köyhälle, joka räpiköi pienellä palkalla ja isolla asuntolainalla, pienikin summa rahaa on paljon, mutta nyt puhutaan porilaisittain isoista summista. Tai siltä ainakin tuntuu, kun vertaa oman pankkitilini parin sadan euron saldoon.
Koska Porissa on (monen yllätykseksi) paljonkin ”tavallisia” eläkeläisiä, joilla on satojen tuhansien eurojen varallisuus, saanee kysyä: miksi elämän ehtoopuolella ei vähän nautiskelisi elämästä? Elämä kun nyt vaan valitettavasti sattuu olemaan rajallinen matka. Sillä on alkunsa ja loppunsa eikä väliin jää monilla edes sataa vuotta. Ei toki kaikkien tarvitse omistaa autoa, kun polkupyörälläkin pääsee ja suihkussa käynti on ihan yliarvostettua, kuten ehjiin ja puhtaisiin vaatteisiin pukeutuminen. Mutta eikö silti porilainen eläkeläismiljonääri voisi elää edes ns. normaalia elämää? Saako kysyä, mitä se 200 000 euroa käteistä pankkitilillä ( muu satojen tuhansien eurojen varallisuus sijoitettuna eri omaisuuslajeihin) lämmittää, jos elää kuten Kelan peruspäivärahaa saava työtön?
Jokainen tietysti käyttää rahojaan miten tohtii, se ei minulle kuulu, ja ehkä se satojen tuhansien eurojen varallisuus on kertynyt juuri siksi, ettei rahaa käytä juuri ollenkaan, mutta näinä taloudellisesti vaikeina aikoina asian voisi nähdä paikallisten palveluiden ostamisen kautta työpaikkojen luomisena. Jos sitä rahaa vähän käyttäisi silloin tällöin, olisi Porissa vähemmän työttömiä ja enemmän työpaikkoja. Tämä vinkkinä kaikille porilaisille eläkeläisille, jotka makuuttavat pankkitilillään käteistä yli 100 000 euroa sekä talletuksissa ja sijoitusinstrumenteissaan lisäksi satoja tuhansia euroja. Kaikki te joiden määräaikaistalletuksista vapautuu satojen tuhansien eurojen potti silloin tällöin. Teitä on yllättävän monta. Ette välttämättä omista edes tietokonetta, joten ette koskaan lue tätä ketjua. Yllättävintä on se, ettei näiden köyhän näköisten ulkoasusta kukaan koskaan arvaisi pankkitilin saldoa.
Kuten tiedämme, moni porilainen voi pukeutua kalliisti ja elää pinnalta premium-elämää, mutta olla korviin asti veloissa. Joku toinen tekee saman ja elää leveästi, mutta hänellä rahaa oikeasti löytyy! Sitten on köyhän näköisiä, jotka ovat oikeasti köyhiä. Löytyy luottotietonsa menettäneitä, kymmenien tuhansien eurojen pikavippivelkojen nujertamia ihmiskohtaloita sekä niitä köyhän näköisiä porilaisia hiihtelijöitä, jotka eivät omista autoa ja asuvat 70 000 euron arvoisessa rintamamiestalossa, mutta varallisuutta löytyykin yllättäen miljoona euroa! On huimaa kuinka kaukana ääripäät ovat toisistaan.
Porissa kaikki on mahdollista, eikä se tosiaan näy päälle päin. Ei millään muotoa. Laittakaa silti sitä rahaanne vähän liikkeelle, että saadaan Porin talouselämään henkeä. Käyttelytilillä nollakorolla kuusinumeroinen eurosumma ei lämmitä kuin perinnönsaajan mieltä.
Aloitin työt porilaisessa pankissa noin puoli vuotta sitten. Kaikkea työssä näkemääni koskee tietysti täydellinen vaitiolovelvollisuus enkä sitä milloinkaan halua loukata. Tässä ketjussa ei mainita nimiä eikä edes vihjailla mitään. Silti en voi olla kummastelematta kuolemaa. Kuoleman ironia on suuri. Jokainen meistä porilaisista kuolee ennemmin tai myöhemmin. Harvalle kerrotaan ajankohtaa etukäteen. Jollain tapaa on koskettavaa, miten moni porilainen jättää nauttimatta elämästään, mutta onnistuu toki kadehdittavasti kaapimaan paljon maallista mammonaa itselleen. Siis todella paljon. Minunlaiselleni köyhälle, joka räpiköi pienellä palkalla ja isolla asuntolainalla, pienikin summa rahaa on paljon, mutta nyt puhutaan porilaisittain isoista summista. Tai siltä ainakin tuntuu, kun vertaa oman pankkitilini parin sadan euron saldoon.
Koska Porissa on (monen yllätykseksi) paljonkin ”tavallisia” eläkeläisiä, joilla on satojen tuhansien eurojen varallisuus, saanee kysyä: miksi elämän ehtoopuolella ei vähän nautiskelisi elämästä? Elämä kun nyt vaan valitettavasti sattuu olemaan rajallinen matka. Sillä on alkunsa ja loppunsa eikä väliin jää monilla edes sataa vuotta. Ei toki kaikkien tarvitse omistaa autoa, kun polkupyörälläkin pääsee ja suihkussa käynti on ihan yliarvostettua, kuten ehjiin ja puhtaisiin vaatteisiin pukeutuminen. Mutta eikö silti porilainen eläkeläismiljonääri voisi elää edes ns. normaalia elämää? Saako kysyä, mitä se 200 000 euroa käteistä pankkitilillä ( muu satojen tuhansien eurojen varallisuus sijoitettuna eri omaisuuslajeihin) lämmittää, jos elää kuten Kelan peruspäivärahaa saava työtön?
Jokainen tietysti käyttää rahojaan miten tohtii, se ei minulle kuulu, ja ehkä se satojen tuhansien eurojen varallisuus on kertynyt juuri siksi, ettei rahaa käytä juuri ollenkaan, mutta näinä taloudellisesti vaikeina aikoina asian voisi nähdä paikallisten palveluiden ostamisen kautta työpaikkojen luomisena. Jos sitä rahaa vähän käyttäisi silloin tällöin, olisi Porissa vähemmän työttömiä ja enemmän työpaikkoja. Tämä vinkkinä kaikille porilaisille eläkeläisille, jotka makuuttavat pankkitilillään käteistä yli 100 000 euroa sekä talletuksissa ja sijoitusinstrumenteissaan lisäksi satoja tuhansia euroja. Kaikki te joiden määräaikaistalletuksista vapautuu satojen tuhansien eurojen potti silloin tällöin. Teitä on yllättävän monta. Ette välttämättä omista edes tietokonetta, joten ette koskaan lue tätä ketjua. Yllättävintä on se, ettei näiden köyhän näköisten ulkoasusta kukaan koskaan arvaisi pankkitilin saldoa.
Kuten tiedämme, moni porilainen voi pukeutua kalliisti ja elää pinnalta premium-elämää, mutta olla korviin asti veloissa. Joku toinen tekee saman ja elää leveästi, mutta hänellä rahaa oikeasti löytyy! Sitten on köyhän näköisiä, jotka ovat oikeasti köyhiä. Löytyy luottotietonsa menettäneitä, kymmenien tuhansien eurojen pikavippivelkojen nujertamia ihmiskohtaloita sekä niitä köyhän näköisiä porilaisia hiihtelijöitä, jotka eivät omista autoa ja asuvat 70 000 euron arvoisessa rintamamiestalossa, mutta varallisuutta löytyykin yllättäen miljoona euroa! On huimaa kuinka kaukana ääripäät ovat toisistaan.
Porissa kaikki on mahdollista, eikä se tosiaan näy päälle päin. Ei millään muotoa. Laittakaa silti sitä rahaanne vähän liikkeelle, että saadaan Porin talouselämään henkeä. Käyttelytilillä nollakorolla kuusinumeroinen eurosumma ei lämmitä kuin perinnönsaajan mieltä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyvä kirjoitus. Jos tuo olisi lukiolaisen aine koulussa antaisin "äikän" opettajana kympin (10) sisällöstä kuin oikeinkirjoituksesta (ei virhettä.)
Sitäpaitsi, vaikka en olekkaan pankissa työssä, tiedän asian olevan juuri noin kun kirjoitit.
Minu äitiini sanoi mulle jo pienenä että älä anna rahaasi pois, se ei koskaan tule takaisin. Ja siksi minulla on iiiiso hame. Sillä saa kaupasta kuljetettua paljon tavaraa ulos eikä tarvitse antaa rahaa pois.