mutta eivätkö ne lääkkeet takaan, kun te kaiken aikaa valitatte olevanne väsyneitä, saamttomia ja masentuneita?
Ovatko masennuslääkket VAIN JA AINOASTAAN lääketehtaiden kemiabuisnestä?
Masentuneille kaikkein tärkeintä on saada keskusteluhoitoa. Toisen ihmisen läsnäoloa ei korvaa mikään lääke.
KUNNAT HUOMIO!!!!! SATSATKAA KESKUSTELUHOITOON!!!!!
Ovatko masennuslääkket VAIN JA AINOASTAAN lääketehtaiden kemiabuisnestä?
Masentuneille kaikkein tärkeintä on saada keskusteluhoitoa. Toisen ihmisen läsnäoloa ei korvaa mikään lääke.
KUNNAT HUOMIO!!!!! SATSATKAA KESKUSTELUHOITOON!!!!!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Samaa mieltä, parempi keskusteluhoito.
Ei niillä masennuslääkkeillä pääse käsiksi itse siihen syyhyn mikä masentaa. Masennuslääkkeet pelkästään turruttavat, ovat jonkinlainen pakotie. Ihan kuin on viinakin ja tupakka.
Pitää mennä itse siihen syyhyn että miksi masentaa.
Jokin syy on. Jostainse johtuu ja ruveta pohtimaan ulospääsyä siitä syystä, keksiä toisenlaisia, terveellisimpiä tapoja "pakotieksi" (esim ulkoilu tai kulttuuri, ne samalla parantavat uulla tavalla).
Kun sitten on saanut selväksi sen syyn, niin pitäisi itse kohentaa itsetuntoaan että ei antaisi lupaa sen enää painaa itseään. "Ka nii, ja nyt sitten toista reittiä" eli ei jäädä vellomaan ja syyttelemään, vaan keksiä toinen, parempi reitti mennä eteenpäin.
No voi tietysti olla se, että puuttuu yksinkertaisesti joku vitamiini.
Pitäisi tehdä lääkärintarkastus ja selvittää se. Sitten napsia sitä vitamiiniä, että elimistö palautuu. Eikä tartte edes just lääkkeenä (kuin ensivaiheessa).
Tää pitäisi selvittää lääkärin kanssa.
Onhan se niin että lääkebisnes on bisnestä myös.
Eli keskusteluhoitoa!
Niinpä, johan sen lääkkeiden tehon masennukseen huomaa siitä, kun niitä syö vuositolkulla, eikä parantumista tapahdu.
Itselleni määrättiin aikoinaan Efexoria ja ties mitä masennuslääkettä. Efexor auttoi vain vähän aikaa, jonka jälkeen oireet palasivat takaisin. Haittavaikutuksia oli hyötyjä enemmän. Joten jätin kyseiset lääkkeet kokonaan pois.
Oli ihan sama, että ottiko lääkettä vai ei. Olotila oli sama, tai oikeastaan vielä pahempi, kun niitä käytti.
Potilas usein tahtoo luottaa lääkäriinsä. Mutta eihän ne lääkärit itse niitä lääkkeitä napsi. Siis käytä. Voihan toki olla, että jotkut käyttävätkin.
Olen samaa mieltä edellä kirjoittaneiden kanssa, että niiden lääkkeiden sijaan pitäisi enemmän olla psykoterapiaa, keskusteluapua (vuorovaikutuksellista, empatiaa ja ymmärtämistä sisältävää) ja kognitiivista terapiaa.
Lääkehoitoon en usko. En ole luottanut niihin enää vuosiin. Ne, jotka kertovat itse hyötyneensä masennuksen hoitoon käytettävistä lääkkeistä, todistusaineisto on aivan liian kiistanalainen. Koska miten erottaa kokemukset, jotka ovat todellisia, vai entä jos ne voivat pohjautuvatkin plasebona tunnettuun ilmiöön? Toisaalta me olemme kaikki yksilöitä, joten lääkkeiden vaikutukset, sivuoireet ja teho ovat myöskin yksilöllisiä.
Lääketehtaat nyt voivat kertoa tutkimustuloksistaan ihan mitä vain, saadakseen markkinoilta ja sponsoreilta rahallista, mainetta ja muuta hyötyä.
Kyllä minä ainakin olen hyötynyt lääkkeistä. Ei mua oo pelkkä liikunta ja ruokavalio auttanut yhtään. Täällä kirjoittelevat eivät itse ole kokeneet oikeaa masennusta. Se on sitä, kun mikään ei kiinnosta, et jaksa edes sängystä nousta, et jaksa pestä hampaita tai käydä suihkussa tai edes harjata hiuksia. Kun ei vaan jaksa, eikä siihen auta "ota itseäsi niskasta kiinni"-höpötykset. Minua on auttanut vain lääkkeet.
Joo, voi helpottaa, mutta et parane noilla. Kroonistaa vielä sun masennuksen ja pysyvät haittavaikutukset on mahdollisuuksista.
Samassa tilanteessa ollu kuin sinä, jätin lääkkeet, paranin.
Lääkkeillä olo helpottu, mutta ihmettelin, miksi en parantunut. Lääke oli syy.
Ontuu pikkasen tuo loogisuus että täällä kirjoittavat eivät ole kokeneet masennusta, eivätkä tiedä masennuksesta mitääm.
Jos eivät ole olleet/eivät ole masentuneita, niin miksi he yleensä poikkeavat tälle palstalle?
Ei täällä mitään häiriköitä liiku kuten monella muulla palstalla.
Eli täällä kirjoittelevat ovat masentuneita ja tietävät mitä masennus on.
Hyvä on että on palsta missä voi kirjoittaa masennuksesta.
Tuo vain että toiset muka eivät olekaan masentuneita...
Esittäisipä joku edes yhden hyvän tutkimuksen, joka osoittaa "keskusteluhoidon" parantavan masennuksen. Terapiateollisuus toimii ilman näyttöä tehosta. Kukaan ei uskalla edes yrittää kertoa, kuinka paljon potilaat voivat kärsiä ammattitaidottoman terapeutin "hoidossa". Terapian laatua ei käytännössä valvo kukaan. Potilas voi laukata yhden ja saman terapeutin vastaanotolla vuosikausia yhteiskunnan kustannuksella tämän saman terapeutin arvioidessa itse hoitonsa tulosta ja vaikuttavuutta. Ja suositus terapian jatkamisesta tulee aina vain uudestaan ja uudestaan ilman terapian sisällön ja prosessin ulkopuolista arviointia. Kestämätöntä ja pelottavaa.
Minä en mitään kostuisi vaikka keskustelisin päivät läpeensä. Keskustelulta on pikemminkin vaikea välttyä, joka paikassa halutaan vaan jaaritella ja diskuteerata, varsinkin terveydenhoidossa, saa samat litaniat lätistä kaikille moneen kertaan niin että suu kuivuu.
Ei buranakaan vie migreeniä pois, mutta voi vähentää sen puoleen tai paremminkin. Samaan tyyliin masennuslääkkeet toimii. Ja migreeniin ei myöskään auta pälä pälä pälä, vaikka se onkin vain mielessä (aivoissa ei ole tuntoa), korkeintaan pahenee höpisemällä joutavia.
Tuhotkaa aivonne rauhassa lääkkeillä, minä parannan itteni muilla keinoin. Yksikään niistä ei ole terapia.