Miltä se tuntuu kun rakastuu

Purista siitä tyypistä mitä hän haluaa ja itsestäsi se mitä haluat.
Kohtaa pelkosi ja uskalla heittäytyä, saatat menettää vain kasvosi et muuta.
Yksi ihminen maailman miljardeista joko dumppaa tai ei saat kuitenkin asian päätökseen.. toki päätöksen voi tehdä itsekkin, jos rahkeesi ei riitä kohtaamaan.. sitten se on ei, mitään ei ole.. toki omasta päätöksestä tämäkin on kiinni.
Musta tuntuu etten halua sitä suurta rakkautta, en häneltä.. en luota enkä missään tapauksessa halua kokea uudelleen tätä..
palstailukin vähentynyt huomattavasti. Onneksi.

Hattua sille yhdelle kaverille joka on toistakymmentä vuotta jaksanut runoilla tänne joka päivä.

Alkaahan sitä katella peiliin et mikä on vikana kun ei kelpoo eikä riitä..

Se ei aina ole noin yksinkertaista. Voi kuvitella rakastuneensa, mutta käsitteleekin jotain menneisyyden traumoja täällä, eikä oikeasti edes halua kenenkään täällä kaipaamansa kanssa mitään. Irl kertoo totuuden. Katsokaa ihmiset irl-tilannetta, jos ei ollut tai enää ole mitään, ei ole mitään. Tämä on täyttä unta koko palsta. Pitää lisätä unen määrää vähentämällä palstalla oloa iltaisin.

Aito rakkaus ihan tuoreena tuntuu samalla älyttömän hyvältä ja pelottavalta.

Se tuottaa samalla kipua ja ahdistusta jos ajatuksissa käy että entä jos se ei pidäkään minusta tai minussa on jotain vikaa..mutta samalla voimakasta halua päästä lähelle ja taas ottaa aikaa itselle.

itkua ja onnen kukkuloilla oloa. Myöhemmin kun tunteiden molemminpuolisuus ja oma asema toisen elämässä varmistunut se on liitelyä ensihuumassa ja yletöntä iloa ja onnea. Samalla suurta huolta ja pelkoa että jos toiselle sattuu jotain. Ikävöintiä. Haluttomuutta olla erossa toisesta yhtään sekunttia.

Vanha suhde kun kyseessä se on jo aika normi tasaista tunnetta. Ei humahda "huumeisiin " toisesta mut kokee voimakkaita lämpimiä tunteita toista kohtaan

Itse olen pitkien suhteiden suosia sillä se on henkisesti raskasta kokee tota rakkauden ekaa ja tokaa vaihetta. Tunteet menee niin äärirajoilla että se on lähes stressitila

Pitkässä suhteessa on jo tasainen se rakastaminen eikä käy enää läpi niin voimakkaita tunteita. Tykkäsin siitä tasaantumisesta. En kaipaa sitä ensihuumassa oloa jatkuvasti

Ihan totta kirjoitat. Irl ei ole tapahtunut mitään enkä odotakaan että mitään tapahtuisi. Yksin oleminen on yhä parasta minulle. Yhä liikaa ihmisiä "auttamassa", sitä ei hyväksytä koskaan.

Olen sitten varmaan ainut joka ikävöi ja olen ihan suhteessa kaivattuni kanssa. Kaikkia aivopieruja kun en kehtaa suoraan laitella niin puran tänne.

Ikävältähän se tuntuu, mutta ei ole vaihtoehtoakaan. Ei ole edes numeroa mihin voisi soittaa tai tekstata.