Roikun suhteessa välimaastossa. Kannattaako vielä yrittää saada kipinää välillemme? Joka toinen päivä mietin että sama antaa mennä vaan koko miehen ja sitten taas myöhemmin kaipaan niitä hetkiä kun olemme olleet yhdessä ja on ihanaa. Olemme etäsuhteessa. Nyt on hiljaista ja tuntuu, että minuun pätee täysin: "Poissa silmistä, poissa sydämestä". Vai onko ihan normaalia välillä olla viikkoja tylsien viestien varassa?
Joskus aiemmin minä olin se joka aina lähetteli mukavia viestejä ja ehdotteli näkemistä. Hän lähettelee nyt arkipäiväisiä viestejä. Vai ovatko miehet vaan niin erilaisia, eivätkä kaipaa kaipausviestejä. Suhdetta nyt vain ylläpidetään jotenkin.
Pahin vaihtoehto (ehkä) on että hän ei enää kaipaakaan minua. Hänellä on siellä jossain jo joku toinen.
Joskus aiemmin minä olin se joka aina lähetteli mukavia viestejä ja ehdotteli näkemistä. Hän lähettelee nyt arkipäiväisiä viestejä. Vai ovatko miehet vaan niin erilaisia, eivätkä kaipaa kaipausviestejä. Suhdetta nyt vain ylläpidetään jotenkin.
Pahin vaihtoehto (ehkä) on että hän ei enää kaipaakaan minua. Hänellä on siellä jossain jo joku toinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Vai pelottaakohan sua että onkin hänellä on joku toinen ja olet vetänyt suojamuurit eteen? Jos kerran viestittelit aiemmin kivoja ja nyt et voi mies luulla ettet sä enää niin tykkäile.. kaikissa suhteissa on hiljaisempia aikoja, on kiirettä ja arki vie.
Keksikää yhteistä tekemistä. Jos olette kaukana toisistanne niin puolimatkaan treffit? Ja onhan skype ym. millä pitää yhteyttä. Itse ollut kohta 20 vuotta miehen kanssa, puolet ajasta etänä töiden takia. Välillä menee hyvin, toisinaan taas ei, joskus ikävä on kova ja joskus taas ihanaa kun saa omaa tilaa.
Sanoisin että kannattaa vielä yrittää, mutta jos se ei siitä kummene niin parempi erota.
"Roikun suhteessa välimaastossa. Kannattaako vielä yrittää saada kipinää välillemme? Joka toinen päivä mietin että sama antaa mennä vaan koko miehen ja sitten taas myöhemmin kaipaan niitä hetkiä kun olemme olleet yhdessä ja on ihanaa."
"Kannattaako vielä yrittää saada kipinää välillemme?"
No, jos haluat oppia parisuhteista kantapään kautta, roiku vielä 2,5 vuotta tai vaikka 38 ikävuoteen saakka. Sitten ehkä löytyy joku. Lopeta suhde sitten vasta, kun löytyy se kokematon toinen poikaystävä, joka kaiken lisäksi olisi kiinnostunut saamaan lapsen. Siinä vaiheessa voit enää korkeintaan katua, ettet toiminut aikaisemmin. Ensimmäiset ihastukset ovat niin ihania, ettei kuvittele koskaan enää tapahtuvan samaa. Silti elämässä vaan tulee uusia tapahtumia, mm. aikuisena opiskelemaan palatessa huomaa miten ihania ihmisiä on olemassa tai jos saa stipendin ja muuttaa ulkomaille tai muuttaa sinne töihin, vaikkei asema ole niin hyvä kuin tohtoreilla jatkokoulutuksissa.
Lainaan tässä yhden kokemuksia, kun oli hyvin sanottu. Olen huomannut ihan saman ilmiön. Sen entisen poikaystävän kanssa oli vaikeaa, jopa niin hankalaa, että muut kiinnittivät huomiota. Se tilanne saattaa varsinkin nuorilla kehittyä sellaiseksi, että syntyykin kummallisesti kiinnostuneita ympärille.
Mutta ennen sitä, ei synny, ei todellakaan mitään, kun toinen jauhaa myllyssään entisiä asioita, pyörittää entisiä ihmissuhteita eikä yleensä "päästä irti" esteitä aiheuttavista asioista. Tuosta sanotaan myös avioero-oppaissa, pitää rohkaistua päästämään irti.
Yritäpä vaikka opettaa vanhaa koiraa, jolla on monta entistä omistajaa. Ketä koira kuuntelee? Millä palkkiolla koira muuttuu myötämielisemmäksi, koirankeksillä vai ankaralla nuhtelulla? Mistä se pitää, mitä sen kanssa voi yleensä tehdä vai onko se aina netissä somakavereiden seurassa? Kysymyksiä riittää.
"Mä ite erosin pari vuotta sitten ja se oli kieltämättä vähän rankkaa mut siihen selitys tuolla lopussa. Nyt kun asiaa kelaa pitkän ajan jälkeen, se oli yks parhaita asioita mitä ois voinut tapahtua. Meille molemmille. Ei kukaan eroa ilman syytä. Usein kun sen parisuhteen paine katoaa, löytää uuden ystävän."
Tästä kirjoituksesta en löytänyt päätä enkä häntää..
Romantiikkaako pitäisi vielä tyrkyttää, kun toinen ei osaa tehdä päätöstä. Kysypä muuten, mitä mieltä miehet sinkku-ketjussa olisivat tuosta aloituksesta.
En kylvä turhaa romantiikkaa, koska vanhemmalla iälllä pitää huolehtia eläkepäivistään. Ei kannata jakaa parastaan itsestä ihan "väärään". Sehän on aika normaali tilanne, että toinen on se, joka on halutumpi. Jos itse koen olevanin heikompi ja haluan liikaa jotain, se vie melko varmaan turmioon, siis rahaa, aikaa palaa, kaikki hukkaan ja potuttaa, hävettää, inhottaa. Kerran kokenut, nyt kierrän romantiikan kaukaa, se ei ole mun etu, ei kanna kauas.
Jatkakaa vaan turhaa romantisointia, Sillä syntyy kotimaisia pareja? Tuskinpa, mutta sillä syntyy kyyneleitä ja harmia.
Tässä lainaukseen linkki.
http://ollimartelasucks.blogspot.fi/2014/05/erityisherkkyys.html
Miesten tunteet ovat aika monesti kiinni paljonkin siitä, kenen naisen kohdalla "nousee". Syyt muuten aika epäselvät.
Monet miehet ovat tunnekirjoittajina yhtä hyviä kuin naiset. Miehet kokemuksesta riippuen ovat naisten käsittelyssä ammattilaisia, niillä voi olla enemmän kokemuksia. Naiset ovat pelinappuloita.
Eipä niistä muuta voi sanoa. Naiset ovat helppoa kauraa.
Naiskirjailija kertoo, hänen olleen nuorena niin kaunis, että vakituiset parisuhteet ajautuvat karille. Hän sai aina tarjouksia houkutteleviin tilaisuuksiin.
http://www.dailymail.co.uk/femail/article-4333200/The-agony-beautiful-faithful.html
Jos naisilla olisi paljon ehdokkaita valittavana, kenties olisi vähemmän tällaista IKÄVÄ-palstan toraamista. Ulkonäöllä, käytöksellä, ammatilla, rahalla, yms. saa aina kavereita, yksi sinne tai tänne. Jos mies ei vastaa, se on tietoista, en uskonut tätä omasta kaverista, mutta hän kertoi itse. Tuota halusin tuoda esiin, en vaan sanonut sitä heti. Miehet ovat yleensä rationaalisia, loogisia, jos joku mies ei ole, hän on suvakki, neutri tms. sen verran harvinaista miehillä. Mies valitsee naisetkin loogisin perustein, mm. talous on erittäin tärkeä asia tai sen menettäminen. Aikuinen mies on pannut likoon ammatin, talon, auton, perheen eteen koko elämänsä, sitten hän ei siitä hevillä luovu. Kaipa heidän pojatkin ovat samoilla aineksilla rakennettuja?
Saatan olla tylsä, but so what. Äärireunasta on helpompi jatkaa sitten uuteen suuntaan.
"Joskus aiemmin minä olin se joka aina lähetteli mukavia viestejä ja ehdotteli näkemistä."
Esimerkiksi itse osaan kirjoittaa sekä miellyttävää että vähemmän sellaista, jos haluan. Miehet osaavat nykyään eritellä paremmin tunteitaan kuin taannoin, hekin osaavat kirjoittaa. Monia miehiä on kirjailijoina, mm. Tommy Taberman myi tuotantoaan romantiikan ja rakastumisen brändillä.
Miehet ovat hyviä lirkuttelemaan ja nainen ei tahdo uskoa tuota millään, mies pitää voimassa systeemiään jostain syystä. Onko liian tylsää vain yhden seurassa, ei uskalla lähteä siitä, yksi normaali este on talous, lapset, suku. Ex-miehen kai pitäisi hyväksyä aluksi ystävyyssuhteet että päästäisiin alkuun uusien ihmissuhteiden löytymisessä ja kehittymisessä. Sitä vaan ei yleensä tapahdu.
Mitäs tuosta, sen kun vatkatkoon, ollaan katsomatta. Joskus sekaantumatta oleminen aiheuttaa kränää, siihen on vaikea sanoa mitään. Oma reaktioni tuollaiseen on "mikä on poissa silmistä, on poissa mielestä", teen niin kauan, että onnistuu. Hänkin voi löytää toisen.
Vaikka ihminen ei olisi ammattilainen, ennen pitkää osaava (=osaa kirjoittaa eri asioista, kuvailla tunteita, käyttää viestinnän keinoja monipuolisesti) kirjoittaja on ns. myös tunneasioiden kirjoittamisessa jonkinlainen "ammattilainen". Tai asiakaspalvelija on sosiaalinen ja taitava ihmisten kanssa, pitää tajuta erottaa työkseen "kivat". Juuri nämä ovat kompastuskivia vähän jokaiselle, heille itselleen voi olla sama hankaluus siitä. Olin itse asiakaspalvelussa, piti päästä eroon, en jaksanut sitä flirttailua, kun ei ole mitään mahdollisuuksia. Jotkut pahimmat tapaukset voivat muuttua "häiriöksi" elämässä.
Sitten jotkut miehet ovat niin charmikkaita ja hurmaavat vaikka eivät sinänsä olisi mitään erityisempiä ulkoikuorikomistuksia sanan varsinaisessa merkityksessä. Huomannut, että aina, kun minä ihastun johonkin, vaikka olisin esim. sidottu, hän on mitä todennäköisemmin hyvin monen naisen ylitsepääsemätön ihastus, etenkin alle 35:set. Nuorena kenties rahalla olisi saanut kaverin, joten se siitä, kunnnes tulee vastaan kiinnostuneempi ja itsensä kaltainen. Tiedän nykyään heti, jos ihastun mieheen, sen täytyy olla joku sydäntensärkijä tai gigolo tms. koska en ihastu enää mihinkään. Sain myöhemmin juuri kaltaiseni tyypin kumppaniksi eikä ollut edes yhtään vaikeaa, moni asia sopi yhteen. Suhde ei ole vaikea, jos olosuhteet ovat sopivat. Ei periaatteessa tarvitse uhrautua, puurtaa tai tehdä mitään.
Rikkaiden suvussa on tuo yleinen juttu, naiset kiinnostavat miehiä, koska he perivät jotain tai heidän oletetaan perivän. Erotetaan nyt nämä miesten motiivit paremmin, eivät he itsekään sitä aina tajua, sellainen yksi "möykky" sydämessä se romanssi, jota ei eritellä. Kun alkaa hakea typeriä plussia ja miinuksia, ennen pitkää tajuaa jotain tai piirtää kuvan ihmisistä, jota liittyvät siihen, siis miellekartan.
Näistä omista vaistonvaraisista reaktioista tiedän nyt jo heti, mistä on kysymys, eli hän houkuttelee kaikki naiset lähelleen kuin hunaja mehiläisiä. Sen seurauksena pystyn päättelemään aika pian kommellusten jälkeen, että: ”…ahaa, vain niin, pitihän se arvata. Kivaa sinänsä, mutta en ala missään olosuhteissa mahdollisesti rumempana tai muuten huonommassa asemassa yrittämään mitään. Enkä ikinä, jos pelikentällä on liuta entisiä naiskavereita itkeskelemässä tyypin perään. Exiä ei voi voittaa, tulos on ZERO."
Eikä se ole kovaa, vaikka joku niin väittäisi. Arkiasioita en pilaa, jos niissä on edes joku tolkku menossa, kun se on tosi kovan takana. Yksin ollessa sietäisin jonkinlaista "venkulaa" vähän aikaa, mutta muita naisia, miehiä tai riippuvuusongelmia en ala katsomaan, ellei ole kyseessä hoitosuhde (=sääli, tms. apu). Enkä ehkä alkaisi aina säälistäkään jatkamaan, että hänkin päästäisi irti. Ei kyse rahasta, vaan elämää on viissasta jatkaa samanmielisen ihmisen kanssa helpommalle, sama koskee kaikkia.
Tiedättekö, että kauniita sanoja on ihan liian vähän. Minua ilahdutti eilen iltasella eräs täysin tuntematon mies, joka vaan sanoi että toivoisin ettet vielä mene oot niin kauniskin. Voi kuulostaa itsekehulta ja pinnalliseltakin, tilannetta on niin vaikee kuvailla, mutta juuri siinä tilanteessa se oli kaunista ja lämmitti kivasti.
Ehkä etäsuhde ei vain ole sun eikä sen toisenkaan osapuolen juttu, jos yhteydenpitonne ei toimi. Etäsuhteessa nimenomaan pitäisi juuri siihen yhteenpidon laatuun panostaa, muuten juttu alkaa kuivua kasaan. Itsekin olin vuosia etäsuhteessa ja miehen puolelta se juttu alkoi vähitellen kuivua kasaan, kun alkoi tulla omia "kiireitä" ja oma elämä merkitsevämmäksi, niin viesteihin vastaaminen jäi. Itse odotan, että viestiin edes jollain tapaa reagoitaisiin ja ollaan siten kohtelias, mutta saattoi täysin jättää vastaamatta ja itseä tietenkin sellainen toisaalta loukkasi ja toisaalta alkoi huolestuttamaan, että onko kaikki kunnossa. Moneen päivään ei kuulunut mitään ja sitten puhuttiin jo viikoista. Itsellä on taas puhelintyö etten voinut päivystää hänen soittojaan, kun oma puhelin pitää töissä pitää äänettömällä ja itseä ei oikein nappaa soitteleminen, kun päivän jo keskustelee ihmisten kanssa puhelimessa, niin mieluummin lähestyy ihmistä viestillä. Lopulta koko suhde alkoi toimia vain miehen ehdoilla ja hänen yhteydenotoillaan, kun ei enää reagoinut välillä minun yhteydenottoihin ja itseä alkoi todella tympäistä se vastaamattomuuskin. Siis miksi laittaa viestiä, johon toinen ei vastaa kuitenkaan ja miksi uskoa miehen lupaukseen tapaamisesta pitkästä aikaa, kun kuitenkin tulee jokin muu meno väliin, joka onkin tärkeämpi kuin se meidän sovittu. Kyllä ihmisen käytös ja yhteydenpito kertoo sitä oma kieltään suhteen laadusta ja siitä, että välittääkö aidolla tavalla vai vain omista tarpeistaan lähtien toisesta ihmisestä ja myös ruokkii vastaavanlaiseen käytökseen omalla käytöksellään valitettavasti.
"Joka toinen päivä mietin että sama antaa mennä vaan koko miehen ja sitten taas myöhemmin kaipaan niitä hetkiä kun olemme olleet yhdessä ja on ihanaa. " Tuo on sulle itsellesi henkisesti raskasta ja vaikuttaa valitettavasti siltä ettet saa suhteeltasi sitä mitä itse toivoisit ja suhteessa oleminen on vain odottamista. En tiedä miten rikas oma elämäsi on, mutta tarvitset varmaan paljon muita aktiviteetteja elämääsi ja kaveriseuraa, että kestät tuonkaltaista suhdetta tai sitten on vain niin ettet kestä yksinoloa ja haluat kumppanin nukkumaan viereesi saman katon alle pysyvästi. Itse viihdyn itseksenikin eikä etäsuhde ja erillään oleminen sekä asuminen ole ongelma, näitäkin asioita kannattaa omalla kohdallaan miettiä ratkaisua tehdessään.
Kiitos asiallisista viesteistä. Nyt taas skypessä nähtiin ja kakki tuntuu taas oikealta. ...kunnes jälleen taas...
Saattaahan olla että etäsuhde ei ole oikein minun juttu. Yksin ollessa kaikenlaisia ajatuksia päässä pyörii ja ne yrittää vaan painaa taka-alalle.
Miehet ei ole kovin romanttisia, elokuvat voi unohtaa nyt ollaan tosi elämässä. En minä ole ainakaan lähetellyt avopuolisolle koskaan viestejä, silloinkin kun seurusteltiin soitin joskus ja treffattiin mutta nainen kyllä flirttaili ja lirkutteli puhelimessa...joko sä kaipaat ja haluut mua, lähetteli sydänkuvia jne.
Olen vähän samanlaisessa tilanteessa, ymmärrän tuntemuksesi. Mies tekee yötyötä eli käytännössä nukumme yhdessä joka toinen aamu. Muuten soitellaan, tekstaillaan. Emme asu yhdessä, koska mies pelkäsi aiempien kokemustensa takia, että suhde menee huonompaan suuntaan. No nyt se vasta meneekin... 6 vuotta takana. Muuten varmaankin olisin jo eronnut, mutta olemme hyviä ystäviä, mies on hellä, kunnollinen... Tosin seksiä ei juurikaan ole. Monen mielestä tein kauhean päätöksen (tarkoin harkitun) ja aloitin sivusuhteen. En kehota kaikkia tekemään niin, mutta kohta viisikymppisenä olen huomannut, että asiat eivät ole aina niin mustavalkoisia. Parisuhteessa tarpeet ja toiveet eivät aina kohtaa, vaikka muuten viihdytään yhdessä. Kuuntele itseäsi ja sydäntäsi ja sitä, mitä todella haluat. Sinä olet oman elämäsi päähenkilö.
Minkä vuoksi sä vielä roikut edellisessä suhteessasi, jos sinulla on jo uusi haarukassasi? Itse ei voisi tehdä noin toista kohtaan, vaikka seksuaalisesti menisikin välillä heikommin. Kai sä itsekin ymmärrät, että loukkaat kyseistä miestä ja hänen tunteitaan. Olepa häntä kohtaan rehellinen ja kerro, että hänkin saa tapailla muita ja ei varmasti ole enää muuten viihtymässä kanssasi, jos on vähänkään järkeä päässään. Ole vain elämäsi päähenkilö, mutta tee se toisia kohtaan rehellisesti, luulis sun tuohon ikään jotain oppineen sentään.
No tämä onkin tarkoitus ottaa puheeksi ja katsotaan sitten yhdessä, mitä tehdään. Ihan oikeassa olet. Minullakin on omatunto.
Luota omaan intuitioosi. Jos susta tuntuu että suhde ei toimi, sitten se asia on niin.
Ihan riippuu sun omasta fiiliksestä. Usain Bolt lopettaa nyt. Lopetatko sinä? Onko syytä jatkaa: lapsia, jakamatonta varallisuutta? Oletko mielestäsi taloudellisesti riippuvainen?
Jos sinusta tuntuu siltä, että hänen menettämisensä on pahempaa kuin hänen pitämisensä - nii jatka. Sellainenkin hetki tulee, että hänen menettämisenä saattaa tuntua ihan järkeenkäyvältä vaihtoehdolta.
Jos sinua ei mikään sido niin neuvon analysoimaan tunteitasi tosi syvältä.
Oletko onnellisempi hänen kanssaan vai ilman häntä?