Anteeksi vaan, mutta miksi ihmeessä raskaudenkeskeytyksestä pitää nostaa kauhea show??! Abortti on jokaisen ihmisen oma päätös. Ajatellaan vaikka näin; SINÄ et hyväksy aborttia, se on Ok, älä sitten tee aborttia. Mutta herranjumala jos joku toinen haluaa tai jollain on nk. "pakkotilanne", älkää syyttäkö ja laskeko toisten itsetuntoa maan alle.
Itse olen vasta 17- vuotias, ja tein vajaa viikko sitten raskaudenkeskeytyksen imukaavinnalla. Olen totaalisen lapsirakas ihminen ja 2kk ajan mietin ja pyörittelin päässäni ajatusta lapsen pitämisestä. Se ei olisi yksinkertaisesti onnistunut elämäntilanteessani. Lukio- opinnot kesken, asun kotona, poikaytävä armeijassa.. jne. Lapsen elättäminen ja kasvattaminen olisi ollut liian vaikeaa. Koulutus ja haaveet hyvästä työpaikasta olisi kaikki ollut mahdottomia.
On totta että kaikki minunkaan ikäiset nuoret eivät osaa käyttää suojaa. Mutta se on ihmisten oma moka! Itse tulin raskaaksi vaikka suojaa oli käytetty.
Abortin jälkeen "ex-tulevan äidin" mielessä pyörii vaan ajatuksia siitä elämästä jonka on tappanut. Tai mulla ainakin. Rakastan pieniä lapsia ja mun suurin haave tulevaisuudessa on Ihana mies ja sulonen pieni lapsi. Siitä unelmasta mä en luovu!!
Pyydän vaan että koittakaa ihmiset ottaa järki käteen ennen kun alatte haukkumaan ja syyttelemään!
KIITOS!
Itse olen vasta 17- vuotias, ja tein vajaa viikko sitten raskaudenkeskeytyksen imukaavinnalla. Olen totaalisen lapsirakas ihminen ja 2kk ajan mietin ja pyörittelin päässäni ajatusta lapsen pitämisestä. Se ei olisi yksinkertaisesti onnistunut elämäntilanteessani. Lukio- opinnot kesken, asun kotona, poikaytävä armeijassa.. jne. Lapsen elättäminen ja kasvattaminen olisi ollut liian vaikeaa. Koulutus ja haaveet hyvästä työpaikasta olisi kaikki ollut mahdottomia.
On totta että kaikki minunkaan ikäiset nuoret eivät osaa käyttää suojaa. Mutta se on ihmisten oma moka! Itse tulin raskaaksi vaikka suojaa oli käytetty.
Abortin jälkeen "ex-tulevan äidin" mielessä pyörii vaan ajatuksia siitä elämästä jonka on tappanut. Tai mulla ainakin. Rakastan pieniä lapsia ja mun suurin haave tulevaisuudessa on Ihana mies ja sulonen pieni lapsi. Siitä unelmasta mä en luovu!!
Pyydän vaan että koittakaa ihmiset ottaa järki käteen ennen kun alatte haukkumaan ja syyttelemään!
KIITOS!
Vastaukset 21
Vanhimmat
OTTANU ENSIN JÄRJEN KÄTEEN! HALUSIT MUNAA JA SAIT MUNAA. Pidä sinä pikku.... vaan pääs kiinni.
Harrastatkohan kenties itse seksiä vain lastensaantitarkoituksessa? Luulisi sunkin tietävän, että seksi on suhteessa tärkeää, fyysisesti sekä myös henkisesti. Itse olen tämän ehkäisyn pettämisen kokenut tuplasti (ensin kondomi ja sitten jälkiehkäisy) eikä ratkaisu sen jälkeen ollut helppo. Naisella on oikeus valita synnyttämisen sijasta abortti! Tule kertomaan mielipiteitäsi sitten kun sulla on edes jotain järkevää ja asiallista sanottavaa. Ja voimia sulle, joka abortin jouduit tekemään.
siinä oikein sönkötät. Ite halus sänkyyn ja sai mitä halusi, unohti vaan yhden pikkuasian. Olis varmaan kannattanu hoitaa se ehkäisy asia ensin altapois, ennen kun alkaa tekee mieli seksiä.
abortti on jokaisen oma asia. itse en tekis aborttia, mutta en tuomitse muita siitä. jos joku ei vaan yksin kertaisesti pysty pitämään lastaan niin sit aborttí on ok. mä tiedän vain etten mä itse pystyisi siihen, mutta tiedän myös että mä en oo oikee ihminen tuomitsemaan niitä jotka valitsee abortin. säkään et oo oikee ihminen tuomitsemaan sitä, ei kukaan ole.
joskus abortti on vaan ainoa ratkasu. on tietty sellanen vaihtoehto että antaa lapsen pois, suomessakin kun on lapsettomia pareja jotka haluais lapsia mutta eivät vaan yksinkertaisesti voi saada omia. mutta se on varmasti vielä rankempaa kun joutuu luopumaan lapsesta joka on ollu 9 kuukautta osa sua ja jonka oot synnyttäny.
et ei sekään oo mikään helppo päätös. ja abortti on varmasti jokaiselle vaikee päätös. joten ole sinä vaan hiljaa niin kauan ku oikeesti on jotain järkevää sanottavaa.
ja voimia sulle joka teit abortin. se oli varmasti tosi vaikee päätös.
Teit todella järkevän päätöksen ja se on ennen kaikkea sinun oma-asiasi eikä kuullu muille. Tsemppiä elämääsi1
Hei 17-vuotias!
Olet minun mielestäni rohkea, järkevä ja oikeassa, kenelläkään ei ole oikeutta tuomita abortin tekijää! Jokaisella nuorella naisella ja sitä vanhemmallakin on ihan se oma fakta, miksi päätyy abortiin.
Tässä kohtaa on mielestäni syytä korostaa myös näiden abortoitujen lapsien isien vastuuta asiaan! Ei ole totta, että abortti on yksin naisen päätös. Se on ainoastaan veruke syytää vastuu pelkästään "äidille" ja sen myötä myös omantunnontuskat! Eihän äiti ole yksin raskaaksi tullut, siinä on ollut kumppani mukana, ja siksi vastuu on yhteinen tässäkin. Nainen kuin on vain se, kenen täytyy tässä asiassa loppuratkaisu tehdä, lapsi kun hänen vatsassaan kasvaa. Jos on isäehdokkaana henkilö, joka on keskellä teini-ikää/ei tunne eikä halua vastuuta eikä perhettä, niin MITEN HEMMETISSÄ tullaan sitten naista syyttämään abortin tehtyään?? Hän on pelastanut itsensä, lapsensa sekä myös mahdollisesti vähentänyt yhteiskunnan avustuksia päätöksellään..
Lapsi ei saa koskaan olla alkujaan pelkästään äidin vastuulla, jos ei muuta ole sovittu. Ja vaikea uskoa että nämä pojanklopitkaan hormoonihuumassaan osaavat katsoa pidemmälle kuin vain "saamistaan". Jos joku siis haluaa tuomita abortin tekijät, mielestäni pitäisi samallalailla tuomita myös nämä siittiönsä naiseen astuttaneet miehenalut!
Ja uskokaa tai älkää vastustajat, se (abortti)EI ole naiselle niin helppoa kuin te kuvittelette kun leimaatte meitä lapsentappajiksi! Monia kaivaa syyllisyys, mä esim. joka vuosi mietin, että nyt se ois sen ja sen ikäinen, oiskohan se tyttö vai poika, minkänäköinen se olisi ym. ym. Abortista jää ikuinen muisto. Muisto lapsesta jota ei synnyttänyt! Ja sydämmessä kulkee muisto hautaan asti - onneksi syyllisyys unohtuu vuosien mukana, mutta lapsi kulkee ajatuksissa aina vaan.Se on yksi minun lapsista, vaikkei koskaan saanutkaan syntyä. Nyt en laske mukaan sellaisia, jotka pitävät aborttia ehkäisykeinona - semmoisiakin kun kuulemma on - semmoisen tuomitsen, se on mielestäni tulella ja myös elämällä leikkimistä!
Mutta itse abortin tekijöihin.. Lapsi on saanut alkunsa useimmiten "vahingosta" eli silloin ei jompikumpi tai kumpikaan tulevista vanhemmista koe olevansa valmiita vanhemmuuteen. Yksi keino tietysti olisi, että synnyttää lapsen ja antaa sen pois.
Monille on kuitenkin pelkkä tieto siittä, että omat vanhemmat saavat tietää, niin suuri pelko, etteivät uskalla edes kertoa siittä kelleen. Kuvitelkaa vaan jonkun 17-vuotiaan stressi raskaudesta, ja siihen vielä lisäksi huoli koulunkäynnin mahdollisuudesta jatkossa, huoli ja pelko tulevaisuudesta, miten läheiset ja muut siihen suhtautuvat. yleensä ei kovinkaan myönteisesti -päinvastoin hyvinkin tuomitsevasti! Siinä nostaa jo hattua sille teinille, joka pysyy jotenkikaan kasassa tuon pressin ajan ja jälkeenkinpäin!
Siis: jos koulu on kesken eikä ammattia eikä työkokemusta ole(niinkuin ei useimmilla 17-vuotiailla),on todella heikoilla tässä yhteiskunnassa. Tokihan saa asumistukea, lapsilisää, mahdollista elatusapua ym. yhteiskunnan puolelta, mutta kenelle tämmöinen yhteiskunnan almuilla eläminen tuottaa edes tyydyttävän elämän?
Mielestäni teit 17-v. rohkean, mutta myös oikean ratkaisun TÄLLÄ hetkellä! Sinulla on tulevaisuus edessäsi. Joskus vuosien kuluttua kun olet päässyt sisään ns. aikuisten elämään, työhön, omaan kotiin ym. silloin on aika lapsille! Ja omasta kokemuksesta voin sanoa, että ne teinirakkaudet VOIVAT hiipua vuosien myötä, vaikka ei sitä siinä uskoisikaan! Parempi siis senkin vuoksi, että olet/te sanotaan ainakin 5 vuotta vanhempia. Miettikää sitten uudelleen, mieluiten sinuna odottaisin ainakin n. 10 vuotta eteenpäin!Ollaksesi varma itsestäsi, miehestäsi, ja ammatti hankittuna.
Nyt olet vielä nuori "teiniaikuinen"! Tee sitä mitä sinun "kuuluu" tehdä: käy koulua, tapaile poikaystävääs, ehkä löydät jopa uuden?; hanki ammatti, asunto ja nauti pari vuotta ihan itseksesi/itseksenne, ja sitten alkakaa miettimään vauvaa perheeseenne.
Ymmärrän ajatuksesi ja tunteesi että olet "tappanut" lapsen. Mä tein abortin ollessani 21-v, silloiset olosuhteet samanlaiset kuin sullakin: olin koulussa, asuimme vanhemieni luona, poikaystävä työttömänä jne. jne. Tunsin SUURIA omantunnontuskia yli vuoden tapahtuman jälkeenkin, esim. en pystynyt ajaan ohi sairaalan, missä abortti tehtiin, kun laskettu aika oli lähellä, luulin oikeasti tulevani hulluksi. Luulin synnyttömän lapseni kiroavan minut, ja kaikkea muuta "hullua". Ne oli vaan niitä mun omia mörköjä, omaa syyllisyydentunnetta! Onneksi aika auttaa kaikkeen, nyt mulla on 1 lapsi kohta 10 vuotias, joka on mun silmäterä! Ja rakastan häntä yli kaiken muun tässä maailmassa!
Kyllä "Cisu" säkin selviät! Jos haluat kirjoittaa, niin ilmoita niin annan e-mail osoitteeni.
Hei 17-vuotias!
Olet minun mielestäni rohkea, järkevä ja oikeassa, kenelläkään ei ole oikeutta tuomita abortin tekijää! Jokaisella nuorella naisella ja sitä vanhemmallakin on ihan se oma fakta, miksi päätyy abortiin.
Tässä kohtaa on mielestäni syytä korostaa myös näiden abortoitujen lapsien isien vastuuta asiaan! Ei ole totta, että abortti on yksin naisen päätös. Se on ainoastaan veruke syytää vastuu pelkästään "äidille" ja sen myötä myös omantunnontuskat! Eihän äiti ole yksin raskaaksi tullut, siinä on ollut kumppani mukana, ja siksi vastuu on yhteinen tässäkin. Nainen kuin on vain se, kenen täytyy tässä asiassa loppuratkaisu tehdä, lapsi kun hänen vatsassaan kasvaa. Jos on isäehdokkaana henkilö, joka on keskellä teini-ikää/ei tunne eikä halua vastuuta eikä perhettä, niin MITEN HEMMETISSÄ tullaan sitten naista syyttämään abortin tehtyään?? Hän on pelastanut itsensä, lapsensa sekä myös mahdollisesti vähentänyt yhteiskunnan avustuksia päätöksellään..
Lapsi ei saa koskaan olla alkujaan pelkästään äidin vastuulla, jos ei muuta ole sovittu. Ja vaikea uskoa että nämä pojanklopitkaan hormoonihuumassaan osaavat katsoa pidemmälle kuin vain "saamistaan". Jos joku siis haluaa tuomita abortin tekijät, mielestäni pitäisi samallalailla tuomita myös nämä siittiönsä naiseen astuttaneet miehenalut!
Ja uskokaa tai älkää vastustajat, se (abortti)EI ole naiselle niin helppoa kuin te kuvittelette kun leimaatte meitä lapsentappajiksi! Monia kaivaa syyllisyys, mä esim. joka vuosi mietin, että nyt se ois sen ja sen ikäinen, oiskohan se tyttö vai poika, minkänäköinen se olisi ym. ym. Abortista jää ikuinen muisto. Muisto lapsesta jota ei synnyttänyt! Ja sydämmessä kulkee muisto hautaan asti - onneksi syyllisyys unohtuu vuosien mukana, mutta lapsi kulkee ajatuksissa aina vaan.Se on yksi minun lapsista, vaikkei koskaan saanutkaan syntyä. Nyt en laske mukaan sellaisia, jotka pitävät aborttia ehkäisykeinona - semmoisiakin kun kuulemma on - semmoisen tuomitsen, se on mielestäni tulella ja myös elämällä leikkimistä!
Mutta itse abortin tekijöihin.. Lapsi on saanut alkunsa useimmiten "vahingosta" eli silloin ei jompikumpi tai kumpikaan tulevista vanhemmista koe olevansa valmiita vanhemmuuteen. Yksi keino tietysti olisi, että synnyttää lapsen ja antaa sen pois.
Monille on kuitenkin pelkkä tieto siittä, että omat vanhemmat saavat tietää, niin suuri pelko, etteivät uskalla edes kertoa siittä kelleen. Kuvitelkaa vaan jonkun 17-vuotiaan stressi raskaudesta, ja siihen vielä lisäksi huoli koulunkäynnin mahdollisuudesta jatkossa, huoli ja pelko tulevaisuudesta, miten läheiset ja muut siihen suhtautuvat. yleensä ei kovinkaan myönteisesti -päinvastoin hyvinkin tuomitsevasti! Siinä nostaa jo hattua sille teinille, joka pysyy jotenkikaan kasassa tuon pressin ajan ja jälkeenkinpäin!
Siis: jos koulu on kesken eikä ammattia eikä työkokemusta ole(niinkuin ei useimmilla 17-vuotiailla),on todella heikoilla tässä yhteiskunnassa. Tokihan saa asumistukea, lapsilisää, mahdollista elatusapua ym. yhteiskunnan puolelta, mutta kenelle tämmöinen yhteiskunnan almuilla eläminen tuottaa edes tyydyttävän elämän?
Mielestäni teit 17-v. rohkean, mutta myös oikean ratkaisun TÄLLÄ hetkellä! Sinulla on tulevaisuus edessäsi. Joskus vuosien kuluttua kun olet päässyt sisään ns. aikuisten elämään, työhön, omaan kotiin ym. silloin on aika lapsille! Ja omasta kokemuksesta voin sanoa, että ne teinirakkaudet VOIVAT hiipua vuosien myötä, vaikka ei sitä siinä uskoisikaan! Parempi siis senkin vuoksi, että olet/te sanotaan ainakin 5 vuotta vanhempia. Miettikää sitten uudelleen, mieluiten sinuna odottaisin ainakin n. 10 vuotta eteenpäin!Ollaksesi varma itsestäsi, miehestäsi, ja ammatti hankittuna.
Nyt olet vielä nuori "teiniaikuinen"! Tee sitä mitä sinun "kuuluu" tehdä: käy koulua, tapaile poikaystävääs, ehkä löydät jopa uuden?; hanki ammatti, asunto ja nauti pari vuotta ihan itseksesi/itseksenne, ja sitten alkakaa miettimään vauvaa perheeseenne.
Ymmärrän ajatuksesi ja tunteesi että olet "tappanut" lapsen. Mä tein abortin ollessani 21-v, silloiset olosuhteet samanlaiset kuin sullakin: olin koulussa, asuimme vanhemieni luona, poikaystävä työttömänä jne. jne. Tunsin SUURIA omantunnontuskia yli vuoden tapahtuman jälkeenkin, esim. en pystynyt ajaan ohi sairaalan, missä abortti tehtiin, kun laskettu aika oli lähellä, luulin oikeasti tulevani hulluksi. Luulin synnyttömän lapseni kiroavan minut, ja kaikkea muuta "hullua". Ne oli vaan niitä mun omia mörköjä, omaa syyllisyydentunnetta! Onneksi aika auttaa kaikkeen, nyt mulla on 1 lapsi kohta 10 vuotias, joka on mun silmäterä! Ja rakastan häntä yli kaiken muun tässä maailmassa!
Kyllä "Cisu" säkin selviät! Jos haluat kirjoittaa, niin ilmoita niin annan e-mail osoitteeni.
aikaisempaa viestiäni... Mun kohdalla ehkäisyä OLI käytetty, enkä todellakaan harrasta seksiä lastensaantitarkoituksessa! Mielestäni en myöskään missään kohtaa maininnut abortin tekemisen olevan helppo ratkaisu, sitä se ei todellakaan ollut minunkaan kohdallani.
Poikaystävän mielipidettä asiasta tuli kysyttyä erittäin monia kertoja. Kummatkin oli samaa mieltä asiasta. Kummankin elämäntilanne on kaikin puolin huono lapsen saamiseen.
En halua millään tapaa sanoa että abortti ois "hyvä" asia, ehkäisystä huolen pitäminen on ykkösenä. Vahinkoja voi kuitenkin sattua, enkä ole ainoa ihminen maailmassa, joka on tullut raskaaksi ehkäisystä huolimatta.
Halusin tänne kirjoittaa vaan sen takia kun luin miten ihmiset haukkuu ja syyttää muita ihmisiä jotka on abortin tehneitä. Olen täysin varma että kaikki ns. "haukkuja- ihmiset" eivät ole koskaan tehneet aborttia eivätkä käyneet läpi asiaa sekä henkisesti että fyysisesti. Vai onko?!
Etkö muka aikaisemmin tiennyt, että jos sen pistää sinne, niin voi tulla raskaaksi. Kyllä se seksi kivaa on, mutta ei ihmishengellä leikkiminen ole oikein. Jos et pysty kantamaan tekojesi seurauksia niin sinulla ei ole mitään oikeutta harrastaa seksiä.
Suosittelen että sterilisoit itsesi mahdollisimman pian, ettei viattomien tarvitse kuolla sinun oikkujesi takia.
Toisaalta täytyy myöntää että jos äitisi olisi tehnyt abortin maailma olisi parempi paikka.
no oh hoh... ja tolla lapsellisella kommentillas todistit, että sua ei ota kukaan täällä tosissaan. vähänkö naurettavaa :)
aivan oikein kirjoitettu.
Et tainnut itse tietää, että Suomen laki antaa oikeuden harrastaa seksiä silläkin kustannuksella, että syntymättömän lapsen alkio/sikiö joudutaan abortoimaan. Älä siis mussuta omista oikeuksistasi, kun täällä Suomessa noudatetaan Suomen lakia eikä sinun nettinatinoitasi.
Mielenkiintoista, kun puhut ihmishengellä leikkimisestä. Voisin yhtä hyvin sanoa, että synnyttäminen on ihmishengellä tai ainakin ihmisen hyvinvoinnilla leikkimistä. Jos tuleva äiti ei esimerkiksi lasta tahdo ja/tai äiti on narkomaani/alkoholisti/itsekin lapsi ja/tai lapsi on vakavasti sairas, on synnyttäminen - toisin kuin abortti - viattoman lapsen onnellisuudella leikkimistä. Lasten pahoinvointi on lisääntynyt viime vuosina. Jos todennäköisyys on esimerkiksi 25 % että lapsi tulisi voimaan pahoin, niin eikös synnyttäminen silloin olisi ainakin ihmisterveydellä leikkimistä?
En tiedä, millaista oma elämäsi on, mutta moni, joka totisesti kärsii, haluaisi mieluummin olla kuollut.
Elämänlaatu menee niin minun kuin monen muunkin mielestä elämän eli soluhengityksen edelle.
En hyväksy aborttia sosiaalisin perustein. En vaikka abortin jo tehneet sitä miten puolustelisivat.
Itse tulin raskaaksi 17- vuotiaana, lapsen syntyessä olin 18- vuotias. Ehdin kirjoittamaan itseni ylioppilaaksi (arvosanalla M), luin AMK tutkinnon, lapsi oli vuoden kun aloitin opiskelut. Sain toisen lapsen suunnitellusti kesken opintojen, ollessani 20- vuotias. Valmistuin 3,5 vuotta opinsojen aloittamisen jälkeen, eli juuri kuten oli suunniteltukin. Iso osa samaan aikaan alottaneista lapsettomista venyttivät valmistumista 2-6 kk eteen päin. 23- vuotiaana sain kolmannen lapsen, muutimme omaan ok- taloon.
Tällä hetkellä ole kolmekymppinen, vakituisessa työpaikassa, yliopisto- opinnoista haaveilen.
Minulla ei ole ns. tukiverkkoa, ei vanhempia, ei sisaruksia, miehen vanhemmat ovat alkoholisteja.
Mikä tuossa sinun tilanteessasi oli sellaista, ettet millään voinut lasta pitää? Omaa elämääni ajatellen minun on ratkaisusi perusteita hiukan vaikea ymmärtää.
Miksi sitten en aborttia tehnyt? Minulle JOKAINEN ihminen on arvokas, jokainen elämä on säilyttämisen arvoinen, jokaisella on jokin tarkoitus. Eikä elämäni ole mennyt pilalle, rikkaampaa se kyllä on kuin monen lapsettoman.
Hieno homma sulle että on onnistunut, mutta kun kaikki eivät pidä niitä lapsia siunauksena... Ei ole mitään syytä siis myöskään pilata elämäänsä niiden takia, vai? Täytyisikö mielestäsi siis kaikkien valita samanlainen, itsestäsi varmasti upea, elämä? Et voi olla tosissasi...
KAIKKI ihmiset haluavat kokea elämässään enempi, johon kuuluu myös tietty nuoruus... Äitinä sitä on vaikea pitää ja kieltämättä hiukan alle nelikymppiset "uusnuoret" ovat säälittäviä, aikuisten lastensa porukoihin tuppautuvia, häpeä omille lapsilleen. Edessä sinullakin, mutta se oli sinun valintasi. Luojan kiitos se ei ole kaikkien liian nuorina raskaaksi tulleiden valinta, sillä nuoruus kuuluu elää silloin kun on vielä sen ikäinenkin. En tietenkään tarkoita teiniyttä, vaan varhaista aikuisuutta, jolloin ihmiset perustavat parisuhdettaan (joka on toimivan perheen perusta) ja nauttivat suhteestaan, harjoittelevat yhteisen talouden pyörittämistä ja suunnittelevat/ unelmoivat yhteisestä tulevaisuudestaan. Se aika on oleellinen osa sitä toimivaa parisuhdetta, jonka kivijalalle on hyvä perhe perustaa. Tietty pysyyhän se varmasti kasassa kun siinä on heti kersoja, joiden takia ei viititä erota. Kuitenkaan normaaliin kehittymiseen aikuiseksi yhteiskunnassamme ei kuulu olla vanhempi ennenkuin on itsekään aikuinen ja ennenkuin parisuhde on myös päivitetty aikuisten yhteiseksi toimivaksi huusholliksi.
Ei pidä antaa liian ruusuista kuvaa, millaista voi olla opiskella lapsien kanssa. Täytyy myös muistaa, että vaikka opiskelupaikka säilyisikin lapsenteon ajan, monet menettävät työpaikkansa pysyvästi. Et voi tosissasi olla täällä rohkaisemassa ihmisiä jotka eivät ole kypsiä lapseen, pitämään lastaan, sen perusteella että itselläsi on elämäsi mennyt noin? Niin jonkinlaista kypsymistä aikuisuuteen tarvittaisiin... Se jäi sinulta väliin, sinusta tulikin äiti, sitä kautta lapsista maailman valo ja ikävä kyllä, kyky ajatella aikuismaisesti jäi myös kehittymättä (ettei oikeasti voi olla noin vain helppoa pitää nuorena lasta ja opiskella, ilmeisesti olla varakkaasti naimisissa, vai töitäkinkö olet jo jossain välissä tehnyt kun on ok-talokin... Ja vielä julkisesti sitä suositella.). Sinulla on ollut hyvä onni, kaikilla ei varmasti ole. Älä oikeasti väitä, että lapsi ei vaikeuta elämää ja siitä ei ole muuta kuin iloa! Et kai halua, että joku nuori haluaa kokeilla kirjoituksesi rohkaisemana, pikaisen vauvakuumeen saattelemana ja tulisi pettymään pahasti, ei se käykään ihan niin... Mikä voisikaan olla silloin lapsen kohtalo?
Ymmärsinkö oikein että todella suosittelisit 17-vuotiaat pitämään lapsensa? Olisihan se varmasti sinusta hienoa olla isoäiti 34-vuotiaana? Sillä kaipa suosittelet myös kohtaloa omille lapsillesikin, kun näin muillekin?
Haluaisin todella tietää mikä hänen elämäntilanteessansa oli niin mahdotonta, ettei lasta voinut pitää.
Vahinko on vahinko, juu. Mutta ei se teiniäitiys nyt kuitenkaan ole maailman loppu, elämää katsos löytyy lapsen syntymän jälkeenkin. Eikä lapsi välttämättä pilaa koko tulevaisuutta.
Olen siis teiniäitiyteni elänyt jo, ja olen suunnilleen tuossa sinun esittämässäsi "mummuiässä". Lapseni ovat siis kohtuullisen isoja jo. Jos tyttäreni tulisi kertomaan että hän on raskaana, en pitäisi sitä maailman loppuna. En painostaisi häntä aborttiin, en myöskään pakottaisi häntä lasta pitämään. Toivoisin vaan että olisin onnistunut siirtämään häneen omat elämän arvoni, ja hän päätyisi lapsen pitämään. Mutta en tosiaankaan häntä pakottaisi tai painostaisi. Hänenhän sen ratkaisun kanssa pitää elää. Joten siinä mielessä en koskaan tuomitse abortin tehneitä. Mutta tekstissäni siis esitin ap:lle kysymyksen, MIKSI hän näki abortin ainoana vaihtoehtona, mikä hänen tilanteessaan on niin toisin, kuin minulla oli aikanaan. Eikä elämän iole mennyt pilalle.
Veikkaisinpa, että olin 15- vuotiaana ehtinyt kokemaan enemmän kuin monet (sinä mukaan lukien) koko elämänsä aikana. Ja kaikki ei ole ollut pelkästään positiivista. Joten 17- vuotiaana en enää halunnut kokea mitään nuoruuteen liittyvää. Tullessani raskaaksi, olin seurustellut mieheni kanssa muutaman vuoden, olemme muuten edelleen yhdessä. Ihan vapaaehtoisesti. Ja mitä omaa tuttavapiiriäni katselen, eivät lapset tosiaankaan ole mikään syy olla yhdessä, jos muuten ei sujuisi. Ei myöskään parisuhteelle ole mitään takeita olemassa, kyllä meidänkin liitto voi tietysti joskus hajota, ihan kuten kenen muunkin tahansa. Voisi hajota siltikin, vaikkemme olisi yhtään lasta koskaan hankkineet. Ja vaikka parisuhdetta oltaisiin testattu kuinka moneen kertaan, asuttu yhdessä vuosia ennen lapsen syntymää, voi se suhde siltikin hajota.
En tosiaankaan halua antaa ruusuista kuvaa lapsen kanssa opiskelusta, tai elämisestä. Mutta haluan vain osoittaa ja muistuttaa, rettä lapsen saaminen ei ole maailman loppu. Elämää on lapsen syntymisen jälkeenkin. Oma asenteeni elämään on se, että vaikeuden on tehty voitettaviksi. Ei elämän kuulu olla helppoa, sitä voi taistella ja siltikin selvitä hengissä.
Jos luit kunnolla tuon ensimmäisen kirjoitukseni, huomasit kyllä että minulta puuttuu tukiverkko (eli rikkaat vanhemmat, oikeastaan vanhemmat kokonaan) ja miehen vanhemmat ovat alkoholisteja joita ei juurikaan lapset tai lapsen lapset kiinnosta. Ei ole siis rikasta miestä. Talo on siitä hyvästä, että jäin orvoksi 2- vuotiaana, ja orvon eläkkeestä säästettiin minulle kasiraha tuohon asuntoon. Loput on velkaa.
Mutta halusin siis (korostetaan nyt vielä) osoittaa, että vastoin kaikkia kuvitelmia, ei lapsen saamiseen elämä lopu. Sitä voi nähdä, kokea, opiskella ja onnistua lapsesta huolimatta. Sinähän tätä et voi ymmärtää, kun et ole kokeillut....
onpa tyhmä verrata omaa elämäntilannettaan toisen elämäntilanteeseen. Mitä sinä alkuperäisen elämästä tiedät? Ei kaikilla ole rahallisesti mahdollista opiskella ja hoitaa lasta. sinulla oli, mutta kaikilla ei!
kaikkia suomalaisia, myös opiskelijoita ja lapsiperheitä, samoilla tuilla ja varoilla, jos rahansa käyttää oikein, ne kyllä riittävät, sitten työikäisenä ja kykyisenähän ne maksetaan veroine yhteiskunnalle takaisin. Eli kyllä kaikilla on varaa lapsenpitoon ja opiskeluun.
monet abortin vastustajat pitävät aborttia murhana. tottakai murhan saa tuomita. väärä elämäntilanne tai taloudelliset syyt eivät ole mikään hyväksyttävä peruste murhaan. Murha ei todellakaan ole jokaisen oma päätös.
Parempi syntyä ei haluttuna kun vaihtoehtona on ettei saa syntyä ollenkaan. Kaikki abortin kannattajat ovat kuitenkin itse saaneet syntyä.
Oletko sinä koskaan syönyt kananmunia, murhaaja?
Tottakai murhan saa tuomita.
Kukaan ei tee aborttia niin itsekkäästä syystä kuin syö kananmunia. Himo vetää munakasta lärviin tai saada lihapiirakkaan makeaa täytettä ei ole mikään hyväksyttävä peruste murhaan.
Parempi syödä vähemmän maukkaita kasviksia, kun vaihtoehtona on viattoman luontokappaleen MURHAAMINEN!!! Kaikki abortin vastustajat ovat kuitenkin itse saaneet syntyä.