Mä oon jo jonkun aikaa tarkkailla mun syömistä. Syön nykyään todella vähän, joskus en yhtään päivän aikana. Välillä oksennan jos oon syönyt omasta mielestä liikaa. Mä myös treenaan paljon. Joka päivä 30min-1h 30min lenkki tai kävely. No mut nyt mennään tähän mun oikeeseen ongelmaan:
Oon menossa viikonlopuksi mökille ja siellä mun ruokailua tarkkaillaan ja joudun syömään paljon. Mun mummi joka on kans siellä ni tekee paljon just kermasia ruokia yms. Mua ahdistaa jo valmiiks se. En myöskään voi treenata siellä normaalisti. Oon itkenyt jo monta tuntia ku ahdistaa ruoka.
Oon menossa viikonlopuksi mökille ja siellä mun ruokailua tarkkaillaan ja joudun syömään paljon. Mun mummi joka on kans siellä ni tekee paljon just kermasia ruokia yms. Mua ahdistaa jo valmiiks se. En myöskään voi treenata siellä normaalisti. Oon itkenyt jo monta tuntia ku ahdistaa ruoka.
Vastaukset 4
Vanhimmat
hei.kai sä itsekin tajuat,että hengenlähtö on todella lähellä jos noin jatkat!!! mut jos sitä haluut ni anna mennä vaan,anorektikko.
Ihmisen pitää syödä elääkseen, jaksaakseen ja voidakseen hyvin. Ravitsemus vaikuttaa fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin.
Sen sinä tiedät.
En tiedä, miksi syöminen ahdistaa sinua. Koet syöväsi liikaa, vaikka itsekin tiedostat syöväsi liian vähän. Vanhempasi ja isovanhempasi tarkoittavat hyvää, kun antavat sinulle ruokaa. Mummisi luona mökillä et käy usein, joten hän haluaa tarjota parhaat herkut.
Puhu syömisvaikeudestasi vanhempiesi ja mummusi kanssa. He auttavat sinua. Koulun terveydenhoitajakin auttaa sinua ja tarvittaessa moni muu.
Perusongelmasi ei ole mummolaan meno, vaan syömishäiriö. Eli sinun pitäisi mennä lääkäriin juttelemaan, jotta saisit hoitoa/keskusteluapua. Jos lohduttaa, niin harva anoreetikko oikeasti lihoo myöhemminkään. Kontrolli toimii. Ongelma on vääristynyt kehonkuva, eli oma laiha keho nähdään lihavana. Itse olen sairastanut diagnosoimattoman syömishäiriön nuorena, ja yhä keski-iässäkään en ole lihonut, vaikka olen syönyt hyvin viimeiset reilut 25 vuotta.
Sano vaikka mummollesi, ettet kestä syödä kovin rasvaisia ruokia, kun olet kärsinyt stressiperäisistä vatsavaivoista. Tai epäilet sairastuneesi laktoosi-intoleranssiin. Lääkäriinhän sinä silläkin päädyt, mummosi ehkä huolestuu todella, mutta et joudu selittämään todellisia syitä hänelle.
Lenkkeilysi ei kuulosta mitenkään ylenmääräiseltä (edellyttäen että syöt). Ei pitäisi olla mitään syytä kieltää sinulta liikuntaa (jälleen kerran edellyttäen että syöt). Mitä jos tekisit kompromissin, että vain päättäisit syödä mummon luona ollessa? Ehkä vähän pienempiä annoksia, ja ehkä vähän valittaen kerma- ja rasvamääristä? Kohtahan koulut alkavat kuitenkin, tuskin ennätät mummolassa olemaan niin kauan, että todella lihoisit.
Kamppailen saman ongelman kanssa. Olen siis 15 vuotias tyttö ja syöminen ahdistaa. Haluaisin vain laihtua kymmenisen kiloa nykyisestä painostani