Muutama vuosi sitten, kun palstalla kävi kuohunta, tallensin koko keskustelun ja nyt löytyi omasta arkistosta seuraava puheenvuoro.
ejk.
19.10.2005 07:54
Olemme kuin kuohuvassa koskessa
Kuin ääriään myöten täynnä oleva virta, kuohuvat nämä sivut.
Suvantoisia paikkoja ei paljon näy, ei vaikka kuinka mutkan taaksekin yrittää tuijottaa.
Pyörteissä ajelehtien ei aina ehdi katsoa menosuuntaansa kovin tarkkaan.
Pinnan kuohuissa piilee haavoittavia esineitä jotka viiltävät haavoja osuessaan, ne kirvelevät ja tulehtuvat, ne vuotavat ja arpeutuvat, riippuen omasta vahvuudestamme.
Vaikka kuinka yritämme löytää oman paikkamme, oman kantavan aaltomme, me vain olemme kuin kalaparvi syöksymässä koskeen ja kosketuksia emme voi välttää.
Osaammeko koskettaa hipaisten herkästi, kolhaisemmeko ohimennen hieman kovemmin, vai yritämmekö väistää ja olla välittämättä vaikka joissain paikoissa tuntuu olevan kovempi virta ja vesi vähissä.
Koskea ei olisi ilman pohjan kiviä. Kosken kuohuja ei ilman virtaavaa vettä, ja koska virta vie meitä, sattuu joskus eteen pyörteitäkin.
Paha tapa on työntää toinen pyörteeseen ja nauttia kun hänellä on vaikeaa, mutta jos liian moni alkaa siitä pyörteestä pois auttamaan, syntyy vain uusi pyörre ja kierre jatkuu.
Pian ei koko virrasta löydy asemaansa tyytyväistä, kaikista on tullut toisiansa vastaan taistelijoita, tai, koko ryhmä kulkee liian kovalla vauhdilla eikä edes huomaa; Onhan täällä muitakin, myötä-, ja vastavirrassa, samoilla laineilla.
Yritetään pysyä pinnalla hyvillä tavoilla, keräämättä lisää kiviä koskeen, koko jokihan on pelkkä haiseva lammikko, jos vesi ei pääse vaihtumaan.
ejk.
19.10.2005 07:54
Olemme kuin kuohuvassa koskessa
Kuin ääriään myöten täynnä oleva virta, kuohuvat nämä sivut.
Suvantoisia paikkoja ei paljon näy, ei vaikka kuinka mutkan taaksekin yrittää tuijottaa.
Pyörteissä ajelehtien ei aina ehdi katsoa menosuuntaansa kovin tarkkaan.
Pinnan kuohuissa piilee haavoittavia esineitä jotka viiltävät haavoja osuessaan, ne kirvelevät ja tulehtuvat, ne vuotavat ja arpeutuvat, riippuen omasta vahvuudestamme.
Vaikka kuinka yritämme löytää oman paikkamme, oman kantavan aaltomme, me vain olemme kuin kalaparvi syöksymässä koskeen ja kosketuksia emme voi välttää.
Osaammeko koskettaa hipaisten herkästi, kolhaisemmeko ohimennen hieman kovemmin, vai yritämmekö väistää ja olla välittämättä vaikka joissain paikoissa tuntuu olevan kovempi virta ja vesi vähissä.
Koskea ei olisi ilman pohjan kiviä. Kosken kuohuja ei ilman virtaavaa vettä, ja koska virta vie meitä, sattuu joskus eteen pyörteitäkin.
Paha tapa on työntää toinen pyörteeseen ja nauttia kun hänellä on vaikeaa, mutta jos liian moni alkaa siitä pyörteestä pois auttamaan, syntyy vain uusi pyörre ja kierre jatkuu.
Pian ei koko virrasta löydy asemaansa tyytyväistä, kaikista on tullut toisiansa vastaan taistelijoita, tai, koko ryhmä kulkee liian kovalla vauhdilla eikä edes huomaa; Onhan täällä muitakin, myötä-, ja vastavirrassa, samoilla laineilla.
Yritetään pysyä pinnalla hyvillä tavoilla, keräämättä lisää kiviä koskeen, koko jokihan on pelkkä haiseva lammikko, jos vesi ei pääse vaihtumaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
2005 on jo 12 vuoden takaista hapatusta. Ketä sen ajan kirjoittajista on enää mukana sinun lisäksi? Miksi sen nyt sieltä kaivoit, olet ilmeisesti slloinkin ollut myrkkysoppaa hämmentämässä .
Juuri siksi, kun täällä on, kuten silloinkin oli, mukana vastarannan kiiskiä joille mikään toisten sanpoma ja tekemä ei ole hyvää, eikä kukaan ole sellaisen ystävä.
Kirjoita hyvä ihminen parempaa, kun osaat arvioida ja arvostella.
Kokoajan vanhat viestit uudelleen!
kannattaakin, kun löytyy helposti.
Lukisit vaan, mutta kun nostelet aivan muusta syystä kuin kiinnostavuudesta. Tuttua toimintaa sinun aikaisemmista häiriköinneistä.
Kiinnostaa minuakin vanha, ihmisenäkin, mutta oletko tosissasi että ihan jopa tunnet kirjoittajia?
On sinulla hyvä näkö.
Näet keskiviikkona kaksi pyhää, vai?
Ennustajaeukko siinä kristallipalloineen. Onko uusi myrkkyliemi taas kiehumassa. Sadun noita kadehti Lumikkia ja koitti eliminoida vaan itse meni ansaansa. Sulle käy samoin.
Vanhaa tämäkin;
14.10.2005 11:08
Olisko näin?
50 vuotiaat vielä juoksevat ratikan ja heilan perässä, mutta 60 vuotiaat jo tietävä,t että viiden minuutin päästä tulee aina uusi ja kun aikansa odottaa, sama tulee takaisin.
Kun; Yksi on vieres, toinen mieles, ja kolomannenkin laulu vielä kuuluu; niin ei tyhjää toivo eikä turhalle naura, ikä nääs opettaa, että;
Ne mellastaa joilla on värkeissä varaa!
70 kymppiset tietävät elämästä enemmän, lopettavat turhat juoksut ja varovat kertomasta julkisesti, että kukkiihan se lemmen ruusu, ei sitä aika tapa, eikä ikä, mutta kateelliset nuoret luulevat tietävänsä kaiken, vaikka vasta harjoittelevat sitä mistä ei puhuta, kun ollaan viisaita.
** Uutta perään, luulo kun ei ole tiedon väärti, mistähän tuokin sanonta lie alkunsa saanut.
En luule mitään, mutta en paljon palstan nykymenosta tiedäkkään.
En palaa koskaan vanhaan koska elän. Vanha on historiaa josta Suomi ja suomalaiset eivät ole oppineet mitään on vuosi 2017.