Olen ollut pari vuotta sinkkuna. Viihdyn hyvin itseksenikin, eikä pakottavaa tarvetta löytää "vain joku" ole ollut. Silti unelmoin liki päivittäin, että tuolla jossakin on se mies jonka kanssa tiet vielä kohtaavat, ja jonka kanssa palikat loksahtavat kohdalleen.
Kaipaan ihan järjettömästi sitä tunnetta kun mies kietoo kädet ympärilleni, pitää lähellä ja "turvassa". Saisin painaa pääni hänen rinnalleen, hengittää hänen tuoksuaan, tuntea hänen lämpönsä ja kuunnella hänen sydämensä sykettä. Olla siinä, ihan hiljaa vain.
Puhumattakaan tietenkään rakastelusta. Hitaista, hellistä, pitkistä sessioista erossaolon jälkeen, kuumista, nopeista panoista keittiön pöydällä kesken arkipuuhien ja kaikkea siltä väliltä. Haluan tuntea kuinka vartaloni sulaa miestä vasten, kun hän vie kätensä tai huulensa niskaani. Nukkumaanmennessä tunnen miltei fyysistä kipua, kun mietin millaista olisi saada nukahtaa rakastamansa miehen syliin ja herätä hänen vierestään. Nähdä hänen silmänsä ja hymynsä. Suudella ja tuntea sisimmässään, että kaikki tarvittava on tässä ja nyt, eikä toinen ole menossa minnekään.
En edes tiedä miksi kirjoitin tämän. Ehkä halusin vain avautua jonnekin, kuiskata kaipaukseni taivaan tuuliin siinä toivossa että rakastamani mies kuulisi sen sydämessään ja jaksaisi itsekin jatkaa vielä etsintää. Hassua, miten sitä tosiaan voikin kokea rakastavansa jotakuta jota ei ole vielä edes tavannut. Joskus pelottaa, että olenko luonut mielessäni mahdottoman ihannekuvan miehestä ja rakkaudesta jota ei ole olemassakaan, mutta en suostu vielä luovuttamaankaan. Vaikka olen yleensä aika iloinen ja peruspositiivinen ihminen, tuntuu ajatus tuosta miehestä olevan joskus ainoa syy jaksaa tsempata eteenpäin ja yrittää kehittyä paremmaksi ihmiseksi.
Antaisin mitä tahansa, kun vain saisin häneltä jollain ihmeen kaupalla vastauksen, että hänkin etsii minua, eikä luovuta ennen kuin löytää. Että tulee vielä se aika, kun saan olla hänen omansa. Kun pääsen hänen syliinsä, ja kaikki muu ympäriltä katoaa.
Sen verran olen täysjärkinen, että tiedostan ettei hän näitä varmaankaan lue, ja vaikka lukisikin niin tuskinpa osaisi yhdistää minuun jos sellainen lottovoitto kävisi että hänet joskus kohtaan. Mutta en taida malttaa jättää silti tilaisuutta käyttämättä. Haluaisin vain sanoa, että kaipaan sua niin helvetisti. Haluan sut mun viereen, iholle ja elämään. Ole kiltti ja lupaa, että me tavataan vielä joskus. Mulla valuu täällä kyyneleet silmistä ja mietin, ettei tällaisessa haaveilussa ole mitään järkeä ja että sua ei varmaan ole oikeasti olemassakaan ja vaikka olisikin, niin mistä helvetistä mä sut löydän, ja vaikka löytäisinkin niin olisitko vapaa. Mahdollisuus on varmaan aika pieni? Se häviävän pieni mahdollisuus on kuitenkin ainoa syy, miksi jaksan jatkaa, ja odottaa. En halua maailmassa mitään muuta niin paljon kuin päästä sun syliin, olla sun oma ja elää yhteistä elämää. Onhan se tietenkin aika paljon pyydetty. Tässä on matkan varrella varmaan aika monta mutkaa ja muuttujaa; en voi pitää itsestäänselvyytenä että meidän tiet joskus törmää. En vain suostu vielä ajattelemaan, että se olisi myöskään mahdotonta.
Tiedä, että olet mun ajatuksissa. Joka ikinen ilta, joka ikinen aamu ja usein lukemattomia kertoja siinä väleissä. Toivon tietenkin, että sulla on kaikki hyvin ja nautit elämästä, joskin myönnän että olisin myös iloinen jos tuntisit edes vähän tätä samaa ikävää. Vaikka mullakin on elämässä kaikki päällisin puolin oikein hyvin, niin sydämessä mulla on sun kokoinen aukko. Vaikka miten olen itsenäinen ja pärjään yksin, niin puolet puuttuu. En välitä mitä kaikkea se vaatii tai kuinka kauan se ottaa, mutta etsin sua kunnes löydän vaikka lopun ikäni. Niin kauan kun uneksin susta, en voisi tyytyä yhtään vähempäänkään.
Kauniita unia, rakas. Tekisin mitä tahansa, että saisin sut nyt tuohon viereen, tai että voisin tulla sun luo sinne. Kömpiä kainaloon, ja yrittää tehdä sut koko loppuelämän niin onnelliseksi kuin ikinä pystyn. Toivottavasti joku kerta se vielä onnistuu.
Kaipaan ihan järjettömästi sitä tunnetta kun mies kietoo kädet ympärilleni, pitää lähellä ja "turvassa". Saisin painaa pääni hänen rinnalleen, hengittää hänen tuoksuaan, tuntea hänen lämpönsä ja kuunnella hänen sydämensä sykettä. Olla siinä, ihan hiljaa vain.
Puhumattakaan tietenkään rakastelusta. Hitaista, hellistä, pitkistä sessioista erossaolon jälkeen, kuumista, nopeista panoista keittiön pöydällä kesken arkipuuhien ja kaikkea siltä väliltä. Haluan tuntea kuinka vartaloni sulaa miestä vasten, kun hän vie kätensä tai huulensa niskaani. Nukkumaanmennessä tunnen miltei fyysistä kipua, kun mietin millaista olisi saada nukahtaa rakastamansa miehen syliin ja herätä hänen vierestään. Nähdä hänen silmänsä ja hymynsä. Suudella ja tuntea sisimmässään, että kaikki tarvittava on tässä ja nyt, eikä toinen ole menossa minnekään.
En edes tiedä miksi kirjoitin tämän. Ehkä halusin vain avautua jonnekin, kuiskata kaipaukseni taivaan tuuliin siinä toivossa että rakastamani mies kuulisi sen sydämessään ja jaksaisi itsekin jatkaa vielä etsintää. Hassua, miten sitä tosiaan voikin kokea rakastavansa jotakuta jota ei ole vielä edes tavannut. Joskus pelottaa, että olenko luonut mielessäni mahdottoman ihannekuvan miehestä ja rakkaudesta jota ei ole olemassakaan, mutta en suostu vielä luovuttamaankaan. Vaikka olen yleensä aika iloinen ja peruspositiivinen ihminen, tuntuu ajatus tuosta miehestä olevan joskus ainoa syy jaksaa tsempata eteenpäin ja yrittää kehittyä paremmaksi ihmiseksi.
Antaisin mitä tahansa, kun vain saisin häneltä jollain ihmeen kaupalla vastauksen, että hänkin etsii minua, eikä luovuta ennen kuin löytää. Että tulee vielä se aika, kun saan olla hänen omansa. Kun pääsen hänen syliinsä, ja kaikki muu ympäriltä katoaa.
Sen verran olen täysjärkinen, että tiedostan ettei hän näitä varmaankaan lue, ja vaikka lukisikin niin tuskinpa osaisi yhdistää minuun jos sellainen lottovoitto kävisi että hänet joskus kohtaan. Mutta en taida malttaa jättää silti tilaisuutta käyttämättä. Haluaisin vain sanoa, että kaipaan sua niin helvetisti. Haluan sut mun viereen, iholle ja elämään. Ole kiltti ja lupaa, että me tavataan vielä joskus. Mulla valuu täällä kyyneleet silmistä ja mietin, ettei tällaisessa haaveilussa ole mitään järkeä ja että sua ei varmaan ole oikeasti olemassakaan ja vaikka olisikin, niin mistä helvetistä mä sut löydän, ja vaikka löytäisinkin niin olisitko vapaa. Mahdollisuus on varmaan aika pieni? Se häviävän pieni mahdollisuus on kuitenkin ainoa syy, miksi jaksan jatkaa, ja odottaa. En halua maailmassa mitään muuta niin paljon kuin päästä sun syliin, olla sun oma ja elää yhteistä elämää. Onhan se tietenkin aika paljon pyydetty. Tässä on matkan varrella varmaan aika monta mutkaa ja muuttujaa; en voi pitää itsestäänselvyytenä että meidän tiet joskus törmää. En vain suostu vielä ajattelemaan, että se olisi myöskään mahdotonta.
Tiedä, että olet mun ajatuksissa. Joka ikinen ilta, joka ikinen aamu ja usein lukemattomia kertoja siinä väleissä. Toivon tietenkin, että sulla on kaikki hyvin ja nautit elämästä, joskin myönnän että olisin myös iloinen jos tuntisit edes vähän tätä samaa ikävää. Vaikka mullakin on elämässä kaikki päällisin puolin oikein hyvin, niin sydämessä mulla on sun kokoinen aukko. Vaikka miten olen itsenäinen ja pärjään yksin, niin puolet puuttuu. En välitä mitä kaikkea se vaatii tai kuinka kauan se ottaa, mutta etsin sua kunnes löydän vaikka lopun ikäni. Niin kauan kun uneksin susta, en voisi tyytyä yhtään vähempäänkään.
Kauniita unia, rakas. Tekisin mitä tahansa, että saisin sut nyt tuohon viereen, tai että voisin tulla sun luo sinne. Kömpiä kainaloon, ja yrittää tehdä sut koko loppuelämän niin onnelliseksi kuin ikinä pystyn. Toivottavasti joku kerta se vielä onnistuu.
Vastaukset 25
Vanhimmat
M.miehelle M.naiselta, semmosta se olis jos ottaisit yhteyttä. Rakkaudella M.mies.
Aika liikuttava kirjoitus vaikka ootkin kaukana toivottomasta tapauksesta.
Kauniisti puit sanoiksi ajatuksesi, samaistun ja tunsin aivan samoin.. tuo vaihe menee kyllä ohi ei se enää hallitse ajatuksiasi, kohta saat huokaista ja pystyt jatkamaan elämääsi kuten ennen, ennen hullua rakkauden huumaa.
Minä vain en oikeastaan edes halua, että tämä menisi ohi. Ainakin toistaiseksi haluan vielä yrittää uskoa, että haaveeni joskus toteutuu. Enimmäkseen nämä ajatukset myös tuovat potkua päivään, eikä elämä tunnu niin turhalta ajatellessani että tuolla jossakin joku ehkä kaipaa vastaavasti minua.
Nämä pahimmat ikävän ja kaipuun hetket vain välillä vähän sattuvat. Ja sitä kipua en uskalla edes ajatella, mikä iskee sitten jos jonakin päivänä huomaan olevan liian myöhäistä. Mutta mieluummin otan sen riskin, kuin annan itseni kovettua ja kyynistyä. En halua sellaista elämää.
kauniisti kirjoitat,
onnen ajatusta,
ilon unelmasta,
rakkauden tuojasta,
unien luojasta,
kun suot rakkautta
kuumista huulista,
https://www.youtube.com/watch?v=od43DBHz_Ig
Kyllä tässä kyyneleet valuu mieheltäkin...... kun luin kirjoituksesi tuli kaipaamani nainen heti mieleen.
Tunnetko hänet, vai onko hänkin vielä vasta kangastus ajatuksissasi?
Toivotan onnea joka tapauksessa. Toivottavasti saat hänet.
Kunnolla ei tunneta, mut nimet kumpikin tietää ainakin ja varmasti jotain muutakin.
Olen myös samaa mieltä että hienosti osasit kirjoittaa tunteesi ja toiveesi.
Kiitos, J-mies :)
Tämä voisi osua minuun ja häneen (kaipaamani on J-mies), en kuitenkaan usko että olet hän, sillä emme lopulta tunne ollenkaan ja muutenkin uusi tuttavuus. Voisin uskoa, että hänellä seuraa riittää ja naisehdokkaita on useita, sosiaalinen kun on, minä olen vain yksi yksinäinen tyttö......
Tuu sitten kainaloon:)
Kylläpäs nyt moni tahtoo J-miehen kainaloon, monesti vaan on niim että jos mies on hyvännäköinen, niin vientiä riittää. Ja jos mies on vielä nuori, niin varmasti nauttii naisista täysin rinnoin (tai täysin kassein) ;-)
Tai sitten mies on menettänyt isänsä nuorena eikä pysty aikuistumaan ollenkaan. Luonne on äkkipikaisen kitkerän katkera. Miksi hänellä ei ole isää. Ei ole merkitystä millään arvoilla kuhan olisi isä jotta tietäs miltä näyttäs vanhana. Onnex huumeet tuo vähän lohtua ja naiset. Kerran tapasin yhet sisarukset jotka ei ollut siis oikeasti sisaruksia ja kumpikaan ei tiennyt kuka heidän isänsä oli. Aika spookyä vai mitä. Luulin et se nainen palvois mua niku muutkin naiset mutta ehei tää on iha lovena veljeensä
👍 Osaat jäsentää ajatuksiasi kirjoittaen noin pitkästi, I love it. 😊
Huikeaa vastapainoa lukemattomien trollailijoiden yksirivisien sekä täysin mieltä vailla olevien avauksia, kiitos. 😊
Heh. Mukava kuulla, että spontaani tunteenpurkaukseni piristi iltaasi vaikka edes tällä tavalla :)
Paskapuhetta! Valetta koko viesti! Alottaja vaan huijaa miehiä!
"Piä" paskapuheet omanasi ja kirjoita suomea seuraavalla kerralla.
"omanasi" se on omenasi, kunnon suomella, nuija!
Korkki kiinni ja lue uudestaan selvänä, kiitos. En kirjoittanut omenoista mitään vaan omistusliitteestä. Se joka haukkuu on itse. 😁
Eikö sulla oo vanhempia. Vietä niiden ksnssa aikaa. Ne tukee tsemppaa ja halailee sua. Parisuhde on löysä nakki mistä valuu eritettä ja kohta oot raskaana. Jos nyt jo koet olevasi yisinäinen niin äitiydestä alkaa todellinen yksinäisyys. Ketään ei varsin kiinnosta sun seura, ja et tuu saamaan enää ketään ku oot lisääntynyt jo jonku kaa
Siellä taas joku ystävällinen sielu muistutti, minkä takia on tärkeää pitää niistä haaveistaan kiinni ettei katkeroidu ja kyynisty vanhaksi paskaksi jonka mielestä parisuhde on pelkkä löysä nakki, enkä tule saamaan ikinä ketään. Kiitos :)
Olen tuntenut saman kaipuun ajoittain fyysisenä kipuna. Voi olla hyvin pärjäävä ja päällisin puolin kaikki kunnossa, mutta toisen ihmisen rakastavaa syliä ei korvaa mikään. Hymyillen eteenpäin niin päivät voivat tuoda yllätyksen eteesi. Niin minulle kävi, vaikka kyyneliä oli paljonkin välillä.
Kiitos upeasta kirjoituksesta!
Ihan turhaan yritit taas, blondi!
Kaunis aloitus, tuollaistahan se rakkaus parhaimmillaan on ja kovin harva sitä vaan kohtaa.