Runokoju reitillä

Katsos nyt Möttönen sivujen tilaa
täällä ne meinaa että runot sivun pilaa
vaikka runoillahan voisivat riidoistaan päästä.
Kirjoittaisivat nyt tästä kesän sateisesta säästä
tästä nyt eivät riitaa aikaan saa
kun vettä sataa ja märkä on pottumaa.

Se on kai tuo taivaallinen päällysmies
suuttunut tälle ihmiskunnalle kukaties
ja tämän maapallon ihan väärälle kyljelle kääntänyt.
Onhan tästä säästä jo moni mies vitsiäkin vääntänyt
ja puhuvat Esterin arasta paikasta
kun tarkoittavat vettä valuvaa taivasta.

Etelärannikkoa on aurinko hellinyt
lämmölläkin viime viikot lellinyt
rannoilla kansa rentona kellinyt .

Tänäänpä heräsin ihanaan ääneen
sateen ropinaan, Esterin terveiseen
puutarhakasvit näytti virkistäytyneen.

Nytpä kypsyvät mustikat kokoa kasvaa
kohta kantarellitkin esiin putkahtaaa
perunanvarret tormistautuu vaoistaan.

On täälläkin ollut kaunista säätä,
vettäkin vuoroin viskonut täyttä päätä.
Niinhän se kuuluukin kesällä olla,
muuten sato ois täysi nolla.

Lämmintä jos vielä riittää,
siitä tahdomme varmaan kiittää.
Kesää on enää elokuu,
sitten vuorossa syyskuu.

Värikylläinen silmän ilo,
satoa tuoretta jokainen kilo.
Meille on suotu vuodenajat,
niistä syntyy elomme rajat

On ihana elää tässä maassa,
kauneutta jokaisessa haassa.
Järvien kauneutta, niittyjen kukkaa,
kuka tästä ei nauti, voi rukkaa!

Onpahan ollut kylmä kesä
mitenkähän onnistui linnuilla pesä.
Löysivät ehkä lämpimän karvan
lampaalta pudonneen, harman.
Saivatpa pesän lämpimäksi,
poikaset potrat täksikin kesäksi.

Pyytämättä ilman palkkaa
Kati tähän runon nakkaa.
Vaikk ei löytyis jutun juurta
eikä tulos oisi suurta,
silti päivän kuluvan
toivon ilon tuottavan.
Työssä taikka laiskotellen
saamatonna loikoellen
viettäkäämme elokuuta
kun kesä antaa viime suuta.
Sillä syksy saapuu taas
ja kylmät tuulet puhaltaa.
(toivottavasti ei vielä)

ps. näin kirjoitti katicat 14.8. 2007.

Rupian runolle
laskeun laululle
kynällä piirtelen
viululla soittelen
nuotilleen näppäilen
laulaen räppäilen.

Satakoon vettä
mehiläinen mettä
kukasta imee
ilta on pimee
sytytän valon
takkaan halon
sytytän palamaan
lähden halaamaan
tyttöä naapuriin
ja jatkan suutariin.

Runokoju
Sinä perustit, Möttönem, runokojun

Meni alku karkuun.

Sinä perustit, Mötönen, runokojun
ja täällä monäkin nyt lojun.
loppusointua pientä yrittämässä,
runosuonta jostain etsimässä.

Äläpäs leveile eväilläs
haukkaa pala siitä läskistäs
joka pöydällä päivän on lojunut
melkein jo homeessa ja pilaantunut.

Niin sanoi tukkimies toiselle
ja levitti eväänsä pöydälle
voita ja juustoa leivälle veti
sittenhän miestä jo kutsuikin peti.

Kärpäset kinkulla aamullä pörräsi
jätkät kun kämpällä töihinsä heräsi.
Voi oli sulanut, pehmennyt juusto
mutta niistähän tykkää tukkimiehen luusto.

Sovussa siellä evästellään
joskus niillä vaikka leveillään
Näkkärikin on kuin vanhaa pahvia
vaan maistuu kun hörppää päälle kahvia.

Eräs kesäpäivä !

-
Ihahaa
päivä aurikoinen
tuulenvire vilpoinen
pyyhkii otsaa hiukan kutittaa
hiukset saapi sekasi

ranta kutsuu kukijaa
laukun pakaa ihminen
elämästä nauttien

voi olla kesä viimeinen
vain luoja tietää sen

rantaan saapuu lomakansa
meri kuohuu vaahtopäinä
lapset kirkuu ilossaan

vesi pärskyy äidit valvoo
pienokaisten onnea

hiekkakukku valmistuu
pikkuveli kiviä paiskoo
naurattaa

vesi pärskyy
laineet rantaan lyö
ilo ihmisten on ylimmillään

loma kestää vain hetken sen
elämästä nuttikaa
sanoo ihminen,

Kuvitelma osittain tottaki !

-
Kauan toivoin
kaipasin
josku rukoilin
vihdoin hänen kohtasin
kaiken veit
pesän teit
tartuin verkkon kultaiseen
vastustin
takerruin
aina tiiviimmin
hämähäkki kaiken vei
elämä jatkui taistellen
onneaki tuntien
pikku h-häkkit oppivat sen
veron oman kutomaan
siellä ne nyt pyydystää
omaa saalistaan
elämä jatkaa kiertoaan
vanhat poistuu
kohtalot toistuu
se on elämää,

Hyvää yötä !

-

Katso
laskee aurinko

säde viimeinen
kultaa maisemaa
kaunista

meri välkehtii
houkuttaa
ilmaan raikkaaseen

vanhus ryppyinen
unta ei saa

avaa ikkunan
huokaisee

yllättäin
orava saapuu iloksi vanhuksen
puuhun kipaisee kuin etsien

linnut ovat vaienneet
kai meneet nukkumaan

tuuli raikas tuo tuoksun syksyisen

on sadon koruun aika
siitä kauan on

jäi vanhus yksin kulkemaan
muistot vain seuranaan
sulkee ikkunan
snapsin ottaa
lämmittää
kömpii vuoteeseen

Koossa ollaan

Koossa nyt ovat kullanmurut
kaukana ihan kaikki surut.
Aamun aikaa viettämässä
runomittaa vääntämässä..

Yllätti tuo Esteri emo
kastui ruoho ja pihan kelo
kaikilla siis läpi märkä
paitsi itsellä kun olen härkä.

Mitäpä minä murheestä tuosta
katon alle voi aina juosta.
katsella auringon nousua sommaa
kunhan se joskus nousta honaa.

Ruunen mielikuvituksen tuotteet
kertoo hänestä, ei muista.
Huono maku ja kyvyttömyys
naisen kunnioitukseen rumentaa runon ja hänet, ei naisia.
Turha muidenkaan puolustaa rumaa käytöstä
Älyääköhän edes anteeksi pyytää
Ruune sai vain omat sanansa takaisin.

Miksi täällä noin moititaan, runopolkuamme
sorsitaan?
Jos nyt mieli vallaton runoa punoo
eiks Esterin pepusta sais tehdä runoo ?
Sehän vanha hauskutus, aikaan jo muorin
kyllä sateesta selviää, vaatteet pois kuorin
ja nauraen kampaan, ja kiharat suorin.

Uus nuttu vain niskaan, ja vaatteet narulle
tämäpä runotar ei turhista parkuile!
elon matkalla kastuu jos mikäkin kohta, hah
kahvia mukiin ja leivällein lohta!

Läpi eilisen sateen ja tummien pilvien
auringonpaiste auvoa kaikille lupailee
raikas tuulispää hiuksissa leikkii telmien
pois kauas pilvenroikaleetkin riepottelee.

Nyt kaikki piknikkiä suunnittelemaan
herkkueväitä haalimaan koriin tai reppuun
metsään, puistoon tai rannalle suunnataan
ei olla kuin karhut joita on ammuttu peppuun.

Edessä viides päivä uusi
huomenna jo numero kuusi
tätä elokuuta kaksinollaseitsemäntoista
enpä kyllä muista tällaista moista
sateista ja kylmää elokuuta,
vaikka muistankin monta muuta.
Tässähän alkaa jo ulkomaaan matkoja suosia
ja onhan siitä edellisestä jo melkoisesti vuosia.
Silloinkin suomessa satoi, vaan satoikin lunta
silloin tuntui lentokoneessa, minä näen unta,
kun koneen nokka oli etelää kohti
ja siellä meretkin sinistä silmiin hohti.

Moni ehkä tässäkin elokuussa
viettää lomaansa maassa muussa,
kuin täällä armaassa kotimaassa
jossa kastuu karjakin laidunhaassa.
Langalla pääskyset siivitään vettä ravistaa
ihan pian lämpöisiin maihin nekin suunnistaa,
mutta niillä ei ole lentolipun ostopakkoa omalle lennolleen
saavat vapaasti kohota lentomatkaan omille siivilleen.
Taitaa olla paras ottaa naulasta takki niskaan.
Ulkomaan matkojen ajatuksenkin pois mielestäni viskaan
ja suunnistan metsään, tai ehkä lähisuolle lakkojen luo,
vaikka virtaakin taivaalta tuo tuttu sateen vuo.