Ma kerron viela paasyyn miksi keskustelu ei ole mua auttanu koko elamani aikana.
Ma odottaisin etta aina jos ma kerron jotain mihin sisaltyy jotain epaeettista, niin siihen reagoitaisiin verbaalisesti niin etta se epaeettinen asia on ilmanmuuta väärin, mutta yleensa ei reagoida mitenkaan ja se aiheuttaa mulle pelon etta ma alan sillatavalla vahitellen kadottaa eettisen tajuni. Siksi keskusteleminen on aiheuttanut minulle lahinna vain kauhua.
Ma haluan sailyttaa eettisen tajuni siita mika on oikein ja väärin selkeana ja selkeampana.
Mun mielesta se on kaikkein oleellisinta elamassa, joten ma en koe mitaan apua keskusteluista missa nuo seikat vain hamartyvat.
Mun mielesta keskusteluapu jossa pysytellaan taysin neutraalina ei ole neutraalia vaan aiheuttaa luonnottoman asenteen epaeettisiin asioihin.
Ma odottaisin etta aina jos ma kerron jotain mihin sisaltyy jotain epaeettista, niin siihen reagoitaisiin verbaalisesti niin etta se epaeettinen asia on ilmanmuuta väärin, mutta yleensa ei reagoida mitenkaan ja se aiheuttaa mulle pelon etta ma alan sillatavalla vahitellen kadottaa eettisen tajuni. Siksi keskusteleminen on aiheuttanut minulle lahinna vain kauhua.
Ma haluan sailyttaa eettisen tajuni siita mika on oikein ja väärin selkeana ja selkeampana.
Mun mielesta se on kaikkein oleellisinta elamassa, joten ma en koe mitaan apua keskusteluista missa nuo seikat vain hamartyvat.
Mun mielesta keskusteluapu jossa pysytellaan taysin neutraalina ei ole neutraalia vaan aiheuttaa luonnottoman asenteen epaeettisiin asioihin.
Vastaukset 477
Vanhimmat
Ma haluan mun psykologiani perustuvan ennenkaikkea eettiseen ajatteluun ja mikaan muunlainen psykologia ei mua kiinnosta.
Varmaan näissäkään kommenteissa mitä sinulle on täällä tullut ei ole sitten ollenkaan tullut riittävästi sitä oikeudentajuasi/eettistä ajatteluasi tukevaa kirjoittelua. Pahoittelut siitä että en minäkään ole speciaalisti ymmärtänyt että tarvitsisit juuri sellaista.
Mielestäni kuitenkin sinulle on useastikin korostettu, minäkin jossain vaiheessa, että sinun olisi viisainta pyrkiä heistä eroon... Jotenkin kokonaisvaltaisesti tullut ajateltua sinun koko stooriasia, mitä olet täällä kertonut. Myöskin tuohon sovellettu yleistä tietämystä narsismista/psykopatiasta.
Jollain tavoin, jos erikseen ottaisi joka asiaan kantaa sanomalla oikein-väärin, niin vaikka sen noin ajatteleekin ilman muuta, niin käytännössä se tarkoittaisi, että osallistuisi siihen samaan narsistien uhrina olemiseen, kun siitä uhrina olemisesta on ilmeisesti jokaisella omaa kokemusta jossa jokainen minuuttikin on liikaa.
En ihan nyt tiedä osuinko asian ytimeen, vai tarkoititko ehkä jotain muuta.
Olen kuitenkin ainakin minun mielestäni profiloitunut palstalla selkeästi narsistin/narsistien/psykopaatin uhriksi, vaikka asemasi heidän uhrinaan onkin muu kuin suurimmalla osalla muite kirjoittajia. Se aseman erilaisuus ei vaikuta kuitenkaan siihen, etteikö meillä olisi tämä yhteinen nimittäjä täällä kirjoitellessamme. Tämä on käynyt hyvin selväksi.
Täällä nyt ei vain satu kirjoittelemaan sellaisia jotka jatkavat narsistien parissa, vaan kaikki ovat lähteneet/aikovat lähteä tai ovat epätietoisia siitä, onko heidän läheisensä narsisti tai ei.
Olet varmaan (tavallaan ikävä kyllä) oikeassa siinä, että sellaisia ihmisiä ei ehkä löydy ainakaan helposti, jotka ovat päättäneet narsistinsa pitää... Kun sellaiset ihmiset ovat varmaan niiden narsistiensa kanssa... Eivät etsi apua... Ja minkä verran etsivät, niin sitten luovuttavat avun hankinnan. Ja he ovat myös ehkä niin täystyöllistettyjä narsistiensa kanssa ja uupuneitakin, että eivät jouda tukemaan muita...
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/abuse3.html
"VIISI ÄLÄ KOSKAAN TEE NÄIN - kuinka välttää narsistin viha
Älä koskaan ole eri mieltä narsistin kanssa äläkä vastusta häntä;
Älä koskaan tarjoa hänelle läheisyyttä;
Ihaile kaikkea mikä on hänelle tärkeää (esimerkiksi: hänen ammatillisia saavutuksiaan tai hyvää ulkonäköään, tai hänen menestystään naisten keskuudessa ja niin edelleen);
Älä koskaan muistuta häntä toisenlaisesta elämästä, ja jos teet niin, liitä se jotenkin hänen suureellisuutensa kokemiseen;
Älä anna yhtään ainutta kommenttia joka voisi suoraan tai epäsuorasti kyseenalaistaa hänen minäkuvansa, kaikkivoimaisuutensa, harkintakykynsä, kaikkitietävyytensä, taitonsa, kykynsä, ammatillisen menestyksensä tai hänen kaikkialla läsnäolevuutensa. "
***Tämä Vakninin kohta on tavallaan ikävä kyllä aivan suoraan omistettu narsistien kumppaneille, mutta nämä lauseet sopivat mielestäni heidän muillekin uhreilleen.
Kohta on siis -Väärinkäyttäjän kanssa selviäminen-
Tuollaiseen ei vain taida olla vapaaehtoisia lähtijöitä loppupeleissä useinkaan. Minun narsisti-psykopaatillani on myös perheensä, mutta totuus on, että heidän syvimmistä tunnoistaan ei voi päästä perille niinkään pinnallisella tuntemuksella kuin mitä minulla heihin ehti tulla. Kas kun mihinkään mitä narsisti itse kertoo ei voi luottaa kun se lienee sitä maalailua.
Tavallaan minäkin joudun nyt jatkamaan narsisti-psykopaattini kanssa elämistä, mutta suhteemme on niin etäinen ja kykenen välttämään häntä todella paljon. Asuntooni ei hänellä ole mitään asiaa, ja se onkin ratkaisevan tärkeää ja minulle tietenkin aivan kaiken a ja o tässä asiassa. Se mitä joudun hyväksymään on, että asumme samalla seudulla, näemme silloin tällöin ulkona ja joudun myös antamaan hänelle tuota positiivista palautetta siitä, että ymmärtää pysyä poissa, joka ahdistelu tuntuu olevan hänelle itselleen jonkilainen peikko hänessä itsessään...
"Olen kuitenkin ainakin minun mielestäni profiloitunut palstalla selkeästi narsistin/narsistien/psykopaatin uhriks"
Korjaus:
OLET kuitenkin ainakin...
Kannattiko sinänsä nyt tuo korjaus?
Ehkä tuossa kohtaa, kun tuollaisen kappaleen lukemista hiukan haittaa tuon tyyppinen virhe. Korjaus toisaalta noin pitkän kommentin perässä tulee hiukan jälkijunassa, joten hyöty ehkä vähän niin ja näin.
Minua on kuitenkin joku älykkö syyttänyt kirjoitusvirheestä aiemmin, joka sama älykkö oli sitä mieltä, että moinen virhe oli samaa tasoa kuin kiroilu, josta syytin toista kirjoittajaa... joten...
Varmaan saa korjata tai ei kirjoitusvirheitään niinkuin haluaa,,,
Tai ei varmaan vakavaa jos tulisi ylimääräinenkin korjaus...
En ehtiny vielä lukea koko viestiasi.
Haluan tarkentaa: Kritiikkini ei ole teille palstalaisille taalla.
Ei minulla ole mitään valittamista teista, eika mulla jää mitaan hampaankoloon :)
Ma puran taalla ajatuksia mita en ole saanut sanoa muissa tilanteissa joissa olen kokenut itseni hiljennetyksi ja niita on aika paljon. Mutta enhan ma taalla ole hiljennetty. Ei mulla ole teista mitaan valittamista enka arvostele etiikkaanne.
Enka myöskaan suinkaan arvostele kaikkien ihmisten etiikkaa kenen kanssa olen keskustellut.
Puran taalla yhtena kasana niiden keskustelujen aiheuttamia tuntemuksia joissa minut on hiljennetty ja siina voi olla yks asia yhdesta keskustelusta toinen toisesta, eli nama ei ole jostain tietysta henkilösta. Vaan kokoelma niista asenteista jotka on jaany vaivaamaan.
Enka ma niistakaan aio mitaan pitaa hampaankolossa, vaan puran ne tassa näin.
Se etta haluan poistua taalta niin syy on se etta ma haluan kokonaan taidemaailmaan ja siina mielessa pois tasta psykologisempien merkitysten maailmasta.
En siksi etta olisitte olleet huonoa seuraa. Jos mua ei nay, niin kiitan seurastanne, arvostan sita.
En ihan välttis ajatellutkaan, että arvostelu oli tälle palstalle... Tännehän voi kirjoittaa eikä todellakaan tule hiljennetyksi... vaikka niitäkin yrittäjiä palstahistoriaan mahtuu...
Ihan itse koen vain tuon jutun noin kun kirjoitin. Ehkä se käy itsearvioksi itselleni, jota sitäkin voi täällä tehdä.
Terve vain, jos siirryt kokoaikaiseksi taiteilijaksi ja menestystä :D
(Itsellänikin taideharrastus johon tulen uppoutumaan työvuosien jälkeen syvemmin)
Sitä odotellessa :)
Lisaan viela etten ole mitenkaan erityisesti paattanyt jatkaa narsistieni kanssa.
Lahettelin kuitenkin taas Jumalan siunausta vaikkemme koskaan voikaan kohdata.
Eli nyt talla hetkella tunne on tama etta eroan en edes toivo ikina kohtaavani heita mutta lahetan silti Jumalan siunausta.
Kiitos itsellesi myös.
Minulle tämä palsta on ollut hyvä apu. Tänne saa purkaa ikäviäkin tuntemuksia, ja vaikka välillä ehkä on suututtanutkin, niin kaikki se vain tuntuu syventävän asioiden ymmärrystä lopulta.
Arvostan myös tämän palstan kirjoittajia omalla erityisellä tavalla.
Mukavaa harrastusta elakepaiville.
Taa taide on ainoaa mulle sopivaa terapiaa.
Mutta ma en kannata ihan semmosta taideterapiaa miten ihmiset sita usein ymmartaa, etta silla purettaisiin kaikkea henkista paskaa. Nayttaiskö sellaset taideteokset mielta ylentavilta sitten seinalla ? Tai etta olisko se fiksua etta ma kanavoisin ja kuvittaisin kaiken maailman paskan jonnekin kankaalle ?
Mun elamasta ainakin tulis sillatavoin kurjempaa. Henkilökohtaisesti tykkaan esteettisesti kauniista taiteesta.
Olispa kivaa olla narsistien uhrien taideterapeutti, mutta ma en oo riittavan hyvakuntoinen ja monipuolisesti lahjakas ja kyvykas yai itsekaan selvinnyt etta pystyisin siihen...
Mun mielesta taideterapia sopis narsistien uhreille siina mielessa, etta narsistit juuri erityisesti tukkii ihmisen yhteyden itseensa ja ilmaisun ja tekee elamaa sieluttomaksi ja sisallyksettömaksi.
Niin se olis semmoinen vastakohta ikaankuin.
Muuten kateusketjuun viitaten. Mun mielesta ei ole kateutta, jos nakee maailmassa jotain hyvaa mista tykkaa ja matkii. Ei kai kukaan maailman hyvaa omista ?
Mita valia jos jossain talossa vaikka kaikki olis vaikka ostanut samanlaisen paidan jos se on heidan mielesta hieno ?
Mun mielesta se on kateellinen joka ei esim. henkisesta hyvastaan jakaisi tai panttaa jotain hyödyllista tietoa.
Tietenkaan kuitenkaan esim. taideteoksia ei sovi kopioida.
Mulle tulee terapioista helposti semmonen tunne, etta mun sieluani kaytetaan jonkun bisnekseen, niin ei ne sitte edista mun hyvinvointia.
Loppupaatelma:
Ma mieluummin teen taidetta ja puhun yksinpuhelua...
Jotenkin kummasti mun puheenvuorot dialogeissa tuppaa olemaan niin huonolaatuisia verrattuna mun monologeihin. Valilla siks etta tosiaan mulle laitetaan sanat suuhun,
Mutta joo. Jos nettia ei olis olemassa esim. tammöset ihmiset ku mina ei kylla juurikaan kuuluisi tai tiedettaisi olevan olemassakaan.
Jonain päivänä, kun vielä vahvistut, pystyt sanomaan ja näyttämään oman kantasi keskusteluissa, toivon näin.
Olen itse yllätykseksenikin huomannut, miten olen vanhemmiten vahvistunut ja kantani varsinkin itseäni koskeviin asioihin on vahvistuneet. Pystyn asiani ja kantani myös esittämään. Jos toinen ikäänkuin puhuu ylitseni ja ohitseni minusta, niin tietynlainen hymy, joka antaa ymmärtää että olet eksyksissä, otan puheenvuoron seuraavaksi... Tai vain keskeyttäminen, ainakin ehtii sanoa ei, ei noin... toinen voi sinnikkäästi jatkaa mutta se hänen puheensa ei siirry vaan kuulostaa väärältä tai vain siltä että puhuu jostain muusta.
Sitten, yksi tärkeä seikka. Kaikki puhe ei ole välttis edes korjaamisen arvoista... Ystävät usein huomaavat erheensä jostakin muustakin kuin suorasta korjaamisesta... joillakin näyttää olevan jopa itsekritiikkiä vaikka sitä en olisi odottanutkaan. Positiivinen yllätys (harvinainen). Tällainen vain sattunut parinkin ihmisen kanssa viimepäivinä. Nämä eivät kuitenkaan ilmeisesti narsisteja.
Huomatkaa, että sanoin "ilmeisesti" ole narsisteja. Kuinka syvään narsismin kohtaaminen siellä missä sitä vähiten odoitti on jättänyt jälkensä. Lähimpiä ystäviäänkin tukailee narsismitutkan avulla...
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Vaknin.html
"Narsisti hakeutuu (usein alitajuisesti) läheisriippuvien ihmisten luokse ja lopulta kykenee muuttamaan heidän elämänsä helvetiksi tavalla, joka jättää ikuiset jäljet. "
Vaikka en pidäkään itseäni läheisriippuvana, niin joitakin piirteitä siitäkin minusta löytyy.
Jollain lailla kuitenkin elämäni muuttui aikoinaan helvetiksi, josta kyllä ainakin pysyvä muisto jäi. Pääasia kuitenkin lienee, että tuon ymmärtää itse, ettei ole niinkään tiedostamattomissa, jolloin olisikin aika paksu ongelma jäänyt ja levittäisin edelleen pahaa oloa...
Mikäli nyt tulee joskus joku paha olo levitettyä, niin luult. se ei sitten johdu vamaan narsistista, vaan ihan omasta itsestä.
Tuossa olet kyllä oikeassa, hyvää kannattaakin matkia, kun viittasit tuohon kateusjuttuun. Aivan samoin voisin sanoa, että mitä väliä, jos sillä perheellä on valkoiset matot kaikissa huoneissa, eihän tuollaisesta kannata kadehtia. Niitähän joutuu käyttämään pesulassakin tämän tästä, että pysyvät valkoisina. Vai siitäkö se kateus sitten syntyykin, että tajuaa, että ei niiden valkoisena pitäminen ole halpaa puuhaa, siihen ei mikään puhelinmyyjän mattoarvonta riitä.
Mun kautta on voinu levita mun narsistien tunnelmia.
Tai ainakin mua on esim. syytelty seikoista tai ominaisuuksista jotka ei muhun varsinaisesti liity mutta mun narsisteihin liittynee.
Itseasiassa sita kautta aloin herata vanhempieni ominaisuuksille kun mulle sanottiin aivan taysin mahdottomia ja absurdeja juttuja minusta itsestani, aloin tehda tutkimusta mista ihmeesta tassa maailmankaikkeudessa voi johtua etta mulle ihmiset
sanoo semmosia mun kannalta ajateltuna ihan puusta temmattuja juttuja.
Sit huomasin etta ma olen mun aidille mita jonkun muun vaitetaan olevan mulle, eika mulla ole ollut mitaan tietoa kummastakaan. Olen ollut ihan omissa maailmoissani ja miettiny ja kokenu jotain aivan muuta kun ne mun aidin jutut tai niiden muiden.
Ja nythan tilanne onkin se ettei nailla kellaan ole mitaan yhteista mun kanssa,
Mulla ei ole ollut mitaan sisaista yhteytta kehenkaan niissa kuvioissa vaikka olen ollut yksi nappula ulkoisesti niissa kuvioissa. Kuunnellu vaan ihmetellen ku ihmiset puhuu "minusta" toisilleen jne. Sitte mua on vahan naurettu ku ma vaan ihmettelen silmat pyöreena.
Tuossakin on järkeä, sillä se on vaan niin, että jokainen ihminen jättää jälkensä, halusi tai ei halunnut. Siksi onkin varsin tärkeää, että kykenee asiaa sen verran laajasti ajattelemaan, että ainakin osa tuosta toisen ihmisen kuormasta on siksi tullut mukaan, kun on sen antanut tulla. Elämän kokemukset opettavat meitä asettamaan niitä rajoja, omia reviirejä siitä, kuinka iholle toisen ihmisen päästää. Sikäli siis kahdessa kommunikoivassa ihmisessä on molemmissa se vastaanotin ja ne omat signaalit toiselle, joiden tulkinta voi joskus mennä täysin pieleenkin, mutta onneksi osaamme puhua, ilmehtiä eleillä, jotka tukevat viestien perille menoaja riski väärinymmärtämiseen pienenee.
"Tietenkaan kuitenkaan esim. taideteoksia ei sovi kopioida. "
Pikku vinkki. Mukaelmia kannattaa tehdä hyvinä ja mielenkiintoisina pitämistään teoksista. Niistä oppii todella paljon ja noin mieluisaan suuntaan kehittynyttä tekniikkaa voi hyödyntää kun tulee niitä omia ideoita.
Milla perusteella ihmiset valitsee sen keta kadehtivat ?
Maailmassahan on miljardeja kadehdittavia jos sille linjalle lahtee.
Mita jarkea vahtia jotain satunnaisia ihmisia mita heilla on ?
Ei mua kiinnosta.
Viittaat suoraan rahaan mattoesimerkissäsi. Ihan vain tiedoksi, että minä en suhtaudu noin valkoismuotiin. Valkoismuoti on hyvin ohimenevä kausi sisustuksessa kuten muutkin värikaudet... Ajattelen että valkoismuodin haltijalla usein paljon aikaa sen kodin putsplankkaamiseen tai sitten vaikeuksia tulossa... Sisustuksen harharetki...
Paljo aika taas kodin putsplankkaamiseen käytettynä ei herätä mitään positiivisia mielikuvia, vaan aika on pois jostain jalommasta toiminnasta suoraan. Ehkä se putsplankkaaja ei edes pysty jalompaan toimintaan.
Anteeksi kaikki valkoismuotikodin haltijat. Toivottavasti en saa vihamiehiä tällä... aaapuaaaa!!!
Ehkä tämä ei koske juuri sinua, vaan sinun juttusi on joku muu. Tämä vain yksi esimerkkiajatelma.
M ulle joku auttaja neuvoi katselemaan jonkun muun taidetta, ma vahan loukkaannuin.
Monet tekee taidetta siihen tyyliin ja ma arvostan sita taidetta yhta paljon kuin omaani, MUTTA mun vahvuus on taa tietty uniikkius, kun just en ole teknisesti jne mitaan huippitaiteilijoita eika musta tulekaan. Mutta ma saan oman paikkani silla, etta kellaan muulla ei ole just samanlaista ku mulla kun ei kellaan muulla voi olla just samoja kokemuksia. Jokuhan voi luulla mun ottaneen ne ideat ulkopuoleltani, mutta tarvittaessa mulla on kertoa hyvin pitka monologi lahes jokaisesta taideteoksestani miten se liittyy just mun elamaan ja on saanut syntyjuurensa sielta ja on siina mielessa autenttinen. Ja ma visualisoin useimmat kuvat puhtaasti omilla aivoillani ilman mitaan konkretiassa olevaa kohdetta.
Mutta kylla ma saan inspiraatioita esim. teksteista, siis mun aivot kuvittaa tekstia.
Ma jo 6-vuotiaana tuohduin kun toinen pikkutyttö antoi mulle ohjeita taiteen teossa. Koin sen taysin sopimattomaksi kaytökseksi. Sama kavi kerran parikymppisena. Olin aivan ihmeissani kuinka joku saattoi neuvoa mua mun taideteoksessa ja viela väärin,
En nyt tarkoita sinua, kun kirjoitit tuon. Ihan kiva kun kirjoitit, niin sain tilaisuuden ilmaista tan kokemukseni.
Mulle on taysin yhdentekevaa minka varisia ihmisten kodit on.
En osaa edes samaistua keskusteluun aiheesta. :)
Jos mun pitaa olla makutuomarina, kannustan jokaista toteuttamaan omaa makuaan ja se on siina...
Minkähän tähden "auttaja" sinua neuvoi? Minun kommenttini oli vinkki vain jos kolahtaa...
Minä yhdellä kurssilla kerran missä noita mukaelmia tehtiin. Se olikin ihan uutta minulle. Ei ensin kiehtonut, mutta sain loppujen lopuksi siitä lisää ajatusta itselleni kuitenkin. Myöskin sanotaan, että suuret taiteilijat ovat ensin kopioineet muita ja sitten löytyy se oma suunta. En koe menettäneeni mitään, koska eihän noita ole ollut pakko tehdä, vaan se on vapaaehtoista.
Minulla halu kehittyä ihan oikeasti. Minulle taas paradoksaalisesti kerran eräs "auttaja" sanoi, kun sanoin että en ole korkaa tasoa harrastuksessani, että eihän minun pidäkään itseäni huippuihin verrata... No, tavallaan ehkä ei tietenkään, mutta mikä estää vertailua tekemästä. Noin ainakin pääsee siihen rakkaaseen harrastukseensa liittyvistä harhakuvista, jos on kuvitellut joitain osaavansa... Eikä tuo ole minun kiinnostustani taiteeseen vähentänyt vaan lisännyt, koska olen ymmärtänyt kuinka paljon minulla on mahdollista tehdä tuolla saralla ilman että yläraja tulisi vastaan... :)
Mulle tarkeinta taiteessani on autenttisuuden tunne.
Mutta sehan taiteessa onkin niin uskomattoman ihanaa ihanaa ettei kenenkaan tarvitse ajatella samalla tavalla edes siita taiteentekoprosessista tai mistaan.
Itse en vertaile tasoani mihinkaan. Haluan vain ja ainoastaan olla autenttinen, tasolla ei ole niin merkitysta. Ja minusta tuli taiteilija talla ajattelulla. Ja voi tulla vaikka kuinka monella muunlaisella ajattelulla.
Ei mulla ole siina edes varsinaisesti osaamista tai ei osaamista. Ma teen sita vain tunne-inspiraatioista.
Mutta tuo etta älä vertaile itseasi korkeatasoiseen,
eikö se ole hieman holhoavan vahattelevaa
Niinkuin ettei olisi mitaan mahiksia sinne ?
Ma opin kaikkea parhaiten siten, etta mut laitetaan suinpain korkeatasoisten joukkoon räpiköimaan. Tuossa oppimistavassa en yleensa saa ymmarrysta, mutta tosiasiallisesti opin parhaiten ja nopeiten niin...
Ja kylla ma sanon esim selkeasti korkeatasoisemmille taiteiljoille, etta olen aloittelija enka heidan tasoaa tietenkaan.
Mutta sen ma voin sanoa etta mitaan taiteilijaa minust ei olisi koskaan tullut jos olisin lupaa tai hyvaksyntaa tai tunnustusta jaany odottamaan. Se nimenomaan loppui kaikki kun taiteeni taso alkoi kehittya.
Oleellisinta oli olla henkisesti riittavan vahva ilmaistakseen ilman erityista lupaa tai hyvaksyntaa tai tunnustusta muilta.
Ja sehan on just narsistien uhreille tarkeaa muutenkin, koska sita tunnustusta ei esim. narsistivahemmilta tule, eika hyvaksyntaa tai lupaa elaa tai mitaan...
Sen luvan odottaminen pitaa lopettaa...
Mita ma siina "avussa" eniten ihmettelen on seuraava:
Jos ma yllattaen olen halvaantunut syysta johon en ole voinut vaikuttaa ja joka on tullut ulkopuoleltani niin, etta normaalien elintoimintojen lisaksi mun luominen ja ilmaisu on erittain vakavasti ja merkittavassa maarin rajoittunut ja laheiset suhtautuvat tilanteeseen valinpitamattömasti tunteettomuutensa vuoksi ja ma alan etsia tukea ymparistösta, niin mita mulle tarjotaan on keskusteluja jollaisia en ole koskaan ennen halvaustakaan tarvinnut koko elamassani ja joissa halutaan menna mun sisaiseen maailmaan ja alkaa muokata sita vahemman autenttiseksi ihankuin halvaantuminen johtuisi autenttisuudesta .
Ma en nae siina yhtaan mitaan jarkea. Sehan vaan huonontaa mun taiteentekoakin viela halvaustakin enemman ja sita kautta mun hyvinvointia ja vahan kaikkea muutakin viela entisestaan.
Ja taiteilija on mun ammatti ja mulla ei ole ikina ollut 50 vuoteen muuta ammattia,
Ja jos mua joku haluaa "auttaa", niin kylla sitte pitaa auttaa terveeksi taiteilijaksi eika yrittaa minua miksikaan muuksi muuttaa. Ei mua mitenkaan auta mun muuttaminen epaaidoksi varsinkaan kun sitahan just narsistit ihmisille tekee,
Nyt ei pitaisi olla mitaan enempaa mulla hampaankolossa.
Kiitos.
En voi edelleenkään muuta kuin ihmetellä mistä ihmeestä sinä noita muokkaajia oikein olet löytänyt kun minä en kuuna päivänä ole sellaisiin törmännyt.
Onkohan tuo muokkaus nyt joku aivan uusi viimeaikainen oppisuunta ja menetelmä jota käytetään. Tuostahan pitäisi jo tehä oma aloitus: Persoonan muokkaaminen uudenlaiseksi nykymenetelmin...
"Milla perusteella ihmiset valitsee sen keta kadehtivat ?"
Voisiko olla että on joku sen verran läheinen jonka tuntevat ja ovat ehkä ajatelleet vähän alemmalle tasolle tämän tulevaisuuden, ja tämä ottaakin ja pärjää jossain lajissa paremmin, niin sitten herää se kateus kun huomataan että hei se menee ohi tuossa lajissa...
Tietty nöyryys on ihmiselle kyllä hyväksi, mutta yllättävän hyvin jotkut lukevat sellaistakin moodia, jossa esim. minä liian nöyryyden suorastaan nöyryyttämänä olen josku kehunut jotain puolta itsestäni... Niin melkein vieraat ihmiset ovat saattaneet ymmärtää sen tarpeen kehua jotain itsessä... Mutta tuota nyt harvemmin on tultu tehtyä.
Aivan hiljakkoin olin oikein onnellinen, kun minusta tuntui eräänä iltana, että minulla on ihana elämä... ihan oikeen kokonaan. Että olen saavuttanut joitain uskomattomalta tuntuvia asioita.
Hulluimmalta on tuntunut joskus kadehtija, joka on itse siinä minulta kadehtimassaan asiassa huimasti edellä, ammattilainen kun oli. Ihan en ymmärtänyt vitsiä. Oliko se ehkä siinä, että teen työkseni muuta ja voin harrastaa sitä mitä hän taas teki työkseen... Kun ehkä se leipä ei lopulta niin leveä siinä lajissa kuitenkaan... Toivottavasti se ei jäänyt hänelle päälle. Vai oliko se lopulta noin, ehkä se oli jotain muuta, mutta sitten en ihan keksinyt mitä se muu voisi olla.
Minä en ymmarrä kateutta. Olen nuoresta asti toivonut vain kaikkien olentojen kehitystä mutta koen etta minun kehitystä on vain estelty kaikin keinoin.
En ymmarrä koska mun mielestä henkinen kehitys on elämän tarkoitus eika mun mielestä ole koskaan järkevää sitä pidätellä kenenkään kohdalla.
Jotenkin se liittynee mm. mun aidon persoonan "filosofiseen" tyyliin. Auttajat muuttuu usein tosi töykeiksi kun alkaa puhumaan yhtäänkään filosofisesti, tai heille tulee kiire lopettaa keskustelu. Kelpaa vaan jos mä sössötän jotenkin mulle ihan epäluonnollisesti,
Siis kuten olen kertonut aiemmin mulle sanotaan esim. että mun olis hyvä lukea kevyempää kirjallisuutta,
Mutta kun mulla ei ole minkäänlaista halua minkäänlaiseksi pinnallisemmaksi persoonallisuudeksi.
Muistin juuri etta itseasiassa mun psykopaatti itse lahjoitteli mulle filosofisia kirjoja nuoruudessani ja muistaakseni narsistinikin heitteli jotain että kiinnostaisko mua sitte opiskella estetiikkaa yliopistossa että katteles vähän kiinnostaisko sua estetiikka. Miksiköhän, kun ainakaan psykopaattiani ei vaikuta filosofia juurikaan kiinnostavan ?
Ja sitten mä aivovammauduin niin tämä meni aika monimutkaiseksi.
Aivovammainen älykäs ihminen menee ehkä useimmilla yli hilseen noin persoonallisuutena.
Että aivovammainen voi myös olla jossain asiassa älykkäämpi kuin aivovammaton.
Ei yksinkertaisesti uskota että sellaisia henkilöitä on olemassa,
"Mutta kun mulla ei ole minkäänlaista halua minkäänlaiseksi pinnallisemmaksi persoonallisuudeksi."
Jos sitten pysyt loppuelämäsi tuossa kiinnostussuunnassa.
Minulla erilaisia aikoja elämässäni. Olen lukenut monenlaista kirjallisuutta sekä monenlaisia kioskisarjoja, ihan salapoliisilehdistä niihin rakkauslehtiin (en muista miksi noita sanotaan). Minusta oli ihana ihan nuorena lukea niitä hömppä rakkauslehtikertomuksia samalla aurinkoa ottaen. Uskon että noistakin kioskilehdistä molemmat ovat antaneet oman osansa minun kehitykseeni ihmisenä, joista molemmista hyötyä nytkin parhaillaan. En mene lankaan niin helposti kuin jotkut muut, kun minulla on syvempää käsitystä sekä salapoliisijutuista että rakkausjutuista... :D
Taas olen selvittänyt yhden kiinnostavan miehen taustoja ja saanut selville monenmoista. Joku tässäkin miehessä herätti minun epäilykseni ja tutkintahaluni.
Eikö hiukan filosofinen ole kysymys siitäkin, missä meissä on syvällisyys, missä pinnallisuus. Onko syvällisyys sijoittunut pintakerroksiin ja onko pinnallisuus syvimmissä kerroksissa. Entä tarvitsemmeko myös pintamme? Onko pinta meille elintärkeä? Viimeisestäkin on paljon näyttöä syvyyssuunnassa ihmiskunnan historiaa tutkittaessa ja on ilmennyt että ihmisillä on aina ollut myös pintaa... joka ehkä nykyään ajatellaan syvällisyydeksi, koska se oli kauvan sitten eikä nyt.
Ja että mikä tapahtuu nyt onkin pintaa... Mutta onko kyse nykyisistä suurista tarpeista ja vaatimuksista, joka tulevaisuudessa ymmärretään syvällisyydeksi...
Eikö älyn määritelmässäkin ole joku kohta jossa otetaan huomioon käytännöllisyys...?
No siis jos on esim. halvaantunut, käytäntö ei toimi, mutta päänsisäinen teoreettinen ajattelu voi toimia hyvin.
Halvaantuneena vaikuttaakin tyhmälle, mutta sitä ei tavallaan ole jos on itse tietoinen aivovammastaan jne. Yleensä vain riittävän älykäs voi olla tietoinen omasta aivovamasta tai siis se edellyttää sen älyosan toimimista aivoissa, että se vamma ei ole siellä älytoiminnoissa, vaikka vaikuttaakin tyhmälle jos on esim. halvaantunut keho..
tai ei näe eikä kuule mitään jne,.
On totta että äkkiikseltään jos ei esim. tunne yhtään halvaantumisesta kärsivää voi jotain sellaista ajatella toisesta ihmisestä jos ei toinen reagoi odotetusti, ei vastaa jms jms. Mutta yksikin sairastava tuttava voi muuttaa tuota kuvaa todella paljon. Monet toiminnot voivat vaihdella päivästä toiseen. Kuulo voi myös olla hyvä ja myös ymmärrys...
Onhan se selvää, että käytännön askareet kärsivät jos toimintakyvyssä on ongelmia.
En oikein tiedä mitä tarkoitetaan pinnallisuudella kirjallisuudessa, kun monista ennen pinnallisina pidetyistä kirjallisuuksista löytyy tahdon voimalla paljonkin syvällistä jota voidaan käyttää ihan oppimateriaalina...
Minä ajattelen pinnallisella kirjallisuudella jotain sellaista mitä tehdään toistuvaan tahtiin rahan vuoksi. Jostain syystä pinnallisen tittelin minulta saavat suomalaiset nyky-tv sarjat, salkkareita en todellakaan edes vilkaise, melkein vihaan niitä.
Olen lukenut myös joitakin huonosti kirjoitettuja kirjoja, jotka eivät kirjoitustyylillään säväytä, vaan päinvastoin, on herännyt kysymys miksi kyseinen ihminen on kirjailijaksi alkanut. Aihe on kuitenkin ollut niin mielenkiintoinen ja tärkeä, että olen ehdottomasti halunnut kirjat lukea.
Niin en minäkään oikeastaan tiedä kun eivät ole minun termejäni vaan minulle on ehdotettu "kevyempää" kirjallisuutta. Itse koen esim. filosofian aika kevyeksi kirjallisuudeksi nimenomaan kun se tavallaan kohottaa olotilaa.
Sen olen nyt itsekin oppinut että pinnallisuus ja syvällisyys eivät oikeastaan liity siihen miten paljon siihen sisältyy esim. tietoa. Ehkä tuo pinnallinen oli minulta vähän huolimaton sana. Tarjoitin sillä vain sitä, ettei minua kiinnosta siirtyminen siihen "auttajien" ehdottamaan "kevyempään" kirjallisuuteen. Kun mun oloa nimenomaan keventää tää joidenkin "raskaaksi" kokema kirjallisuus. Tykkään lähinnä vain tietokirjallisuudesta jos laittaa sen kattamaan vähän kaikkea mistä voi opetella jotain. En lue romaaneja. En tarvii, mun pää tuottaa niitä mulle koko ajan vähän liikaakin.
Mun kokemuksen mukaan "apu" on suurelta osin aikamoinen valeen maailma. Ei sen ulkopuolella liiemmin kukaan ole mulle tässä ehdotellut valeessa elämistä myönteiseksi yllätyksekseni, (ei edes erikoisempi porukka netissä, eikä siinä mielessä edes mun narsistit kun suunnilleen myönsivät olevansa). Niin siinä mielessä voin todella paremmin ilman "apua". Kun mulla on paljon helpompi olo kun ei ole kauheesti kaikkea valetta ja itseeni liittymätöntä asiaa millä mun pitäs pääni täyttää,
Minusta joskus Dostojevski oli todella kevyttä ja hupaa luettavaa... :D
Tuotahan yleensä pidetään "raskaana" venäläisenä kirjailijana...
Mutta sitten viimevuosina en ole enää jaksanut tarttua Dostojevskiin, kun se on minusta tuntunutkin myös vähän raskaalta...
Se on minkälainen fiilis.
Olen joitakin filosofiateoksia lukenut, mutta en nykyään välttis viitsisi. Nyt pyrin ajattelemaan itse... Siksi toiseksi olen myös käytännöllinen, enkä koe tarvitsevani filosofisia teoksia täydentämään elämääni. Ennemmin sosiaalista kanssakäymistä tarvitsen jos jotain lisää tarvitsen.
Nytkin kun on taas se uusi ihastus ollut niin on todella hyvä että on seuraa jolla on jalat maassa. Noin itsekin pysyn raudanlujana enkä läde minnekään kummallisiin seikkailuhin etsimään ennennäkemätöntä tapahtumaa vaan nyt ymmärrän että suojelen itseni.
Tulipa soiteltua mun narsistille. Nyt ainakin tiedän mistä mun ongelmat tulee, nimittäin mulla oli erittäin hyvä päivä tähän puheluun asti. Tunsin vielä myötätuntoa koska narsistini vaikuttaa huonokuntoiselle. Kuitenkin hänen käytöksensä oli niin törkeää ja puheensa täyttä paskaa, että asia on niin etten voi näille asioille mitään todellakaan , on vaan yritettävä pitää etäisyyttä, sillä mun hermosto ei kestä sitä paskapuhetta.
Taitaa hälläkin olla aivovamma vaan erilainen kun mulla. Kun hyvällä älyllä varustettu ihminen puhuu täyttä paskaa, niin varmaankin on joku aivovamma hälläkin jossain kohtaa.
sitä tunnevammaa se on, tarkotus on hällä vaan kaataa paskaa mun niskaan. törkee.
Sorry.
Mieti: mikä lintu haluaisit nyt olla?
Mutta psykopaattini on kyllä aika tiedostavaa tyyppiä.
Puhui äskön asiallisesti. Sanoin että ongelmia on tullut siitä kun he (vanhempani) ovat keskivertoa tunteettomampia ihmisiä ja minä olen keskivertoa tunteellisempi. Mun psykopaatti vastasi ihan ystävällisesti ja miltei samassa hengessä mun kanssa: "Kyllä, tästä syystä on tullut ongelmia". Mä olen pettynyt "auttajiin", koska mä en ymmärrä miksi heitä oli jotenkin niinkuin mua vastaan melkeen kun mä selitin että tässä on se ongelma kun mä oon erityisherkkä ja mun vanhemmat semmosia narsistin tyyppisiä. Auttajat tulee usein varsin nyreäksi minulle tästä asiasta jos mainitsenkaan . Mä en ymmärrä miksi. Olen yrittänyt kyselläkin syytä, että mitä vikaa tässä esittämässäni asiassa on, enkä ole mielestäni saanut mitään selkeää selitystä. Ehkä he ei tykkää tämmösestä perheestä, jossa yksi on erityisherkkä ja sitten pari narsistin tyyppistä ? Vai mikä siinä oikeen on että joskus mulle melkeen suututaan jos ystävällisesti kerron että minä ja mun perhe on tämmönen ? Joka tapauksessa siitä suuttumisesta ei ole ollut mitään hyötyä tai apua mulle tai mun perheelle.
Mun psykopaatti vaikuttaa jopa oppineen tietoisesti tarkkailemaan ketkä on tunteellisia ja ketka tunteettomia yksilöitä. Ja sano mulle jotain että mun pitäs oppia etten ma antaisa niinku esim. nyt narsistini törkeän käytöksen vaikuttaa mun tunteeseen sillätavoin voimakkaasti vaikka henkilö käyttäytyisikin niin..,
Tänään päivällä vielä mun psykopaatti säikytteli mua huutamalla...
Sain sanottua rauhallisesti että sillätavoin ei sovi huutaa. Ei sitten enempää huutanut.,.
Ei se mitään ole auttanut, että "auttajia" on suhtautunut muhun niinkuin mä puhuisin pahaa vanhemmistani tai perheestäni. En mä mitään pahaa ole puhunut. Enkä mä mikään vihainen hirveä anteeksiantamaton ole ollut. Mun narsistini haluaa tänään määrätä, että mä en saa syödä enempää marjoja, ne on kuulemma liiallisia ylellismukavuuksia mulle ....
Mä olen vaan analysoinut halvausoireita ja myöskin ihmisten erilaista tunnetasoa ja puhunut siitä analyysistani. Ei se perustu minkäänlaiseen vihaisuuteen.,
Tässäkin tapauksessa anteeksiantineuvoon vastaaminen toivotulla tavalla olis tarkoittanut vaan sitä, että mä en olis saanut tiedostaa mun ja vanhempieni luonne-eroja vaan mun olis vaan pitänyt jotenkin niinkuin sivuuttaa asia...
Hmm...pitäisi tuntea lintulajit paremmin.
Haaveilin joskus kirjasta jossa oli joku nappula linnunäänille, mutta jäi ostamatta,,,
Kun mä tässä ihmettelin psykopaatilleni että kuinka tässä näin onkaan käynyt että samassa perheessä näin päinvastaisia henkilöitä, niin hän oli vaan vähän niinkuin että noh joskus vaan käy näinkin.
Tää on vähän monimutkasta ku me psykopaatin kanssa tajutaan kyllä samoja asioita, mutta ei oikeastaan voida kestää toisiamme, Mä huomaan kun mun psykopaatti seuraa minussa mitään lempeätunteista juttua, niin hän alkaa aiiiivan kihistä...
Sellastakin kuitenkin sain tossa yks päivä hänen kanssaan jaettua, että mä ymmärrän että hänellä on menny elämä hukkaan pitkältä ajalta kuten multakin. Hän ei millään jaksais kiinnittää huomiota siihen pointtiin että multakin on mennyt. Kysyin uudestaan että tiedätkö että myös minulta on menny ? Hän sano ohimennen joo.
Vielä tämmönenkin keskusteltiin.
psykopaattini kertoi ettei narsistini piittaa siitä mitään jos kertoo narsistille narsistin loukanneen häntä pahoin, vaan vaikuttaa enemmänkin vain tyytytväiselle,
Sanoin, että niin te teette molemmat toisillenne näin. Ei psykopaatti sitäkään kieltänyt. Jatkoin:
"Mutta onko se ihme ettette reagoi siihen jos olette toinen toisanne loukanneet, koska ette kumpikaan piittaa siitä mitään vaikka kuinka olisitte minua loukanneet ? Mitä sinä siitä ajattelet ?"
Psykopaatti sanoi nopeasti haluten vaihtaa aihetta: "joo niin ei kun ei olla osattu".
Sanoin että kun tämä on sitä tunteettomuutta tai olisiko mukana tunneälyn puutetta tai jotain ?
Psykopaatti oli aika myöntyväinen ajatukseen...
Tuo tuttu lause myös minun äidiltäni jos josku arvostein jotain, tosin viiveellä.
Mutta sen sanon, että vaikka psykopaatti ei tavallinen ihmjnen ollenkaan. Niin tavallisessakin perheessä tuollaiset puheet ovat erittäin tulenarkoja ja vaikeita... Kun ei olla osattu niin ei...
Helposti kun puhuu siitä, että "te olette loukanneet minua ettekä ole siitä välittäneet" on myös taatusti tulkittavissa riidan haastamiseksi, siitäkin huolimatta, vaikka sanoisikin ettei tarkoita sillä mitään sellaista, että haluaa ainoastaan keskustella. Se ei muuta lauseen sisältöä.
Mitä tulee myöntyväisyyteen, niin minun äitini myönsi minulle kaikki ja koko virheellisyytensä ikään kuin kertaluontoisesti....
" Hän ei millään jaksais kiinnittää huomiota siihen pointtiin että multakin on mennyt. "
Edelleen, vaikka psykopaatti ei tavallinen ihminen ollenkaan, niin normaalille äidillekin tuollainen olisi vaikein pala elämässä. Ei jaksaisi kestää sellaista...
Minunkin äitini olisi varmaan antanut melkein mitä vaan jos olisi saanut osankin siitä kaikesta kivasta mitä minulla oli, ainkin johonkin aikaan.
Ei meillä tuossa ollut minkäänlaista riidanhaastamisen tunnelmaa. Poikkeuksellisen rauhallinen keskustelu muutenkin.
Siis vaikea pala se että itseltä on mennyt vai minulta ? Tuskin se hänelle mikään vaikea pala on että minulta on mennyt. Siksi vaihtaa nopeasti aihetta kun kiinnostaa vain se että itseltä on mennyt. Mutta kiva jos hyväksyy edes vähän minulta empatiaa siihen että häneltä on mennyt hukkaan, vaikka mä olisinkin siviseikka,
"Tänään päivällä vielä mun psykopaatti säikytteli mua huutamalla..."
Minun äidilläni oli tapana säikytellä minua ja isääni (hänen miestään). Minua hän säikytteli myöskin joillain kauheilla muillakin äänillä kun olin lapsi...
Tarkoittikohan hän samaa kuin että et saisi antaa narsistin provosoida itseäsi.
Mä en oikeen ymmärrä tämmösiä äitejä. Mun mielestä normaalille äidille suurimman onnen tuo se että lapsellaan on hyvää ja mieluummin paljon parempaakin kuin itsellä. Eikä tunteellista äitiä sureta vaikka hänellä olisi vain puoli prosenttia siitä hyvästä mitä lapsellaan...
Oikeastaan tunteellinen äiti haluaan itselleen hyvinvointia lähinnä siksi että voisi olla lapselleen olemassa kannustavana esimerkkinä ja tukena ja ettei olisi niin huonokuntoinen että lapsi tulisi surulliseksi.
Mun mielestä tuollainen on normaali äiti.
" Siksi vaihtaa nopeasti aihetta kun kiinnostaa vain se että itseltä on mennyt. "
Ok. Hassua että minulle ei tullut tuo mieleen. Ehkä keskityin omiin muisteloihini...
Normaalille olisi kova pala että sinulla on mennyt.
Minun äitini kehittyi jossain vanhuutensa vaiheessa tuolle tasolle... Että siis toivoi minulle kaikkea hyvää. Hänellä oli varmaan niin vaikeaa itsellään jossain vaiheessa ettei oikein hallinnut nopeaa muutosta kotonamme kun minä kasvoin ja hän vanheni ja muuta sellaista.
Meillä oli niin että minulla oli murrosikä kun äidilläni oli vaihdevuodet.
Olet joskus kertonut että olet oikeastaan heille ainoa josta he saavat sitä lähdettä, tai jotenkin niin käsitin. Minun äitini jäi jossain vaiheessa liiaksi kotiin ja ei ollut muuta kuin oma perhe, joka ei suuren suuri ollut.
Niin sinä "kuuntelit" minua vähän samaan tyyliin kuin ne "auttajat", joilla lienee tavanomainen äiti. :)
Meinasinkin jo kirjottaa tänne, että nyt lopetan kirjoittamisen ettei mulle vähän paremmin selvenneet asiat mene epäselviksi taas.
Mutta siinä lähteessä ja oikeesti kaivatussa tyttäressä on se ero, että oikeasti kaivatun tyttären seuraa kaivataan. Minusta ei olla kiinnostuneita tapaamaan tai mitään.
Siis ainoa narsistinen lähde on ihan eri asia kuin ainoa läheinen seura...
Minun psykopaatti on menossa kodin ulkopuolella huomattavasti enemmän kuin kukaan muu tässä perheympäristössä ja hän tapaa meistä kaikista eniten ihmisiä.
Ei kun minä lopetan äidistäni kirjoittamisen. Nyt vain käynyt niin että minukin pakkani mennyt hiukan uusiksi ja pohdin läheisteni narsismia, että oliko sitä ja jos niin minkälaista. Hyvin narsistinen äitini oli jossain vanhuutensa vaiheessa, erittäin vaikean narsistinen.
"Minusta ei olla kiinnostuneita tapaamaan tai mitään."
Tuo on hirveää. Onko tuo teillä ihan totaalista ollut aina?
Meillä oli ätini jossain vanhuutensa vaiheissa ja se oli monin tavoin kamalaa. Minä pelkäsin ihan maineenikin puolesta, sanottakoon yhtenä vaikeutena.
Oikean auttajan ei kuuluisi pohtia omia kokemuksiaan siinä vaiheessa kun sinä kerrot omistasi.
Niinhän me ihmiset yleensä tehdään että keskitytään lähinnä vain omiin muisteloihimme, minäkin. Tosin mä eroan siinä monista muista siinä mielessä, että mulla ei ole tapana sanoa ihmisille heidän omasta elämästään toisin kuin he itse asiansa selostavat. Se on yksi syy että puhun yleensä lähinnä itsestäni ja monologia. En halua sotkea toisten omaa tarinaa elämästään. Ja mua jatkuvasti hämmentää niissä auttajissa se, että he sotkee mun tarinaa. En semmosta tarvii kun en mäkään muiden tarinaa sotke omasta elämästään.
Niin onkin. Jokaisessa ihmisessä asuu kuitenkin pieni narsisti ja se ainoana läheisenä seurana olo on voinut tuntua kuppaamiselta sekin. Vaikka väärinhän se on niin ollut tuntea. En vain jotenkin nuorena käsittänyt asian laitaa... Kai sitä kuvitteli, että se äiti oli joku ikiliikkuja jolta ei virta lopu.
"mulla ei ole tapana sanoa ihmisille heidän omasta elämästään toisin kuin he itse asiansa selostavat."
No tuo kuulostaa kyllä kummalliselta, että joku noin toimii. Ei ole sitten auttaja ollenkaan.
Siksi en esimerkiksi haluaisi psykopaatillenikaan psykopaatin diagnoosia(ja eihän sellaisia tehdäkään), sillä toivon että hän saa itse kirjoittaa elämäntarinansa ja olla siinä se henkilö joka mielestään on, mutta mun elämäntarinassa hän on psykopaatti.
Noh mulle tehdään sitä koko ajan ja kun valitan siitä mua sanotaan negatiiviseksi ihmiseksi tai että koen niin kauhean negatiivisesti.
Noh yksinäni olen aika myönteinen ihminen. Itsekseni ihan iloisesti naurahtelen välillä jne. En mä tarvi semmosia auttajia missä musta tulee niin nyree,
Kun tosiaan mä haluan itse merkityksellistää oman elämäntarinani. Menin tosi huonoon kuntoon kun muut teki sen mun puolesta,
Mielenkiintoista on tämä seikka että kun lopettaa kaiken avun haun, sillon muut lopettavat sen mun puolesta merkityksellistämisen mikä oli suurimpia ongelmia.
Mutta kun mä en ole hakenut apua merkityksellistämiseen.
Edelleen olen jossain kummajaisten huoneessa kun mietin niitä sinun auttajiasi että mitä ne oikeasti ovat. Mutta ei se mitään. Minä voin olla kummajaisten huoneessa sen hetken kun mietin mitä ne sinun auttajasi ovat. Ei minun tarvitse sitä tietää.
Ensin ajattelin, että ne olivat jotain lähihoitajia, jotka kävivät sinua tukemassa arjessa, mutta kun tajusin, että et taida sellaisia ihan tarvita, niin luovuin ajatuksesta.
Nyt kuvittelen, että ne on jotain neurologian alan toimijoita ja jumppareita, jotka yllätät perheasioilla... Kun psykologejahan ne eivät ole, kun sellaista apua et halunnut. Samoin ne eivät samasta syystä ole mitään vapaaehtoisia auttajapalvelujen ihmisiä... ainkaan mitään puhelinkuuntelijoita auttavassa puhelimessa, kun nekin menevät vähän sinne psykologian puolelle, vaikkeivat ammattilaisia olekaan...
Valittamani "auttajat" eivät ole neurologian alalta olettaakseeni kukaan.
Kaikki neurologit joita olen elämässäni tavannut ovat ihan ok. En valita heistä mitään. Mutta koska en ole varakas minulla ei ole mahdollisuutta paljon käyttää sellaisia palveluita, joten olen turvautunut kehen sattuu "auttajiin", joille yleensä kaikki neurologinen menee yli hilseen.
Mutta auttajat saava nyt olla rauhassa.
Mä pyrin selviin kaikesta vaan taidetta tekemällä...
" joille yleensä kaikki neurologinen menee yli hilseen. "
Ilman muuta. Tuo kun on oma alansa kokonaan.
Niillä tuntuu menvän myös yli hilseen että narsisteja ja psykopaatteja on olemassa aikuisten oikeasti.
Aivan niin. Mun mielestä oikeeestaan psykopaatitkin kuuluu sinne neurologiaan.
Mä olen paljon perehtyny neurologiaan itsekseni, niin mua sitte turhauttaa niiden kanssa puhuminen jokka ei oo...
Montako neurologia-aiheista kirjaa kirjahyllystänne löytyy ?
Mulla näyttäs olevan äkkiseltään vilastuna reilut 40.
Kannattanee alottaa neurologian lukeminen vaikka neurologi Oliver Sacksin kirjoista. Ne ovat helppolukuisia ja viihdyttävästikin kirjoitettuja mutta paljon asiantuntemusta sisältäviä.
Mullahan alko neurologiakiinnostus paljon ennenkuin mä olisin voinut ikinä aavistaakaan että mä tulen itse halvaantumaan jne.
Mä lähden sittenkin palstalta mä luulen. On ollut vaikea aamu. Mun on kenties helpompi säilyttää ajatuksen kirkkaus ja autenttisuus kun mä en keskustele.
Keskusteluavusta ei siinä mielessä kokonaisuudessaan ole ollut minulle juurikaan mitään apua, koska se on vain sotkenut monologiani, joka on mielestäni selkeämpi ja loogisempi kokonaisuudessaan kuin ne keskystelut kokonaisuudessaan.
Ja siitä on vain syntynyt lisävaivaa kun on sitten syntynyt tarve oikoa niitä keskustelujen monologiin aiheuttamia mutkia tällaisella nettipalstalla. Tämä kirjoittaminen täällä on ollut ihan hyvä. Mutta oikeastaan kaikenkaikkiaan keskustelujen lopputulos on suunnilleen plus miinus nolla, joten johtopäätelmäni on ettei niitä kenties kannata käydä enempää. Siis että toisilla keskusteluilla korjataan toisten keskustelujen vahinkoja. Mutta kenties yhtä hyvin pärjää kun ei käy kumpiakaan, mutta jää vähän enemmän aikaa ja rahaa ruokaan,
Mutta mä keksin juuri uuden teorian mistä mun "sosiaaliset" vaikeudet johtuu.
Löysin uuden kivan sanan josta innostuin: autodidaktismi varmaan suomeksi, autodidacticism.
Se on mulla erittäin vahva taipumus luonnostaan, ja wikipediassa yllätyksekseni sanotaan että suurimmalla osaa ihmisiä ei olisi. Niin mulla tulee ongelmia kun mulle yritetään koko ajan mulle sopimatonta oppimismetodia, jolla mä en opi mitään vaan se sotkee vaan mun päätä.'
Kaikki asiat missä mä olen elämämässä onnistunut niin että muillekin on ollut siitä hyötyä ja iloa niin on itseopiskelumetodilla saavutettua. Missään systeemissä mä en oikeestaan ole pärjännyt. Mutta mä osaan kouluttaa itseäni aika tehokkasti jos kukaan mua ei häiritse.
Niin ehkä useimmat auttajat niin alkaa helposti "vastustaa" mua, kun useimmilla ihmisillä tää ei ilmeisesti toimi näin, mutta mulla on toiminu koko elämäni ajan. Mun ammatinkin mä hankin niin, että mä vain aloin tehdä sitä työtä ilman mitään muodollista koulutusta. Kehittelin lähes kaiken omasta päästäni.'
Niin se samaa pätee tähän narsismiasiaankin, ei mitään terapioita, vaan mä itse tutkin sitä psykopatiaa ja muuta ja sitä kautta pyrin ratkomaan pulman. Niin ne auttajat tuntuu ikäänkuin vastustavan mun itseoppimista, ja siksi heistä on mulle enemmänkin haittaa. He ei ehkä ikäänkuin usko että tuolla autodidactismin metodilla voi jotkut ihmiset saada aikaan hyviä tuloksia, niin he sitten helposti ryhtyy vastustamaan mun hyvää kehitystä, mikä on sinällään aivan järjetöntä.
Mutta kun heillä on se oma oppimismetodi, niin ei hekään osaa irrottaa päätään siitä.
Mä tunnustaudun oikein intomieliseksi autodidaktismin kannattajaksi,
Ja mun suurin ongelma "auttajien" kanssa lienee tämä, että kun jos ma vaikka sanon kuinka kohteliaaasti: "Aivan, mutta kun mulla toimii paremmin autodidaktiikka mun aivoille ja neurologialle", niin ei he useimmat ymmärrä. Joten mun edistyminen asioissa ja pärjääminen tehostuu, kun mä pysyn poissa "avusta" oli ongelma lähes kuinka suuri tahansa.
Voi kamala mimmoinen päivä tänään, mun on nyt vakavasti lopetettava tää kirjoittaminenkin, ettei tule vielä lisää stressiä siitä että mietin mitä joku näistä ajattelee.
Että pystyis keskittyyn tosiasiallisiin asioihin.
Narsistilla ja psykopaatilla on keskenään hyvin synkeää. Välillä vaikuttaa epäselvältä kumpi on narsistisempi, mutta sanoisin että molemmat koska kumpaakaan ei kiinnosta mun tilanne. Jos toinen ei olis narsisti, häntä kiinnostais myös lapsensa tilanne.
En valttämättä luekaan tänne enää eli jos joku kommentoi saattaa vastaus jäädä tulematta.
Mutta tää miten narsistin ja psykopaatin kuviot keskenään kehittyy jne. Kaikki viittaa siihen etten ole puhunut pötyä. Mulla ei ole tapana väittää pötyä.
Ja mä väitän mun eilinen ihana päivä muuttui tänään kamalaksi päiväksi sen seurauksena kun eilen illalla iloisesti ja ystävällisesti soitin narsistilleni käytönnön asiaa ja hän käytti puhelun henkiseen väkivaltaan ikäänkuin sanomatta mitään järkevää esittämääni käytännön asiaan. Tämä vaikutti olotilaani niin voimakkaasti, että tänään olo on jokseenkin painajaismainen. Psykopaattini myös on itkuinen ilmeisesti narsistin käytöksen johdosta, että kyseessä ei ole vain se että mä oon niin herkkä, mun psykopaatti ei oo niin herkkä ja häneenkin vaikuttaa. Mutta minä en jaksa enää ketään auttajia puheistani vakuutella, ei sille vakuuttelulle tule loppua, aina joku keksii jotain epäiltävää. kun jotain saa vakuuteltua,
Kumpikaan mun vanhempi ei ole joutunu itkemään siksi että mä olisin niin ilkeä tai loukkaava, Ihan absurdia pelkkänä kuvitelmanakaan olis semmonen tilanne. Jos joku rupeis mun puheista itkemään niin kyllähän mä alkaisin kovasti lohduttaa jne. Ei ole tainnu koko mun elämän aikana kertaakaan kukaan alkaa itlkeä mun puheiden takia.
Nää mun kirjoitukset tulee ikäänkuin puolustuspuheina siihen mitä mä olen joutunut kuulemaan auttajilta kuluneiden vuosien aikana, jos olen yrittäny kertoa tilanteestani.
Ei kun ompas muistin että aikoinaan yksi vieras nuori mies on alkanut itkeä mun puheiden takia. Sanoin hänelle, että hänen pitäs välittää ja huolehtia itsestään vähän enemmän kun hän on niin kovin kauniskin. Hän alkoi itkeä: "Kukaan ei ole koskaan sanonut minua kauniiksi !"
Ja on mun taideteoksista tultu kaksi kertaa itkien kiittämään ennenkuin mä olin halvaantunut.
En nyt ainakaan muista muita aiheuttamiani itkuja.
Mutta+en+mä+kaikkea+osaa+analysoida+100%+.+Esim+on+vähän+hämmemtävää+kun+mä+olen+pitäny+psykopaattiani+porukan+pahiksena,+mutta+nyt+emme+kumpikaan+uskalla+olla+yhteydessä+narsistiin.+edes+vain+käytännön+asiassa+koska+se+aiheuttaa+niin+kauhean+henkisen+tilan.++Olisin+halunnut+olla+myötätuntoinen++narsistin+fyysisiin+vaivoihin,+mutta+en+voi+koska+tulen+itse+henkisesti+mukiloiduksi+jos++edes+otan+yhteyttä.,
Mutta niin kauan jos mä yritän löytää tukea, mä joudun pitään jotain ihmeen puolustuspuheita ilman että on selvää mistä syystä ja siihen on tultava loppu.
Eli yritän pysyä poissa kaikkialta missä niitä puolustuspuheita tarvitaan ja se tarkoittaa suurinta osaa "apua". Koska ei niitä kauheesti muualla tarvita.
Ja tämäkin palsta menee hiukkasen sinne "avun" suuntaan niin siksi kenties täältäkin...
Jos auttajille puhuu mitään perheasioita tuntuu, että suurin osa alkaa peilata minusta omia perheasioitaan ja joudun henkisesti mukaan vielä heidän perheidensä riitoihin joista minulla ei ole mitään kokemusta.
Siinäkin syy lopettaa omasta perheestäni puhuminen.
Ja joka tapauksessa kun niin pikälle pääsen että tulen oikein hyvin ymmärretyksi, niin eihän siihen ole muuta sanottavaa parhaimmillaan kuin etta koita olla mahdollisimman vähän tekemisissä...
Ja monessa paikkaa pitäisi puhua viisi vuotta ja mahdollisesti maksaakin paljon vain että päästäisiin siihen lauseeseen...
Niin mitäs tässä olisi vielä keskustelun tasolla selvitettävissä?
No joo. Mitä tulee psykopatiasta oppimiseen ilman oppiaineistoa muuta kuin kokemus, niin menee se niinkin.
Tunnistaa pahan olon ja sen väärän mitä ympärillä tapahtuu, psykopaatti tekee ja aiheuttaa pahaa oloa.
Voisin sanoa itsekin, että olin paljon viisaampi 17 vuotiaana psykopatian suhteen kuin 50-vuotiaana jolloin psykopaatti iski. Iski kun en uskonut enää uskonut omaan järkeeni, vaan olin antanut tietyn mammapropagandan painaa omat aiemmat terävämmät, kirkkaammat ja viisaammat ajatukseni unholaan. Olin alkanut uskoa että käsitykseni ihmisistä on vajaa... Olin alkanut uskoa että ihmisen kuuluu lisääntyä lähes hinnalla millä hyvänsä ja että kaikki muu oli toisarvoista. Tuohon lisääntyneiden sarjaan sitten kuului narsisti-psykopaattinikin jolle olin alkanut suoda ihmisarvoa ilmeisesti noiden tapahtumien johdosta...
Tuohonkin viimeiseen lauseeseen moni moralisoija nyt hyökkäisi jos jaksaisi tätä lukea. Täytyy toivoa että eivät jaksa tänne asti. Muuten tulee tupenrapinat.
Käyhän lauseestani ilmi, että nuoruudessani elämässäni oli joukko ihmisiä, joita en niinkään ajatellut varsinaisina ihmisinä. Ja jos miettii kirjoitukseni sisältöä, siitä käy ilmi että koen nyt olleeni oikeassa tuolloin. Kaiken pehmityksen ja pommituksen jälkeen tuntee vielä jopa vähän huonoa omaatuntoa kun ajattelee, että joukossamme on ihmisiä, joilla on sosiaaliturvatunnus mutta eivät ole varsinaisia ihmisiä sanan varsinaisessa merkityksessä, ikäänkuin syvemmässä mielessä.
Nyt moralisoin sinua auttaja sanan käytöstä.
Et tunnu vain ymmärtävän, että et voi yleistää etkä käyttää tuollaista sanaa tuossa yhteydessä. Olethan jo moneen kertaan antanut ymmärtää että sinulla on jokun rajallisten resurssien ilmeisesti lähes maallikkoryhmä jossa sinua ei ymmärretä niinkuin itse haluaisit. Ja noin sen on oltava. Kukaan ammattilainen ei virallisissa yhteyksissä ala puimaan omia perheasioitaan kuin korkeintaan viitteeksi ikäänkuin osoittaakseen että on läsnä ja on ihminen...
Olet myöskin sanonut, että et käytä psykologeja etkä terapeutteja, jotka ovat oikeastaan ainoita auttajia, ehkä sosiaalityöntekijät mukaanlukien, keille sinun perheasiasi syvällisimmässä mielessä kuuluisivat virallisesta auttamiskoneistosta puhuttaessa.
"Ja joka tapauksessa kun niin pikälle pääsen että tulen oikein hyvin ymmärretyksi, niin eihän siihen ole muuta sanottavaa parhaimmillaan kuin etta koita olla mahdollisimman vähän tekemisissä..."
Noinhan se menee. Koita joutua mahdollisimman vähän loukatuksi. Mitä muuta kukaan voisi sanoa, kun aikuista ihmistä ei ole huostaanottaminen tuollaisessa tilanteessa ainakaan. Jos pahoinpitelyt sinua kohtaan olisivat fyysisiä, niin laitokseen joutuvat aikuisväestössä ne pahoinpitelijät, ei uhri.
Wow mielenkiintoista noin kävi mullakin olin 17-vuotiaana vahva psykopaatteja vastaan mutta päälle nelikymppiseksi mennessä mun pää oli manipulaatiolla pehmitetty liian heikoksi jolloin vasta varsinaisesti narsistit iski...
Mutta kyllä mä käytän itseoppimisessa yleensä myös oppiaineistoa joko netistä tai muutoin itse hankittuna nettikirjakauppojen kautta jne.
Mäkin olin luopunut viisaammista ajatuksistani jonkinlaisen täti/setä propagandan paineessa.,..
Ei he perheasioitaan suoraan puikaan vaan heijastaa kommenteista helposti läpi että itse kuvittelevat jotakin kiittämätöntä rasavilliä tytärtä tms. Meidan perheessa rasavillejä oli mun vanhemmat mä yritin koko ajan neuvoa vastuullisempaa ja harkitumpaa linjaa. Muahan kiusattiin koulussakin koska olin hieman yltiöasiallinen. Kun mä olin noin 14 v...mua luultiin mun harrastuksessakin aikuiseksi vaikka pienikokoinen olin...
Mä tarkotan sanalla "auttaja" ihmisiä joilla on jonkinlainen auttajan asema minuun kommunikaatiossa. Eli ihmisiä jotka tavallaan puheillaan mittailevat sitä ansaitsenko myötätuntoa olivat he sitten ketä hyvänsä....
Tarkoitit sinä silla sanalla mitä hyvänsä, niin kun paljon kirjoitat niin sinun tulee paljon tuosta asiasta kerrottua. Et kuitenkaan avaudu enempää siitä keitä he ovat (eikä kuulukaan avautua). Niin kerronnastasi saa käsityksen, että kyseessä ovat nuo varsinaiset auttaja-ammateissa olevat, joille tapauksesi sopisi käsiteltäväksi.
Minä toki nyt jo ymmärrän mitä tuolla tarkoitat, mutta aikaa on ottanut.
Varsinkaan psykologeista ja sosiaalityöntekijöistä ei olisi asiassa mitään hyötyä, vaan tulisi vaan hirveä soppa jota saisi selvittää kaikki osapuolet lopun ikäänsä.. Mun psykopaatti ja minä ja mun narsisti, me kaikki pyritään toimimaan systeemissä mallikelpoisesti emmekä siinä mielessä ole epäsosiaalisia, kukaan ei juopottele eikä rellestä, lakipykäliä suorastaan tutkimme perusteellisesti jne. Luinkin jostain että psykopaatit on usein systeemin näkökulmasta ok. Ei meissä kenessäkään ole mitään sellasta järjestelemistä, kun ihan kunniallisia on toimintatapamme systeemissä kaikin puolin..
No kun en minä kerro onko siinä mukana auttaja-ammateissa olevia tai onko siinä mukana esim. tuttavia. Minulla ei käytännössä ole mitään riitaa tai kiistakeissiä kenenkään kanssa ja tarkoitus olisi ettei tulisikaan, niin en halua suunnata arvosteluani kehenkään tiettyyn tahoon, haluan vaan purkaa sisältäni pois stressiä mitä se "apu" on kerryttänyt.
Mitä tarkoitat että tulisi hirveä soppa?
Nuohan ovat sellaisia ammattilaisia jotka eivät ala kuvittelemaan omiin taustoihinsa nojaten, että sinä olet mikään rasavilli yms. Eivät myöskään peukaloi sinun tavoitteitasi tai sinun persoonaasi muuksi...
Että jos olet voinut puhua sille joukolle ei ammattilaisia, niin miksi et olisi voinut puhua jollekin jolla on taju siitä mikä ihmisen psyyke on, ja että sitä ei sillä tavoin voi peukaloida eikä muuksi muuttaa jne?
Ja mitäkä osapuolet sitä puisivat lopun ikää, kun sinä olisit ainoa kenen ongelmia käsiteltäisiin luottamuksella eikä sinun vanhempasi ja kukaan muu saisi koskaan tietää noista käynneistä?
Minä tässä vaan asiallisesti asianmukaisesti analysoin perhettäni ja ihmisiä ärtyilee siitä minulle syyttäsuotta.
Sosiaalityöntekijät voivat järjestää myös muuta kuin syrjäytyneiden asioita. Käsittääkseni esim. jonkinlainen kuntoutus kulkee sitä kautta. Mutta se nyt on sivuseikka tässä.
Psykopaatti nimenomaan on usein kriminaali.
Narsisejakin kriminaaleissa on paljon, mutta useat narsistit liikkuvat lain rajamailla, harmaalla alueella ja ovelasti kiertävät lakia ja seurauksia itselleen sopivasti. Narsistit juonivat alueella jonne lain pitkä koura ei ulotu.
Epäilemättä psykopaattikin siellä etäällä kaltereista puuhaa, mutta psykopaatti on kovapäinen eikä opi helposti tekemistään virheistä vaan hakkaa päätään samaan seinään... Noin joutuu lopulta usein poseen.
"Robert Hare on laatinut Hervey Cleckleyn kuvauksen pohjalta oman 20-kohtaisen piirreluettelonsa.
Haren 20-kohtainen piirreluettelo[18]
Lipevyys ja pinnallinen viehätysvoima
Vahvalta vaikuttava omanarvontunto
Stimulaation tarve ja taipumus ikävystymiseen
Patologinen valehtelu
Petkuttaminen ja manipulointi
Katumuksen ja syyllisyydentunteen puuttuminen
Tunteiden pinnallisuus
Kovuus ja tunteettomuus, empatian puuttuminen
Loismainen elämäntyyli
Heikko käyttäytymisen kontrolli
Promiskuiteetti (sukupuolinen holtittomuus tai valikoimaton sukupuoliyhteys eri partnerien kanssa)
Varhaiset käyttäytymisongelmat
Realististen pitkän tähtäimen päämäärien puuttuminen
Impulsiivisuus
Vastuuttomuus
Kyvyttömyys ottaa vastuuta omasta käyttäytymisestä
Useita lyhytaikaisia avo- tai aviosuhteita
Nuorisorikollisuus
Ehdonalaisen vapauden peruutus
Monipuolinen rikollisuus"
wikipedia
Tuo kaikki on kuitenkin aika amerikkailaista. Suomalainen sosiaalijärjestelmä on niin kehittynyt että syrjäytymiskehitystä voidaan estää sen avulla paljon. Ihan toisin kuin amerikoissa.
Psykopatia terminä lienee peräsinkin kriminaali maailmasta, vankeinhoidosta tms.
Tuota noin...minulla on elämässä huomattavasti laajempaakin elämänkokemusta kuin mitä olen auttajille kertonut tai täällä palstallakaan vihjaissutkaan...
Joskus kun mainitsen jotain tietoani liittyen elämänkokemuksiini, auttajat suunnilleen nauraa minulle, kun ei he tiedä mun aiemmista elämänkokemuksista ennen halvausta. Mä olen rajannut
asian tähän halvaantumiseen ja siihen nivoutuviin asioihin jotka ovat niitä akuuteimpia tässä olleet. Tuo aihepiiri on vaikuttanut olevan jo ihan noin rajattunakin "auttajille" aivan liian laaja ja olisi sitä varmasti psykologeille ja sosiaalityöntekijöillekin jos siihen vielä paljon asiaa ja ainesta lisättäisiin. Hirveä soppa tulisai sanon minä. Kannattaa uskoa että tiedän.
Mä olen oikein omistanut elämäni pitääkseni näitä asioita vastuullisesti niin hyvässä järjestyksessä kuin mahdollista,
Kirjoitat paljon, onko nyt niin, että et itsekään muista mitä olet kirjoittanut vaikkapa vain tänään, mihin tämänpäiväisiin teksteihisi nuo kommentit on suunnaattu...
Nytpä käyt itse tulkitsemaan minun tilaani joksikin mitä se ei taida ihan olla...
Minulla vain tapana ihmisiä haastatella näiden omien puheiden perusteella, asettaa kysymyksiä...
Minun äitinikään ei pitänyt tästä minun tavastani... :)
Minua kiinnostaa totuus ja oikeudenmukaisuus, liittyy siihen tämä piirteeni.
Joo mutta tässä on kyse nyt lähinnä eläkeläisistä, jotka ovat työnsäkin jo yhteiskunnan eteen tehneet, varsinkin toinen erittäin tunnollisesti, mutta se ei poista sitä että hän on tunnevammainen ja kauheaa tunneilmapiiriä levitetään.
Mun mielestä on erittäin moraalitonta kaltoinkohdella tunteelliseti halvaantunutta tytärtä- Mä en ikinä pystyis semmoseen mun moraalilla.
"Tuota noin...minulla on elämässä huomattavasti laajempaakin elämänkokemusta kuin mitä olen auttajille kertonut tai täällä palstallakaan vihjaissutkaan..."
Kuten meillä jokaisella.
Olen aikonut sinua myös muistuttaa että me vanhenemme ja pelkästään ikä voi olla ikäänkuin menisi Formulalla tavallisella kadulla, ikänsä tuomaa kokemusta on opittava hallitsemaan...
Sitä vain ihmettelen miten voit puhua ammattiauttajista mitään kun et heitä edes käytä.
Sosiaalikuvioissa ja psykologeissa on ihmisiä, joilla huomattavat näkemykset ongelmien kenttiin. Joskin siellä voi olla laupiata lampaitakin, jotka eivät ehkä koskaan oikein hoksaa...
Mutta kuten sanottua, minulla ei noista nyt kokemusta kuin ihan parista kolmesta. Muualla elmässä noita olen tavannut ja kuullut.
En minä sinua tuossa kommentoinut. Koko ajan kun kirjotan tänne nää liittyy tuntemuksiin aiemmissa kommunikaatioissa, joita en ole saanut ilmaista,
Ainoa mikä minua on kirjoituksissasi häirinnyt on ollut oman äitisi vertailu minun äitiini kun kirjoituksistasi päätellen hyvin erityyppisiä ovat.
Ja nytten olet mielestäni alannut selittää vähän liikaa mitä et voi tietää...
Minulla saattaakin olla tietyllä tapaa laajempaa kokemusta kuin sinulla. Mutta en ala mitään soppaa keittämään laajemmaksi varsinkaan juuri kun alan saada jotain järjestykseenkin.
Juuri tuollainen on minusta huono auttaja: Ei usko ...
En ole epäillytkään että minua kommentoisit jossain...
Minulla oikeus kirjoittaa äidistäni... Käytät siitä henkilöstä äiti nimitystä kumminkin... Joka on yleisessä käytössä oleva sana???
Enkä todellakaan nyt osaa sanoa olenko suorastaan verrannut. Olenpa vain kirjoittanut monologia, mitä mieleeni on juolahtanut...
"Ja nytten olet mielestäni alannut selittää vähän liikaa mitä et voi tietää... "
Jospa laittaisit pari kolme esimerkkiä tai edes yhden, niin voisin totuudenmukaisesti arvoida onko noin. Itse en usko että olen alkanut selittää mitään liikaa jostain mitä en tiedä.
Mitä nyt tulee kirjoitukseeni sinun käyttämistäsi "avuista", käsityseni niistä nojaa täysin omiin krjoituksiisi, joista nyt epäilin, että mahdatko muistaa mitä olet kirjoittanut.
""Ja nytten olet mielestäni alannut selittää vähän liikaa mitä et voi tietää... "
Jospa laittaisit pari kolme esimerkkiä tai edes yhden, niin voisin totuudenmukaisesti arvoida onko noin. Itse en usko että olen alkanut selittää mitään liikaa jostain mitä en tiedä."
Lisään vielä että tavallani vähän vihaan tai halveksin perustelemattomia syytöksiä. Pidän perustelemattomia syytöksiä identtisinä valheiden kanssa. Poikkeavat valheista siinä, että ne on sanottu vahingoittamistarkoituksessa tai suuressa välinpitämättömyydessä.
"Pidän perustelemattomia syytöksiä identtisinä valheiden kanssa. Poikkeavat valheista siinä, että ne on sanottu vahingoittamistarkoituksessa tai suuressa välinpitämättömyydessä. "
Juuri noinhan narsistit tekevät ja toimivat.
Mihin viittaat mitä olisin unohtanut ? En muista mitä kaikkea olen juuri tänne kirjoittanut, mutta joka tapauksessa olen voinut kirjoittaa vain asioita jotka ovat säilöytyneet muistiini.
Mutta joo mä en nyt jatka tätä keskustelua...
Sinä spekuloit minun asioitani ja kyseenalaistat sen kuinka sanon niiden olevan.
Onko erikoista että sellaisia auttajiakin voi olla olemassa ?
"Minulla saattaakin olla tietyllä tapaa laajempaa kokemusta kuin sinulla. "
Juurihan sanoit, että et osoita kommenttejasi minulla.
Sinulla on 100- varmasti laajempaa kokemusta kuin minulla.
Minullakin on 100-varmasti laajempaa kokemusta kuin sinulla.
Jokaikisellä ihmisellä on 100-varmasti laajempaa kokemusta kuin kellään toisella maailman yksilöllä.
Nimittäin omasta elämästään ja monista siihen liittyvistä asioista.
"Sinä spekuloit minun asioitani ja kyseenalaistat sen kuinka sanon niiden olevan.
Onko erikoista että sellaisia auttajiakin voi olla olemassa ?"
Viittasit yhdessä kommentissasi minunkin olevan auttaja... En ole, olen vertaiskirjoittaja.
Sinä sinä sinä... Syytös syytös syytös, mutta ei vastausta asialliseen kysymykseen jossa etsin vain totuutta ja oikeudenmukaisuutta.
En ole spekuloinut sinun asioitasi enkä kyseenalaistanut niiden olomuotoa... !!! Kumma väite.
Mutta ehkä viisainta, että luovut keskustelusta jossa et kykene seuraamaan punaista lankaa. Kaikki eivät siihen kykene. On varmaan totta, että pystyt vuorovaikutteiseen keskusteluun vain rajoitetusti. Sinun repliikkeihisi asetettuihin lisäkysymyksiin et kykene vastaamaan miltei ollenkaan.
En ota enempää kantaa nyt tähän.
Sanoin tuon siksi kun vähän niinkuin yritit selittää etten voi tietää mitä väitän omista asioistani ja kokemuksistani. Ei muutoin ole tarkoitus vertailla. Onhan siellä paljon mitä en tiedäkään, mutta sen mitä mä väitän mä tiedän.
No odota kun jaksan lukea tekstejäsi toisen kerran ja lainailla teksteistäsi ne kohdat jos muistat mitä olet kirjoittanut, mun pitää juuri nyt tehdä jotain muuta, mutta tulen myöhemmin selittämään jos voimat riittää...
Kyllä osaan perustella vuorovaikutteisestikin ja yleensä yllättävän hyvin kun on kyse perustelemisesta, jos saan siihen aikaa tulen perustelemaan, mutta koska tämä ei ole maailman tärkein perustelu en lupaa paneutua asiaan viimeisen päälle. Mutta ole vaan ihan hyvällä mielellä et sinä mitään paha ole tehnyt. Mukavaa iltaa.
Käytät yleistä keskusteluareenaa ja yleiseisessä käytössä olevaa kieltä.
Kaikki asiat mistä puhut eivät ole rajoittuneet vai sinuun. Eivät ole sinun yksityisomaisuuttasi, sanoisinko noin.
Jos et ollenkaan kestä kommentointia, vaikka kommentointi ei kohdistu edes sinuun, vaan noihin yleisluontoisiin asioihin mistä käytät otteita omassa tarinassasi, niin ehkä sinun ei pitäisi todellakaan kirjoittaa yleiselle palstalle.
Minulla ystävissä oli yksi monologisti, joka kehitti oman uskonnonkin. Tulin kuunneelleeksi tätä vuosikausia, kuten muutamaa muutakin. Otin tästä paljolla puheella puudutetusta olemuksestani tavallaan ammatinkin itselleni jossain vaiheessa. Täsä kannattaa jo käyttää hyväkseen. Että tavallaan minullakin aika vankka pohja tähän katsomukseeni nyt.
"koska tämä ei ole maailman tärkein perustelu en lupaa paneutua asiaan viimeisen päälle."
Painapa mieleesi tuo oma lauseesi nyt. Pidä se mielessäsi.
(Ehkä joku on ajatellut sinukin kohdallasi juuri noin).
Ehkä sinun ei myöskään kannata puhua mistään totuuteen pyrkimisen tärkeydestä vähän kaikessa ja oikeudenmukaisuudesta keskusteluissa, kun selvästikään et ole ihminen joka siihen omissa keskusteluissaan edes pyrkisi.
Tunnistan todellisen keskustelijan joukosta.
Sinä ehkä harjoittelet vasta, mutta sanoisin että haparointi on suurta. Se voi tietenkin johtaa väärinymmärryksiin ja väärinkäsityksiin. Mutta mahdollistaa sen, että et ole läheskään aina oikeassa.
Minä sitten katson ehdinkö taas vastaamaan kuin sinä palaa aiheeseen. Ehkä ehdin ehkä en. Käyn keskustelut loppuun mieluiten saman tien, varsinkin jos tulee syytöksiä.
Minä taas kehoittaisin sinuaKIN ihan yleisluontoisesti käyttämään harkintaa sekä itsen arvioinnissa ja toisten arvioinnissa vielä enemmän.
Muista pöllän silmät:
(OvO) Jos koet olevasi kovin viisas, katso näihin silmiin niin saat niistä sitä viisautta vielä lisää.
" mutta koska tämä ei ole maailman tärkein perustelu en lupaa paneutua asiaan viimeisen päälle. "
Älä perustele ollenkaan. Minä elän omaa elämääni, joka on minulle maailman tärkein elämä, enkä haaskaa sitä itseeni kohdistuvien huolimattomasti perusteltujen syytösten puimiseen. Ne huonosti perustellut syytökset olet jo heittänyt. Loppu on enää pelkkää valhetta, jota eniten maailmassa voin vihata tällaisissa keskuteluissa.
Pidän sellaista täysin valheellisena ja täysin epäeettisenä.
Kuules nyt minä en ainakaan ole sinua tuollaisin sanoin haukkunut tai mielestäni en ollenkaan. Olen vain kommentoinut sitä mitä sanot minun asioistani.
Mua äärimäisen harvoin suututtaa, mutta muistaakseni vielä koskaan mua ei ole kukaan sanonut "epäeettiseksi" !!!
Ei minua nytkään suututa kuin ihan pikkusen :)
Meni ohi jo :)
Ei mulla ole mitään ongemia kestää tuota sinun kommentointiasi. Anteeksi mutta minua pikkusen naurattaa., mutta ei pahantahtoisesti...
Hassu riitaharjoitus.
Ongelmallista siinä avunhaussa on juuri se, että jos ei voi kertoa kaikkia asiaan vaikuttavia seikkoja, mutta auttajan pitäisi vain luottaa että minulla niitä on enemmän tiedossa kuin hänellä koska en voi hänelle kertoa kaikkia eettisista syistä ja hänen pitäisi vain luottaa että autettava on asian mahdollisimman älykkäästi ja hyvin harkinnut ja esittää auttajalle sen pointin johon auttajan kannattaisi keskittyä jotta kokonaisuus joka on yksin autettavan tiedossa menisi eettisesti mahdollisiman hyvin. Siis hänen pitäisi luottaa autettavan hyvään sisäiseen eettiseen tajuun. Mutta juuri siihen he eivät luota ja vielä jopa jotkut opettavat että viisas ymmärtää että maailmassa vale voittaa.
En ole niin tyhmä että sen luontoista apua pyytäisin mistä asiat sotkeutuisivat tai mistä olisi jollein haittaa.
Auttajat ei voi sitä tietää, mutta mä voin.
Ilmeisesti sellaisiakin tuen hakijoita on kun auttajat ovat niin varuillaan juuri sellaisen varalta.
Ne auttajat aliarvoi niin suunnattomasti autettavan oman harkintakyvyn. Joskus on ollut kivojakin auttajia jokka on sanoneet mulle että mistä vois tietää kun ei kaikki autettavat ole harkintakykyisiä.
Niinpä, mutta on kohtuutonta että mä saan niskaani kaikkien maailman harkintakyvyttömien autettavien jutut. Siksi harkintakykyisen ihmisen meneminen autettavaksi on ongelmallinen juttu.
Tuolla taiteen maailmassa mua melkeen hämmentää päinvastainen: jokainen niin vastaa omasta ilmaisustaan että ei sitä oikein pyynnöstäkään suostu toiset rajaamaan yleensä. Ja mä olen ollut melkeen vähän ihmeissäni mutta loppuenlopuksi positiivisesti kuitenkin.
Mutta tätä palstakirjoittelua ei oikeen enää pysty jatkamaan sillätavoin sopivasti.
Jo jonkin aikaa sitten ois pitäny lähteä...
Mä olen vähän kyllä yllättynyt tuosta tekstistä.
Nettipalstakiistat pitäisi olla etusijalla elämässä hoidettavien asioiden listalla ?
Siksi täältä on paras pysyä poissa kokonaan.
Vai mun pitäisi aina istua netin äärellä jos siellä joku syyttelee mun nikkiä, johan on.
"Niinpä, mutta on kohtuutonta että mä saan niskaani kaikkien maailman harkintakyvyttömien autettavien jutut. Siksi harkintakykyisen ihmisen meneminen autettavaksi on ongelmallinen juttu. "
Kun et nyt tässäkään sitä harkintakykyä kykene käyttämään. Minkä ihmeen takia roikut sellaisissa remmeissä joissa nyt noin on alkeellista. En pidä siitä, että käytät suurta termiä "auttajat", joka auttamisammatti on vähän muuta ja käsittää hyvin paljon erilaisia ammatteja...
Et näköjään mitenkään ymmärrä. Olet fisoitunut tuohon auttajat-sanaan. Voisin palata aiempaan kirjoitteluusi koska hyvänsä, koska minulla on hyvä muisti ja muistan aikoja, jolloin annoit ymmärtää että nämä auttajasi käsittävät vähän suuremman luokankin auttajat, kuin nyt on käynyt ilmi.
Kuka tahansa voi alkaa vapaaehtoistyöntekijäksi vaikkapa jonnekin puhelinpalveluun tms. ja auttajakanta voi silloin olla osittain aika äärimmäisen heikkolaatuista.
Sikäli kun niitä luot.
Narsismipalstalla on aina ollut tunnetusti äkeätäkin väkeä, joten olet ehkä aliarvionut jotkut kirjoittajat. Älä hypi nenille.
"jos siellä joku syyttelee mun nikkiä"
Nyt siellä projisoit oikein kunnolla. Sinä syyttelit minua.
Kuten jo totesinkin, sinulle ei voi mistään sinun sanomisestasi tai käyttäytymisestäsi kirjoituspalstalla huomauttaa. Sinä kääntelet asioita niin että toinen on aina syyllinen, et sinä.
"Ne auttajat aliarvoi niin suunnattomasti autettavan oman harkintakyvyn"
Luuletko sinä että esimerkiki minulle tai monelle muulle palstailijalle ei olisi selvää, että kansan syvistä riveistä ei välttämättä ole kaikki sitä penaalin terävintä kärkeä.
No vaikkei olisikaan , niin ei sinullakaan tuo ilmaisu kovin tyylikästä tai ainakaan hienotunteista ole.
Ja harvemmin sitä nyt aivovammaiset niitä ihan kaikkein terävimpiä on jos ei ole käynyt sitä harvinaista aivovamman nerouttavaa vaikusta jollain osa-alueella. Mutta mä pidän itseäni aika fiksuna narsistien aivovamman saaneeksi tutkinnottomaksi tyttäreksi. Johtunee autodidaktiikan innostuksestani.
Mutta ei me kumpikaan voida olla niitä kaikkein fiksuimpia koska me osallistutaan tämmöiseen keskusteluun. :)
Mutta lopuksi palstan todelliseen aiheeseen:
Sanoin psykopaatilleni , että vaikea juttu kun koen empatiaa isäni huonokuntoisuutta kohtaan mutta ei voi mitään kun hänen käytöksensä on niin kauheaa ettei sitä voi kestää.
Mun psykopaatti sanoi oikein rempseällä äänellä:
"JA PAAASKAT MITÄÄN EMPATIAA TARVITA !!!"
Tällä kertaa alkoi melkeen naurattaa.
Uskon tällä hetkellä että et ole kertonut jotain kertomuksesi kannalta oleellista seikkaa, jos tuollaiseen usein törmäät.
Juuri sinulla minusta onkin taipumusta asioiden venyttelyyn, vanutteluun ja kääntelyyn tavalla, joka laittaa ilman muuta juuri ne aistit valppaiksi joilla etsitään kertomuksen heikkoa kohtaa...
Kuten myös kaiken ympäripyöreä haalinta saa aikaan sen, että myös motiivisikin on vaarassa joutua kyseenalle. Juuri viimepäivinä mielestäni joku sanoikin sinulle asiasta, että vaikutat jotenkin siltä että etsit vain huomiota...
Minä henkilökohtaisesti voin nyt sanoa, että kaiken tämän massiivisen tuumailun jälkeen uskon että sinulla on taustallasi kaltoinkohtelua ja että nuo vanhempasi voivat olla tuota mitä sanot heidän olevan.
Mutta sen sanon, että tällä pastalla yleensä huomattavasti helpommin haistaa rivien väleistäkin veren, hien ja kyyneleet, kun niitä on sisäisellä tuskalla kirjoitettu.
Asiasi on tietenkin toisenluonteinen ja pitkittynyt jo lapsuudesta. Olet varmaan suurinpiirtein tuota mitä kerrot olevasi. Jotenkin olen sitä mieltä, että olet varmaan oikeassa siinä, että sinun on viisainta lopettaa avun hakeminen sellaisista lähteistä, missä ne kuulijat eivät ole sitä tasoa että olisivat valmiita asiaasi vastaanottamaan. Turhaan hyysäät sellaisia elämässäsi.
Tuossa mitä kerrot noista ns. auttajistasi, ei minusta ole mitään yllättävää, vaan se on täysin odotettavissa. Minun kaveripiirissäni yksinkertaisimmasta päästä on jopa agressiivisen hyökkääviä ihmisiä, jos niille jotain heikkoa itsestään menee kertomaan.
Noita rupuskoja ei kuitenkaan voi mitenkään sekoittaa minkäänlaisiin asiantuntijoihin, jonka sekoittamisen sinä nyt jostain ihmeen syystä teet täysin suvereenisti.
Tuossa on jotain hyvin kummallista.
"niin ei sinullakaan tuo ilmaisu kovin tyylikästä tai ainakaan hienotunteista ole. "
Ahaa. Metsä ei siis saisi vastata niin kuin sinne huudetaan.
Tyylitön ilmaisu ja hienotunteisuuden puute on tässä tapauksessa nyt täysin harkittu teko.
"Mutta ei me kumpikaan voida olla niitä kaikkein fiksuimpia koska me osallistutaan tämmöiseen keskusteluun. :)"
Osallistun mihin keskusteluun tahdon, enkä tarvitse siihen kenenkään lupaa.
"Mutta lopuksi palstan todelliseen aiheeseen:"
Palstan todellinen aihe ei välttis ollut proosallinen höpötys jonkun tekemisistä tai tekemättä jättämisistä ennekuin sinä tulit ja aloitit höpötyksen vanhempiesi tekemisistä.
Täällä käytiin merkityksellisiä keskustelujakin.
Niin asiantuntijoita ja aloja on hyvin monenlaisia. Riippuu vähän siitäkin ketä sanotaan "asiantuntijaksi" ja siitäkin ovatko he asiantuntijoita siinä alassa mitä asia koskee vai toisessa alassa. Tietenkin maailmassa on olemassa hyviä asiantuntijoita, mutta kuten sanoin minulla on varattomana aika heikosti mahdollisuuksia heitä kohdata. Jos olisin varakas, tuskin olisin täällä valittelemassa mistään "auttajista".
En minä valitakaan niistä laadukkaista asiantuntijoista mitään.
Vaan "avusta" johon heikossa asemassa oleva ihminen voi päätyä. Jos on köyhä ja vielä halvaantuu niin että ilmaisu rajoittuu, että mihin ihmemaailmaan sillon voi päätyä "avussa".
En kirjoita mistään luksusavusta tai terapiasta mihin hienot rouvat voivat varata ajan kalliilla rahalla. Kyllä muakin semmoisessa paikassa kohdeltaisiin hyvin ja aina on kohdeltu hyvin kun olen mihinkään hienompaan tai rikkaampien paikkaan päässyt käymään.
Taas tuota pyörittelyä, millä ei ole mitään tekemistä asian kanssa.
Turhaan myös rahasta nyt noin paljoa höpötät. Voisit käyttää energiaasi kunnollisen hakemisen kautta ihan julkiselta puolelta. Mutta sinulla on niin paljon tarvetta väistää kaikki järjellinen apu, jostain syystä.
Oletko itse alkanut syyttämään ammattilaisia kohtaamistasi rupuskoista? Miksi edes kysyn.
Nuorena mä joskus näyttelin rikasta, niin aina sillon mua kohdeltiin tosi hyvin, vaikka nyt ihan kaupoissa tai asunnon haussa tai missä tahansa. Että tuskin nää mun jutut heidän maailmansa "auttajia" koskee.
Siis en mä mitään valehdellut, mä vaan olemuksella näyttelin rikasta ja puhetyylillä jne. Kun mulla oli parempi ilmaisukyky ilman halvausta.
Se voi olla tuo halvaus joka aiheuttaa sen kauhean huonon kohtelun ...
koska siinä just ei pysty vaikuttaan hienolta...
Tai oikeastaan tarkemmin ajateltuna olen varma, että sen erityisen huonon kohtelun syy on halvaus ja hermostovauriot. Eihän mua kukaan kohdellu niin ennen halvausta, ei edes psykopaattini. Kaikki mun sosiaalisten suhteiden asetelmat muuttui siinä halvauksessa täysin ja kertakaikkisesti.
Maailma näyttäytyi aivan toisenlaisena kuin ei-halvaantuneena. Kokemuseromme lienee johtuvan tästäkin ?
Heti kun halvaus alko lievetä mun sosiaalinen asema alkoi kohota huomattavasti.
Halvaantuneena olin kaikkein pohjimmaisin, mutta en mä koe niin enää.
Mun mielestä vammaisia pitäisi ihan yleisesti kohdella paremmin Suomessa.
Yksikin ihminen lähiympäristössä suhtautui minuun aika kielteisesti halvauksen aikana minua nähdessään, mutta nyt ystävällisen iloisesti hymyilee. Johtunee siitä etten pystynyt halvauksen aikana ilmaisemaan ystävällistä avointa olemusta. Hän oli kai luullut minun nyreilevän hänelle.
Mutta jos mä nyt lähtisin täältä niin voisitte palauttaa palstan tyylin haluamannelaiseksi. En koe itseäni syrjityksi täällä, en lähde sen takia, että ei tarvi semmosta kenenkään miettiä.
Vaikka mä selitin että mä olen tämmönen koska mulla on vaikeita hermostovaurioita, niin siksi en pysty parempaan esim. kommunikaatiossa. Oikeastaan kukaan ei antanu mulle sitä anteeksi.
Oikeastaan nettiinkään en voinu mennä juurikaan julkisesti kommunikoimaan kunnes mun hermosto oli riittävän hyvä että mä pystyn tekeen sen kutakuinkin ok vaikuttamatta liian oudolle.
Oonhan mä vahan hassu edelleen, mutta en mä ota sitä niin vakavasti. Jotkut ottaa sen niin vakavasti etten kelpaa seuraksi vieläkään. Mutta on hyvin mahdollista että mä vielä kehityn tästä jos mä saan kohtuullisesti ruokaa jne.
Niin kiistakumppanini.
On mahdollista että olen saanut vammaisen kohtelua ja sinä et ja se on siksi niin erilaista.
Mun halvauksen aikana mun vanhempien käytöstä perusteltiin paljon sillä että se olis aivan ymmärrettävää koska mä olen niin vammanen. Mun mielestä perustelu on epäeetinen ja sitäpaitsi valheellinen. Mä en ole enää läheskään niin vammanen mutta mun vanhempien käytös ei ole mitenkään alkanut parantua, vaan oikeastaan heillä on keskenään vain vaikeampaa.
"Nuorena mä joskus näyttelin rikasta, niin aina sillon mua kohdeltiin tosi hyvin, vaikka nyt ihan kaupoissa tai asunnon haussa tai missä tahansa. "
Minä olen nykyään habitukseltani sellainen, että minua kohdellaan aina hyvin, ja voin vakuuttaa, että sillä ei ole rahan kanssa juurikaan mitään tekemistä. Ainoastaan uskon oman rehellisen olemuksen vaikuttavan. Jos rahapula ahdistaa, niin kai se ahdistus leviää tunteena siihen toiseenkin samoin kuin ilo.
Mitä jos olemus viestittää "huoleton on hevoseton mies"...? Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän huomaan tuonkin elämäntilanteen etuja. Kas kun raha tuo myös omat huolensa mukanaan. Rehellisyys ennenkaikkea, ja niin että se on voimakkaassa osassa omaa persoonaa. Se on sitä itsevarmuutta, kelpaan tällaisena, minun ei tarvitse esittää mitään muuta kuin olen.
Ei se ole mitenkään ymmärrettävää, että vanhemmat kohtelevat huonosti jos heidän lapsensa on sairas. Päivastoin, minunkin tuttavapiirissäni vanhemmat ottavat poikkeusetta aikuisetkin lapsensa tiiviisti siipiensä suojaan kun nämä sairastavat. Mitä vakavammin sairastavat, sitä enemmän nämä vanhemmat välittävät.
Kerrompa teille vielä miten hukkunkurisena jouduin ilmenemään halvaantuneena.
Olin menny ihan rumilukseksi mutta mä ajattelin että mä sekoan jos mä muutan mun sisäisenkin identiteetin yhtäkkiä kokonaan halvantuneen zombie olemuksen mukaiseksi, joten mä ilmenin sitten joillekin miespuolisille etätutuille hulluna rumiluksena joka kuvittelee suurissa kuvitelmissaan itsestään aivan liikoja joka tavalla.
Ja olin tietoinen tuosta sosiaalisesti koko ajan. Mutta mun oli jatkettava ilmenemistä niin parantuakseni. Että on tässä ainakin turhamaisuudesta pitäny luopua jos semmosta on ollu.
En usko että on mitään automaattia millä palstan tyyliä voisi vaihtaa. Palsta elää omaa elämäänsä.
Tämä on haasteellinen palsta.
Minua ei ole koskaan tällä palstalla kiinnostanut kaunopuheisuus, koska aihe on syvältä, että se laittaa kiroilemaan. Myöskään pilkun paikka ei ole minua heilauttanut. Ainoastaan aihe kiinnostaa enkä esim. minä ainakaan voi hyväksyä kenenkään huonoa kohtelua vaikka kaikki pilkkunsa olisiva väärissä paikoissa ja tekisi kirjoitusvirhe-ennätyksen.
Asia on tärkein.
Totta.
Mun äiti ei vastannu vuoteen puhelimeen kun olin oikeen halvaantunut.. Vaikka siihen asti oli puhunut lähes joka päivä mun kanssa puhelimessa koko elämäni ajan. Siis vähän liikaakin.
Sillon mä tajusin, ettei ole tavallinen äiti.
Niin ja mun hirveä kirjoitusasu on johtunut tietokoneesta jossa vain osa näppäimistöstä on toiminut. Joku on voinu luulla lukihäiriöksi. Mulla ei ole lukihäiriötä.
Mä kaipaan kaunopuheisuutta vastapainoksi noille vanhemmilleni. Itse olen ollut melkoisen kaunopuheinen koko nuoruuteni. Edelleen se tekee minulle hyvää jos olen kaunopuheinen.
Pidän tuota itsestään selvänä, että sinun asiasi on sairauden vuoksi toisin. Sinun kokemuksesi tuosta on täytynyt olla melkoisen mullistava ja kunnioitan aina ihmisten selviytymistarinoita kun he kamppailevat/ ovat kamppailleet sairauksiensa kanssa.
Ymmärrän koko tämän keskustelunkin ainoastaan sen kautta, että sinulla on ehkä muutenkin jotenkin poikkeuksellisen persoonasi ja elmänkokemuksesi lisäksi tuo sairauskertomus.
En kuitenkaan näe syytä valehdella sinulle tai olla epätotuudelllinen tai kohdella sinua kuin olisit lapsi, kun itsekin olet sitä mieltä, että sairastumisesi ei aivan kaikkea ole sinulta vienyt.
En ole sellainen ihminen, joka suosisi ns. karhunpalveluksia.
Mulla on ollut rehellisyys pääosana persoonaa koko elämäni ajan eikä siitä ole ollut minulle mitään hyötyä sosiaalisesti vaan päinvastoin mitä tulee Suomessa elämiseen.
"Mä kaipaan kaunopuheisuutta vastapainoksi noille vanhemmilleni. Itse olen ollut melkoisen kaunopuheinen koko nuoruuteni. Edelleen se tekee minulle hyvää jos olen kaunopuheinen."
Sievistely ymmärretään aika yleisesti kai asioiden todellisen laidan peittelyksi. Minusta sievistelijä suorastaan huutaa: Älkää tulko tietämään minusta mitään todellista!
Mä olen aika eri oloinen kuin suurin osa "auttajista". Ehkä se aiheuttaa ennakkoluuloa. Luottamus herää helposti itsensä kaltaiseen. Mun on helpointa luottaa luoviin persooniin. Mitä taiteellisempi olemus, sitä luotettavampi vaikutelma mulle.
Mun on pakko kaunopuhua että mä pysyn koossa ja ylipäätään pystyn puhumaan. Mä kyllä kerron faktat tarkoin rehellisesti mutta usein vaikeat asiat nauraen ja kauniisti kertoen, muuten mulle voi tulla sairauskohtauksia,
Ja mä yleensä lisään rankkojen asioiden eteen sanan "pikkusen".
Vähän niinku vaikka hymyilen että olin tossa pikkusen halvaantunut jokusen vuoden...
Ja kun viimeksi kerroin oikein hirveää kokemustani nauraa räkätin koko ajan.
Selitin oikein muillekin että rankimpia juttuja voi keventää kertomalla nauraen ettei kuulosta järkyttävälle. Mun psykopaatti sanoi ettei kannattais.
Mä en halua kuulijalle järkyttävää olotilaa.
Siis mä vältän tuolla uudelleentraumatisoitumista. Että asia voitas käsitellä muttei kauheissa tunnelmissa emotionaalisesti. Muissa kulttuureissa tuo ehka toimii paremmin kuin Suomessa.
Ei tietenkään mikään lapsi kun kohta 50.
No olihan tässä se kun muun poikkeuksellisuuden päälle sain itsellenikin niin äärimmäisen odottamattoman erikoisen sairauden. Joidenkin auttajien mielestä pelkästään monta erikoisuutta samalla ihmisellä tekee epäuskottavaksi.
Voidaan sanoa vaikka että: "Että ymmärrätkö sinä että se mitä sinä kerrot kuulostaa mahdottomalle ? " Jotkut muut sitten ovat toista mieltä mikä on totuuskin, että joskus ne voivat kasaantua. Ja se tuntuu epäreilulle että juuri niitä joille kasaantuu, ei autettaisi, koska kuulostaa niin uskomattomalle....eli kasataan helle vielä lisää...
ja silleenhän sitä voi kasaantua vielä uskomattomamman paljon lisää...
Mutta kun ei ole mitään faktaseikkaa mikä osoittaisi etten puhu totta, ei pelkästään monta poikkeuksellista asiaa yhdessä kimpussa ole hyvä perustelu ettei kerrottu olisi totta jos mikään ei sinällään kuitenkaan viittaa valeisiin.
Ja fakta on ettei mua yksinkertaisesti kiinnosta puhua mitään valetta. Mun autodidaktiiviset tutkimuksetkin menisi ihan piloille. Nimittäin jos jossain kohtaa elämäntarinaansa valehtelisi, oikestaan mistään ei voisi saada enää kunnolla selkoa. Mä kerron salaisuuden: Kun puhuu aina totta (siinä määrin kun on siitä tietoinen mikä on totta), maailmasta saa tietää enemmän asioita kuin siinä tapauksessa että välillä valehtelisi...Koska se tutkimuslogiikka sotkeentuu kokonaan jos siellä on valeita välissä, siksi mulle on katastrofi jos mulle ehdotetaan pienessä määrin valeiden hyväksymista tarinaani.
Autodidaktiivisuus on oletettavasti se keino jolla ympäristön vaikutusta persoonallisuuden kehitykseen voi huomattavasti lieventää kuten mä olen tehnyt eikä musta ole tullut narsistia vaikka olis narsistin geenit ja ympäristötekijät..
"Mutta kun ei ole mitään faktaseikkaa mikä osoittaisi etten puhu totta"
Taas puhumassa totuudesta, tuosta saavuttamattomasta veijarista.
Joo mä olen lapsesta saakka puhunut aina siitä aiheesta ja päätin jo sillon että tulen aina puhumaan...
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/abuse4.html
"Väärinkäyttäjillä ja -kohtelijoilla on usein narsistisia piirteitä. Niinpä he kiinnittävät enemmän huomiota muotoon kuin sisältöön. Koska heidän Narsistinen Lähteensä on riippuvainen yhteiskunnasta - naapurit, työtoverit, kollegat, pomot, ystävät, sukulaiset - he hoivaavat tahratonta mainetta, johon kuuluvat rehellisyys, uutteruus, uskonnollisuus, luotettavuus ja säännönmukaisuus. "
Aivan, narsistit saattavat olla sellaisia, mutta mä perustan kuitenkin enemmän esim. vanhoihin pyhiin kirjoihin kuin Sam Vakniniin, noin omana ohjeistuksenani.
Kun jos tuota Vakninia rupeaa kääntäen tulkitsemaan ollakseen ei-narsisti pitäisi olla epärehellinen, laiska, epaluotettava ja epäsäännöllinen ateisti ?
Noh en ole ihan sitä, mutta mullla ainakaan ei ole nykyään enää mikään hyvä maine. ..
Mulla on käsittääkseni erittäin omituinen maine...
Se on vielä joka paikassa erilainen...
Tällä mun maineella ei ainakaan sais narsistista lähdettä...
Auttajat välillä ihmetteli mitä mä oikeen toivon. Oikeestaan mä toivoisin samanlaista empatiaa kuin mä itse antaisin ihmisille tämmösessä tai muunlaisessa vaikeassa tilanteessa, joten lienee parasta että käyn dialogitkin itseni kanssa tulevaisuudessa, koska mä huomaan että mä oikeastaan toivoisin että ihmiset sanoisi mitä mä itse sanoisin, mutta useimmiten he tekee päinvastoin eli mitätöi vielä senkin mitä mä olen sanonut. Mutta mä voin ikuisesti ihmetellä miten semmonen auttaa mua ? Niinku mä ihmettelinkin aika pitkän aikaa. Nyt olen sitten tajunnut, että eihän se tietenkään autakaan
Niin juuri sitähän olen tarkoittanutkin
Minulla todellakin on paljon mitä en voi kertoa auttajillekaan, iso aukko onkin minun heille kertomassaan ilmanmuuta, mutta olen koko ajan ollut asiallisella asialla. Ei se tee ihmistä valheelliseksi jos hän suojelee toisia ihmisiä ja heidän parhaakseen jättää kertomatta asioita joista paljastuisi muiden yksityisasioita sopimattomalla tavalla, vaan kyseessä on nähdäkseni äärimmäinen vastuullisuus ja harkitsevuus, ettei puhu miten sattuu. Olen rehellisesti kertonut sen mitä "auttajien" on asiassa tullut tietää. Ei kaikki maailman asiat kuulu heillekään vastuullisuuden nimessä sanon En esimerkiksi kerro heille asioita joista tiedän varmuudella että he eivät asiaa osaa vastuullisesti riittävällä tietämyksellä hoitaa.
Ei ole minun syyni jos muut ovat vastuuttomasti saattaneet minut tilanteeseen jossa on pakko venytellä ja vanutella ja vähän kierrellä hoitaakseen tilanne vastuullisesti.
Muiden ihmisten vastuuttomuuksia joudun salailemaan ja sitten tulee aukkoja kertomukseen niin että vaikutan itse vastuuttomalle.
Mutta olen itse miettinut koko kokonaisuuden ja sen miten se tulisi esittää "auttajille" jotta lopputulos olis todennäköisiten kokonaisuuden kannalta eettinen (jos he vaan uskoisivat minua)
Laajoja asioita olen joutunut käsittelemään, mutta eivät keskusteluauttajat ole mitään suuren luokan auttajia olleet, kun köyhäkin olen kuten olen kertonut.
Turhaa puhua siitä olenko aina oikeassa, kun joka tapauksessa tarjoitan vain muutamaa omaa asiaa jotka satun tietämään, mitään sen enempää en ole koskaan ollut edes tietävinäni.
Ja hyvä että sanot jos jokin kuulostaa epäeettiselle, mun mielestä semmoinen tuntemus olisi hyvä voida sanoa aina jos semmoinen tuntemus tulee. Itse en ole uskaltanut.
"Kun jos tuota Vakninia rupeaa kääntäen tulkitsemaan ollakseen ei-narsisti pitäisi olla epärehellinen, laiska, epaluotettava ja epäsäännöllinen ateisti ?"
Me tavallisemmat ihmiset (tavallisemmat kuin narsistit) emme kauheasti yleensä peittele että meillä jotain tuostakin pakasta on... Monesti ystävieni kanssa naurammekin laiskuuttamme joissain asioissa. Narsisti-psykopaattini en ole vielä ikinä kuullut enkä nähnyt tekevän mitään myönnytyksiä tuohon suuntaan vaikka hän on todella vahvasti tuota kaikkea. Laiskuus näkyy siten että yhtäänkään työtä teettävät rakentavat hyvät asiat poistaa elämästään voidakseen elostella ja humputella mielin määrin.
Joka tapaukessa mitään negatiivista itsestäni en salaa vaan enemmänkin vähän liioittelen sitä ja salaan negatiivista vain toisista.
Mä vaikutan laiskalle koska toimintakyky on alentunut, mutta teen esim. aivotyötä ilman lomaa olen tehnyt jo vuosikymmeniä enkä elostele tai humputtele lainsaan...
Ravintolassa olen käynyt viimeksi noin 20 vuotta sitten.
Huumori on ns. kehittynyt defenssi. Huumorista yleensä pidetään ja se on positiivista ja hauskaa. Mutta ymmärrän jos rankat kokemuksesi laittavat sinut vähän "nikottelemaan" kun niistä kerrot. Se on ihan luonnollista siinä vaiheessa kun ne ovat vielä itselläkin käsittelyssä. Toivottavasti pääset sinuksi jonain pävänä sairastamisesi kanssa, että siitä kertominen sellaisissa yhteyksissä kun pidät hyvänä siitä kertoa. Ehkä suhtautumisesi muuttuu neutraalimmaksi kun aika kuluu...
"No olihan tässä se kun muun poikkeuksellisuuden päälle sain itsellenikin niin äärimmäisen odottamattoman erikoisen sairauden."
Entinen ystäväni, joka siis myös monologisti, on selvästi asperger, ja hänellä myös tuollaista epäuskottavaa kertymää... Hän myöskään ei arvosta omaa auttajakuntaansa, joka kyllä koostuu eri alojen asiantuntijoista, kun nämä eivät häntä pysty auttamaan... Se on sitä neurologista poikkeavuutta.
" mutta teen esim. aivotyötä ilman lomaa olen tehnyt jo vuosikymmeniä "
Niiin samantyyppinen kuin entinen ystäväni. Hänellä vaikeuksia rentoutua ja fysioterapeutti nimenomaan sanonut hänelle, että rentoutuminen juuri olisi tärkeää...
" Ei se tee ihmistä valheelliseksi jos hän suojelee toisia ihmisiä ja heidän parhaakseen jättää kertomatta asioita joista paljastuisi muiden yksityisasioita sopimattomalla tavalla, vaan kyseessä on nähdäkseni äärimmäinen vastuullisuus ja harkitsevuus, ettei puhu miten sattuu. "
Tuo kaikki yhteensä voi kuulostaa siltä, tai voidaan tulkita niin, että et ole valmis etsimään itsellesi apua, vaan olet lojaali sellaseen suuntaan ja sellaisille ilmiöille ilmiöille ja asioille jotka estävät sinun omaa kohottautumistasi...
Että olet ikäänkuin ainakin tämänhetkisen valintasi tehnyt...
Minun narsisti-psykopaattini on moraaliton eikä kestä päivänvaloa. En ole kertonut kaikkia asioita hänestä apua itselleni hakiessani. Ne asiat eivät kuitenkaan ole minulle tärkeitä eivätkä siten oleellisia omalle avunsaannilleni. En kuitenkaan ikinä etsisi apua hänen kanssaan jatkamiseen... Olen tarvinnut apua, koska en voi hyväksyä narsisti-psykopaattini tekemisiä ja ne kauhistuttavat minua. Hän on kohdellut myös minua julmasti, enkä todellakaan ole etsinyt apua, että voisin jatkaa hänen SUOSIMISTAAN.
Jolloin hakisin tilannetta, jossa auttajanikin jotuisivat SUOSIMAAN narsisti-psykopaattini pelejä. Juuri noin en missään nimessä halua tehdä. Olen ikäänkuin siellä toisella puolella narsisti-psykopaattiini nähden. Se on ARVOVALINTA.
" mutta useimmiten he tekee päinvastoin eli mitätöi vielä senkin mitä mä olen sanonut. Mutta mä voin ikuisesti ihmetellä miten semmonen auttaa mua ?"
En tiedä mistä tuossa nyt on kyse. Minä en itse ehkä haluaisi suosia ketään rikollisliigassa pyörivää jos olisin auttamistyössä palvelevassa asemassa. Jos joku aikuinen ikäänkuin pyytäisi itselleen osa-apua, että selviytyisi siellä rikollisliigassa paremmin ja noin rikollisuus voisi kukoistaa jatkossakin...
Olet kuitenkin kertonut että mistään lain kanssa vaikeuksissa olemisesta ei teillä ole kyse, vaan muuta valonarkaa...
Mä en ole minkäänlaisessa rikollisliigassa enkä liigassa ylipäätäänkään koska olen varsin individualisti henkilö.
Ei ole mulla mitään valonarkaa. En mä nyt jatka täällä enää, kun nää on nyt vähän mauttomia keskusteluja...
Sehän on päivänselvää etten mä pyydä ketään edistämään rikoksia kyllä mä siitä otan vastuun itse tietenkin...
Tuommonen just tuntuu mulle vän hämärälle ajattelutavalle. Ei kai nyt erityisesti etiikasta kiinnostunu henkilö pyydä edistämä
än rikoksia mitään kiertokauttakaan.
"Sehän on päivänselvää etten mä pyydä ketään edistämään rikoksia kyllä mä siitä otan vastuun itse tietenkin..."
Aika epäselvä lause. Silloin jos puhutaan joistakin rikollisista niin nehän nyt lupaavat mitä vain... ottaa vastuuta ja mitä vain,,,
"Tuommonen just tuntuu mulle vän hämärälle ajattelutavalle."
No sen ei tarvitse olla hämärää eikä varmaan olekaan, sinä vain et sitä ymmärrä...
"Ei kai nyt erityisesti etiikasta kiinnostunu henkilö pyydä edistämä
än rikoksia mitään kiertokauttakaan. "
Jaa a. Minusta ei ole mikään este.
En usko minun narsisti-psykopaattini lastenkaan erityisesti suosivan isänsä kaikkia toimia kun ovat ns. kunnon ihmisiä. Mutta eivät ne sille mitään voi.
Niin, narsistit nyt aiheuttavat kaikenlaista mautonta. Laittavat uhrinsa käymään mauttomia keskusteluja vielä vuosia jälkeenpäin.
Minun narsisti-psykopaatillani on koko oireiden kirjo vain pienellä vajauksella psykopatian puolella. Hiukan vaikea ymmärtää kovin lainkuuliaisia narsisteja psykopaateista puhumattakaan kun nimenomaan ne eivät kunnioita mitään toisten... toisia... kun se kuuluu olennaisena osana siihen oirekuvaan.
En voisi kuvitella, että keskustelisin pitkäaikaisesta kumppanistani tällä palstalla, vaikka tunnepuolella hänellä oli selviä psykopatian oireita joiltakin osin... Hän kun oli kuitenkin lainkuuliainen kansalainen ja ahkera sellainen... Tunnepuolella jurrutti mutta oli muuta korvaavaa riittävästi.
Mitä sä oikeen yrität selittää ?
Kaikki mikä vaikuttaa tai kuulostaa hyvältä ja kunnolliselta tai vakuuttaa olevansa rehellinen on jotain pahaa ja rikollista ?
Eli kuinka sitten ollaan rehellisiä ? Esiintymällä rikollisena valheellisesti, vaikkei oikeasti ole?
Minut jo melkein ajattiin siihen
Ja se on ihan pimeetä ja juurikin narsistien tapa kääntää asioita ylösalaisin.
En lue tekstejäsi kokonaan ettei tule huono olo.
Palstakaverini lienee ollut oikeassa sanoessaan kirjoitusteni menevän tällä palstalla hukkaan. Terveisiä vaan palstakaverille, joka on ollut kauan hiljaa tai poissa täältä.
Yritän tosiaan siirtyä taidemaailmaan kokonaan. Se on siitäkin kiva ettei siellä oikeastaan kukaan puhu mitään hämäräperäisiä juttuja tai outoa psykologiaa tms.
Ja vaikka kuinka narsistiksi minua esittäisit, mun narsistit ei tule sitä allekirjoittamaan koska heidän käsityksensä minusta on aivan toisenlainen.
Minusta on koko elämäni ajan valitettu juuri herkkätunteellisuuden ja yliempatian vuoksi ja sen suuntaista on jonkin verran allekirjoiteltukin.
Mitäs luulisit sen minua auttavan jos jollain auttajalla olisi vaikka sinunlaisia asenteita ?
Tämä oli siinä mielessä retorinen kysymys, että mulla ei ole välttämättä aikomusta avata enää tätä nettisivua.
Tosin mä menetin halvauksen aikana merkittävän osan myös herkkätunteellisuuteeni kuuluvia kykyjä, mikä osoittaa selvästi tunteellisuuden olevan hermostollinen ominaisuus ja tietyltä osin merkittävästi riippuvainen kehosta ja sen kunnosta., .
Nuo kyvyt on alkanu mulla palautua samaa tahtia kuin liikuntakyky...
Mitä tehdä kun narsisti vanhenee ja keho rapistuu mikä ei ole hänen syy ja tunnen myötätuntoa, mutta hänestä tulee henkisesti aivan kamala hyvin pelottavalla vaikutuksella ?
Luin tuosta erityisherkkyydestä vielä, että siihen kuuluu nopeasti syttyviä hyvin voimakkaita tunteita. Tällä hetkellä olen varma, että ne ovat aiheuttaneet väärinkäsityksistä suuren osan minun elämässäni, kun minua on niiden ilmetessä epäily jostakin itsekkästä epäselvistä motiiveista toistuvasti yksinkertaisesto siitä syystä että tunteiden ilmaisuni on sellaisissa yhteyksissä niin yltiöavointa voimakasta ja vuolasta, että ihmiset ei usko, että se voisi olla aitoa, mutta pitäisikö sanoa "valitettavasti" se on aitoa mutta taide on ollut ainoa kanava missä positiivisia tunteita on sosiaalisesti hyväksyttyä ilmaista noin: peittelemättömästi, avoimesti, vuolaasti ja voimakkaasti...
Esim. kaikki miehet pakenevat minua...
He monesti eivät uskalla puhua minulle edes muutamaa minuuttia., vaikka olen tämmönen pieni :)
Nuorena se oli rankkaa, kun luulin että olen niin ruma tai jotain ettei vilpittömät viattomat positiiviset tunteeni kelpaa vaan minua aletaan syytellä niistä kovasti ilman mitään perustetta.
Tai kuvitellaan että yritän jotain saada niiden kautta. Se ei pidä paikkansa, ne vaan pulpahtavat minulla ilmeisesti jostain hermostostani spontaanisti ilman mitään motiivia. (Myös ilman seksuaalista motiivia) Kuitenkin tällätavoin tunteita on sopinut maailmassa ilmaista ainoastaan taiteen muodossa. Muut ovat pitäneet tätä ilmiötä hämäräperäisenä.
Joten mulle e i jää oikein muita elämänmuotovaihtoehtoja kuin taiteilija ilman mitään suhteita, koska aitoudesta en ole valmis tinkimään...
Ei tälläsiä edes oteta mihinkään liigoihin. :)
Sosiaalisesti taitavat yksilöt opettelevat pois spontaaneista tunteenpurkauksista ja suosivat enemmän rakentavaa keskustelua ja rankkaa fyysistä treeniä patoutumien purkuun.
Eikä mulla ole aikomustakaan sotkeautua mihinkään koskaan millään tavoin, eikä nyt enempää tähän palstaankaan. Kiitoksia hyvää jatkoa !
Aivan, mutta se ei ole mitä mä haluan elämältä...
Mä nautin enemmän tunteenilmaisusta luonnollisesti ja spontaanisti joten olen valinnut taiteilijan tien...
Mun taideteokset ovat spontaaneja tunteita, mutta ne myös on ilmaistu rakentavalla sosiaalisesti hyväksytyllä tavalla joka vaatii myös taitoja keholta vaikkei rankkaa fyysistä treeniä olisikaan...
Eli ne tunteet tietyllä tapaa jalostetaan siinä prosessissa.
Mutta mua ei kiinnosta ihmissuhde jossa luonnollinen tunteenilmaisu ei ole sallittua.
Mua ei sellainen todellakaan kiinnosta yhtään, ei vaikka olis maailman komein mies.
Varmaan noin onkin sun ateljeessasi, mutta oikeassa vuorovaikutussuhteessa ei ole mahdollista taiteilla räjähtelevyyttä sosiaalisesti hyväksyttävin keinoin.
Erakkona taiteilijana voit vaikka seisoa päälläsi ateljeessasi, ketään ei kiinnosta.
Missä mun tarvii keskustella jollain tietyllä tavalla saadakseni jotain, mä en ala sellaseen yhtään, enkä mitään ole saanukkaan koskaan...hihihihih...
Mikäli tapaisit kaltaisesi sekopään luonnollisen tunteenilmaisijan oikeassa elämässä ja muuttaisitte yhteen, on hyvin mahdollista että jompikumpi pääsisi hengestään.
Mun mielestä mä olen vähemmän räjähtelevä kuin ihmiset kesklimäärin. Jopa ajatus räjähdyksestä tuottaa mulle kammottavia tunteita...
Mun narsistit räjähtelee koko ajan ja se pelottaa mua kauheesti...
Vaistosin jopa mielikuvituksesi räjähdyksestä ennenkuin olit sen kirjoittanut ja mua alko ahdistaa niin että ajattelin ettei mun tosiaankaan pitäisi olla tämmösillä palstoilla jos haluaisin elämäni sujuvan...
Kauhea mitä sä kirjoitat ?
Aika raaka tuo käsityksesi luonnollisesta tunteenilmaisusta. Mistäköhän lienee johtuvan ?
Tämä on se sama syy miksi kammoan "auttajia".
No mitä nyt itse mahdat yrittää selittää,,,
Sinulla massiivisia vaikeuksia tulla toimeen ihmisten kanssa, paitsi jos ei tarvitse käyttää kielellistä kommunikaatiota tai olla fyysisesti läsnä. Voit ilmaista itseäsi taiteen avulla... kun saat tai otat itsellesi koko roolin tietyksi ajaksi... Eli ei ole vuorovaikutusta... otat vastaan kehuja teoksistasi (vuorovaikutus?).
Sitten otat palstalla vastaan vain kehuja... joiden tarkoitus on?
Kirjoittaminen on kenelle tahansa ehkä se haastavin vuorovaikutuslaji, kaikkein haastavin ventovieraiden anonyymien kanssa.
Narsistit ovat moralisoivia. He moralisoivat nimenomaan muita...
Täällä palstalla nyt kuka tahansa voi kirjoittaa tai väittää mitä tahansa.
Mutta tylsintä on kun joku syyttää omasta heikosta ymmärryksestä muita.
Mutta enhän mä uskalla unelmoidakaan kaltaisestani "sekopäästä", joten mä nyt vaan teen taidettani ja silläselvä.
Väitän että tällaiset palstat on parhaita nimenomaan juuri taiteilijasielujen sosiaalisuuden tarpeen tyydyttämiseen, täällä voi trollailla itselleen hyvän olon.
Livessä vastaava käytös johtaisi yhteisön tuomioon ja eristämiseen.
En ole saanut pitkään aikaan kehuja taiteestani ja hyvin harvoin missään muuallakaan mistään.
Ja sellasetkin ihmiset jotka ei pidä musta yhtään eikä halua edes puhua kanssani on sanoneet mulle että voisin kirjoittaa kirjan. Aika monikin.
Mun kielelliset kyvyt on ihan hyvät. Mä vaan en jaksa piitata miten mä naputtelen jollain nettipalstalle, enkä netissä korjaa virheitä jos klikkaan hutiin jne.
En ole ikinä tavannut tasapainoista taiteilijaa.
Mä en pysty liikkumaan livemaailmassa joten sillä ei ole merkitystä.
Kirjan voi kirjoittaa vain silloin kun on sanottavaa, onko sinulla?
Taiteilijat on tasapainoisimpia ihmisiä joita olen koskaan tavannut.
Mun ensimmäinen taideopettaja varsinkin. Oikein asiallisuuden perikuva.
Minusta olisi kurjaa elää ilman livemaailman kohtaamista, elämä tuntuisi fiktiolta.
Kai sulla on joitain läheisiä joihin pidät yhteyttä?
Mulle kirjoittaminen on huomattavasti vähemmän haastavaa kuin kasvokkain ouhuminen.
Mutta ei mun aitoa persoonaa hyväksytä kuin taiteen parissa ja tuskin tullaan hyväksymään täälläkään joten hyvää jatkoa !!!
Taideopettaja ei ole oikeastaan taiteilija, hän on enemmänkin epäonnistunut tai järkensä löytänyt taiteilija.
Mä olen jo tottunut elämään niin, enkä mä oikeastaan kärsi siitä ettei ole livemaailman kohtaamisia...Mun narsistit ei ole koskaan ollut kiinnostuneita taoaamaan minua.
Joskus harmittaa kun en johonkin esim. taidenäyttelyyn pääse. Mutta ei se muuten mua haittaa.
Hänellä oli pitkä tunnettu ura taiteilijana. Kyllä tiedän kuka on taiteilija. Tykkään oikeastaan monien taiteilijoiden sanonnasta: Jokainen on taiteilija...(mutta ei tietenkään jos ei halua)
Onko sulla sitten fyysinen este mikä rajoittaa, vai oletko vain niin vaikea tapaus ettei vahtimestari päästä näyttelyyn?
On hermostovaurioita.
ennen vanhaa taideopettajat oli enemmänkin eläköityneitä taiteilijoita. Tää muuttui tää systeemi enemmän muodolliseen koulutukseen tässä mun elämän aikana.
Mutta sulla on just toi sama tyyli kuin monilla auttajilla, kaikki pitää sanoa jotenkin vastaan ja just sitä mä en ymmärrä miksi ja miten se mua muka auttaa. Ei tästäkään hyötyä mulle ole joten voisin lopettaa. Mä kun vaan en ole oikein koskaan osannu ajatella asioita oman hyödyn kannalta.
Yks auttaja sano kun mä sanoin että mä olen taiteilija kun he aina sitä ammattia kysyy, niin hän vastas: "Ai oleks sä sellainen malli kun muut maalaa ?"
Sit hän ihmetteli kun olin vähän tyytymätön kysymykseen.
Mut joo, mä opettelen nyt elämään ilman vastahankaista "apua".
Sinä nyt fiksoitunut niihin auttajiisi kokonaan.
Täällä palstalla käy joskus kuunteleva kirkko, tai pitäisikö sanoa että kävi, koska sai viimeksi varmaan elämnsä pöllytyksen...
Muut täällä nyt vain kirjoittelevia vertaisia.
Pyrit luomaan ja pukemaan nyt jokaisen tällä palstallakin kohtaamasi auttajaksi...
Ainakaan minä en mitenkään sellaiseen rooliin suostu tällä palstalla.
Niin kauan kun mä harrastan "apua" ei synny taideteoksiakaan niinkuin nyt vähään aikaan taas...
En pidä palstalaisia auttajina enkä sinuakaan, mutta kommentoit hyvin samansuuntaisesti kuin moni "auttaja".
Siksi tämä palsta ei olekaan niin loukkaava, koska ette ole "auttajia", niin se ei tunnevaikuta samoin jos kommentoitte jotain vähän ikävämpääkin vaikka.
Sulla on hyvät lähtökohdat tehdä taidetta, sulla on luontaisesti vastoinkäymisiä niin ei tarvi dokata tai impata päätä soikeaksi jotta löytäisi sen luomisen tuskan.
Taide on rankka laji, siinä leipä on kovan työn ja jopa tuurin takana. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että taiteenharrastaja elää apurahoilla ja taiteilija oman taiteensa mynnillä.
Kävin vilkaisemas, koko ketjua en lukenut, mutta jossain välis ny näytti olevan puhetta siitä, ettei köyhälle olisi tarjolla laadukasta apua , niin tekee mieli vinkata, että kunnallisen mielenterveystoimiston palvelut ovat ilmaisia, niihin ei tarvitse lähetettä ja ajan voi varata soittamalla.
Mitä sitten yleensä tulee tarjolla olevaan moninaiseen apuun, niin toki kannattaa olla tarkkana, kun yrittäjiä on joka lähtöön.
”Terapeutti”, ”hyvinvointivalmentaja” tai ”henkinen ohjaaja” kuulostavat ehkä hienoilta, mutteivät takaa pätevää koulutusta ja valvottua hoitoa. Näitä nimikkeitä voi käyttää kuka tahansa.
Sen sijaan psykoterapeutti, psykologi ja psykiatri ovat nimikesuojattuja terveydenhuollon ammattilaisia, joiden toimintaa sitovat laki, vaitiolovelvollisuus ja eettiset ohjeet.
Jos auttajalla ei ole tutkittuun tietoon perustuvaa osaamista eikä viranomaisvalvontaa, nousevat riskit avunsaamisen mahdollisuuksia suuremmiksi. Parhaimmillaan uskomushoidoista ja superlupauksista ei ole hyötyä, mutta huonoimmillaan niistä voi olla suurtakin haittaa."
http://www.hs.fi/blogi/lujastilempea/art-2000005311243.html
Edelleen nettiriippuvuutenkin on apua saatavilla, silloin on jo kyse siitä, jos ettei hallitse netin käyttöään, esim. lupaa/päättää vähentää netin käyttöään, mutta ei siihen kykene, ts. riippuvus hallitsee ihmistä jolloin puheet ja teot ovat ristiriidassa.
http://www.mielenterveysseura.fi/fi/mielenterveys/mielenterveyden-häiriöt/riippuvuusongelmat/nettiriippuvuus-aiheuttaa-sosiaalisia
Että tämmöstä ny tuli ny mieleen tässä kohtaan. Toki tilanne/avun saanti on vaikeampaa jos ihminen ei itse koe/ymmärrä tarvitsevansa apua.
Kiitos vaan. Olen kyllä seuraillut kirjoitteluasi. Tolta yhdeltä kirjoittelijalta näyttää tulevan välillä aika kylmäävää ja väärinkohtelevaa/ymmärtävää kyytiä. Pettymykset omiin ihmissuhteisiin sai ehkä hiukan herkemmäksi taas.
Viimeisin kokemus sai minut etäännyttämään itseäni edelleen tutuista ihmisistä, ehkä yhteys lopulta katkeaa. Näiden ihmisten pitäisi olla hyvin tietoisia asemastani ja edesottamuksistani, mutta jostain syystä heillä on oudosti tarve omien perhekokemusten ja tuntemusten kautta mitätöidä, vähätellä tai osoittaa epäpäteviksi minun kokemukseni ja tuntemukseni. Siis he ilmeisesti loukkaantuvat sekä tutkimustuloksista että minun kokemuksistani, vaikka en ole koskaan ikinä kenenkään muun henkilökohtaisia lapsi-vanhempi -suhteita rienannut. Voiko asia olla noin hullusti? Vai minussako se taas on vika? Eristäytyminen voi olla välttämätöntä, koska joka kerta kokiessani voivani hiukan paremmin ja olevani toipumisen tiellä, teen ihmissuhteissani vointiani huonontavia havaintoja/huomaan saavani huonoja kokemuksia.
Tuolla loppupuolella näytti olevan jotain kiinnostavaa kirjoittelua.
Kiva että sä poiu kirjoittelet vieläkin :)
Nyt vasta löysin tämän viestin.
Samansuuntaisesti vaikuttaa olevan minullakin. Minulle näyttäisi sille että asia menee noin kuin kirjoitat.
Minun omissa asioissani yksiselitteisesti pääosin näiden asioiden jakaminen jonkun kanssa mentaalisella tasolla tekee huonovointiseksi. Ihmiset eivät useimmiten tee muuta kuin mitätöivät. Se tuntuu oudolle ja tivailin sitä aika pitkään mutta asia ei selvinnyt.
Mulle ainakin "eristäytyminen" on ainoa järkevä ratkaisu,
Mutta mä en näe sitä minään lopullisena eristäytymisenä, vaan kehityksenä pois jostain merkitysmaailmoista jonne mä yksinkertaisesti en kuulu. Voisko sinullakin olla niin ?
Mäkin saan siellä koko ajan vain uusia huonoja kokemuksia ja traumatisoidun lisää.
Mä ajattelen sen nyt niin että pyrin vaan pois niistä kamalista "mentaalisista" maailmoista ihan noin kokonaisuudessaan ja koitan matkailla aivoissani uusille alueille.,.
Mä alan vähitellen tottumaan ihmissuhteiden poikkimenemiseen.
Aika vapauttavaa kokea kun onnistuu kokemaan ettei piittaa siitä mitään. Mulle sellainen saattaisikin olla onnellisempi elämänmuoto. Tuntuu tosi vapauttavalle, kun onnistuu ettei tunne varsinaisesti mitään ihmissuhteen katketessa, vaan ajattelee vaan, että noh...mä suuntaan uusiin juttuihin...
...ja se siitä...
Voihan se vähän saada epävarman olon jos sitä tapahtuu koko ajan, mutta väliäkös nyt silläkään :)
Nyt on tuo jalka koko ajan kipeytynyt lisää ja lisää, mutta kellekään "auttajalle" ei aio esim. sitä valittaa, tulis vaan turhaan lisäksi tunteellisesti kauhea olo siitä suhtautumisesta. Yksin on vaivana pelkkä jalka siinäkin asiassa, niin paljon helpompi kestää.
Taukomusiikkia :)
https://www.youtube.com/watch?v=Mm7muPjevik
Noh mä olen vähän tuolta väliltä, mutta mitään taideapurahaa en ole koskaan saanut.
Joo itsekin koen että henkistä pääomaa mulla on taiteeseen riittämiin, en tarvitse siihen ainakaan kenenkään enkä minkään avustusta, mutta mulla on nyt huomattavia rajoitteita sen toteuttamiseen, mutta sen verran kuitenkin olen saanut taideteoksia aikaan konkreettisesti että voin tuntea itseni oikeaksi taiteilijaksi, Mun taidetta ei niin helposti osteta koska se ei ole sitä muodikkainta, muuta mä pääsen sillä kuitenkin taidemaailmaan mukaan ilman suhteitakin kun mä kuitenkin olen ihan selvästi oikea taiteilija, sitä ei voi kiistää :)
Ystäväiseni, koen että olet vähän sillä samalla tavalla "huonokuuloinen" kuin monilla auttajilla on tapana olla. :)
Mitä keaskustelu auttaa, jos keskustelukumppani ei kuule mitä toinen keskustelija sanoo ?
Tarkoitatko noilla kommenteillasi minua vai yleisesti vaan ?
Minun kohdallani asia on niin ettei minua ole koskaan kiinnostanut psykologiset keskustelut vaan suuntauduin jo lapsesta asti "filosofisesti", eikä halvaantuminen tai narsistivanhemmat ole muuttanut tilannetta, etä minun alkuperäinen pääni on sellainen,
Jotta minun aitoon psyykemaailmaani voi päästä sisälle pitää osata puhua useista eri uskonnoista filosofiasta taiteesta monen maalaisista kulttuureista, etiikasta, neurologiasta jne.
Pelkan psykologian opiskelulla noihin ei pääse sisälle. Ja kyllä nähdäkseni englanninkielentaitokin on välttämätön että noihin maailmoihin voi kunnolla päästä sisälle, (ainakin mulle oli välttämätön ja siksi minä sen englannin opinkin kun piti saada selvää mitä eri maalaiset "gurut" opettaa jne. )
Jos noista minun aiheista ei puhuta, puhumme vain sen "auttajan" maailmaan kuuluvia asioita, joihin minä eläydyn, mutta jotka eivät kuulu minun henkilökohtaiseen elämääni lainkaan eivätkä ole koskaan kuuluneet. Ja minä rasitun siitä kun koko ajan puhutaan vain sen auttajan psyykestä, eikä minun aiheissani yleensä koskaan päästä edes alkuun. Ja siitä rasittumisesta muodostuu minulle vaikea ongelma mitä ei ennen keskustelua ollut.
Ja kun ongelmani vielä on tosiasiallisesti luonteeltaan fyysinen.
Niin tämmöiseen tilanteeseen on huonosti mielekästä apua köyhälle.
Ja sitäpaitsi minulla on harvinaisen hyvä kanava jossa voin mieleni sisäisiä asioita prosessoida ja jakaakin muiden kanssa, syvällisesti, pinnallisesti ja miten nyt vaan ikinä haluankaan...
...tuo taide...
lisäksi olen luonteeltani suht iloinen, että mitään mielialaongelmiakaan ei ole koskaan ollut.
Miksi tämä on niin kauhean vaikea kuulla ?
Ja tuo taide on vielä melkein ilmaista, siitä ei joudu maksamaan yhteiskunta mitään enkä minäkään kuin ehkä maksimissaan muutaman kympin kuukaudessa,. .
Mulle on tuottanut myös henkistä kärsimystä kun samaa asiaa pitää jankuttaa ihmisille satoja kertoja, joten mä nyt lopetan keskustelut...
Ja aina jos joku ymmärtää, seuraavalle pitää aloittaa sama jankutus alusta....
Tietikoneen varassa elävä vammainen on eri ilmiö kuin muuten vain nettiriippuvainen. Ei pyörätuolipotilaitakaan vieroiteta pyörätuolista vaikka olisivat riippuvaisia siitä. Mutta jos tarkoitat, että olen tästä palstasta riippuvainen, niin pitääkö minun nyt sitten osoittaa etten ole :)
"Mun kielelliset kyvyt on ihan hyvät. Mä vaan en jaksa piitata miten mä naputtelen jollain nettipalstalle, enkä netissä korjaa virheitä jos klikkaan hutiin jne. "
Saatko pisteet ja pilkut oikeaan paikkaan? Et lue kaunoirjallisuutta niin sinulla tuskin ymmärrystä siitä mitä kaunokirjallisuus on etkä noin voi olla selvillä sille asetetuista vaatimuksista. Mutta voithan kirjoittaa tylsää proosallista kerrontaa jos sinulla on hyvä aihe. Aiheen kiinnostavuus voi peittää alleen suuret kaunokirjalliset puutteet. Kun sitten taas hyvä kirjoittaja pystyy kirjoittamaan hyvän kirjan vaikka ilman aihetta.
" Ei tästäkään hyötyä mulle ole joten voisin lopettaa. Mä kun vaan en ole oikein koskaan osannu ajatella asioita oman hyödyn kannalta. "
Minä en ole omaa hyötymistäni oikeistaan koskaan ihan alkuaikoja lukuunottamatta (-12-13-14) ajatellut täällä kirjoittaessani. Pystyn tietoiseen valintaan tehdessäni ajanhaaskausta. Ei ole tullut mieleenkään ilmaista asiaa ennen kuin sinä otit puheeksi.
Elät jossain syvällä maaseudulla. Meillä päin ollut minunkin lapsuudessani jo ammattilaiset oikeat taideopettajat. Samoin psykiatrian/psykologian alan ammattilaiset syvästi sivistyneitä. Minusta jollain tavoin sivistyksen puutetta että ihminen ei ymmärrä sellaista ja epäeettistä valittaa asiasta jota ei tunne.
Wikipediassa sanotaan mielenkiintoisesti nain:
"Descartes ehdotti autenttisuuden ajatuksen seuraavan sisäistä ääntä, jonka mukaan yksilöiden täytyy ajatella ja toimia vastuullisesti. Ennen Descartesia ajateltiin, että yksilön moraalisuus kehittyi heidän yhteiskunnallisen asemansa ja heidän itsensä ulkopuolisista tekijöistä.
Rousseau oli samaa mieltä Descartesin kanssa sanomalla, että moraalinen taju ja autenttisuus ovat luonnon ääniä sisässämme. Herder kehitti tätä ajatusta yleistäen, että luovuus, autentttisuus ja alkuperäisyys ovat olemassolon mittoja. Identiteettimme perustuu kokemuksiin ja siihen, miten me tulkitsemme kokemuksia."
Jotkut eivät edes tiedä että hyvien asioiden tekeminen (syy ja seuraus) parantee koko psyyken toimintaa hurjasti ja toisilta saatu positiivinen kommunikaatio eheyttää tunnekeskuksetkin. Monet elämme "pimeydessä".
Joo, toi on totta.
Mä en saanu tuota hyvää juurikaan mistään muualta kuin taiteen parista.
Kertokaapa mulle mistä se ajatus syntyy? Muistaakseni jotkut muutkin kuin minä ovat eri mieltä ajattelen- olen oletuksesta.
Varsinainen ajatus syntyy tarpeesta olla olemassa. Mutta ei aina tunne tarvetta ajatella, varsinkaan silloin kun tuntee olevansa olemassa onnellisesti muutenkin.
Nykyään tunnen tarvetta ajatella, koska haluaisin alkaa olemaan tietylle erityiselle henkilölle erityisellä tavalla. Olen jo alkanutkin olemaan, tiedän sen, mutta en aio tuottaa hänelle pettymystä, joten ajattelen asiaa kunnolla ja tarkistelen omaa henkistä kuntoani että olisin sitten aikanaan tip top kun asia nousee esiin.
Ap:lle tiedoksi, etiikka l. moraalifilosofia on tieteenala joka pohtii moraalia.
Keskustellaan siis moraalista, ei etiikasta.
Etiikassa ja moraalissa on sanana tietty ero. Käytin ennen aina sanaa moraali, mutta luettuani erään filosofin tekstejä mä vaihdoin tietoisesti sanaan etiikka. . Miksi haluaisit vaihtaa sanaan moraali ?
Haluan pohtia moraalia niin että pohdinta ylittää myös kulttuurien rajat, eikä keskity esimerkiksi jonkin alueellisen paikan moraalikäsitykseen...
Ja mulle tuottaa suurta henkistä kärsimystä ne keskusteluavut kun ne vaan kapeuttaa näitä pohdintoja kun juuri nää pohdinnat pitää mun pään kunnossa...
Etiikka on tieteenala joka tutkii moraalia ja sillä pyritään myös vaikuttamaan moraalikäsityksiin. Se, että etiikka on tieteenala, asettaa sen nimissä käytävälle keskustelulle tietyt tieteelliset kriteerit.
Rohkenen väittää että Suomi24-sivustoilla käytävät keskustelut aiheesta ovat pääosin yleistä lätinää moraalista eikä moraalifilosofiaa (etiikka).
Mutta mun pohdinnat on luonteeltaan pohjimmiltaan lähinnä eettisiä.
Mä nimenomaan mm. vertailen erilaisia moraalikäsityksiä...
Itse en ota mitään moraalikäsitystä käyttööni sellaisenaan tekemättä ensin näitä eettisiä pohdintoja, jotta voin valita mielestäni parhaan tai yhdistellä jos silleen tulee mielestäni vielä eettisempi....
En väitä etteikö pohdintasi olisi eettisiä, mutta jotta pohdinta moraalista muuttuisi moraalifilosofiaksi, pohdinnan tulisi täyttää tieteellisen keskustelun kriteerit.
Mikäli keskustelusi "etiikasta" ei täytä tieteellisen keskustelun kriteereitä, se pysyy keskusteluna moraalista.
Mä pohdin nimenomaan moraalifilosofiaa vaikken aina niin tieteellisesti, mutta se ajatus taustalla on lähempänä moraalifilosofiaa kuin sitä mitä ihmiset just vaan lätisee...
Mä alotin näö pohdinnat vakavasti 40 vuotta sitten ja olen pohtinut joka päivä lähes täysipäiväisesti, se on jo eräänlaista "filosofointia" ei pelkkää lätinää...vaikka mun metodi on autodidaktiikka...
Kaikkihan me muodostamme arvojamme heijastavan moraalikäsityksen, mutta sitä ei vielä kutsuta moraalifilosofiaksi.
Mun pohdinnat vain jäi tavallaan katkolle kun mä sain aivovamman ja jouduin oleen muutaman vuoden ääliön osassa ja asemassa, mikä on ollut aivan hirvittävän kamala kokemus. mulla taju tilanteesta säilyi koko ajan.
Neuroetiikka olisikin se ainoa oikea ala tällaista asiaa selvittämään.
Tuollainen self-help opiskelu voi olla hyvin kehittävää, mutta ei se vielä tee pohdinnoistasi filosofiaa tai tiedettä.
Mutta kun aiheen pohdiskelu on ensisijainen kiinnostuksen kohde elämässä koko elämän ajan , niin sillon mun mielestä sopii nimittää, jos on oikeasti vertaillut monenlaisia erilaisia moraalikäsityksiä niin että osaisi vertailuistaan kirjoittaa pitkät pätkät. Siis ei ole keskittynyt yksinomaan omaansa vaan osaisi kuvailla muitakin jne.
Ainakaan suurinta osaa "auttajista" ei ole aihe kiinnostanut kun olen yrittänyt aloittaa keskustelua. Ei ole kuulostanut heidän aiheeltaan, että ei siinä mielessä kaikkien juttu, kun ei kaikki ainakaan siitä innostu...
Ja yritänhän mä tässä äärimmäisen pienimuotoisesti hieman vaikuttaakin niihin moraalikäsityksiin. Ei tarvi selittää ettei tämä mitään vaikuta, tiedän, mutta mun mielestä hyttysen kakkankin verran on parempi kuin ei mitään, kun useimmat jättää aiheen väliin sillä perusteella ettei kuitenkaan voi vaikuttaa, kyllä ehkä voisi jos kaikki ottaisi kantaa sen hyttysen kakkan verran...
Tai edes tän verran ku mä...
Mua nimiteltiin tyttönä filosofiksi naurean mulle, mä olen nyt uskonut ne väitteet kun mulle väitettiin että mä oon filosofi :)
Nytkö mun pitäiskin uskoa sinua etten ookkaan ?
Niin kiinnostavaksi kuin aihe on nyt käymässä, niin mun on pakko nyt lopettaa, koska saatan innostua muuten aiheesta liikaa enkä kuitenkaan halua kirjoittaa tänne kaikkea...
Kaikkea hyvää vaan !
Oikeastaan tieteellistä keskustelua käydään hyvin innokkaasti, mutta se on varattu tiedeyhteisölle joka näkee ehkä syvemmälle ja kykenee perustelemaan näkemyksiään.
Asiat joihin moraalifilosofialla vaikutetaan ovat aika isoja, sieltä löytyy tieteellistä pohdintaa eläinten oikeuksista, vähemmistöjen oikeuksista, velvollisuudestamme huolehtia luonnosta tai vaikkapa hädässä olevista pakolaisista. Yleensä tuo pohdinta moraalifilosofiasta on jo valmiiksi käyty silloin kun noita asioita lähdetään lobbaamaan kansalle.
Eihän se mitään haittaa jos raottaa verhoa vähän enemmänkin, mutta ehkä on hyväksikin jättää vähän kertomatta.
Kaikkea hyvää sullekin.
Mutta mm. neuroetiikka on vasta nyt kai enemmän kehittyvä ala ja sitä kokemukseni mukaan ei suomalaisessa arjessa pohdita oikeastaan yhtään kokemukseni mukaan. Ja mulla olis siitä paljon sanottavaa vaikkei se niin tieteellisin termein tapahtuisikaan.
Ei kukaan voi varata mitään keskustelunaihetta vain itselleen...Eikä mikään estä meitä menemastä tiedeyhteisöjen tekstejä lukemaan. Yhden jonkun kirjan olin neuroetiikkaan liittyen ehtiny ostaakin ennekuin saatoin aavistaakaan että itse tulen aivovammaantumaan mikä tapahtui siinä välissä ennenkuin ehdin kirjaa lukea, ja nyt en pysty enkä uskalla kirjaa avata, se on liian kova pala mulle...jotain liian henkilökohtaista...
Mutta mun tuli nyt sitten tutkittua aivovammaa ja siihen liittyvää etiikkaa ihan ruohonjuuritasolla omakohtaisesti....
Äärimmäisen kova koulu, ei verratakaan mihinkään muuhun elämänkouluun mitä olen käynyt...
Ei kukaan voikaan varata mitään keskustelua itselleen, mutta osallistuminen tieteelliseen keskusteluun vaatii tieteellisen keskustelun kriteerien ymmärtämistä, hyväksymistä ja niiden mukaan toimimista.
Ikävää tuo "aivovammaantumisesi", en voi edes kuvitella miltä se tuntuu sinusta. Itse elelet vaivojesi kanssa ja tiedät tarkasti mihin vamma vaikuttaa, mutta ainakaan näin nettikeskustelun pohjalta en huomaa vammaa vaan hyvin loogista ja johdonmukaista tekstiä.
Kiitos. Se on ollut mun vahva puoli mun koko elämän ajan millä mä olen pärjänny...vahva looginen teksti, ja nyt kävi vielä niin että mun vammautuminen iski lähes kaikkialle muualle mun hermostoon paitsi sinne logiikkaan...
vammauduin päästä varpaisiin (tosin olen paljon toipunut nyt) mutta mun päänsisäinen logiikka ei lakannut toimimasta, eli mä pystyin tarkasti seuraamaan tuota hermoston vaurioitumista ja parantumista koko ajan. jne.
Mutta omituisimmillaan aivovammauduttuani tilanne oli sellainen, että mä samanaikaisesti en erottanut kehoani ollenkaan ja että missä se sijaitsee, mutta pystyin samaan aikaan puhumaan vahvaa loogista tekstiä. Mutta jouduin pyytämään keskustelukumppanilta apua kertoa minulle missä minun kehoni sijaitsee. Tuntuihan sen aivan ääliömäiselle ja tietenkin ihmisten reaktiotkin usein sitä luokkaa että: "Voi että mikä idiootti !"
Mä en pystynyt erottamaan missä mä olen aisteilla, joten mun piti sekin tieto saada itselleni perustelemalla loogisia seikkoja mistä voisi päätellä missä mä olen.
Mutta "filosofian" puhuminen sujui minulta silloinkin ihan loogisesti jos en piitannut siitä että en tiedä missä kehoni sijaitsee. Niin aivovammahan sen täytyy olla koska olen ollut kehotietoinen iikunnallinen ihminen vuosikymmeniä sitä ennen ja keho muuttui siinä samalla ihan ulkomuodoltaankin siis ihan niin että ulkopuoliset sen näki.
Niin tämä vamma ei ole enää niin paha, mutta vaikuttaa tosi paljon arkeen, mutta ei mun logiikkaan.
Niin kun tää vammaantuminen tapahtui, kyllähän sillonkin jossain välissä mun psykopaatti tokaisi: "Ehkä mun olis pitäny ottaa yhteyttä sinnä ja sinne, jotta asia olis selvinny , mutta kun ei ehtiny....".
Kyse oli siis siitä, että kun mä aluksi soittelin vammautumisestani juuri sen tapahduttua, ihmiset ei ottaneet puhelujani vakavasti. Niin psykopaattini ajatteli, että jos hän olis soittanut olis voinut mennä paremmin, mutta kun hän ei ehtiny...
Mulla on sellainen eloisa mieli, että mä kuulostan eloisalle ja mahdollisesti jopa iloiselle halvaantuneenakin jos saan ääntä tulemaan kurkusta.
Niin siksikään mä en oikeen tarvii psykologisia keskusteluja oman mielialani vuoksi.
Vaan mä puhun vaan selvittääkseni konkreettisia ongelmia ja tilanteita ja mä olen äärimmäisen turhautunut kun aletaan käydä jotain psykologisia keskusteluja jotka mä koen ihan turhiksi ja jotka vain huonontaa mun iloisen mielen ahdistuneeksi.
Oikeastaan mä en koe edes narsistivanhempia niinkään psykologiseksi ongelmaksi vaan konkreettiseksi, että millä tekniikalla hallita se heidän kauhea vaikutus mun hermostoon.
Mun elämä menee tosi vaikeeksi kun kun pitää eläytyä siihen niiden auttajien psykologiseen maailmaan jota mun pää ei meinaa kestää. Ja nimenomaan mun pitää eläytyä siihen heidän maailmaan, he ei juurikaan eläydy mun tilanteeseen mun ei-psykologisessa maailmassa.
Ja kun mä pitkään vaeltelen siellä heidän psykologisessa maailmassa joka on mulle aivan vieras, mulla alkaa mennä pää ihan tokkuraan ja huonoon kuntoon siitä rasituksesta.
Mä yksinkertaisesti toivun nopeammin ilman "apua".
Nyt jo useamman kerran heti kun olen pysynyt poissa "avusta" toivun nopeasti parissa kuukaudessa ja jos olen käynyt "apukeskusteluja" useimmiten menen nopeasti hyvin huonoon kuntoon.
Mä jouduin halvaantumisen takia sosiaalisesti henkisesti mukaan johonkin ihmeen sekavaan psykologiseen maailmaan. Tän monologin avulla mä olen toipumassa siitä onneksi ...
Noh, olipahan tuo psykologinen kulttuuri mulle ihan uusi kulttuuri, nyt on sitten tullut tutkimusmatkailtua sielläkin, mutta mä tykkään enemmän esim. taidekulttuurista tai uskonnollisesta kulttuurista, tai vaikka jostain ulkomaankulttuurista...
Se psykologinen maailma on todella hämmentävä ja jotenkin synkee mun mielestä varsinkin kun siellä pidetään toinen toistensa henkistä kiusaamusta niin normaalina...
En löytäis kovin äkkiä taiteilijaa jonka mielestä elämä olis toinen toistensa kiusaamista ihan noin normaalisti nykyään...
Tuossa olemme samiksia. Minä ainakin kovasti yritän aina eläytyä ja ymmärtää toista, mutta että joku (vapaaehtoisesti) asettuisi minun asemaani on melko tuntematon juttu.
Se on sitä kun on kasvatettu kärsimään itse ja ymmärtämään muita loputtomiin. Siitä tulee osa ja tapa. Pitää olla nyt tarkkana tämän asian kanssa.
joo
Mutta tuota mun pitäisi tutkia. Kun jotkut myös sanovat ettei filosofia ole tiedettä. Niin onko varma että filosofia pitää sovittaa tieteen kriteereihin vaikka filosofia on joidenkin mukaan ikäänkuin pysyvämpää tietoa kuin tiede kun se sisältää kuolemattomuusteemankin ? Ja käsitelläänkö etiikkaa eri kulttuureissa samoilla tieteellisillä kriteereillä ?
Pidän mahdollisena että olet osittain hieman erehtynyt, kun netistä löytyy artikkeleja että etiikka ei ole vain intellektuelleille tai filosofeille, vaan on muidenkin ihmisten jokapäiväisen elämän ytimessä.
Kyllä se on niin että kaikki voivat keskustella etiikasta niin että se on etiikkaa. Ei tarvitse tietää tieteellisiä kriteetejä joiden puitteissa se tarvitsisi toteuttaa...Tämä on mun näkökanta...
Sinä olet nyt uskonut joitakin, jotka ovat omineet etiikan ikäänkuin. Ja jossain luki: "Ollaksemme filosofisia, meidän täytyy ajatella kriittisemmin."
https://philgcg11chd.wordpress.com/category/relation-of-philosophy-with-science/
Esim. tuollainen linkki tuli vastaan kun laitoin aiheen googleen...
"Ainakaan suurinta osaa "auttajista" ei ole aihe kiinnostanut kun olen yrittänyt aloittaa keskustelua. Ei ole kuulostanut heidän aiheeltaan, että ei siinä mielessä kaikkien juttu, kun ei kaikki ainakaan siitä innostu..."
Höpötät niistä maallikoista vaan "auttajina" edelleen ja vertailet ties mihin... Olet sentään oppinut laittamaan lainaukset...
Joillakin ihmisillä teot puhuvat puolestaan. Toiset vain puhuvat.
Mitä on mitä ei. Sinä et pysy kekustelujen juonessa jos muuttuu vähänkään vaativammaksi.
Mahtoiko palstakaverisi tarkoittaa minua kun sanoi että saat väliin "kylmää kyytiä" tms.
"Pidän mahdollisena että olet osittain hieman erehtynyt, "
Minä olen huomannut että sinä erehdyt aika usein.
Kertoisitko vaikka yhden esimerkin perusteluineen yhteen viestiin tiivisttettynä ?
Minulle ei ole hyötyä tiedosta epämääräisessä erehtymisessä jos en tiedä missä ja miten yksilöidysti.
Hyvä että nyt olet ottanut tuohon kiinni noin. Voi vain toivoa, että itsekin ymmärrät mitä joku toinen voi tarkoittaa vaatiessaan selitystä johonkin syytökseen.
Jos nyt kuitenkin otat järjen käteen niin muistat että noita huomautuksia on pitkin matkaa...
Hyvin tarkkaan yksilöitynä. Usein myös esiinnostan lisäkysymyksin, koska se on rakentavampaa ja fiksumpaa kuin suorat syytökset.
Selitän nyt vielä kerran, koska te jotkut ette ole lainkaan ymmärtäneet asiaani ja sekoitatte sitä toiseen asiaan. Tässä ei ole siitä kyse, etteivätkö ihmiset olisi sivistyneitä, päteviä, älykkäitä jne. ja minulla menee heidän kanssaan ihan hyvin kunhan he eivät "auta" minua "psykologisella" keskystelulla, mikä ei minua auta. Juuri se on se oleellinen virhe, että joku ammatilainen tai muu alkaa ajattelemaan että kyse on HÄNEN sivistyksestään, pätevyydestään tms. kun kyse ei ole siitä.
Kysymys on tästä:
Olen ajatellut toisenlaisella ajattelumetodilla kuin he koko elämäni ajan, jota minä kutsuisin eräänlaiseksi filosofiseksi metodiksi. Se heidän tuntuu minulle "psykologiselle". Se minun metodini ei ole mitenkään huono tai kelvoton vaikka onkin yleisimmästä ajattelumetodista hieman poikkeava, koska jo lapsena olen sillä usein saavuttanut jopa muita parempia tuloksia heidän omalla mittapuullaan mitattuna. Tästä syystä tämän ajattelumetodini vastustaminen ei ole mitenkään mielekästä edes yhteiskunnan yleisen hyvän kannalta vaikka se onkin vähän erilainen. Eikä myöskään siitä syystä, että aivoni toimivat huonosti muilla metodeilla ja siitä sitten on vaivaa muillekin, kun aivoni toimivat huonosti.
Psykologinen keskustelu haittaa aivojeni toimintaa mm. tästä syystä: Se alkaa sotkemaan sitä metodia ja logiikkaa, jolla olen ajatellut jo melkein 50 vuotta koko ajan seuraten samaa logiikkaa. Joten sellainen psykologinen keskustelu aiheuttaa minun ajatteluprosessiini ikäänkuin hieman sotkuisia häiriötiloja jotka aiheuttavat voimakasta stressiä ja tuntuvat myös yhteentörmäyksiltä. Minä olen erittäin leppoisa en lainkaan riitaisi ihminen kun ajattelen omalla filosofisella metodillani, oikein superleppoisa olenkin, sellainen "meditoija". Mutta kun aletaan "psykologiset" keskustelut koskien MINUN asioita, minusta tulee hieman riitaisan oloinen tahtomattani. Kyllä olen psykologiaakin kiinnostunut opiskelemaan ja arvostan psykologistakin tietoa kuten esimerkiksi narsismista ja keskustelen psykologisistakin aiheista mielelläni ymmärtääkseni psykologisia ihmisiä (joita minun on hieman vaikea ymmärtää) kunhan sillä psykologialla ei käsitellä minun henkilökohtaista elämäntarinaani, tunteitani, ajatteluprosessiani jne. Olen erotellut ihmiset filosofisiin ja psykologisiin jo nuoresta tytöstä asti. Muista kulttuureista olen löytänyt aivoilleni useita paljon toimivampia ja lähempänä ajattelumetodiani olevia ajattelumetodeja kuin suomalainen muotipsykologia, joka on mulle ollut ihan tuskaa kun olen sitä tässä viime vuosina ensimmäisen kerran elämässäni vähän maistellut. Niin miksi minulle juuri sitä minulle sopimatonta pitäisi vängätä, kun maailmasta löytyy monia muita ajattelutapoja joilla kommunikoinkin sujuvasti ? Esim taidemaailman sosiaalinenkaan systeemi ei tuota minulle ongelmia, koska se tietyllä tapaa perustuu siihen että jokainen tekee omalla metodillaan, eikä siellä mennä henkilökohtaisuuksiin puuttumaan siihen millä metodilla taideteoksensa kukin tekee, vaan on hyvä vaan jos keksii jonkun uuden metodin.
Siksikin minulle tuntuu hieman paradoksaaliselle kun joku "psykologinen" ajattelija tarjoaa minulle "uusia" näkökumia, kun minulle ne vaikuttavat enemmänkin vähän vanhoille, joita on vaikka kuinka monilla ympärilläni samoja ja olen kuullut ne sata ja tuhat kertaa ennenkin aivan kyllästymiseen asti. Minun mielestäni enemmänkin minä olisin se, jolla mahdollisesti olisi tarjota "uusia" näkökulmia. Mutta useimmiten ihmiset eivät ole avoimia edes kuuntelemaan.
Tätä narsismiakaan en oikeastaan käsittele psykologisesti, vaan mietin enemmän niinkuin psykopatiaa neurologisena erilaisuutena ja käsittelen sitä sitten etiikan kannalta ajateltuna ja mitä narsismi uskonnollisesti merkitsee, miten narsismia voisi käsitellä taiteessa jne. Mielestäni tämä on mielekästä, koska kuitenkin psykologiakaan ei ole keksinyt varsinaista ratkaisua narsismi ongelmaan. En koe mielekkääksi mennä käsittelemään sitä psykologian ammattilaselle, jonka ala ei vielä edes yleisestiottaen ole keksinyt ratkaisua kyseiseen ongelmaan niin on erittäin epätodennäköistä, että se yksittäinen ammattilainenkaan keksisi ratkaisua ongelmaan, jota ratkaisua ei ole hänen koulutuksessaankaan opetettu, enemmänkin koen hänen koulutuksensa mahdollisesti rajoittavan avointa suhtautumista lähteä etsimään kokonaan uusia ratkaisumalleja narsistiongelman kanssa elämiseen.
En halua hukata ainoaa elämääni jonkun terapeutin huoneessa istumiseen (varsinkin kun olen jo vuosia vain istunut huoneessa puolihalvaantuneena), haluan katsella silmät auki koko maailmaan, kun vaan ne silmät auki saan...nimittäin minulla lähti puolet näköä tuossa halvauksessa...Mutta mulla on nyt kaunis tuommoinen vähän vanhanaikaisenmallinen suurennuslasi kun jostain kaupasta löysin...semmonen just hajamieliselle professorille sopiva...
En minä tai psykologit olla sivistymättömiä tai tyhmiä, jos me ollaan erilaisia ajattelijoita...
Mun jutut ehkä kuulostaa "uskomattomille" joillekin ihmisille, kun ne yksi toisensa jälkeen ovat hieman toisenlaisia totuttuun kuultuun, mutta ne kyllä ovat erittäin perusteltuja, koska olen seurannut samaa logiikkaa koko elämäni ajan haluttomana aiheuttaa logiikkaan säröjä.
Ja nämä "auttajat" yrittävät solkenaan aivopestä minua suostumaan tekemään aukkoja logiikkaani joustamalla ajattelun periaatteistani mikä pilaisi tämän suurella vaivalla kehittämäni hyvän metodin...
Ja tässä on nyt viimeistäänkin hyvin perusteltu syy olettaa, että hermostoni "rakennusaineissa" on oletettavasti jotakin poikkeavaa, kun minä nyt vielä menin odottamattomasti tahtomattani tuossa viime vuosina muuntuilemaan kehollisessakin olomuodossani kuin mikäkin ameeba päästä varpaisiin.
Ehkä muulostaa jollein "uskomattomalle", mutta totta on, siitä ei pääse mihinkään.
Mä olen tässä nyt levitellyt pieniä "näytteitä" erilaisista kyvyistäni nettiin suht laajaankin levitykseen, että jos mä vaikka aivovammaantuisin, niin ei kukaan voi väittää ettei mulla niitä kykyjä ole koskaan ollutkaan, niinkuin tuossa viimeksi meinasi käydä...
" Olen erotellut ihmiset filosofisiin ja psykologisiin jo nuoresta tytöstä asti. "
Mustavalkoista.
Kuule on varmaan ääretömän harvinaista maallikkojen keskuudessa ajatella psykologisesti, kun se oma tieteenhaaransa ja vaatii oman osaamisensa.
En nyt kummastele enää mitään sinun kohdallasi, mutta asiakkaan/potilaan ei kuulukaan osata tuota tieteenalaa.
Etkä käytä ammattilaisia.
Minä olen yleisesti ajatellut ikäni oman yksilöllisen lähestymistapani mukaan ja voisin saarnata sitä samaan tyyliin kuin sinä. -Mutta en sitä tee.
Tässä palstalla olen lähestynyt narsismia monin eri tavoin.
Keskustellut monin eri tavoin.
Narsismista ja psykopatiasta on helpointa keskustella ja sellaisten kanssa voi kuivitella voivansa elää kun laittaa päänsä pensaaseen.
Minä olen ottanut pääni pensaasta enkä sitä enää sinne lykkää, joten hyvää pesastelun jatkoa sinulle.
Palaa taas kertomaan kuka teki mitäkin ja kuka sanoi mitäkin, vaikka sinä olit niiiiiin filosofisen hieno heitä kohtaan...
Sano minun sanoneeni.
"Ja nämä "auttajat" yrittävät solkenaan aivopestä minua suostumaan tekemään aukkoja logiikkaani joustamalla ajattelun periaatteistani mikä pilaisi tämän suurella vaivalla kehittämäni hyvän metodin..."
Sinulla hyvä metodi ja sotkeennut auttajiin?
Minusta sinun metodeissasi silloin paljon vikaa.
Syyttelet narsistien tapaan kaikesta muita ihmisiä.
Luen viestisi kun olen kirjoittanut tän mikä tuli mieleeni että tältäkin palstalta ilmenee, että ainakin mulla on kyky naputella tietokoneella pitkää monologia :)
En syytä yhtään ketään. Et ymmärtänyt kirjoittamaani vieläkään.
Mä olen ollut erittäin lempeä ja kohtelias jopa mulle oikeasti aikamoisia ilkeyksiä tehneille ihmisille.
"En minä tai psykologit olla sivistymättömiä tai tyhmiä, jos me ollaan erilaisia ajattelijoita... "
Käsittääkseni et käyt psykologien vastaanotolla, eikä sinulla ole siten mitään näkemystä heikäläisiin.
Psykologit työskentelevät. Sinä haihattelet. Teit tasa-arvoistavan rinnastuksen.
Ymmärrät minua koko ajan täysin väärin. Tuolla ei ole mitään yhteyttä ajatuksieni tai tunteideni kanssa.
Sinulla on täysi oikeus kokea ja elää tavallasi, vaikka minä tekisinkin toisin. Eivät nämä seikat ole toisistaan riippuvaisia. Tässä on se että mä olen tottunut elämään ihmisten keskellä, jotka ovat hyvin erilaisia toinen toisistaan, myös muualla kuin perheessäni ja parjään hyvin sellaisissa ei niin homogeenisissä ympäristöissä. Ja turha minun on niihin homogeenisiin ängetä, kun ei niin homogeenisiä ympäristöjä on ihan riittämiin...
"En syytä yhtään ketään."
Oon nyt aikas paljon lukenut sinun juttujasi ja tietyt jutut tulevat esiin tuon tuosta.
"Ymmärrät minua koko ajan täysin väärin. Tuolla ei ole mitään yhteyttä ajatuksieni tai tunteideni kanssa."
Minä taas uskon että sinä et ymmärrä ollenkaan mitä minä tässä yritän sanoa...
Jätän nyt sanomatta minkälaisissa ympäristöissä minä elän.
"Mä olen ollut erittäin lempeä ja kohtelias jopa mulle oikeasti aikamoisia ilkeyksiä tehneille ihmisille. "
Tiedetään että lapset ovat aivan käsittämättömän lojaaleja vaikka kuinka hirmuisille vanhemmilleen. LR-ihmiset venyttävät itseään. Itsellä ei ole tiukkoja rajoja. Vanhempasi ovat ylittäneet rajasi.
Minusta sinun soppasi ei ole houkutteleva ollenkaan.
Kannatan taiteen tekemistä sinulle itseilmaisun muotona tietenkin.
Miks sinä vertailet sitä miten mä ajattelen ja elän siihen mitä sinä ?
Ja onhan esim. neurokirjon ihmisillä ja narsisteilla keskivertoa enemmän tapana vängätä sitä omaansa, ja mäkin ehkä vänkään nyt sen jälkeen kun koin hirvittävämpiäkin hirvittävämpiä seurauksia kun luovuin siitä vänkäämisestä joiksikin vuosiksi, enkä mistään hinnasta siihen hirveyteen palaisi. Jos joku vänkää väänkäämistään siihen voi olla vakava aiheellinen syy, kaikki vänkääminen ei ole haitallista.
Joillekin voi tehdä hyvää joustaa vänkäämisestään kuten olet kokenut.
Mulla on runsaasti päinvastaisia kokemuksia. Aina on menny asiat huonosti kun olen lopettanut vänkäämisen, enkä mä aio enää vänkäämisestä luovuttamiseen syyllistyä.
Tähän kaikkeen on hyvin helppo ratkaisu, kun joku välttämättä haluaa täysin erilaista ajattelua kuin mä ja mikä ei mulle toimi, mä voin vain vaihtaa seuraa...
Ihmisiä kun riittää aivan valtava kirjo erilaisia...
Mun "erilaisuus" ei maailman mittakaavassa edes ole mitään erityistä erilaisuutta sanoisin.
Mulla on teksti tiukkaa, keskivertoa tiukempaa, mutta mä olen muuten äärimmäisen pehmeä ihminen, joten mun on syytä pitää tekstit tiukkina. Koska ihmisten on kaikkein vaikeinta ymmärtää sitä pehmeyttä. Mun taiteessa mä olen se pehmeä.
Oikeastaan en mä pidä sitäkään mahdottomana että mulla olis joku "psykopaatin" hermoston ominaisuus joka ilmenee jossain täysin erilaisessa muodossa kuin mihin psykopaatit sitä kayttää.
Kun katsoin tuota videota jossa psykopaatin aivot omaava neurotieteilijä selittää että joillain psykopaateilla ei ole mitään konkreettista motiivia kuten raha tai seksi, mutta he vain luovat oman maaimansa jonne he kutsuvat sinut ja hallitsevat sinua sitä kautta.
Mulla on niin, että mulla ei ole vähäisintäkään kiinnostusta hallita ketään vaan juurikin voimakkaasti päinvastoin, mutta mä rakastan ajatusta luoda oman henkisen maailman, jonne mä kutsuisin muita ihmisiä käymään, olen rakastanut nuorsta tytöstä asti, ja varmaankin se tekee minusta taiteilijan....
Mutta mun maailman ihmiset ovat vapaita vierailijoita, mä en nappaa heistä kiinni, vaikka heitä tuntuu pelottavan, että mä ehkä nappaisin....
Ja se tuntuu minulle aivan kamalalle se epäluulo, koska ei ikimaailmassa, mä en ikimaailmassa tekisi mitään sellaista !!! Ihmisten tulis saada olla taivaan lintuja....
Oleks sä se lintu ? Jos olet niin on meillä sentään yhteistä linnut.
Sen sijaan mulle on käynyt niin, että kun on luottavaisesti astunut sisään vieraisiin tuntemattomiin maailmoihin, minusta onkin napattu kiinni...
En ole vielä koskaan kuullut taiteesta, jossa tehtäisiin niin...
Jos tämä taide edistyisi, niin voisin joskus vaikka kutsua ne psykologit taidenäyttelyyn ja lahjoittaa ilmaiseksi tauluja....
Wow...siellä pitäisi sitten olla paljon erilaisia lintuja, jokaiselle oma lintu !!!
Ja varsinkin palstalaisille !!!
Omaperäistä taidetta ei yksinkertaisesti synny jos ei pidä kiinni omasta tyylistään. Tässäkin "keskustelussa" siitä esimerkki. Mä voisin tällä idealla tehdä lintunäyttelyn, jos mä haluaisin.
Kyllä mä saisin sillä lintunäyttelyllä enemmän huomiota kuin ongelmillani. :)
Mä todennäköisesti pääsisin jopa sanomalehteen.
Tämän psykopaatti/ apu teeman ympärille sopisi kaksihuoneinen näyttely. Sinne toiseen maalattaisiin piruja seinille psykopaattien tapaan ja sinne toiseen lintuja, ja sitten jokainen voisi valita että kumpaan asettautuu istumaan. Kumpikohan huone olisi täydempi ?
Mulla on niin paljon näitä ideoita, että olisi vaikka muille jakaa, mutta kuten kerrottu fyysiset vammani aiheuttavat sen että voin toteuttaa vain hyvin pienimuotoisesti.
Mutta jos joku nyt tekee tämmöisen näyttelyn, mä olen kuitenkin 4.8.2017 keksinyt tämän idean itse suomi24 narsismipalstan innoittamana oman elämänkokemukseni pohjalta. Ideaa ei ole otettu siinä mielessä ulkopuoleltani vaan se perustuu tähän aitoon tietokoneella kirjoittamiskokemukseen.
Tai
Tässäkohtaa suljetaan esirippu,
jaettu kokemus päättyy
Yleisö lähtee kotiin
esiintyjät takahuoneeseen
ja kaikki jatkavat elämäänsä
omissa maailmoissaan...
Tuossa vielä sanan monologi alkuperästä
https://en.wikipedia.org/wiki/Monologue
Valitettavasti englanniksi, jostain löytynee suomeksi
" Tässä on se että mä olen tottunut elämään ihmisten keskellä, jotka ovat hyvin erilaisia toinen toisistaan, "
Sitä minä vain, että ei mitään uutta auringon alla. Kun tunnut pitävän aika normaaleita kuvioita jotenkin poikkeuksellisina.
Mutta mukavasti tämä minun laaja kirjoituskokonaisuus jotenkin ikäänkuin olisi tulossa valmiiksi :)
Kiva kun olet jaksanut kommentoida, vaikka keskitymme toistemme asiaan kenties vähän niin ja näin.
" tämä minun laaja kirjoituskokonaisuus "
Eipä olisi koskaan tullut mieleenkään että olisin tällä historialliset mittasuhteet ajassa ja syvyyssuunnassa saavuttaneella narsismipalstalla yhtäänkään kirjoittelua nimittänyt "minun kirjoituskokonaisuudekseni".... Huoh!
Armahda Herra meitä meidän itsekkyydessämme vaikkemme itsekkyyttämme edes itse huomaisi.
Keksitty: 1:1
Armahda meitä meidän sokeudessamme vaikkemme luulisimme näkevämme terävästi.
Keksitty: 1:2
Armahda meitä meidän omahyväisyydessämme vaikka vakuuttaisimme olevamme nöyrimmistä nöyrin.
Keksitty: 1:3
Ideasi kahdesta huoneesta psykopaattiaheeseen liittyen oli omasi, oikein kiva.
Mutta kukahan toi palstalle tällä kertaa lintuvertauksia...?
Lintuvertaukset ovat niin yleisiä ettei niitä voi kukaan pitää erityisesti ominaan, eikä edes pirujakaan, mutta tämmöisen voisi jo katsoa jonkun omaksi ideaksi jos selostaisi, että taideteos liittyy auttajiin ja psykopatiaan, sekä suomi24 narsismipalstan keskusteluihin, joiden johdosta on maalattu tällainen kaksihuoneineinen näyttely, jossa sitten ehdotetaan ihmisiä valitsemaan minne istuu ja sitten voisi olla vaikka keskustelutilaisuus siinä, tai jotain musiikkia niissä huoneissa...
Olen melko varma, ettei ole olemassa yhtään aivan tarkalleen sellaista, varsinkin jos ne pirut ja linnut olisi minun tyylillä maalattuja, niin ihan samanlaista kokenaisuutta epätodennäköisesti on olemassa. Onkohan edes tehty maailmassa lintu/piru taideteosta liittyen psykopatiaan auttajiin ja suomi24 narsismi palstaan ?
Mulla on monta lintukirjaakin. Ja ne on yleistä symboliikkaa esim. henkisessä runoudessa.
Ja ei mulla käsittääkseni tähänkään ideaan mitään tekijänoikeutta ole, vaan vasta siihen valmiiseen teokseen olisi, mutta tarkoitan että jos joku nyt tekisi tällaisen vuoden päästä voisin kuitenkin väittää keksineeni saman idean vuosi aiemmin ja se olisi totta.
Mutta kiva kun toit ne linnut, kun minäkin tykkään linnuista.
Lintusymboliikkaa voimme sitten vääntää tässä monenlaista vaikka yhdessä...
Sinulla on oikeus tehdä lintutaideteos ennen minua :)
Tai voit tehdä narsismi/lintutaideteoksenkin ennen minua. Sekin on mielestäni aika yleinen vertauskuva tai ainakin voisi olla. Ja kyllä pirujen ja lintujenkin yhdistelmä varmaan suht yleinen,,.
Tuo on minun huumoriani. Vitsailen usein itseni kustannuksella...
Mutta oikeesti tuollainen taideteos olisi minusta hyvä tiivistelmä kokemuksesta.,
Kyllä sinäkin voit tehdä taideteoksen innoittuneena näistä kirjoitelmistani...hihihih
Minulla ei tapana maalata ihan suoraan kokemustani, eikä maalauksiani voi mitenkään selittää...
Toistaiseksi harjoittelen tekniikkaa ja mietin aiheita. Taidehistoria myös kiinnostaa.
Tee toki teos, en sitä käy kadehtimaan. Sinun kokemustahan se kuvaisi ja olisi interaktiivinen. Aivan oma juttusi. Myös istuisi aikaan hyvin...
Minulla yksi lintuaihe ollut toistaiseksi. Olen ajatellut että sitä joskus muuntelen ja teen samasta aiheesta useampia maalauksia.
Sitä aikaa odotellessa valmistaudun vain...
Kerran minusta näytti kauvan sitten että olin ollut yhden taiteilijan taideteoksen aiheena... Mutta sehän oli pelkästään imartelevaa.
Joo...ilmeisestihän taiteilijat eivät tarvitse lupaa jostakin ihmisestä inspiroitumiseen. Mä olin aluksi hämmentynyt ja kyselin ihmisiltä lupia, mutta se meni kai vähän sosiaalisesti väärin kun ei niitä lupia kuulukaan kysellä.
Onhan noita maalattu vaikka kenestä valtioiden päämiehistäkin, eikä kysytä varmaan mitään lupia.
Joo mun mielestä tuo idea on hyvä, mutta se on mulle liian suuri toteutettavaksi materiaalisesti ja fyysisesti. En mä pystyisi kantamaan edes niitä tauluja sinne näyttelyyn.
Tuommoisen voisi tehdä jonkun kanssa yhdessä tai niin että mä tekisin ne taulut ja joku muu tekisi kaiken muun...
Mieluummin niin ettei mun tarvi edes käydä näyttelypaikalla...
Ainakaan sitä sanomalehtihaastattelua enempää..heh
En mä oikeesti voi kun mä käsittelen narsismia vain anonyymisti. Mä keskityn vähän vähemmän kriittisiin aiheisiin.
Osaat varmaan jo nyt enemmän maalaustekniikoita kuin minä, mulla ei ole niitä varsinaisesti. Mä een vaan miltä tuntuu, miltä näyttää...ja keksin sitä mukaa..
Tykkään kaiken mahdollisen keksiä itse. Niin mä yleensä saan toimivimpia ratkaisuja mulle...
Psykologia ei sovi mulle, kun se ei oikein tue itsekeksimistä toivomallani tavalla...
Sä kestät sitä psykologiaa, kun teet taidettakin noin ulkopuoleltasi käsin...
Mutta koitapa tehdä näin kuin mä, se ei onnistu niiden psykologien tuella...
Mutta mä tuotan kuitenkin yhteiskunnan kannalta hyväksyttäviä tuloksia omilla metodeillani. Olen elämäni aikana jo monta ongelmaa hoitanut kuntoon omilla metodeillani. Kun ainahan mun narsistit on jättäneet mun pohdittavakseni mitä eivät itse osaa. He tekee vaan niitä käytännön asioita, joissa mä olen vähän vammanen ja mä olen semmonen niinkuin ongelmienratkontatoimisto. Pää kuumana olen ratkonut koko elämäni ajan. Mulla on kokemusta hyvin monen sortin ongelmista, osan olen ratkonut menestyksekkäästi. Mutta tuli ongelmanratkontaan häikkää kun mä sain aivovaurion eikä ollut sitä joka pitää asiat järjestyksessä sillä aikaa kun muut söheltää...
Nyt mä olen hieman jaloillani , niin koitan taas ratkoa niitä ongelmia päätoimekseni...
Säästän myös verorahoja kun mulle ei tarvi korvata mitään hienoa terapeuttia tai halvauskuntouttajaa..
No mutta mun pitäs nyt vihdoinkin tehdä sitä taidetta, eikä laiskotella,,,
Ei minun kuvataideharrastus liity mitenkään psykologiaan. Maalailin pitkään ihan omaan tyyliin mutta huomasin jossain vaiheessa että minulla on kehittymisen varaa paljon. Koska tapoihini on kuulunut käydä isoissa taidenäyttelyissä ja -museoissa matkoillakin, niin tietenkin niistä näkemistäni huipuista on aina löytynyt lisää sitä ajatusta että minulla tekniikassa opettelemisen varaa. Kun maalaan omasta päästäni enkä käytä mallia, niin en tietoisesti ajattele mitään tekniikoita, vaan oleten että oppimani jotenkin on sulautunut tekemiseeni eikä tekniikka ole mitenkään sieltä erikseen poimittavissa, vaan ihan omannäköistä jälkeä syntyy. Uusia asioita haluan kokeilla kun siinä kasvaa se valikoima mistä voi ammentaa.
Mun taide liittyy mun omaan sielunelämään, Mä yritän kuvittaa sieluni maailmaa.
Nyt kun mä olen näin leppoisa niin tottakai mun psykopaatti yrittää raivota ilman asiaa saadakseen mut epätasapainoon, sitä se on koko ajan...
Tässä on se pointti, että sä voit olla vaikka minua teknisesti parempi, ja maailma on todellakin loputtoman täynnä teknisesti mua parempia taiteilijoita mä en yritä edes kilpailla heidän kanssaan . Jos mä jossain pärjään, niin se on sitten mun omaperäisyyteni ja runsaan sisällön ansiosta. Eli siis jos on vaikka joku mua teknisesti vähän parempi, niin mä voin ikäänkuin päästä samalle tasolle sillä että mä olen vähän omaperäisempi. Mulle ainoa tie onnistua on omaperäisyys, koska mä en ole kovin taitava missään sellaisessa käytännöllisessä koska olen aika aistivammainen.
Täten jos psykologi yrittää yhdenmukaistaa mun sielun maailmaa hän pilaa mun taiteen mikä on ainoa ala jolla mä voin sosiaalisesti ja yhteiskunnallisesti pärjätä ja niin että muutkin ihan tykkää jakaa mun kanssa,..
Ja mä en tykkää "auttajien" ruikuttavan mun yksinäisyyttä. Silä heidän metodillaan pysyisinkin yksinäisenä.'
Kun mä vaan olen aidon omaperäinen, saan paljon mielenkiintoisempaa seuraa
kuin olisi joku järjestetty seura yksinäiselle jostain toimistosta.
"Täten jos psykologi yrittää yhdenmukaistaa mun sielun maailmaa hän pilaa mun taiteen "
Huu!
Joo, min oon sen verran sovinnossa ongelmieni kanssa, että ne tahdon pitää "juttuina" mun elämässä... että ei niitä pois saa viedä. En haluaisi mitään muistin hävityshoitoa, jonkalainen kuulemma jossain päin maailmaa on keksittykin... Ne on kait tarkoitettu joksikin sotatraumojen hoidoiksi ääritapauksissa.
Sulla äärettömän kumma käsitys jos kuvittelet että psykologit pyyhkäisee sunt blancoksi.
(ha-ha).
En mä kuvittele, Mulla on sen verran elämänkokemusta aiheesta.
Mä odottaisin että auttaja sanois mulle kun mä puhun että : "Ai jaa sul on noin ja ai jaa sä koet noin, ja aijaa sulla on tuollaiset elämänkokemukset ja vanhemmat ja aijaa psykologinen keskustelu huonontaa sun oloa, no ei puhuta sitten sitä, otetaan joku muu tyyli.
Eikä koko ajan jotain vastalauseita, kuten sinullakin on hieman, mutta noi mun ei sua haittaa kun ei ne ole niin hankalia, etkä ole auttaja.
En mä sullekaan ehdota tehdä mitään toisella tavalla kuin sä itse teet, en mä ehdota sun matkivan mun kokemustapaa.
Meni jo sanatkin ylösalaisin. Tarkoitin siis että noi sun ei mua haittaa.
Kuulluksi tulo tarkoittaisi sitä, että jos mä sanon, että psykologinen keskustelu ei mulle sovi, niin kuulija kuulee sen niin että psykologinen keskustelu ei mulle sovi, vasta siitä vois alkaa oikea keskustelu minua kuullen...
Mutta jos jo ensimmäisestä lauseesta sanotaan mua vastaan, ei se ole mitään kuulemista tai mitään hyvä alku millekään keskustelulle...
Ja psykologistakin voisi kuulostaa sille että mä sanon heti ensimmäisestä lauseesta häntä vastaan, niin jos kumpikin puhuu jo ensimmäisessä lauseessa toisiaan vastaan niin mitä järkeä on käydä sellaista keskustelua.
Jos mä olisin auttaja, niin kyllä mä lähtisin siitä mitä se autettava sanoo. En mä uskaltaisi edes tarjota psykologista keskustelua henkilölle joka kertoo, ettei se hänelle sovi, kun enhän mä voi tietää mistä syystä ja mitä haittaa siitä sitten voi seurata.
Neurologien kanssa mä taas keskustelen mielelläni ja kokemusteni perusteella yhteinen logiikka löytyy riittävästi niin että kommunikaatio sujuu normaalisti...
Muistaakseni olet kirjoittanut että sulla ei kokemusta oikeista ammattiauttajista... terapeuteista tai psykologeista vaan harrastelijoista...
Niinkuin olen kertonut minun psykologini ovat olleet sivistyneitä.
Minulla ei mitään henkilökohtaista syytä pitää psykologien/terapeuttien puolta. Ja jossain toisessa tilanteessa voisin ennemminkin vähätellä noiden merkitystä. Olen kuitenkin muutaman kerran elämässä ollut jotenkin sellaisissa ongelmissa nimenomaan ihmissuhteitteni kanssa, että olen vain kokenut että luotettava kuuntelija, joka on ainakin yrittänyt ymmärtää mistä minä puhun, on ollut kullan arvoinen. Olen myös sen verran mutkikas ihminen omine tyylilajeineni, että kokemukseni ammatti-ihmisistä on ehdottoman positiivinen vain ja ainoastaan.
Tuosta kaikesta mitä kerrot saa myös sen käsityksen että et ammattilaisia tunne, kun puhut keskustelusta. Mielestäni psykologit/terapeutit eivät oikeastaan keskustele, vaan oikeasti nimenomaan kuuntelevat. Aika minimalistisesti kommentoivat. Sanoisinko minimalistisesti mutta riittävästi...
Siis asiakashan se on joka sen ongelmansa kanssa sinne menee. Ei se psykologi nyt herttinen sentään mitään oppia sun päälle kaada.
" noi mun ei sua haittaa kun ei ne ole niin hankalia, etkä ole auttaja. "
Nimenomaan olen liikkeellä oman vertaiskokemukseni kanssa.
Niin olen jo viimevuosina uskaltanut sanoa, että olen iloinen JOS jollekin minun kokemuksestani on apua, jollekin, joka ei vielä ole edennyt näin pitkälle...
Aina pitää muistaa, että kokemuksemme ovat erilaisia ja suhteemme narsisteihin erilaisia myös.
Mutta todellakin, auttajaksi en julistaudu. Sanon itseäni vertaiskirjoittajaksi.
Minulla aivan liian paljon oma asia mielessä ja tahdon sekä kommentoida että kertoa omasta kokemuksestani... Siksi en auttajaksi tässä sopassa alkaisi, vaikka sellainenkin tie voisi olla mahdollinen jossain muualla, ei tietenkään tällä palstalla.
Siis harrastelija-auttajaksi voisi alkaa... Jos kokisin että olen tarpeeksi pitkällä itse. Mutta en koe niin. Ja kuten on käynyt esiin, niin minulla muita suunnitelmia, että vähän ajankäyttökysymyskin tämä on.
Mä uskon myös semmoseen että aivoja voi ainakin jossain määrin kouluttaa rakkauteen autodidaktiivisin metodein, jotka on mulla kehittelyn alla, joten en voi palstailla kun tunnelmat ei täällä ole olleet viime päivänä kovin rakkaudellisia...
Mutta koska mua on syrjitty sen takia että mä olen "filosofi", niin mä nyt sitten OLEN filosofi. Mä keksin uuden säännön, kaikki keitä on useat ihmiset pilkanneet "filosofiksi" saavat väittää olevansa filosofeja :)
Onhan tuo aika hyvin perusteltu sääntö, minä ainakin pidän sinua pesunkestävänä filosofina.
Oi kiitos :) Nyt mä tulin niin iloiseksi :)
Aivovammainen filosofi tai "filosofi" vaan vähän hämmentää "auttajia", Ja kieltämättä on oudolle tuntunut itsellenikin. Mutta jos mä en ole kuka mä väitän olevani ja mitä mun kaikki viitisenkymmentä vuotta on ollut, niin kuka mä sitten olen ?
On mulla viidenkymmenen vuoden ajalta aika paljon "näyttöä".
Ja mun psykopaatti on ollut "todistamassa" sitä kaikkea, koska mä päästin hänet hyvin lähelle itseäni ja joka paikkaan mukaan, jotta mulla olisi "todistaja", sillä se ilmiö alko mulla jo aika nuorena, että ihmiset ei usko mun puhetta vaikka mä puhun totta. Ja kyse ei ole siitä että olis koskaan tullut esiin mitään sellaista etten mä puhuisi totta,
Kiinnostaisi tietää mitä nää "auttajat" ja "sun oma psykopaatti" ovat, mutta mun pitää ajatella myös omaa fysiikkaani ja lähteä lenkille.
Käyn kyllä tossa illempana taas palstalla kurkkaamassa oletko jatkanut juttua ja heitän kommenttiakin jos olet jotain oksentanut palstalle🤔
Jos tulee esiin jotain, etten mä puhu totta, niin mä olen siitä itsekin hyvin kiinnostunut ja ilman muuta haluan tietää siitä, koska mulle on tärkeää että mä puhun totta ei se että olen oikeassa. Mutta siis se pitää olla sitten hyvin perusteltua että miksi se mun puhe ei ole totta. Ja mä olen todella kiitollinen jos mä puhun epätotta että saan mahdollisuuden puhua hyvin perusteltua totta. Mutta ne joille on tärkeämpää olla oikeassa kuin puhua totta eivät ole siitä kiitollisia kun saavat mahdollisuuden puhua totta jos ovat erehtyneet.
Joo ...mukavaa lenkkiä
Niin siis tämä mun eriskummallinen psykopaatti on mun äiti, mun narsistinkin mukaan hän on perheen kummallisin.
Mun psykopaatti ei ole ollut vain mun "todistaja", vaan myös mun "avustaja", hän on avustanut siinä, että saadaan ihmisiä uskomaan mun puhetta, kun mä puhun varmasti totta. Mutta ongelmia tuli siinä, että hän "avustaa" niin valikoidusti. Valitsee siis tietämiensä tositapahtumien joukosta ne joita lähtee "todistamaan". Ja sillon kun ei lähde ihmiset luulee, ettei ole totta vaikka ei psykopaatti sitä niin ole tulkinnut. Hän vaan saa valtaa sillä että jättää mut välillä niiden uskomattomien ihmisten armoille.
Jotta mä olisin silleen aika heikoilla, mutta sitten jos ne ihmiset käy aivan aivan aivan mahdottomiksi, hän saattaa taas pulpahtaa jotakin tosiasoita todistamaan.
Olen vähän ymmälläni sun teksteistäsi. Mistä lähtien olet tarvinnut todistajaa varmistamaan että puhut totta?
Eikö sua usko kukaan missään asiassa jos sun "todistajasi" ei vahvista juttuasi?
Siis mä olen tarvinnu sellasta todistaa eli mun psykopaattia nuoresta lähtien, mutta en mä tarvi semmosta oikeastaan missään muualla kuin tässä tavanomaisimassa suomalaisessa systeemissä....siis just jossain niinkuin "avussa", muut ihmiset ovat kokeneet minut harvinaisen luotettavaksi usein.
Mutta kyllä mä esim. taidemaailmassa pärjään paremmin yksin ilman mun psykopaattia.
Mun psykopaatti tuntee mua paremmin sen suomalaisen avun kulttuurin, niin osaa paremmin puhua sitä heidän kieltä....selittää heidän psykologisella kielellään sen mun asian. ..
Psykopaatilla oli varmaan hauskaa kun mä menin ihan pyörälle päästäni kun päädyin yksin siellä seikkailemaan. Huh...no onneks mä sentään lopulta tajusin tulla sieltä pois.
Mutta esim. kansainvälisessä porukassa mä pärjään aika hyvin.
Osaan komminikoida filosofisilla, uskonnollisilla ja taiteellisilla merkityksillä, mutta en psykologisilla. Tämä oli havaittu jo ennen aivovauriota koko elämäni ajalta ja päädyttykin siihen ettei minun ole mielekästä käyttää psyyke suuntauksen palveluita, mutta sitten kun mä halvaannuin mä jouduin psykologisiin keskusteluihin kuitenkin kun ei mua kuunneltu siinäkään kun selitin ettei ne sovellu mulle. Eikä todellakaan solveltuneet.
Mä voin hyvin kun mä ajattelin vain ja ainoastaan eettisiä kysymyksiä, Jumalaa, taidetta, luontoa, tiedettäkin...
Mä en koe tarvitsevani psykologisia keskusteluja mihinkään, ne vaan saa aivot hirveään tilaan. Huh, kun olo helpottaa kun voi myöntää tään...
Ja kyse on vain mun aivoista...Ei laajemmasta mielipiteestä.
Ja tämä on asia jota suomalaisten ihmisten on niin vaikea sulattaa, mutta kun mennään kansainvälisemmäksi tän peruspsykologian merkitys vähenee, kun monissa kulttuureissa hoidetaan mielenterveyskin uskonnolla jne.
Mikä vanha viisaus sanoo että paljon puhuminen auttaa ? Eiköhän niissä enemmänkin neuvota lähes kaikissa, että hiljentyminen ?
Mä koen että mut on johdettu harhaan...manipuloimalla mut uskomaan että paljon puhuminen jotenkin pelastaa...
Ehkä olen toipumaan päin kun olen alannut taas puhella näitä mitä puhelin ennen halvausta....
Melkeen unohtu halvauksen aikana kuka olin ennen sitä.
Siis tämä ihminen ei käytä oikeita ammattilaisia mutta jättää sen säännönmukaisesti kertomatta.
Ketä ovat "oikeat ammattilaiset", minulle se on epämääräinen käsite. Kerran minulle on puhelimessakin joku kovasti inttänyt olevansa ammattilainen kertomatta nimeään tai alaansa . Mun mielestä vain sana "ammattilainen" voi olla ihan mitä vaan. Ammattilaisia on vaikka mitä.
Mikä on sellainen "oikea" ammattilainen ?
Minä myöskin kritisoin ajatusta, että vain psykologit voisivat auttaa toisia ihmisiä. Ja muidenko ihmisten on turha auttaa toisiaan ?
Jokainen voi auttaa toisia ihmisiä ja eri alojen ammattilaiset. On minun mielipiteeni.
Jos joku ei ole osannut auttaa minua ei tarkoita etteikö hän voisi taitavasti auttaa jotakuta toista. Tilanteet ja ihmiset on niin erilaisia.
Mun mielestä auttaminen ehkä parhaiten onnistuu sillon kun molemmilla on jokin sama ominaisuus, samankaltainen kokemus, samankaltainen kiinnostus.,..
Psykologisissa keskusteluissa usein ikäänkuin rajoitetaan filosofiisen keskustelun edellyttämää kriittisyyttä. Ja minä keskustelen filosofisin periaattein, en psykologisin, koska olen aina ollut "filosofi". Ja on kaikin puolin epäeettistä haitata filosofin filosofiutta ja se on hänen mielenterveydelleenkin haitallista.
Filosofi ei muutu filosofisesta ajattelijasta psykologiseksi edes aivovauriolla tai sen aikana...
Jos en ole henkilökohtaisesti ymmärtänyt psykologisten keskustelujen merkitystä ennen aivovauriota, en minä sitä ymmärrä ainakaan aivovauriossa,..
Mulle tulee puhua lähinnä filosofiaa, uskontoa tai taidetta taikka hankkia tulkki...taikka puhua konkreettisista ongelmista....
Mun psykopaatti toitottelee: Mitä virkaa semmosella empatialla on, ei semmosta tarvi mihinkään ???
Mulle sillä on hyvin suuri arvo, empatialla siis,
mutta mä olen nuoresta tytöstä asti toitotellu: "Mä en ymmärrä mitä järkeä on psykologisissa keskusteluissa !!! "
Tuli mieleen että ehkä niinkuin psykopaatti kärsii empatiasta, joltain muulta voi puuttua joku muu pala aivoista niin että psykologinen keskustelu tuntuu yhtä älyttömälle kuin psykopaatille empatia.
Mulle on riittävästi henkistä sisältöä filosofiassa, taiteessa ja henkisyydessä/ hengellisyydessä
Mutta mulle syntyy ongelma siinä kohtaa jos mun hermosto vaurioituu niin etten voi noita kehittyneesti harrastaa, nimittäin huomasin myös hengellisen kokemisen kykyjeni laskua hermostovauriossa...se oli kaikkein järkyttävintä mitä olen koskaan kokenut...
Mä en varsinaisesti sure semmosia psykologisia juttuja kuten että onko vai eikö mulla ole kavereita tms. Mutta sitä mä suren suuresti jos jokin asia on epäeettisesti.
Rakkauskin mua on aina kiinnostanut sellaisena vähän abstraktina käsitteenä ja se nivoutuu mun tunteisiin silleen vähän omalla tavallaan.
Niin jos mä olen vaikka halvaantunut, niin mun mielestä ei ole mielekästä siinä yhteydessä alkaa mitään psykologisia kysymyksiä käsitellä koska mun psyykeni on filosofiaa, uskontoa ja taidetta läpikotaisin. Ja jotta mä voin keskustella psyykekeskusteluja mä joudun yrittää eläytyä niiden "auttajien" psyykemaailmaan voidakseni keskustella ylipäätään mitään ja se on mulle kauhea rasitus kun mulla on oma ongelma esim. vakava hermostovaurio tai hirveä narsisti rääkkäämässä. tms. Ja mulle tulee lisäksi huono olo semmosesta mentaalisesta maailmasta, koska mä koen sen eksyttäväksi labyrintiksi jossa voi olla mutkia loputtomasti. Mitä järkeä on ylipäätään mennä semmoseen sokkeloon ? Mä meinasin eksyä täysin...
Ja yritän siitä nyt selvitä.
Mä lähdin mukaan kaikkiin hölmöihin keskusteluihin koska mä olin niin aivovaurioinen..
Tästä lähin katon tarkoin kenen kanssa keskustelen yhtään mitään...
Ja kun mä olen aina terveenä ollut tämmönen vahvatekstinen ja tivannut eettisiä kysymyksiä, niin kun mä hermostovaurioiduin jotkut ihmiset käytti tilaisuutta hyväkseen lyntätä mut henkisesti, koska mä menetin myös huomattavasti kykyä vahvatekstisyyteen jne., mutta kuulostin yhä kutakuinkin keskivertoihmisen vahvatekstiseltä, mutta en ollut läheskään se ihminen joka olin ollut aivokapasiteetiltani ennen hermostovauriota. Esim. mun psykopaatti ei päässyt henkisesti varsinaisesti niskan päälle ennen hermostovauriota...
Mut yritettiin manipuloida sellaiseksi etten enää tivaisi eettisiä kysymyksiä ja se kyky menikin joksikin aikaa, mutta Luojan kiitos nyt mä taas tivaan ...
Mutta joskohan nyt tämä "oksennus" loppuisi. Hyvin huomattu sinä joku että olen vähän tässä oksennellut :)
En olis itse yhtään arvannut että alan näin oksennella...
Noh loppuu sekin siitä varmaan ja pääsen sitten vihdoin näistä aiheista...
Mun mielestä ne eettiset kysymykset on vähän suppeita jos ne on aina vaan niitä samoja kuten vaikka eläinten oikeudet ja ilmaston muutos. En vähättele noiden aiheiden tärkeyttä, mutta mun mielestä eettiset pohdinnat pitäisi laajentaa kaikkiin ratkaiseviin elämässä vastaantuleviin kysymyksiin ja tilanteisiin ja myös niihin yksittäisiin harvinaisiin jotka koskettavat vain yksittäisiä ihmisiä. .
Mä en voi niin hyvin kuin miltä mä kenties kuulostan mutta mä olen päättänyt että silti on oltava rohkeutta puhua etiikasta, sitä rohkeutta ei saisi menettää koskaan...
vielä viimeisillä voimillaankin olisi puhuttava nimenomaan etiikasta...
ETIIKKA
https://www.google.fi/search?q=etiikka&ie=utf-8&oe=utf-8&client=firefox-b&gfe_rd=cr&ei=qzuDWfjRJ-eAuAHS5r6wAw
"Etiikka (m.kreik. ἠθική [φιλοσοφία], sanasta ἤθος, ēthos, vakiintuneet tavat) on tutkimusala, joka tutkii moraalia ja siihen liittyviä kysymyksiä kuten eettisen toiminnan periaatteita, oikeaa ja väärää, hyvää elämää, sekä arvojen ja eettisten väittämien luonnetta."
EETTISYYS
https://fi.wiktionary.org/wiki/eettinen
"(filosofia) eetillinen, sellainen, joka pitäytyy normatiivisen etiikan arvoissa; siveellisyyttä ja etiikkaa koskeva"
NORMATIIVINEN ETIIKKA
https://www.google.fi/search?q=normatiivinen etiikka&ie=utf-8&oe=utf-8&client=firefox-b&gfe_rd=cr&ei=3DyDWazeCamCuAHqsovABQ
"Normatiivinen etiikka on filosofisen etiikan osa-alue, joka tutkii eettisiä normeja. Se pyrkii vastaamaan kysymykseen siitä, mitkä ovat oikeat eettiset säännöt, joita yksilön tulisi noudattaa."
"Normatiivinen etiikka pyrkii määrittämään joukon sääntöjä, joita voisi käyttää ihmisten menettelytapojen ohjaamisessa. Se käsittelee asioita, joita ihmisten tulisi uskoa oikeiksi ja vääriksi, erotuksena deskriptiivisestä eli kuvailevasta etiikasta, joka käsittelee sitä, mitä ihmiset tosiasiassa uskovat oikeaksi ja vääräksi. Näin normatiivinen etiikka on preskriptiivistä eli ohjaavaa etiikkaa."
Oletko aivan varma, ettet halua puhua EETTISISTÄ NORMEISTA?
http://www02.oph.fi/etalukio/uskonto/kurssi3/sivu_3_2_1.html
"MORAALI (lat. mores = tavat) = yksilön käytännön elämän tilanteissa tekemiä valintoja"
"Huom! Arkipuheessa käsitteitä etiikka ja moraali käytetään pitkälti synonyymeina. Etiikka on kuitenkin laaja-alaisempi; se on tiede, joka tutkii moraalia, joka taas on ihmisten käsityksiä hyvästä ja pahasta."
Mutta toisten näkemysten mukaan filosofia ei ole tiede, vaan tiede on syntynyt filosofiasta ...
Filosofia tutkii kriittisesti tieteitäkin.
Noin ajatellen filosofiaa mielestäni ei voi rajoittaa tieteen kriteereihin...
Jossain sanottiin että tieteessä ja filosofiassa on osittain eri metoditkin.,..
Juu saattaa eiheeni olla eettiset normit, mutta voi aiheeni vähän vaihdella miten sattuu ajatus kulkemaan enkä mä ole opetellut miten mikäkin ajatus tulisi luokitella, mutta kiitos mukavasta keskustelusta, niin ehkä mä vielä opettelen.,..
Just tää metodi multa on puuttunut kun useammin filosofin pitäisi vähän väitellä...
Mä nautin tämmösistä, nyt mun varmaan pitää hankkia joku filosofian perusteos nämä selkeyttämään...
Mun mielestä filosofia on maailman parhaita terapioita. Laitetaan aivot mietimään jotain älykästä, niin ne tuottaa sillä aikaa vähemmän sitä typeryyttä mitä sitten pitää mennä psykologeille selvittämään...
On tässä ilonaihettakin, nimittäin monen vuoden tauon jälkeen hajuaisti toimii ja parfyymiöljy tuoksuu niin hyvälle... :)
Siinä harvinaista luksusta kerrakseen...
Mä kirjoitin tänne uuden ketjun filosofian metodeista minne se on kadonnut ?
Ehkä ylläpito ajatteli että se on väärässä paikassa.
Varmaan niin on käynyt. Lapsena mä opiskelin okkultismia :)
Mahoton kiinnostus okkultismiin tuli siinä 10-14 vuotiaana
Esoterismi kiinnostaa mua vieläkin
Ihanaa virvoitella aivoja aivovauriosta näillä aiheilla :)
Se on mennyt tuonne yleisemmälle puolelle se filosofiaketju
Mutta psykopaatin kohtaaminen lienee voivan inspiroida filosofointia, koska se herättää niin paljon kysymyksiä ja "epäilyä" (joka on filosofinen metodi tavallaan) että mistä oikein on kyse.,,,
Joten munkin psykopaatti vaikka häntä tympiikin varmaan mun filosofointi niin hän on voinut itsekin sitä tavallaan inspiroida ja kyllä vielä kun olin nuori hän toi mulle itsekin jotain filosofian kirjoja kuten Simone Veil , että josko mua kiinnostaisi lukea. Ja mun narsistikin esitti mulle välillä viisasta esittämällä jotain hienoja termejä kiinnostuksen kohteiksi ja sen sanan "individualisti" hän opetti mulle muistaakseni... :)
Korjaan Weil
Mulla on tosi monimutkainen elämäntarina ja se tuntuu mulle aivan päätä pökerryttävän absurdille, kun joku "auttaja" on tietävinään sen mua paremmin 15 minuutissa. Sillon mun pää herää täyteen kysymyksiä: "Mistä ihmeestä tässä voi olla kyse ?" Miksi mä kohtaan ihmisen joka luulee voivansa tietää mua paremmin 15 minuutissa jotain mitä mä olen seurannut 50 vuotta ja mikä on hyvin monimutkaista ? Miten jollekin syntyy se välitön tunne, että hän voisi tietää sen ja mua paremmin ? Miten se olisi teknisesti mahdollista ? Millä metodilla hän on sen tiedon saanut ? Miten hän on itse sen asian ajatellut ?
Niin kun et käytä niitä oikeita ammattilaisia.
Kommenttisi ei kyllä
yhtään vastannut kysymykseeni. Minkä alan ammattilainen voi tietää elämäntarinani selvännäköisesti ?
Ja millaisella metodilla sen tiedon pystyy saamaan ?
Kukkuu älypää.
Kun se oikea ammattilainen tietää että ei tiedä. Ei missään nimessä.
Tuo ei nyt sinulta ollut kovin paljon (kommenttisi 22:32).
Okei joo, ymmärrän pointtisi...
Mutta ei ihan pelkkä tutkintokaan takaa mitään sen olen joutunu elämässä oppimaan...
Ihmisiä on niin joka lähtöön eri ammateissakin...
Ihastuin heti tuohon lempinimeen,
sopii just mulle
Sillä voi kuvata mun hyvät ja huonot ominaisuudet sopivasti samanaikaisesti :)
Enkä mä ymmärrä edes sitäkään, että miks edes kenenkään "auttajan" pitäisi tietää mun elämäntarinaa selvännäköisesti tai mun kertomana, jos mun ongelma kuitenkin lähinnä on halvaantuminen. Mitä väliä sillä on mikä se halvaantuneen elämäntarina on ?
Enkä minä oikestaan tarvitse edes narsismista keskustelua, koska olen jo itse saanut selville, että vanhemmat on. Jos mä puhun jollein "auttajalle", niin ne on sitten ihan häntä varten lähinnä ne minun perustelut ja elämäntarinat, vaan koska hän ei usko ilman niitä.
Parhaimmat perustelut on faktoja. Olen useimmiten kokenut suuremmaksi rasitteeksi purkaa auttajien näkemyksiä (oletuksia ja toivottavia päämääriä) perusteluineen. Aika kivasti on ottaneet terveyspuolella vastaan. Sossupuolella kakistellaan (ei mikään ihme), ja "auttaja"harmaalla sektorilla ole kokenut väkivaltaiseltakin tuntuvaa vastustusta.
Ehkä nyt vihdoin opin pitämään turpani kiinni tuolla harmaassa liejussa, kun siitä ei minulle ole muuta kuin haittaa. Pointsit terveyspuolelle, risuja sossuille (aivopestyjä), valoa kansalle, joka pimeydessä vaeltaa.
Weil on ihan hauska. Paineli vaan asinsa kanssa suoraan Rooseveltin puheille. Siinäpä esimerkillistä toimintaa!
Yksi suuri ongelma "avuissa " on, että jos joku jossain tekee vahingossa jonkun erehdyksen, sitä ei voi sitten millään korjata ja muidenkin pitää sitä sitten alkaa peitellä. Tuo tekee kaiken niin hankalaksi ja älyttömäksi sitten.
Uskon+että+avut+voivat+toimia+90%+paremmin,+jos+mitään+sellaista+erehdystä+ei+ole+kuviossa.
Noissa avuissa voisivat miettiä sellaista teemaa että miten selvittää tilanteita joissa joku jossain on tehnyt erehdyksen niin ettei sitä erehdystä aleta vielä laajentamaan sitten ihan turhaan.
Onhan se oikein haluta kunnon perustelut, mutta ongelmana on se että mulla on ne jo itselleni, joten ne on sitten enemmänkin sitä "auttajaa" varten kuin mua ne keskustelut...
Koska mun ajattelu on siinä mielessä filosofinen, että mä olen jo vuosikymmenet pyrkinyt perustelemaan perusteellisesti itselleni kaiken mitä mä ajattelen.
Mutta olen mä käynyt ihan kivoja tavallisia keskusteluja joidenkin ihmisten kanssa.
Mutta ne on ollut semmoisia tavallisia, kun vaan keskustellaan ihmisten kesken LUONNOLLISESTI.
Ja aina jos joku ehdottaa mulle avuksi psykologista keskustelua mä joudun alottamaan nämä kaikki piiiiiiitkät sepustukset alusta. Se on hirveä rasite.
Nämä olen selitetty jo toistavuosikymmentä sitten. Eli ei mulle mitään antoisaa.
Joudut aloittamaan selvittämisen ehdottajalle tai sille "avulle" (maallikolle joka ei ole ammattilainen)?
Aina kaikissa vaihtoehdoissa, Joillekin asia kyllä selviäisi jos selitän, mutta joillekin ei.
Älä selitä enää yhtään mitään niille maallikoille. Hanki ammattiapua jos tarvitset joskus.
Oletko tietoinen että tiedettäkin koskevissa julkaisuissa saatetaan mainita että on pieni vähemmistö ihmisiä joille esim. psykoterapia ei sovellu ? Se yksinkertaisesti ei sovellu kaikille, vaikka monille soveltuu. Ja mun mielestä olisi ihan terapeuttienkin etu, etteivät jumiudu sellaiseen yksilöön ja turhaan epäonnistu. Kyllä niillä terapeuteilla riittää asiakkaita ilman sitä vähemmistöäkin.
Mutta kai minun sentään edes nettipalstalla sopii keskustella muulla tavalla kuin psykologisesti Suomessakin?
Ei kaikki maailman ihmiset käsittele elämää niin psykologisesti onneksi, että kyllä minulla periaatteessa seuraa riittää. Joissain kulttuureissa psykologia on suht harvinaista ongelmanratkaisutapana.
Mä en nyt tarvitse mitään apua. Alkaa ahdistaa tämä palstakin vähitellen :)
Mä meen ostaan jonkun filosofian kirjan ja koitan samalla kasvatella uusia hermoratoja ja minimoida narsistiyhteydet.
"Oletko tietoinen että tiedettäkin koskevissa julkaisuissa saatetaan mainita että on pieni vähemmistö ihmisiä joille esim. psykoterapia ei sovellu ? "
Pidän täysin luonnollisena että on suuri joukko ihmisiä, jotka eivät tarvitse terapiaa. On suuri joukko ihmisiä, jotka eivät pysty terapiaa hyödyntämään. On suuri joukko ihmisiä..
Nyt hyppäsi mieleen että terapioita on niin monenlaisia. Esim. ratsastusterapia, joka on jo todella kaukana perinteisestä keskustelusta...
"Ja mun mielestä olisi ihan terapeuttienkin etu, etteivät jumiudu sellaiseen yksilöön ja turhaan epäonnistu."
Olen aivan varma, että oikeat ammattilaiset ovat niin kaukana sinun tuntemistasi harrastajista, että heillä ei ole ongelmaa. Älä näe vaivaa.
"Mutta kai minun sentään edes nettipalstalla sopii keskustella muulla tavalla kuin psykologisesti Suomessakin?"
Mielestäni kirjoitat monologiasi eikä sinua kiinnosta vastaukset, joten....
>tämä palsta on terveys/ henkinen hyvinvointi ja mielenterveys/ narsismi. Aihe on etukäteen määritelty psykologian tieteenalaan kuuluvaksi.<
"Joissain kulttuureissa psykologia on suht harvinaista ongelmanratkaisutapana. "
Juu kun on ihan oma tieteenhaaransa niin vaatii valveutumista omalla laillaan...
Politiikkaakin yritetään ratkaisuksi moneen.
Kyllä psykologian tieteenalaan, mutta termi "henkinen hyvinvointi" voi myös viitata filosofiaan uskontoon tai taiteeseen... ja niiden suhteeseen narsismiin...ainakin jos näin haluaa tulkita :)
Ja joidenkin sanojen kirjaimetkin voi laittaa eri järjestykseen niin silloin voi muodustua ihan eri sanojakin, hyvällä tahdolla syntyy aivan uusia merkityksiä.
Yläotsikko on terveys.
Ahdistus
Kaksisuuntainen mielialahäiriö
Masennus
Narsismi
Pakko-oireinen häiriö
Paniikkihäiriö
Pelot ja jännitys
Persoonallisuushäiriöt
Skitsofrenia
Stressi ja burn-out
Ujous
Uni ja unihäiriöt
Yksinäisyys
Yleistä mielenterveydestä
Eri uskonnot
Keskustelu24 Terveys Henkinen hyvinvointi ja mielenterveys Narsismi
Yksi kaksi hevosenpää kolme, mikä ei kuulu joukkoon?
Huomaa käytännöllinen järjenkäyttö! Käytännöllisyys ei tarkoita aina ruoanlaittoa, imuroimista tms.
Tässä mennään nyt kyllä ihan aakkosissa.
Politiikka onkin aika oleellinen, muttei mun autodidaktiivisia erikoisalojani.
Ei tuo ole yksiselitteisesti noin. Psykologia on muistaakseni alunalkaen ollut jonkinlaista hengen tiedettä ? Vai olenko väärässä en ole tästä niin varma kun psykologian historia ei ole noita mun autodidaktiivisia aloja myöskään. Joka tapauksessa mä en olisi tullut tänne jos otsikkona olisi ollut vain mielenterveys. Henkinen hyvinvointi on laaja sana, ei sitä psykologiakaan voi omia.
Nettiä vähän selailin...
Ennenvanhaan on opetettu sielutiedettä
ja logiikkaa psykologian paikalla ?
Mutta mä koen että muotipsykologiasta on kadonnut sielu ja logiikka jonnekin...
https://fi.wikipedia.org/wiki/Psykologian_historia
"Psykologia itsenäisenä tieteenä ei ole kovinkaan vanha. Aina 1800-luvun lopulle asti sitä on pidetty ensin filosofian, sitten teologian ja lääketieteen osana. Vaikka psykologia onkin vielä nuori tiede, ovat sitä koskevat määritelmät ehtineet jo muuttua. 1960-luvulle asti se määriteltiin käyttäytymistä koskevaksi tieteeksi, ja siitä käytettiinkin usein nimitystä käyttäytymistiede. Nykyisen määritelmän mukaan psykologia on tiede, joka tutkii ja selittää yksilön toimintaa."
NYKYISIN on avainsana.
Jokainen vähäiselläkin järjellä vastustettu lapsenmielinen pystyy tuosta jatkamaan kissa-hiiri leikkiä väännellen ja käännellen mitä mikäkin voi tarkoittaa piittaamatta siitä, mikä asioiden todellinen merkitys on.
Sinulla on tapana usein ikäänkuin TIETÄÄ asioita omaksi eduksesi piittamatta siitä, mikä on asioiden merkitys kannalta, johon ne on tarkoitettu sulautumaan ja missä niiden on ollut tarkoitus toimia.
Taukomusiikkia
https://www.youtube.com/watch?v=P4C2jTf96Vk
Eduksi ?
Mutta joo kyllä välillä teen niin että ymmärrän sanoja niin miten ne omia merkitysmaaimojani ja ajatuksiani menevät lähimmäs. (useimmat ihmiset tekee niin) Ja kääntelen niitä sanoja välillä.
Jos ihmisten välisen kommunikoinnin ymmärtäisi niin että kommunikointi olisi kuin koneisto, rypäs hammasrattaita jotka toisiinsa nähden pyörisivät pyörittäen toinen toisiaan ja voimaa siirtäen. Niin kuvitellaan sinne yksi hammapyörä jonka hampaistot eivät koskisi toisiin hammasrattaisiin, niin se yksi pyörisi siellä yksin ja varmaan lakkaisi pyörimästä tai haittaisi hammasrattaiston toimintaa koska ei siirtäsi liikettä tai olisi vain ylimääräinen...
Kyse ei olisi enää kommunikaatiosta vaan se yksi hammaratas olisi ylimääräinen.
Sillä tavoin eduksi, että ei jää edelliseen ajatukseen pohtimaan kun se tuottaisi ehkä sitä kohtaamista omaan itseen jollain tavoin, vaan pulauttaa itsensä ulos siinä kohtaa merkityksettömällä nonsensella...
"Nonsense tarkoittaa järjenvastaista ja mieletöntä kielellistä ilmaisua, hölynpölyä. Käsitteellä viitataan usein kirjallisuuteen, jota leimaa absurdius, mutta nonsense voi ilmetä myös suullisessa kommunikaatiossa."
Nonsense – Wikipedia
https://fi.wikipedia.org/wiki/Nonsense
Koen että nonsense rasittaa hermostoa. Tykkään että se minimoidaan...
Kun joudun sen vaikutukseen olen itsekin, en muulloin...
Narsistit ovat varsinaisia hölypölyraattoreita. He antavat ymmärtää että -nyt tulee asiaa- mutta petos on hirmuinen. Jälkien lakaisemisessa kuluu vuosia ja osa sairastuu narsistipölykeuhkoon lopullisesti.
ha-ha-ha! Alkoi oikein naurattaa kun ajattelin minkälaisen teoksen tuosta voisi saada.
hehehhh :)
Mutta ei tämä tällä jankkauksella selviä, siitä on jo kokemustakin. Nyt on varmaan sen verran keskustelu jumiutunut, että lähden etsimään jotain sopivaa filosofian oppikirjaa tarkentaakseni ja kehittääkseni muodollista termistöäni. Siinä mulle hyvää aivojumppaa...
Kaikki parhaat kirjat on sitten tietenkin taas niin kalliita etten voi hankkia...
Ja muitakin taitoja pitäisi mennä kehittämään...joten olisi parasta jos pysyisin niiden parissa...
Muista että kirjastot toimivat myös etänä nykyään. Voit tilata teoksen vaikka olisit itse pienemmän sivupisteen asiakas.
Ajattelin juuri samaa, että keskustelu on jumiutunut.
Ehkä jäin muistelemaan kokemiani junnaavia tilanteita aiheessa...
Tuolla netissä jossain sanotaan että ihmistyyppi jota kenties yleisesti ymmärretään kaikista huonoiten on :
"no nonsense women ", joita on vain alle prosentti ihmisistä.
Onpa melkoista höynpölyä.
Tänään näin narsistini ja psykopaattini ja mulle tuli ajatus että ehkä paras olisikin että pyörisivät sitä absurdia kuviota keskenään vain lopun ikäänsä, kyllä heille muuten lopulta tulee hyvin yksinäistä...
Onhan heillä jotain ikäänkuin yhteistä, vaikka eivät myönnä että olisi,,,
Todella kärttyisiä molemmat. Narsisti voi vähän leppyä jos pystyy oleen vahva ja jatkaa vaan iloisesti, mutta psykopaatti ei siedä semmosta vahvuutta ilmeisesti oikeen...
Minun hyvää jatkoa toivottelun viestini on kummallisesti laitettu kaksisuuntaisen mielialahäiriön palstalle.
Luin vielä netistä etiikasta ja tieteestä.
Monien filosofien mukaan etiikka ei ole tiede, siksi nähdäkseni sen vaatimus ei voi ainakaan ehdottomasti olla että se asettuu tieteen kriiteereihin.
Katsoin filosofian kirjoja, niitä on niin mielettömästi ja mielenkiintoisia, että en pysty valitsemaan, eikä ole varaa hankkia enkä oikein näe lukeakaan hyvin kun en omista silmälaseja. Tuon suurennuslasin kanssa tiiraan kirjoja. Mutta varmasti filosofiakiinnostukseni ei jää siihen.
Mutta joo, mä voin hyvin vain kun mä keskityn vain tähän filosofiseen näkökulmaan. Tulin hieman huonovointiseksi kun lähdin noihin psykologisiin keskusteluihin edes mukaan tällä palstallakaan. Pitäydyn tästä lähin tiukasti filosofiassa.
Ja pyydän että narsismipalstalle tarkoitettu viestiketju poistetaan tuolta kaksisuuntaisen mielialahäiriön palstalta. Mielestäni on vähän kummallista, että se on mennyt sinne.
Psykologisissa keskusteluissa mielestäni ihmisillä jotenkin helposti ei edes säily riittävä kunnioitus toisiaan kohtaan, pysyttäydyn tiukasti filosofisella linjalla, jos tänne koskaan palaan.
Kysymys+kuuluu+siis+onko+etiikka+tieteenä+mahdollinen+.+Joidenkin+mielestä+on,+joidenkin+mielestä+ei,+joidenkin+mielestä+siltä+väliltä+ikäänkuin.+
Miksi ihmisten ongelmien ratkonta pitäisi supistaa jonkun yhden kahden tieteenlajin alle, vaikka ihmisen elämä koostuu lukemattomiin tieteenaloihin liittyvistä asioista ja ilmiöistä ? Koen se epäloogiseksi.
Mutta en halua puuttua siihen kuinka muut ihmiset ratkovat ongelmiaan, mutta jos minulle keskustelu aiheesta suunnataan, niin se on sitten tätä. Nimittäin minulla on oma persoona, joka on vanhemmistani hyvin erilainen. Enkä minä halua käydä keskusteluja elämästäni siltä pohjalta ketä minun vanhempani ovat. Minä olen ollut aina tämä tämmöinen filosofisen luonteinen, ja jos minun elämästäni puhutaan, niin sitten on syytä tarkastella asiaa siltä käsin. Olen vain "tutkinut" vanhempieni ominaisuuksia ja narsismia ja psykopatiaa ja vähän vertaillut niitä ja tehnyt johtopäätökseni ja yrittänyt eläytyä siihen mukaan kuinka ihmisillä on tapana keskustella asioista keskenään. Mutta se ei oikein sovellu minulle, koska haluan suhtautua elämään nimenomaan filosofisemmin.
Kun luen jotain filosofia sivustoja, tunnen olevani enemmän oikeassa paikassa kuin esimerkiksi täällä, mutta päädyin tänne koska yllättäen odottamattomasti hermostovammaannuin vaikeasti, enkä saanut tukea läheisiltäni koska he ovat narsisteja ja siitä syystä kerroin tilanteestani perheen ulkopuoliselle minkä johdosta minulle ehdotettiin psykologista keskustelua mikä nähdäkseni ei ole ongelman ratkaisu siinä tilanteessa ja mikä myös toista vuosikymmentä aiemmin on havaittu henkilökohtaisesti juuri minulle toimimattomaksi ongelmien ratkontatavaksi mm. juuri tämän suunnattoman filosofiakiinnostukseni johdosta. Yritin tätä selittää "auttajille", mutta koska ei oikein mennyt perille (ehkä koska ilmaisukykykin oli laskenut siinä hermostovammassa), päädyin virvoittelemaan ja herättelemään halvaantunutta hermostoani tänne ja purkamaan sitä hermostokuormitusta mitä siitä "avusta " oli tullut. Koska se on tosi rasittavaa, uuvuttavaa ja kuormittavaa ja stressaavaa halvaantuneena ja aivovammaantuneena sellaiset hankalat keskustelut.
Noh, nyt sitä kuormitusta purettu ja hermostovaurioitakin hitaasti parantunut, että eiköhän tämä tästä jotenkin, mutta psykopaatin raivoilu ja pelailu on rankkaa minulle, mutta en minä sen takia ala vielä jotain hankalaa psykologista keskustelua, joka menee ristiin filosofisen ajatteluni kanssa. Se vaan rasittaa, eikä auta siihen , että psykopaattini on sellainen raivokihisevä ja koittaa sotkea tyyntä tunnetilaa toisilta ympärillään kaikin keinoin.
Kiitos ja kumarrus, nyt minä poistun,
mm. koska en halua asian enempää monimutkaistuvan.
"Miksi ihmisten ongelmien ratkonta pitäisi supistaa jonkun yhden kahden tieteenlajin alle, vaikka ihmisen elämä koostuu lukemattomiin tieteenaloihin liittyvistä asioista ja ilmiöistä "
Kun.
Saat tietenkin pitää ongelmasi, ei sitä kukaan kiellä. Poliisi voi puuttua asiaan jos tapahtuu vakavia rikoksia.
Täällä.
Kun tulemme TÄNNE palstalle.
Olemme ikäänkuin myöntäneet että jokin juttu elämässämme viittaa siihen että narsismia jossain muodossa on jossain, itsessämme tai jossain muussa, kun olemme asian havainneet.
Narsistinen persoonallisuushäriö on lääketieteellinen nimitys oireryppäälle ihmisessä.
Sinänsä ei ole väliä, vaikka käytettäsiin matematiikkaa keskustelupohjana.
Kunhan se narsismi on vain se keskustelun aihe.
Suurin osa haluaa myös kytkeä henkisen hyvinvoinnin keskusteluun...
Ainakin minä haluan keskustella tällä maallikkopalstalla maallikkona narsismista.
Tämä on siis maallikkopalsta.
Narsismi siitä harvinainen psykologinen ilmiö, että sen havaitsee yleensä maallikko.
Maallikko herää yleensä siinä kohtaa kun on itse joutunut narsistin rysään.
Lääketiede on siis määritellyt narsismin.
Narsismi on lääketieteellinen määritelmä.
Narsisti jatkaa tietenkin elämäänsä oli hänet määritelty tai ei.
Ongelmana on vain, mistä tietää tulla palstalle keskustelemaan narsistista, jos ei ole käryäkään että on narsisti jossain....
" ihmisen elämä koostuu lukemattomiin tieteenaloihin liittyvistä asioista ja ilmiöistä "
Eikä välttis yhdenkään tieteenalan ilmiöistä, jos niin halutaan.
Niin filosofia ei välttämättä ole tiede
Joka tapauksessa tuntuu kamalalta päätyä yhtäkkiä 50-vuotiaana älyllisesti lapsen asemaan jossain "psykologisessa" keskustelussa sen takia että on halvaantunut ja aivovammaantunut ja omaa narsistit vanhemmat, eikä omaa mitään tutkintoa. Se ei todellakaan mitenkään helpota oloa.
Meitä on nyt sitten täällä palstalla ihan tasapainoisesti niitä jotka kokee "avun" vahvistavan itsetuntoa, ja niitä jotka kokee "avun" mitätöivän voiman. Olen vakuuttunut että kummatkin ilmiöt ovat olemassa. Toiset kohtaa toisen, toiset toisen...
Luonnollisesti ne pitävät avusta joiden minuutta se vahvistaa ja ne eivät joiden minuutta se heikentää.
Ja jälkimmäisten tilannetta ei paranna se että sanotaan että: "Kylläpä sinä oletkin sitten hieno ihminen ja hieno persoona ja älykäs ."
Kun.
Minä.
Suurinpiirtein toinen tähän ketjuun kirjoittaneista (ainakin paljon)
Olen käyttänyt ammattiapua.
Niin en salli niitä verrattavan harrastelijoihin.
Sellainen vertaus ei ole oikeudenmukainen.
Sellainen vertaus on irvokas ja vääristelevä.
Sellainen vertaus on epäoikeudenmukainen.
Sellainen vertaus ei edusta totuutta tässä asiassa.
Mulle taas ei ole merkityksellistä se onko "apu" ammattiapua vai ei, kunhan ymmärtää mitä minä puhun.
Kerran joku oli huvittunutkin miksi etsin "apua" kun olen itse niin ajattelukykyinen. No sehän se pointti onkin, kun ne auttajan ei hoksaa etten hae apua ajattelukyvyn puutteen takia, vaan ajattelin tuoda esiin halvaantumisena ja aivovammautumiseni edes jollekin.
Mutta tämä koetaan liian erikoiseksi syyksi puhua "auttajalle". He auttaa vain niitä, joilla on logiikassa vikaa, ja mulla epäonnisella se vika ei ole siellä, vaan muualla hermostossa...
En kuitenkaan tarkoita että sinulla olisi logiikassa vikaa. Tai että kaikilla joita autetaan, olisi...
He ei useinkaan osaa erottaa mikä vika on logiikassa, mikä esim. aistitoiminnossa.
Mun mielestä johtuu pääosin heikosta neurologian tuntemuksesta.
"Mulle taas ei ole merkityksellistä se onko "apu" ammattiapua vai ei, kunhan ymmärtää mitä minä puhun. "
Joo mutta kun puhut suureen ääneen niistä "auttajista" etkä kerro että ovat harrastajia, joiden joukossa on aina tunareita. Ja se että siellä on tunareita on aivan arvattavissa.
Ammattilaiset ovat ihan toista tasoa yleisesti. Ainoastaan ammattilaisilta voi odottaa hyvää jälkeä, ne ei saisi tunaroida. Harrastajilta voi odottaa ihan mitä vain eikä se ole mikään uutinen mitä kannattaa toistella.
Ajattelisitko loogisesti että olet löytänyt ihmisiä, jotka ovat ammattilaisia juuri sinun ongelmaasi ja siksi olet tyytyväinen ammattilaisiin. Olen minäkin tyytyväinen neurologeihin joita voin nimittää ammattilaisiksi. Mutta valitukseni koskeekin keskusteluja, jotka ovat luonteeltaan "psykologisia". Mun kokemusmaailma lähtee filosofiapohjalta...
Ei mun ajatuksia tarvitse millään psykologialla sotkea ja hermostoa rasittaa varsinkaan samaan aikaan kun olen halvaantunut ja aivovammautunut. Ei ole ainakaan kauheesti empatiakykyä siinä "auttamisessa".
Suuttuvat vaan jos sanon että rasitun heistä.
Olen nyt sitä mieltä, että sinulla on ymmärryksessä aukko tässä kohtaa. Et tajua millään nyt tuota asiaa. Jankkaat samaa epäloogista asiaa etkä ymmärrä että et voi odottaa maallikoilta ehkä kovin paljoa ja ne voivat myös tunaroida sun olosi, niinkuin sanotkin, kun niillä ei ole sitä koulutusta eikä osaamista mitä ammattilaisilla. Siis maallikot ei osaa sua kohdata riittävän pätevällä tavalla ja se voi olla tympeä juttu.
Älä mene simmoisille kuin sun tapaukses on vaativampi. Koita nyt ymmärtää.
Ammattilaiset joilla olen käynyt on todella sitä tasoa, että ne odottavatkin ihmisiä vaikeiden asioiden kanssa ja ne on täysin varautuneet siihen, että ihmiset itkevät, surevat ja ovat kauvan etsineet ratkaisuja monin tavoin täydelleen onnistumatta kuitenkaan ja ovat useissa vaikeuksissakin. Kun sellaiset on niiden työtä ja ne haluaa sitä työtä tehdä.
Vaadin ammatin lisäksi että ammattiauttajani on samaa sukupuolta kuin minä ja jos mahdollista samanikäinen minun kanssani tai vanhempi. Noin olen maksimoinut ymmärretyksi tulemiseni.
He monimutkaistaa ylimääräisesti. Mä sanon psykopaattiani psykopaatiksi ja sillä selvä. Se asia on selvitetty minuutissa jos halutaan, mutta mulle aiheutetaan järkyttäviä mielikuvia jostain vielä mummonakin terapiassa istumisesta.
Mieluummin mä vaikka hytkyttelen tuon Energy radiokanavan tahtiin sen terapiaistunnon sijaan. Paljon ilostuttavampaa.
Kerron nyt vielä teille mikä tässä oikeasti auttaa, mutta olen vasta puolessa matkassa:
Ensin pitää oivaltaa psykopaatin hirveä luonne ja sitten on treenattava oma hermosto niin että se hermosto pystyy käsittelemään sen hirveyden ilman että itse päätyy sen hirveyden valtaan...
Hmmm....mun+narsisti+sanoi+kerran+mulle+kuten+olen+kertonut+että:+"Sun+pitää+ratkaista+tämä+ongelma+samalla+tavalla+kuin+opettelit+lukemaan:+"Sä+vaan+päätit+aamulla+ja+illalla+osasit++!"
Kirjoitan tänne vieläkin koska se "apu" on ollut niin kovasti mieltä ja tunnetta vaivaava kokemus, että se jää oikeen takaraivoon se tunne kun epäillään puhunko minä totta vai enkö eikä yleensä siitä pidemmälle asiassa päästäkään.
Onhan tämä yksin helpompaa kun ei sitä minun tarvitse epäillä puhunko minä totta, eikä varsinaisesti ole ketään muutakaan sitä kyseenalaistamassa, ellei nyt joku jossain nettipalstalla tms.
Apu tekee kauhean epävarmaksi ihmiseksi kun siellä on koko ajan se epäilyn tunnetila päällä, mä olen niin tunneherkkä että se on mulle tosi vahingollinen.
Kärsin itsekin tuosta "huijarisyndrooma"tuntemuksista ihmisten ("auttajien") parissa ihan liian usein. Joko he eivät todella usko, tai sitten minä vaan luulen etteivät he usko, tai sitten molemmin päin. Jotenkin asia on, mutta oli miten oli niin useimmat kohtaamiset ja keskustelut on vähintäänkin omituisia tai ainaski sekoittavia. Arvoni mukaan niitä myös hallitsee sen toisen osapuolen mieli/maailmankuvat murskaavasti.
Medän osaksi jäisi sitten vain kalliit ammattilaisterapiat omien kokemusten ja tuntemusten käsittelyyn ja harmittoman hallittuun viemäröintiin? Kun taas minun funktioni olisis sitten toimia ilmaisena putkiverkostona eri sosiaalisten piirien raakileille ja reflektoimattomille asioille ja projektioille? Ei kiitos.
Unohtakaamme se hirveä tunne joka tulee epäempaattisten ihmisten epäempatiasta, se on täyttä soopaa...
Näin on. Menen huonoon kuntoon kun ajattelen aihetta, joten alan yrittää vain unohtaa sen kauhean tunnelman.
VAIKKA ME ISTUISIMME PASKAKASASSA MEIDÄN TULEE AJATELLA VAIN KAIKKEA KAUNISTA !!!!!!