Hiljattain oli tapaaminen yhden henkilön kanssa ja itselle oli tärkeä tapaaminen. Ei mennyt ihan hyvin enkä saanut juteltua kaikesta mistä halusin. Kotin mennessä en saanut asiaa mielestäni ja sydän alkoi hakkaamaan kovemmin. Tulin kotiin melko aikaisin ja ajattelin katsoa TV:tä/luke kirjaa ennen nukkumaanmenoa mutta tämä ei mitenkään onistunut. Sydän hakkasi ja oli painava tunne rinnassa. Mielessäni oli jatkuvasti tämä tapaminen enkä pystynyt keskittymään mihkään. Halusin vain tunteen pois ja yritin mennä aikaisin nukkumaan. Sängysä sama kuitenkin jatkoi eli sydän hakkasi ja jatkuvasti ajattelin tuota tapaamista. Ei väsyttänyt mutta en halunnut olla hereilläkään tuon tunteen takia. Makasin sängyssä varmaan 2-3h enkä saanut unta. Yöllä heräilin tasaisin väliajoin ja tuo asia oli koko ajan mielessäni ja sydän hakkasi. Vasta aamuyöllä nukuin ehkä pari tuntia.
Seuraavana päivänä olo hieman helpotti ja viikko myöhemmin tuntui että ei siinä tapaamisessa nyt mitään niin mullistavaa ollut että oli aihetta paniikkiin.
Minulla on masennus/ahdistustausta mutta en ole ennen kokenut mitään mikä viittaisi paniikkihäiriöön. Tämän tapauksen jälkee aloin kuitenkin miettiä voisiko kyseessä olla paniikkikohtaus.
Miltä tuo kuulostaa teille joilla on paniikkihäiriö?
Seuraavana päivänä olo hieman helpotti ja viikko myöhemmin tuntui että ei siinä tapaamisessa nyt mitään niin mullistavaa ollut että oli aihetta paniikkiin.
Minulla on masennus/ahdistustausta mutta en ole ennen kokenut mitään mikä viittaisi paniikkihäiriöön. Tämän tapauksen jälkee aloin kuitenkin miettiä voisiko kyseessä olla paniikkikohtaus.
Miltä tuo kuulostaa teille joilla on paniikkihäiriö?
Vastaukset 1
Vanhimmat
En toki ole lääkäri, että puhun vain omien kokemuksien, tuntemuksien pohjalta.
Ei kuulosta vielä paniikkikohtaukselta tuo. Jatkuva stressi ja ahdistus kyllä lisää taipumusta kohtauksen saamiseen. Paniikkikohtaus on nimensä mukaisesti enemmän kohtaus. Se tulee melko äkkiä. Toki se ilmenee eri ihmisillä eri tavoin ja eri asteisina.
Kun itse sain ensimäisen kerran paniikkikohtauksen, se tuli täysin yllättäen. Istuin luennolla tavalliseen tapaan, ei ollut mitenkään erityinen päivä tai tilanne. Jossain kohtaa alkoi vähän heikottaan, pyysin lupaa siirtyä hetkeksi käytävään. Ehdin kävellä muutaman metrin ja sain hillittömän itkukohtauksen (vaikka henkisesti fiilis oli ihan normaali), jalat lähti alta, menin sekavaksi, iski kylmänhiki, käsi puutui, alkoi hallitsematon vapina ja sydän hakkasi niin että rintakehään sattui. Itse kohtaus kesti ehkä 10-20min ja niistä jälkifiiliksistä toipuminen varmaan tunnin.
En olisi tilanteessasi vielä huolissani, musta tuo kuulostaa vaan jälkistressiltä.
Jatkuva stressi tai ahdistus toki lisää taipuvaisuutta paniikkikohtauksiin.