Jos joku sattuisi haluamaan tietää sen, että olenko minä onnellinen. Niin vastaus on, että olen. Elän tähänastisen elämäni onnellisinta aikaa.
Oletko onnellinen? Jos et ole niin mikä varjostaa?
hehehehee
33767
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Ei tässä mitään hätää ole, pihakeinussa istun ja päiväkahvia hörpin.
Huomisesta ei ole takeita, tilanteet vaihtelevat hyvinkin nopeasti.
Ei varjosta mikään. Kaikki on niin hyvin kuin olla voi.
Nautin eläkepäivistäni, kaveri joutuu lähtemään töihin kun loma loppuu, mutta on hänellä vapaata viikonloppuisin. Ollaan mökkeilemässä kissan kans.
En keksi mitään valittamista vaikka kuinka miettisin.
Perustele, mikä tekee sinut onnelliseksi.
Sanoit eläväsi elämäsi onnellisinta aikaa nyt. Kerro lisää.
Elokuun viimeinen päivä arveluttaa.
Jaa. Onneksi olkoon, onnellinen (aloittaja), Itse teen saman varauksen kuin Ancelina: tänään - tai tällä hetkellä - voin olla onnellinen, jatkosta en tiedä.
Käsittääkseni aika moni kokee elävänsä elämänsä parasta aikaa nyt - työelämästä vapautuneena, terveenä (?) - ellei ole liikaa sidoksia mihinkään päin.
Sairaudet -. omat tai läheisten - ovat ainakin minulle se varjo, josta ei näillä vuosin juuri jää paitsi.
En nyt ratkiriemukkaan onnellinen, mutta tyytyväinen. Tyytyväinen on hyvä sana.
En elä tähänastisen elämäni onnellisinta aikaa. Paljon on ollut yli-mahtavia aikoja, jotka ovat olleet huomattavasti mukavempia, kuin nykyhetki.
Tavallisuudesta poiketen, olen tänä kesänä ollut menevämmällä tuulella. Oon kyläillyt paljon, käskenyt mun luo vieraita ja ollut vähemmän saaressa. Ilmojen puolesta ei ole voinut tai viitsinyt mennä saareen, mutta syynä on ollut myös se, että ei ole huvittanut mennä sinne yksin.
Tyrnimarjoja menen tietysti puristamaan, jahka kypsyvät ja silloin pari kolme päivää aion sielä olla.
Menen aikaisemminkin jos alkaa siltä tuntumaan, mutta nyt tuntuu siltä, että huvittamattomuus jatkuu ja jatkuu.
Olen onnellinen vain itseni ja alamaisteni kanssa.
Sellainen pieni musta pilvi horisontissa on varjostanut onnellisuuttani viimeisen reilun kuukauden ajan. Alkaa se vähän hälvetä sieltä, mutta prognoosin mukaan ei tule häipymään kokonaan vaikka tapahtuuhan niitä ihmeitä ja kaikkeen tottuu, sanoi se pässi kun ...
Ehkä onnellinen on pikkasen liiotetua sanoa mutta kaikenkaikkiaan tyytyväinen tällä hetkellä. Monta on ilonaihetta, mutta myös huolenaiheita löytyy, lienen myös sellainen huolehtjatyyppi, en koe eläväni jos ei ole huolia :D.Omia tai läheisten.
Onko koira onnellinen ilman huolia.
Valehtelisin, jos väittäisin olevani onnellinen: jälkipolvi palaa kotiinsa pian ja menee aikaa, kun taas nähdään. Se haikeus.
Pienen seuraaminen on ollut jännittävää. Kaupassa annoin ottaa pikkuiset ostoskärryt. Hän valitsi yhden multaisen perunan ja suklaapatukan - alahyllyiltä ja jonkin soijapullon. Kassalla kun tavarat oli nostettu hihnalle, pikkuinen oli menossa hurjaa vauhtia kärryjen kanssa pihalle. Ei muuta kuin perään.
Toisena päivänä annoin pyöriä multakasassa, mistä tuli hirveän likaiseksi ja hyppiä vesilätäkössä niin, että kastui. Likapallero. Hillumista ja hihkumista. Riemunkiljahduksia. Ja sitten makkarana kannoin sisälle suihkuun. Tässä lähellä on isompi leikkipuisto, jossa tällä käynnillä oltiin oltu kerran. Pikkuinen viittaili eräänä päivänä, minne mennään. Reitti on aika siksak, mutta hän vei epäröimättä perille. Uskomatonta, mikä muisti ipanalla on, kun on aikaa seurata.
Koirat on siitä viisaita et ne vaistoaa ihmisten huolet. Jos koiralla ei ole huolia, ih misten aiheuttamiakaan, se lienee onnellinen.
Kesto-onnellisuus on minulle tuntematon ilmiö. Onnen hetkeni ovat lyhyehköjä mutta onneksi niitä vielä on!
Tyytyväisyyttäni varjostavia tekijöitä on hyvin vähän ja niistäkin osa on varmaan monen mielestä turhanpäiväisiä kuten tyytyväisyyteni esteenä olevat 2 senttimetriä. Nuo sentit olivat tarpeen kun sen korkuisen korokkeen päältä maasta tavoitteeni 200kg. Lavasta vetäessäni alkoivat polveni protestoimaan 180kg:ssa.
Tuo nyt tällä kertaa päällimmäisenä tyytymättömyyden aiheuttajana.
Riippuu vähän siitä...miten sen onnellisuuden mittaa....Jotakin on ....jotakin puuttuu...mutta ihan tyytyväinen olen näinkin....kun elää saisi...
- Olen onnellinen
näänhän taivaan sinen
olen onnellinen
näänhän pilven rippeen
sitten
jyrisee ja salamoi
sille en tässä muuta voi
kuin sateenvarjon aukaisen
ja sohvalle itseni raukaisen.
Just nyt kaikki hyvin. Kutsut odottaa ihanien ihmisten seurassa.
Piipahdin lastenlasten luona, tukkaa piti leikata, pyöräily oli just opittu ilman apupyöriä. Voi mikä meno. New-age, Joo minäkin annan tehdä paljon, mutta aina lapseni valittaa, ei saisi tehdä sitä eikä tätä. Minusta siinä ihmisessä on jotain vikaa. Vai olenko tosiaan itsekin ollut noin vaativa ja jämpti kaikessa. Persuuksilleen kasvattanut. Lapsi huusi että pitäisi päästä äidin tai isän syliin, kumpikaan ei ottanut, joku riita heillä. Ja minä menin vain asian takia käymään.
Sitten puikahdin rantakahvilaan, jos vaikka unohtuisi, heidän ovat huolensa.
Pzzzz. Kerroin vasta jälkeenpäin. Olen vähän kuriton. Mummin kanssa saa tehdä eri juttuja. Ei siis mitään vaarallista. Kyllähän sitä tarkastelee omaakin kasvatustaan välillä kriittisesti, että oliko liian vähän aikaa lapselle, työn ohjessa kasvattamista. En ole kaikessa onnistunut. Näin moni muukin miettii. Lapsista kasvaa omanlaisia persoonia. Muutkin vaikuttavat kuin me. Minun äitini oli vähän siisteysfriikki, varsinkin vaatteiden suhteen. No, 50-luvulla ei lapsilla ollut sellaista määrää vaatteita kuin nykylapsilla. Joten ehket ole ollut sen jämptimpi kuin muut ja lienet elänyt samoja aikoja kuin minä..Älä moiti itseäsi...Meni nyrkkipyykiksi mulla, että kivat shortit sai taas käyttöön. Toki kuravaatteet ja saappaat ois ollut parempi varustus, mutta helle....Vitsi on siinä, että kun oli rymistelty, tultiin sisälle. Eli joka kerta leikki ei toimi näin.
Vaatehuoneessa hän yritti kiipeillä hyllyjä pitkin....ei ihan vielä riitä koko.
Leikkipuistossa oli verkko, missä oli kiipeillyt avustuksella, joten kotona yritti soveltaa...
Lantilla on se toinen puoli: elohopeaa pitää tarkkailla koko ajan.
En ole, en tänään, en tiedä huomenna josko jo.
Olen perus luonteeltani positiivinen, tai olin luullut olevani, mutta nyt alkaa usko mennä ihmisiin.
Oomme onnellisia totesimme kultani kanssa tänään. Saimme viettää yhteistä aikaa. Mieluummin olen hänen kainalossaan kotosalla kuin esim. luxusristeilijällä yksin. Lisä yhteistä aikaa on tiedossa tiistaina.
Minä nuuskutin omia kainalotuoksuja kun riisuin paidan ja totesin, kelpaa ne parempien deodoranttien puutteessa. Ranttejakin olisi mutta harvemmin käytän koska en kuitenkaan "lemua" ympäristölle haitallisesti tai luotani työntävästi.
Voin sanoa että olen erittäin onnellinen. Jos onnellisuudella tarkoitetaan, niin kuin itse sen määrittelen, että on hyvä olla ja elämä hymyilee. Tällä hetkellä ei ole sitten minkäänlaista huolta, olen terve, sisimmässä on harmonia ja rauha. Päivä oli kesäinen ja lämmin, aurinko paistoi. Sain viikolla kuulla että eräs nuori mies, joka on ollut muutaman vuoden sivussa uskonasioista ja hänellä ei ole mennyt hyvin, on palanut takaisin Vapahtajan yhteyteen ja tapasin hänen tänään. Seurakunnassa oli käymässä lähettiperheemme ja heidän mukana saksalainen mies. Ihmeen hyvin ymmärsin saarnaa saksaksi, vaikka en ole puhunut kieltä pitkään aikaan ja luin aikoinaan lukion vain lyhyen saksan.
Mikäpä tässä on istua kesäyönä netillä ja kuunnella taustalla kaunista barokkimusiikkia.
Minä vastasin aloittajan kysymykseen ja perustelin myös onneni salaisuuksia.
Toinen nimeni on Helena ja huomenna pitää käydä eräässä paikassa, jossa vietetään perinteistä Helenan nimipäivää aikaisemman emännän kunniaksi.
https://www.google.fi/url?sa=i&rct=j&q=&esrc=s&source=images&cd=&cad=rja&uact=8&ved=0ahUKEwictqX08bHVAhUJaVAKHUxhAS4QjRwIBw&url=http://keskustelu.suomi24.fi/t/14524501/hillary-clinton-on-oikeasti-ollut-kaunis-nuorena&psig=AFQjCNEAOLifL-HE81c2FJ_MqGgrNVBIig&ust=1501534461999618
Olen onnellinen ku selvisi että hiilari Clinton oli joskus noi nätti
Kiitos vastaajille. Hyvä mieli tuli lukiessani.
Liekö se vain meillä suomalaisilla vaikeaa uskaltaa tunnustaa onnellinen olevansa. On muka fiksumpaa ja normaalimpaa valittaa puutteita ja epäkohtia ja moittia toisia ihmisiä.
Varmaan tämä, mikä minulle riittää onneen, ei riittäisi jollekin toiselle.
Jotkin yritykseni ovat onnistuneet yli odotusten. Toiset menivät mönkään mutta leuka rintaan ja reippaasti kohti uusia pettymyksiä olen silti mennyt. Nyt on tullut ajatus, että on aika pysähtyä ja nauttia tyytyväisenä/onnellisena niistä ihanuuksista, mitä on.
Ainahan elämän yllä leijuu epävarmuus. Mutta jospa sitä voisi elämän kipuisassa pyörityksessä kypsyä nykyäänkin kovia kokeneen Oprin kaltaiseksi hymyä hyriseväksi viisaaksi ja lämpimäksi mummoksi,. Tai miehet samanmoiseksi viisaaksi hyväntuuliseksi papaksi.
En tiedä onko se onnellisuutta että kaikki asiat ovat hyvin. Ristiriitaiselle ihmiselle se ei näytä riittävän, onnen tunne vaatisi jotain ylimaallista, ehkä, kenties. Nyt elämän tasaisuutta "varjostaa" kuitenkin läheisen vakava sairaus. Se varjo on pitkä ja pimeä ...
Kerrankin oli ip-lehdessä jokin ihan hyvä arvio:
http://www.iltalehti.fi/pinnalla/201707312200296412_iq.shtml
Olen suht tyytyväinen. Terveysjuttuja pitää tutkia, mutta ehkä ei vakavaa tai ei-korjattavaa. Joskus vähän ärsyynnyn jostain toisten käytöksestä. Sitten mietin, että ei se lopulta niin vakavaa jos pidän puoleni.
alotukseen:
Varjostaa vanhuus,
myös se, yksin jäin,
puoliso kutsuttiin luojan luo,
jos alotuksen tekijällä on iloista sanottavaa
jotain semmosta joka toisi elämän takasi,
kaikki hyvät ajatukset otetaan kiitollisen vastaan,
Olen aivan hassusta asioista onnellinen, mm. siitä kun kaikki poikani meni naimisiin 4 kk nuoremman tai 4 kk vanhemman naisen kanssa.
Niinpä miksi pitäisi olla onneton?
Olen muuten onnellinen, mutta siinä suhteessa onneton ja pettynyt itseeni, kun olen niin huono ihmissuhteissa☹️
Kyllä voisin sanoa että viimeiset 10 vuotta olen ollut onnellisempi kuin aiemmin kun saan käyttää aikani miten tahdon eikä kukaan ole sanomassa miten minun pitää loppuelämäni elää.
Välillä olen onnellinen, välillä tyytyväinen ja joskus tympäisee; luultavasti aivan tavallista ja ei kai sitä onnellisuuttakaan huomaisi, jos ei olisi huonompia aikoja, joihin tunnetta ja tilaa verrata.
Ei ole rahahuolia, se on todella helpottavaa. Rikas en ole mutta pärjään. Terveys on kohtuullinen, kremppoja on mutta liikkumaan pystyn ja nauttimaan ulkoilusta, kesäuinneista jne. Parisuhde on hyvä ja vakaa sekä aikuisiin lapsiin lämpimät välit. Ystäviä on ja sosiaalinen elämä tarpeeksi vilkasta. Mitä muuta edes haluaisin?
Vieläköhän aloittaja 2017 vuodelta on onnellinen ?
Onnellisuus? Minun käsiteistössäni onnellisuus on enemmän tai vähemmän määräikaista, johonkin ajallisesti rajalliseen tilanteeseen tai asiaan liittyvää.
En voi kuvitella kokoaikaista onnellisuutta.
Tyytyväisyys voi olla likimain jatkuva olotila.
Sekin riippuu omasta vaikutusmahdollisuudesta. Jos tyytymättömyyden aiheuttajalle ei mahda mitään niin sen kanssa on turha puristella kiveksiään.
Esimerkkinä 54 vuotta kestäneen avioliiton "heikomman astian" viimeisten vuosien terveyden oikuttelu joka ei tullut yllätyksenö muuten kuin yli 20 vuotta ennusteita myöhemmin. Oikeastaan tuohon viiveeseen on oltava tyytyväinen.