Elämän ja elämän arvo ja niiden rinnastus

Luin seuraavan virkkeen toisesta ketjusta:

"Minun lähtökohtani on, että lapsi on tärkeämpi, kuin vanhempansa"

Tällä siis kirjoittaja MatrixFree perustelee sitä, että esim. jopa pallomaisen perimäsolukoosteen kehossaan kantava äiti joutaa kuolla, eikä saa puolustaa omaa elämäänsä jos raskauden aikana joutuu hengenvaaraan. Aborttia ei siis saisi tehdä, vaikka muutama lapsi jäisi orvoksi - nämä lapsetkaan eivät siis ole tärkeitä sen kehittymättömän potentiaalisen ihmisen rinnalla - on väistämätön johtopäätös. Siis... Jääkööt orvoiksi, mitä niistä väliä. Jääkööt puoliso leskeksi, mitä siitä väliä? Surua ja murhetta, menetyksiä jne mutta mitä sillä väliä? Voihan hurskas abortinvastustaja kuitata koko tragedian veivaamalla sen raamatunlauseaparaatin tai rukousmyllyn käyntiin, joka hyvittääkin aivan kaiken. :) Hallelujaa. Tsiisös is thö loord. Problem solved. Aivoton ja tietoista elämää vailla oleva kehittymätön organismi suree elämätöntä elämäänsä? Suriko se ennen sitä elämäntöntä elämäänsä munasarjoissa vai kiveksissä?

Kirjoittaja ole juurikaan ajatellut asiaa edes niin, että jos kehittymättömältä sikiöltä kuolee se kohtu ympäriltä, ei se sikiökään mitenkään voi selvitä hengissä. Jos sikiön elimistö on tarpeeksi kehittynyt, ei mitään aborttia tarvitse edes tehdä, vaan hätäsektion turvin se selviää keskoshoidossa, vaikka äiti joutuu hengenvaaraan raskauden loppupuolella. Näin ei aina toki käy.

Tuo on abortinvastustajien normaali argumentti, että ensisijaisessti arvokas on alkio typpisäiliössä tai naisen kohdussa oleva kehittyvä alkio tai sikiö. Kun lapsi syntyy, ei abortinvastustajaa enää kiinnosta, mitä sille, joka oli äsken vielä kohdussa, tapahtuu. Siitä tulee merkityksetön ja se menettää perään kuulutetun absoluuttisen ihmisarvonsa heti. Jos on tyttö.

Nainen on jo pelkästään biologiansa perusteella vain jokin rajoitetusti ja toissijaisesti ihmisoikeuksia omistava ihminen muutaman solun ja miespuolisen kansalaisen rinnalla näissä abortinvastustajien arvomaailmoissa. Kohtu on naisessa se, joka määrittää mitään, ei aivot tai hänen panoksensa ja läsnäolonsa, huolenpitonsa muille lapsille. Naisella ei ole oikeutta määritellä itseään, vaan muut määrittelevät hänen roolinsa. Niin oli ennen Suomessakin, mutta silti naiset on katsoneet abortteja tehdessään, että asia ei ole omasta näkövinkkelistä ihan niin. Kun on itse siinä hädässä, että elämä luhistuu ei toivotun raskauden takia, niin oma arvomaailma joutuu kyseenalaistetuksi.

http://www.fragen.nu/atria/fragen/MINN-0009513001369.pdf

Kuka tosiaan muistaa alkion ja naisen elämän rinnastaessaan että mies, joka on kuitenkin raskauden kiistaton osapuoli pääsee tässäkin kohtaa ilman moralisointia, sanktioita tai pakottamista mihinkään? Saati että kukaan vaatisi miehen henkeä jos kerran naisen pitäisi kuolla muutaman solun takia. Vuosituhansia jatkunut ja muualla maailmassa jatkuva naisten sorto perustuu vain tähän miesten fyysiseen ylivaltaan perustuvalla oikeudella määritellä asioita ja määrätä ja kontrolloida naisen kehoa ja seksuaalisuutta ja tämä on tehty sitä valtaa pönkittämään ja oikeuttamaan väkivalta muita kohtaan keksittyjen satukirjojen oikeutuksella.

Meillä on naisten asiat jo sen verran hyvällä tolalla ihan humanismin, tieteen kehityksen ja demokratian turvin, että naisella katsotaan olevan jo sama itseisarvo kuin miehelläkin eikä naista enää rinnasteta aivottomaan ja kehottomaan solurykelmään, kuten muualla edelleenkin tehdään. Naiset, jotka abortteja tekee syystä tai toisesta, laillisesti tai laittomasti ei todellakaan rinnasta hedelmöittynyttä solua tai alkiota syntyneeseen lapseen(sa) tai itseensä. Siksi on aika turha lähteä mitään olemattomia syyllisyydentuntoja herättelemään, kun ei asiaa mitenkään hahmota abortinvastustajan arvomaailmasta käsin. Naiset ajattelee paljon mutkattomammin omasta kehostaan kuin mitä miehet, tai miehet luulee.

Sen oman arvorinnastuksen tekee ulkopuoliset, jotka ei siinä kehossa ja sen realiteeteissa sillä hetkellä joudu olemaan. Se on vaan niin helppoa, se rannalta huutelu. Se on mukavaa, kun sillä voi pönkittää omaa egoaan. Löytyypä edes joku, jota voi iskeä raamatulla ja murha-analogiollaan päähän? Naisetkin ajattelee itseään, on yksilöitä ja arvottaa asioita omalta kantiltaan, ihan kuten miehetkin. Se on varmaan pelottava uutinen ja shokki joillekin abortinvastustajalle ja kiihkouskovaiselle. Koettakaa herätä nyt tähän maailmanaikaan.