On ehkä hieman vaikea käsittää sanojen vanhurskas ja vanhurskaus merkityksiä. Näitä termejä käytti jo Mikael Agricola. Hän käänsi niillä kreikankielisessä Raamatussa esiintyvät sanat dikaiosynee (subst.) ja dikaios (adj.). Sana dikaiosynee ( lat. iustificatio) oli Rooman valtakunnassa maallinen, lakitekstiin kuuluva termi. Se merkitsi oikeudenmukaisuutta.
Hengellisessä mielessä vanhurskauttaminen merkitsee ennalleen asettamista. Vanhurskautettu ihminen on asetettu siihen tilaan, jossa ihminen oli ennen syntiinlankeemusta. Hän on täysin ilman omaa ansiota saanut syntinsä anteeksi ja tullut pyhäksi Jumalan edessä. Usko Kristuksen ristinkuolemaan on hänet pelastanut. Kristus on täyttänyt Jumalan tahdon eli lain meidän puolestamme ja sovittanut synnit meidän sijastamme. Jumalan edessä vanhurskautettu ihminen on pyhä ja tahraton. Kristuksen veri puhdistaa meitä jatkuvasti.
Schmalkaldenin opinkohdissa Luther kirjoittaa. ”En näe mitään syytä muuttaa tähän asti alituiseen toistamaani opetusta: Uskon kautta me saamme, kuten pyhä Pietari sanoo, aivan uuden puhtaan sydämen, ja Kristuksen, Välittäjämme tähden Jumala tahtoo pitää ja pitääkin meitä täysin vanhurskaina ja pyhinä. Vaikka synti ei vielä ole lihastamme kokonaan poissa tai kuollut, Jumala ei kuitenkaan tahdo sitä ottaa lukuun eikä siitä tietää.”
Apostoli Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeen 3. luvussa:
19. Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä;
20. sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto.
21. Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia,
22. se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.
23. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
24. ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
25. jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit
26. jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.
27. Missä siis on kerskaaminen? Se on suljettu pois. Minkä lain kautta? Tekojenko lain? Ei, vaan uskon lain kautta.
28. Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja.
29. Vai onko Jumala yksistään juutalaisten Jumala? Eikö pakanainkin? On pakanainkin,
30. koskapa Jumala on yksi, joka vanhurskauttaa ympärileikatut uskosta ja ympärileikkaamattomat uskon kautta.
31. Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se! Vaan me vahvistamme lain.
Sanotaan ja se pitää täysin paikkansa, että meidän kristillisyytemme ja uskomme seisoo tai kaatuu vanhurskauttamisopin mukana. Se on kaiken keskus, uskon ydin. Siihen ei saa tulla pienintäkään muutosta. Kaiken, mitä muuta opetetaan kristillisyyden ja uskon asiasta, pitää olla sopusoinnussa vanhurskauttamisopin kanssa. Se koskee pyhitystä, oppia seurakunnasta, ”hengellistä hallitusta”, neuvoja jne.
Uskomisen vapautta ei saa sitoa, ei Jumalan lakiin, saati ihmisten tekemiin sääntöihin tai ehtoihin. Jumalan Henki on vapaa ja me olemme vapaan pojan lapsia.
Usein me pohdimme seurakunnan rajoja. ”Herra, onko niitä vähän, jotka pelastuvat?” Siihen kysymykseen on hyvä Vapahtajan vastaus. ”Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon minä teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi.” ( Luuk. 13:23-24 ). Jeesus vastaa seurakuntaopilliseen kysymykseen kääntämällä kysyjän ajatuksen siihen, miten tullaan vanhurskaaksi Jumalan edessä. Vasta silloin kun kaikki oma on riisuttu, ihminen on valmis vastaanottamaan Kristuksessa valmistetun lahjavanhurskauden. Hengellisesti köyhänä meidän on pysyttävä koko elämämme, eikä meiltä kuoleman tullessa kysytä muuta kuin uskoa Kristukseen.
Syntinen on pyhä, saastainen on puhdas ja väärä on vanhurskas. Tämä on sovinnon salaisuus, jota järki ei käsitä, mutta jonka me syntiset saamme uskolla omistaa.
Hengellisessä mielessä vanhurskauttaminen merkitsee ennalleen asettamista. Vanhurskautettu ihminen on asetettu siihen tilaan, jossa ihminen oli ennen syntiinlankeemusta. Hän on täysin ilman omaa ansiota saanut syntinsä anteeksi ja tullut pyhäksi Jumalan edessä. Usko Kristuksen ristinkuolemaan on hänet pelastanut. Kristus on täyttänyt Jumalan tahdon eli lain meidän puolestamme ja sovittanut synnit meidän sijastamme. Jumalan edessä vanhurskautettu ihminen on pyhä ja tahraton. Kristuksen veri puhdistaa meitä jatkuvasti.
Schmalkaldenin opinkohdissa Luther kirjoittaa. ”En näe mitään syytä muuttaa tähän asti alituiseen toistamaani opetusta: Uskon kautta me saamme, kuten pyhä Pietari sanoo, aivan uuden puhtaan sydämen, ja Kristuksen, Välittäjämme tähden Jumala tahtoo pitää ja pitääkin meitä täysin vanhurskaina ja pyhinä. Vaikka synti ei vielä ole lihastamme kokonaan poissa tai kuollut, Jumala ei kuitenkaan tahdo sitä ottaa lukuun eikä siitä tietää.”
Apostoli Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeen 3. luvussa:
19. Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä;
20. sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto.
21. Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia,
22. se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.
23. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
24. ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
25. jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit
26. jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.
27. Missä siis on kerskaaminen? Se on suljettu pois. Minkä lain kautta? Tekojenko lain? Ei, vaan uskon lain kautta.
28. Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja.
29. Vai onko Jumala yksistään juutalaisten Jumala? Eikö pakanainkin? On pakanainkin,
30. koskapa Jumala on yksi, joka vanhurskauttaa ympärileikatut uskosta ja ympärileikkaamattomat uskon kautta.
31. Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se! Vaan me vahvistamme lain.
Sanotaan ja se pitää täysin paikkansa, että meidän kristillisyytemme ja uskomme seisoo tai kaatuu vanhurskauttamisopin mukana. Se on kaiken keskus, uskon ydin. Siihen ei saa tulla pienintäkään muutosta. Kaiken, mitä muuta opetetaan kristillisyyden ja uskon asiasta, pitää olla sopusoinnussa vanhurskauttamisopin kanssa. Se koskee pyhitystä, oppia seurakunnasta, ”hengellistä hallitusta”, neuvoja jne.
Uskomisen vapautta ei saa sitoa, ei Jumalan lakiin, saati ihmisten tekemiin sääntöihin tai ehtoihin. Jumalan Henki on vapaa ja me olemme vapaan pojan lapsia.
Usein me pohdimme seurakunnan rajoja. ”Herra, onko niitä vähän, jotka pelastuvat?” Siihen kysymykseen on hyvä Vapahtajan vastaus. ”Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon minä teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi.” ( Luuk. 13:23-24 ). Jeesus vastaa seurakuntaopilliseen kysymykseen kääntämällä kysyjän ajatuksen siihen, miten tullaan vanhurskaaksi Jumalan edessä. Vasta silloin kun kaikki oma on riisuttu, ihminen on valmis vastaanottamaan Kristuksessa valmistetun lahjavanhurskauden. Hengellisesti köyhänä meidän on pysyttävä koko elämämme, eikä meiltä kuoleman tullessa kysytä muuta kuin uskoa Kristukseen.
Syntinen on pyhä, saastainen on puhdas ja väärä on vanhurskas. Tämä on sovinnon salaisuus, jota järki ei käsitä, mutta jonka me syntiset saamme uskolla omistaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kiitos, kerrankin asiallista tekstiä! Lukekaa muutkin Hengenyhteyden kirjoitukset, täyttä asiaa kaikkien otsikkojen alla!
" kelpakos-muille "
-
Oikein hyvin kelpaa minullekin.
-
Jokainen joka riippuu lutterissa ja epävakaissa teksteissään on joko kokonaan ilman omakohtaista uudestisyntymää taikka sitten lapsen asteelle jäänyt ikivauva j apuhuu niistä.
vähän pahalta näyttää hengenyhteyden jutut tähän asti.
Noh,kerrohan mihinkä muuhun sinä takerrut kuin Raamattuun ja minkähänlainen sinun omakohtanen uudestisyntymäsi olikaan.Haukkua päästelet,siihen se sitten jääneekin sinun kohdallasi,vai?
Samaa mieltä ja ymmärrystä olen Hengenyhteyden kanssa, kiitos alustuksestasi! Varmasti olet, niinkuin minä olen, saanut uskon ja uudestisyntymisen, joka antaa meille lahjavanhurskauden.
Vieläepäselvää kirjoittaa, valitettavasti sellaista tekstiä, joka on liturgista tekstiä sieltä, missä uskon ja vanhurskauttamisen rajat astetaan ihmisten asettamina, ei Raamattuun pohjautuen. Valitettavasti näitä ihmisiä on paljon, jotka ulkouttavat oman uskonsa seurakunnan ja vanhimpien uskoon.
Vanhurskaus ,,joka oli ennen Jeesuksen tuloa oli
ei kelvollinen . Ja Jeesuksen tekemä Lahja vanhurskaus
oli ainoa oikea,
.
Tarkennan ;
-
Vanhurskas oli juutalaisten kirjanoppineiden
fariseuksien määritys.
-
Vanhurskaus Jeesuksen antamana oli Lahjaa.
-
Teksti luukas 13: 23-24 . sivuaa Matt. 7:7, 13-14.
"En minä tunne teitä ": MISTÄ HERRA TUNTEE OMANSA ,
Ks. 2 tim. 2:19 ...
-
Avaukseen aamen. Yksainkertainen asia mutta ah, niin vaikea uskoa. Aina joku laittaa kaksoispisteen ja aloittaa selvän Kristuksen opin poisselittelyn.