Minä Möttönen, teille nyt tässä kerron
miten markkinamatkani eilinen sujui.
paidan kotona laitoin, ja nästuukin taitoin
ja markkinalinjuriin ihteni laitoin.
Siellä naapurin Vilma jo kaffetta keitti
niin komia oli, mulla ihan päästäni heitti
Mua huoli ei Vilma, on freistattu on on, joka ilma
niin kulempa ohi kaffeen, ja kojunsa rojun.
Kas tuollapas näjen jo kaverin siskon
sen klänninki tuulessa hulmuten heiluu
se vilkuttaa mulle , mä kivii vaan viskon
vaikka näjen mä likan kun lantions keinuu.
En tohdi nyt etes sen nimeä kyssyy
jos on se kuin Vilma, se tiehensä laittaa
näin paree on muikkujen parissa pyssyy
ja kuumina syyä, eeei likat mua haittaa.
Mutta ruusun pensaasta tuosta mä taitan
sen käteen viel ennen linjurii sen laitan.....
miten markkinamatkani eilinen sujui.
paidan kotona laitoin, ja nästuukin taitoin
ja markkinalinjuriin ihteni laitoin.
Siellä naapurin Vilma jo kaffetta keitti
niin komia oli, mulla ihan päästäni heitti
Mua huoli ei Vilma, on freistattu on on, joka ilma
niin kulempa ohi kaffeen, ja kojunsa rojun.
Kas tuollapas näjen jo kaverin siskon
sen klänninki tuulessa hulmuten heiluu
se vilkuttaa mulle , mä kivii vaan viskon
vaikka näjen mä likan kun lantions keinuu.
En tohdi nyt etes sen nimeä kyssyy
jos on se kuin Vilma, se tiehensä laittaa
näin paree on muikkujen parissa pyssyy
ja kuumina syyä, eeei likat mua haittaa.
Mutta ruusun pensaasta tuosta mä taitan
sen käteen viel ennen linjurii sen laitan.....
Vastaukset 21
Vanhimmat
Katsos nyt Möttönen sivujen tilaa
täällä ne meinaa että runot sivun pilaa
vaikka runoillahan voisivat riidoistaan päästä.
Kirjoittaisivat nyt tästä kesän sateisesta säästä
tästä nyt eivät riitaa aikaan saa
kun vettä sataa ja märkä on pottumaa.
Se on kai tuo taivaallinen päällysmies
suuttunut tälle ihmiskunnalle kukaties
ja tämän maapallon ihan väärälle kyljelle kääntänyt.
Onhan tästä säästä jo moni mies vitsiäkin vääntänyt
ja puhuvat Esterin arasta paikasta
kun tarkoittavat vettä valuvaa taivasta.
On sillä syytäkin jokus suuttua
miten sitten päättänyt onkaan puuttua.
Kansatkin ikeen alta nyt purkaa
kehoittaa toistansa nyt joukolla surkaa.
En minä tiedä mikä on hätä
enemmänkö tahtovat maallista tätä?
Mahtuuhan toreille hametta housuu
jospa ne palkatkin lähtevät nousuun.
Minusta hauska on värssyjä pukee
toivonpa ehkä ne jokunen lukee.
Etelärannikkoa on aurinko hellinyt
lämmölläkin viime viikot lellinyt
rannoilla kansa rentona kellinyt .
Tänäänpä heräsin ihanaan ääneen
sateen ropinaan, Esterin terveiseen
puutarhakasvit näytti virkistäytyneen.
Nytpä kypsyvät mustikat kokoa kasvaa
kohta kantarellitkin esiin putkahtaaa
perunanvarret tormistautuu vaoistaan.
On täälläkin ollut kaunista säätä,
vettäkin vuoroin viskonut täyttä päätä.
Niinhän se kuuluukin kesällä olla,
muuten sato ois täysi nolla.
Lämmintä jos vielä riittää,
siitä tahdomme varmaan kiittää.
Kesää on enää elokuu,
sitten vuorossa syyskuu.
Värikylläinen silmän ilo,
satoa tuoretta jokainen kilo.
Meille on suotu vuodenajat,
niistä syntyy elomme rajat
On ihana elää tässä maassa,
kauneutta jokaisessa haassa.
Järvien kauneutta, niittyjen kukkaa,
kuka tästä ei nauti, voi rukkaa!
Onpahan ollut kylmä kesä
mitenkähän onnistui linnuilla pesä.
Löysivät ehkä lämpimän karvan
lampaalta pudonneen, harman.
Saivatpa pesän lämpimäksi,
poikaset potrat täksikin kesäksi.
Pyytämättä ilman palkkaa
Kati tähän runon nakkaa.
Vaikk ei löytyis jutun juurta
eikä tulos oisi suurta,
silti päivän kuluvan
toivon ilon tuottavan.
Työssä taikka laiskotellen
saamatonna loikoellen
viettäkäämme elokuuta
kun kesä antaa viime suuta.
Sillä syksy saapuu taas
ja kylmät tuulet puhaltaa.
(toivottavasti ei vielä)
ps. näin kirjoitti katicat 14.8. 2007.
Rupian runolle
laskeun laululle
kynällä piirtelen
viululla soittelen
nuotilleen näppäilen
laulaen räppäilen.
Satakoon vettä
mehiläinen mettä
kukasta imee
ilta on pimee
sytytän valon
takkaan halon
sytytän palamaan
lähden halaamaan
tyttöä naapuriin
ja jatkan suutariin.
Runokoju
Sinä perustit, Möttönem, runokojun
Meni alku karkuun.
Sinä perustit, Mötönen, runokojun
ja täällä monäkin nyt lojun.
loppusointua pientä yrittämässä,
runosuonta jostain etsimässä.
Möttönen sai purjeisiinsa tuulta
tääll' kaiken päivää heittänyt on huulta!
Iloitsee kun runokojuun saapuu
niin monen monta värikästä kaapuu.
Vielä eipä musliimia murjaneita näy
mutt oota vuotta 10 niin käy!
Ja tervetulleeks toivotan jo nyt
jos kieli Suomen ois jo edistynyt!
Tää Ruunemannia nyt huhuilee
ja iltapalaa hälle tarjoilee.
On paistettuna muikut kulhossansa
renkaina sipulit ja sokurit on kanssa.
Se liemi etikan on Möttöselle tuttu
kesäiseen iltapalaan päättyy tämä juttu.
kun viiliä ja leipää mukaan laittaa
on toivomus et iltapala maittaa.
Äläpäs leveile eväilläs
haukkaa pala siitä läskistäs
joka pöydällä päivän on lojunut
melkein jo homeessa ja pilaantunut.
Niin sanoi tukkimies toiselle
ja levitti eväänsä pöydälle
voita ja juustoa leivälle veti
sittenhän miestä jo kutsuikin peti.
Kärpäset kinkulla aamullä pörräsi
jätkät kun kämpällä töihinsä heräsi.
Voi oli sulanut, pehmennyt juusto
mutta niistähän tykkää tukkimiehen luusto.
Sovussa siellä evästellään
joskus niillä vaikka leveillään
Näkkärikin on kuin vanhaa pahvia
vaan maistuu kun hörppää päälle kahvia.
Eräs kesäpäivä !
-
Ihahaa
päivä aurikoinen
tuulenvire vilpoinen
pyyhkii otsaa hiukan kutittaa
hiukset saapi sekasi
ranta kutsuu kukijaa
laukun pakaa ihminen
elämästä nauttien
voi olla kesä viimeinen
vain luoja tietää sen
rantaan saapuu lomakansa
meri kuohuu vaahtopäinä
lapset kirkuu ilossaan
vesi pärskyy äidit valvoo
pienokaisten onnea
hiekkakukku valmistuu
pikkuveli kiviä paiskoo
naurattaa
vesi pärskyy
laineet rantaan lyö
ilo ihmisten on ylimmillään
loma kestää vain hetken sen
elämästä nuttikaa
sanoo ihminen,
Tämä puisto ruusuineen on
niin hieno
kuumaa poskeani hyväilee nyt
tuuli vieno.
Minä ostoskassin laitan
taakse selän
ja salaa jaloistani
kengät vedän.
Ah, autuutta kun
varpaat kuumat saa
nyt hetken nurmikolla
uinahtaa.
Minä vanhat kenkärujot
laitan aurinkoon
ne tuulettukoon pitkään hyvin
ja kuivukoon.
Mun matkassain on pelkkää
kuivamuonaa.
Saan jättäytyä ihan
lämmön huomaan.
On elo elokuun niin lämmintä
ja somaa.
Ruusun tuoksut, jo virkein jaloin kulkiessain mietin
elämääni tätä onnenomaa.
Kuvitelma osittain tottaki !
-
Kauan toivoin
kaipasin
josku rukoilin
vihdoin hänen kohtasin
kaiken veit
pesän teit
tartuin verkkon kultaiseen
vastustin
takerruin
aina tiiviimmin
hämähäkki kaiken vei
elämä jatkui taistellen
onneaki tuntien
pikku h-häkkit oppivat sen
veron oman kutomaan
siellä ne nyt pyydystää
omaa saalistaan
elämä jatkaa kiertoaan
vanhat poistuu
kohtalot toistuu
se on elämää,
Hyvää yötä !
-
Katso
laskee aurinko
säde viimeinen
kultaa maisemaa
kaunista
meri välkehtii
houkuttaa
ilmaan raikkaaseen
vanhus ryppyinen
unta ei saa
avaa ikkunan
huokaisee
yllättäin
orava saapuu iloksi vanhuksen
puuhun kipaisee kuin etsien
linnut ovat vaienneet
kai meneet nukkumaan
tuuli raikas tuo tuoksun syksyisen
on sadon koruun aika
siitä kauan on
jäi vanhus yksin kulkemaan
muistot vain seuranaan
sulkee ikkunan
snapsin ottaa
lämmittää
kömpii vuoteeseen
Koossa ollaan
Koossa nyt ovat kullanmurut
kaukana ihan kaikki surut.
Aamun aikaa viettämässä
runomittaa vääntämässä..
Yllätti tuo Esteri emo
kastui ruoho ja pihan kelo
kaikilla siis läpi märkä
paitsi itsellä kun olen härkä.
Mitäpä minä murheestä tuosta
katon alle voi aina juosta.
katsella auringon nousua sommaa
kunhan se joskus nousta honaa.
Ruunen mielikuvituksen tuotteet
kertoo hänestä, ei muista.
Huono maku ja kyvyttömyys
naisen kunnioitukseen rumentaa runon ja hänet, ei naisia.
Turha muidenkaan puolustaa rumaa käytöstä
Älyääköhän edes anteeksi pyytää
Ruune sai vain omat sanansa takaisin.
sanat.palasivat - kirjoitti
3.8.2017 7:19
Ruunen mielikuvituksen tuotteet
kertoo hänestä, ei muista.
Huono maku ja kyvyttömyys jne.....
Siihen vastaan;
Mielikuvitus sanoja jokaisen siivittää,
ei kukaan voi toisen ajatuksia täällä selittää
jokainen kertoo sen minkä itse ymmärtää
runon voisit sinäkin sepittää
ja noita moitteita ruunesta hiukan vähentää
koko sivu alkaa muita kyllästyttää
kun sinulla on tapana moittimaan yllyttää
vaikk'ei moni sotaa halua sytyttää.
Ruunekin kirjoittaa vain omiaan
ei tule muilta sanoja lainaamaan
kun oppinut on muutakin kirjoittamaan
kuin muiden pyllistyksistä kertomaan
ei hän ketään tarvitse itseään puolustamaan
mutta minua tuollaiset moitteet kävi harmittamaan
ei kukaan tätä palstaa voi tulla omimaan
eikä ole aihetta alkaa kanssasi sotimaan.
Kertoo hänestä, ei muista ; sanoo sanojen palauttaja
omiaan kertoo ja usein itsestään, tämäkin kirjoittaja.
Miksi täällä noin moititaan, runopolkuamme
sorsitaan?
Jos nyt mieli vallaton runoa punoo
eiks Esterin pepusta sais tehdä runoo ?
Sehän vanha hauskutus, aikaan jo muorin
kyllä sateesta selviää, vaatteet pois kuorin
ja nauraen kampaan, ja kiharat suorin.
Uus nuttu vain niskaan, ja vaatteet narulle
tämäpä runotar ei turhista parkuile!
elon matkalla kastuu jos mikäkin kohta, hah
kahvia mukiin ja leivällein lohta!
Läpi eilisen sateen ja tummien pilvien
auringonpaiste auvoa kaikille lupailee
raikas tuulispää hiuksissa leikkii telmien
pois kauas pilvenroikaleetkin riepottelee.
Nyt kaikki piknikkiä suunnittelemaan
herkkueväitä haalimaan koriin tai reppuun
metsään, puistoon tai rannalle suunnataan
ei olla kuin karhut joita on ammuttu peppuun.
Edessä viides päivä uusi
huomenna jo numero kuusi
tätä elokuuta kaksinollaseitsemäntoista
enpä kyllä muista tällaista moista
sateista ja kylmää elokuuta,
vaikka muistankin monta muuta.
Tässähän alkaa jo ulkomaaan matkoja suosia
ja onhan siitä edellisestä jo melkoisesti vuosia.
Silloinkin suomessa satoi, vaan satoikin lunta
silloin tuntui lentokoneessa, minä näen unta,
kun koneen nokka oli etelää kohti
ja siellä meretkin sinistä silmiin hohti.
Moni ehkä tässäkin elokuussa
viettää lomaansa maassa muussa,
kuin täällä armaassa kotimaassa
jossa kastuu karjakin laidunhaassa.
Langalla pääskyset siivitään vettä ravistaa
ihan pian lämpöisiin maihin nekin suunnistaa,
mutta niillä ei ole lentolipun ostopakkoa omalle lennolleen
saavat vapaasti kohota lentomatkaan omille siivilleen.
Taitaa olla paras ottaa naulasta takki niskaan.
Ulkomaan matkojen ajatuksenkin pois mielestäni viskaan
ja suunnistan metsään, tai ehkä lähisuolle lakkojen luo,
vaikka virtaakin taivaalta tuo tuttu sateen vuo.