Kesäinen, viileä ja jokseenkin hiljainen kaupunki. Siellä täällä kuuluu lokkien kirkumista ja ohitseni kiihdyttäviä autoja. Kerrostalot näyttävät uinuvan, ja nuo erilaiset betonimöhkäleet kätkevät sisäänsä niissä asuvia ihmisiä.
Rakennuksissa ja kodeissa puuhastelee erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä ja paljon monenlaisia ystäviä: on koko ikänsä toisensa tunteneita ja ystäviä, jotka tapasivat toisensa vasta eilen. Kodeissa on varmasti myös ihmisiä, jotka kaipaavat kipeästi ystäviä tai edes yhden luotettavan ystävän.
Rinnalla kulkemista, tukemista ja myötäelämistä
Kaupungin viileys ei houkuttele, ja minäkin kaipaan betonimöhkäleen sisään, kotiini. Keskustelen ystävieni kanssa ja kyselen WhatsAppin välityksellä heidän mielipiteitään ja kokemuksiaan ystävyydestä.
Erityisenä esiin nousee kommentti, jossa ystävyyden sanotaan olevan ”rinnalla kulkemista”. Sanat saavat pysähtymään ja pohtimaan monenlaista. Sehän tarkoittaa, että ystävä pysyy vierellä ja on läsnä, vaikka elämä kuljettelisi eri suuntiin tai riepottelisi miten tahansa. Ajattelen kommenttiin sisältyvän myös sen, että ystävät tekevät yhdessä uskonmatkaa.
Joku sanoo ystävyyden olevan ”toisen tukemista ja myötäelämistä eri elämäntilanteissa” ja sitä, että ”uskaltaa myös itse olla heikko ja pyytää apua”. Ystävä on lähellä jokaisessa elämäsi käänteessä. Se mikä tuntuu turvalliselta ja rauhoittavalta.
Puhumme siitä, millaista aito ystävyys on: ”Kestävä ja aito ystävyys vaatii, että molemmat tarvitsevat toisiaan yhtä paljon”. Ystäväni lisää vielä, että ystäviä voivat olla ketkä tahansa, mutta siihen tarvitaan jokin tekijä, joka yhdistää heitä.
Ystävyys on tasa-arvoista, molemminpuolista ja luottamuksellista. Ystävyydessä on tärkeää, että molemmat haluavat olla toistensa kanssa. On olemassa erilaista ystävyyttä, kuten lapsuuskavereiden, mutta myös ystävyyttä koulukavereiden tai nettiystävien välillä.
”Yhtäkkiä huomaa olevansa jonkun ystävä”
Uudelle paikkakunnalle muuttaminen esimerkiksi opiskeluiden tai töiden vuoksi on kokemus, joka usein muuttaa ihmissuhteita. Edessä voi olla tilanne, ettei tunne paikkakunnalta ketään.
Uudenlainen elämäntilanne tarjoaa runsain määrin mahdollisuuksia, joiden avulla voi ystävystyä. Mielessä voi kuitenkin pyöriä monenlaisia ajatuksia: kelpaanko kenellekään, kuka minuun haluaa tutustua, unohtavatko kaikki vanhat ystäväni minut.
Uusia ystäviä voi etsiä esimerkiksi harrastusten parista. Ystävystyminen ei kuitenkaan välttämättä ole helppoa. Ystäväni kertoo, että etenkin nuorella ja aikuisella siihen voi mennä vuosia: ”Lapsena saattoi ystävystyä uuden ihmisen kanssa hetkessä, mutta aikuisena se vie enemmän aikaa”. Joskus käy niin, että huomaa ystävystyneensä, vaikkei tunne toista läpikotaisin: ”Yhtäkkiä huomaa olevansa jonkun ystävä”.
Kaksi vanhempaa rouvaa kuljeskelee torin reunalla. He ostavat mansikoita ja juttelevat iloisesti. Lokit kirkuvat, ja rouvien hyväntuulisuus aivan säkenöi ympäristöön. Onkohan heidän ystävyytensä ollut aina yhtä iloista ja helppoa vai onkohan heillä joskus ollut tilanne, jolloin välit ovat hiipuneet? Rouvat jatkavat puistoon ja istuutuvat penkille puiden varjoon.
Erilaiset elämäntilanteet, kuten hyvän ystävän naimisiinmeno tai lapsen saaminen, saattavat vaikuttaa ystävyyteen. Elämäntilanteet erottavat joskus ystävät toisistaan tai saavat välit hiipumaan: ”Ystävyyssuhteet voivat muuttua eri elämäntilanteissa tosi paljonkin, mikä voi tuntua kipeältäkin”.
Joskus ystävyys loppuu kokonaan, mikä saattaa aiheuttaa jopa ahdistusta. Silloin ollaan tilanteessa, jossa molemmat ystävykset voivat oppia ja kokea uutta. Vanha ystävyys on elänyt aikansa ja tullut päämääräänsä. On tärkeää, että ystävyyttä voi kuitenkin ”muistella lämmöllä”.
Toisaalta ystävyys voi säilyä muutoksissa myös ennallaan: ”Elämäntilanteet voivat olla tosi erilaisia ja muuttuvia, mutta vanhat ystävät pysyvät läheisinä.” On ystäviä, joiden väliin ei tule mikään, ja ystävyys vain vahvistuu elämän pyörteissä. On ystäviä, jotka näkevät vain kerran vuodessa. On ystäviä, joista toisella on aviopuoliso ja lapsia, ja toinen on sinkku.
Tilaa erilaisille ajatuksille ja valinnoille
Joskus mietin, pitääkö ystävyyttä hoitaa. Pohdin, tuleeko ystäviä nähdä tietyin väliajoin, jotta he säilyvät rinnallani. Ystäväni lohduttaa, että ”vanhat ystävät pysyvät aina mielessä ja läheisinä, vaikkei heitä kovin usein näkisikään”. Tämä tuntuu minusta lohdulliselta ja turvalliselta ajatukselta. Ehkä tähän liittyy se, kun vanhat ystävät tapaavat toisensa pitkän tauon jälkeen ja jatkavat keskustelua siitä, mihin viimeksi jäivät.
Olennaisena osana ystävyyteen ja sen hoitamiseen liittyy toisen kunnioittaminen: ”antaa tilaa toisen erilaisille ajatuksille, arvoille ja valinnoille”. On tärkeää tehdä yhdessä asioita, keskustella ja pitää lupauksista kiinni. Ystävyystaitoja opetellaan läpi elämän.
Rakennuksissa ja kodeissa puuhastelee erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä ja paljon monenlaisia ystäviä: on koko ikänsä toisensa tunteneita ja ystäviä, jotka tapasivat toisensa vasta eilen. Kodeissa on varmasti myös ihmisiä, jotka kaipaavat kipeästi ystäviä tai edes yhden luotettavan ystävän.
Rinnalla kulkemista, tukemista ja myötäelämistä
Kaupungin viileys ei houkuttele, ja minäkin kaipaan betonimöhkäleen sisään, kotiini. Keskustelen ystävieni kanssa ja kyselen WhatsAppin välityksellä heidän mielipiteitään ja kokemuksiaan ystävyydestä.
Erityisenä esiin nousee kommentti, jossa ystävyyden sanotaan olevan ”rinnalla kulkemista”. Sanat saavat pysähtymään ja pohtimaan monenlaista. Sehän tarkoittaa, että ystävä pysyy vierellä ja on läsnä, vaikka elämä kuljettelisi eri suuntiin tai riepottelisi miten tahansa. Ajattelen kommenttiin sisältyvän myös sen, että ystävät tekevät yhdessä uskonmatkaa.
Joku sanoo ystävyyden olevan ”toisen tukemista ja myötäelämistä eri elämäntilanteissa” ja sitä, että ”uskaltaa myös itse olla heikko ja pyytää apua”. Ystävä on lähellä jokaisessa elämäsi käänteessä. Se mikä tuntuu turvalliselta ja rauhoittavalta.
Puhumme siitä, millaista aito ystävyys on: ”Kestävä ja aito ystävyys vaatii, että molemmat tarvitsevat toisiaan yhtä paljon”. Ystäväni lisää vielä, että ystäviä voivat olla ketkä tahansa, mutta siihen tarvitaan jokin tekijä, joka yhdistää heitä.
Ystävyys on tasa-arvoista, molemminpuolista ja luottamuksellista. Ystävyydessä on tärkeää, että molemmat haluavat olla toistensa kanssa. On olemassa erilaista ystävyyttä, kuten lapsuuskavereiden, mutta myös ystävyyttä koulukavereiden tai nettiystävien välillä.
”Yhtäkkiä huomaa olevansa jonkun ystävä”
Uudelle paikkakunnalle muuttaminen esimerkiksi opiskeluiden tai töiden vuoksi on kokemus, joka usein muuttaa ihmissuhteita. Edessä voi olla tilanne, ettei tunne paikkakunnalta ketään.
Uudenlainen elämäntilanne tarjoaa runsain määrin mahdollisuuksia, joiden avulla voi ystävystyä. Mielessä voi kuitenkin pyöriä monenlaisia ajatuksia: kelpaanko kenellekään, kuka minuun haluaa tutustua, unohtavatko kaikki vanhat ystäväni minut.
Uusia ystäviä voi etsiä esimerkiksi harrastusten parista. Ystävystyminen ei kuitenkaan välttämättä ole helppoa. Ystäväni kertoo, että etenkin nuorella ja aikuisella siihen voi mennä vuosia: ”Lapsena saattoi ystävystyä uuden ihmisen kanssa hetkessä, mutta aikuisena se vie enemmän aikaa”. Joskus käy niin, että huomaa ystävystyneensä, vaikkei tunne toista läpikotaisin: ”Yhtäkkiä huomaa olevansa jonkun ystävä”.
Kaksi vanhempaa rouvaa kuljeskelee torin reunalla. He ostavat mansikoita ja juttelevat iloisesti. Lokit kirkuvat, ja rouvien hyväntuulisuus aivan säkenöi ympäristöön. Onkohan heidän ystävyytensä ollut aina yhtä iloista ja helppoa vai onkohan heillä joskus ollut tilanne, jolloin välit ovat hiipuneet? Rouvat jatkavat puistoon ja istuutuvat penkille puiden varjoon.
Erilaiset elämäntilanteet, kuten hyvän ystävän naimisiinmeno tai lapsen saaminen, saattavat vaikuttaa ystävyyteen. Elämäntilanteet erottavat joskus ystävät toisistaan tai saavat välit hiipumaan: ”Ystävyyssuhteet voivat muuttua eri elämäntilanteissa tosi paljonkin, mikä voi tuntua kipeältäkin”.
Joskus ystävyys loppuu kokonaan, mikä saattaa aiheuttaa jopa ahdistusta. Silloin ollaan tilanteessa, jossa molemmat ystävykset voivat oppia ja kokea uutta. Vanha ystävyys on elänyt aikansa ja tullut päämääräänsä. On tärkeää, että ystävyyttä voi kuitenkin ”muistella lämmöllä”.
Toisaalta ystävyys voi säilyä muutoksissa myös ennallaan: ”Elämäntilanteet voivat olla tosi erilaisia ja muuttuvia, mutta vanhat ystävät pysyvät läheisinä.” On ystäviä, joiden väliin ei tule mikään, ja ystävyys vain vahvistuu elämän pyörteissä. On ystäviä, jotka näkevät vain kerran vuodessa. On ystäviä, joista toisella on aviopuoliso ja lapsia, ja toinen on sinkku.
Tilaa erilaisille ajatuksille ja valinnoille
Joskus mietin, pitääkö ystävyyttä hoitaa. Pohdin, tuleeko ystäviä nähdä tietyin väliajoin, jotta he säilyvät rinnallani. Ystäväni lohduttaa, että ”vanhat ystävät pysyvät aina mielessä ja läheisinä, vaikkei heitä kovin usein näkisikään”. Tämä tuntuu minusta lohdulliselta ja turvalliselta ajatukselta. Ehkä tähän liittyy se, kun vanhat ystävät tapaavat toisensa pitkän tauon jälkeen ja jatkavat keskustelua siitä, mihin viimeksi jäivät.
Olennaisena osana ystävyyteen ja sen hoitamiseen liittyy toisen kunnioittaminen: ”antaa tilaa toisen erilaisille ajatuksille, arvoille ja valinnoille”. On tärkeää tehdä yhdessä asioita, keskustella ja pitää lupauksista kiinni. Ystävyystaitoja opetellaan läpi elämän.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuka on sinun paras ystäväsi? Miten läheisiä olette? Voitko uskoutua hänelle vapaasti?
Ystävän tunteita ei haluaisi loukata, vaan tuottaa hänelle iloa.
ole yhtään ystävää, vaan melkein aina olen yksin. Suviseurakentälläkin näin monia yksinäisiä ja ikävystyneitä vaeltelijoita, joita ei kukaan huomaa. Yksi sanoi, että on ikävää tulla Suviseuroihin ja olla siellä yksin kun kaikilla muilla näyttää olevan ystäviä ja kavereita. Ulkomaalaispalvelussa oli tänä vuonna "Find a friend" -palvelu, mutta sitä ei kai ollut ulotettu suomalaisiin. Yksi puhuja joskus juttelee minulle, ja mukavalta tuntuu kun joku joskus huomaa.
Täällä on kohtalotoverisi, ajattelin itse tuota, että kuka on paras ystäväni. Voisikohan paras ystävä olla Jumala ja lunnaat antanut Jeesus Kristus? Heistä voi sanoa, että heillä on ainakin rakkautta jokaista kohtaan, varsinkin jos itse pyrkii lähestymään heitä. Raamattu sanoo, että Jumala on rakkaus, eli hänen suurin ominaisuutensa on rakkaus. Ja että jos lähestymme Häntä, Hän lähestyy meitä ja ikään kuin ottaa kädestämme kiinni ja kävelee rinnallamme. Tietysti se edellyttää sitä, että tekee parhaansa karttaakseen sellaista, mistä hän ei pidä.
Jeesus osoitti rakkautensa ihmisiä kohtaan, mistä todisteena ovat evankeliumikertomukset, ne välittävät kuvan todella rakastavasta henkilöstä, joka silti on luja vanhurskauden puolesta.
Jeesusta voi ajatella siinäkin valossa, että eräällä tavalla hän vaelteli maan päällä yksin toisten joukossa. Hän oli täydellinen ja synnitön, erilainen muihin verrattuna, jotka olivat syntisiä ja epätäydellisiä ja joiden ajatukset ja teot eivät täyttäneet sitä mittaa, mitä Jeesuksen ajatukset ja teot olivat. Hän olikin Isän kanssa usein yhteydessä rukouksen kautta ja sai Häneltä voimaa joskus jopa enkelien auttaessa. Hän pyysi meitä hellittämättä rukoilemaan ja ilmaisemaan tunteemme ja ajatuksemme Jumalalle ja luottamaan Hänen huolenpitoonsa.
Toinen hyvä keino lähestyä Jumalaa ja saada voimaa on lukea Raamattua päivittäin. Siinä on voimaa kuin kaksiteräisessä miekassa tutkia oman sisimpänsä salaisuuksia.
Jeesus sanoi, että on onnellisempaa antaa kuin saada. Ja meilläkin voi avautua tilaisuuksia jollakin tavalla antaa toisille, kun pidämme silmämme auki. Pienikin avulias teko, vaikka oven avaaminen vanhukselle, voi ilahduttaa häntä ja se antaa meille onnellisuutta ja ehkä unohdamme omia murheitamme, kun tähyilemme tilaisuuksia antaa toisille. Kiittäminen on yksi antamisen muoto.
Joitakin ajatuksia, joita tuli mieleen ystävästä.
Tulee mieleen pienen seurakunnan ja suvun edustajana, että voiko olla niin että massoihin ja porukoihin hukkuu. Monissa suurissa perheissä varsinkin ne hiljaisimmat, ja lapsikatraan keskivälillä syntyneet kertovat kokeneensa yksinäisyyttä. Samoin suurissa kansojen vaelluksissa ja tapahtumissa jää helposti sivuun, jos en ole aloitteellinen ja aktiivinen kontaktien ottaja.
Pienessä seurakunnassa, yksilö huomataan, ja opitaan tuntemaan.