Katkeraa olla yksinäinen

Kun on yksinäinen, sosiaalisesti avuton, vihainen ja katkera niin tuntuu siltä että koko maailma kaatuu.
Tuntuu siltä että mun sosiaalinen kehitys on jäänyt kauas taakse siihen pisteeseen kun viimeksi oli kavereita ja tässä vaiheessa (amis) elämää tuntuu siltä ettei ole ulospääsyä, kaikki tää pitää mua öisin hereillä.
Tahtoisin vaan jutustelukavereita enkä mitään harrastusta tai kahvittelua,
Introvertti on ihan hirvee sairaus johon ei ole lääkettä, olisi hienoa olla peloton ja tervehtiä myyjää rohleasti tai mikä vaan olisi hienoa mihin normaalit ihmiset kykenee.
En vastaa tähän ketjuun, halusin jakaa ylsinäisen kokemuksen ja näin purkaa pahaa oloa turvallisesti.
--
Jos et ole kristitty niin sinun ei tarvitse lukea tästä eteenpäin.
Nuorten seurakunnasta ei löydy apua, kaikkina kertoina on se hyvin pinnallinen "tervetuloa tiimi" ovella ja se on yksinäiselle kuin lyönti naamaan kun tietää että ei nuo ole mun kavereita.
9325
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 9

Vanhimmat

Ei se kristillisyydestä johdu, että et ole päässyt porukoihin vaan tästä luonteestasi. Sama olisi ollut vaikka olisit mennyt maallisiin piireihin, sillä ei sinulla ole sielläkään ihmisuhteita.
Ja katkeruus ja viha tekee ihmisten happaman ja häneen ei kukaan halua tutustua. Eräs uskoon tullut sanoi että hän epätoivossaan alkoi syyttää Jumalaa ja uskovaisia pahasta olostaan. Jostain kun se syntipukki piti löytää. Sitten hokasi että syy pahaan oloon löytyy läheltä oman puseron alta.

Äänestä
  • Oi kun oli mukava ja kannustava viesti taas. Sinulla varmasti vientiä riittää sosiaalisissa ympyröissä.

    Äänestä

  • ei.ap kirjoitti:

    Oi kun oli mukava ja kannustava viesti taas. Sinulla varmasti vientiä riittää sosiaalisissa ympyröissä.

    Samaa mietin, minkä ihmeen takia tuon piti tuota kommenttia ollenkaan tänne kirjoittaa?

    Äänestä

No sille voi olla moniaki syitä miksei monet tervehi kassaneitiä tai-herraa. Luulen että monesti neo tommosia keski-ikäsii tai vanhempii miehiä. Joskus mietin miksei jotku sano mitää. Eikö siitä tuu vaivautunut ja vähän vielä entistä ressaantuneempi olo sille joka jättää sanomatta? Kai sitten ei, evt...Toki voi olla että tervehykseen vastaajan oletetaan katsovan tervehtijää ja sitten jos tervehdyksen alullepanija hymyilee vielä niin asiakkaankin oletetaan hymyilevän. Vaan jos ei hymyilytä ja tekohymyn luominenkin tuntuu nololta, niin aateltaneen, että paree kun ei lähe ees mukaan tuohon "domino"-efektiin, jossa yksi töppäys voi johtaa toiseen ja sitten on entistä ekstrovertimpi olo jne.
On mullehi kyllä nuo kassatilanteet aina hiukan tressin paikkoja, mä kun ennoo luonnostaan mikään suupaltti tahi hymyveikko. Ei sillä ettei kauniisti hymyilevä nuori neiti miellyttäs silmää, ja jos se vielä vaikka tunkee ne vaihtorahat kouraan ilman käsineitä, mitenkään erityisemmin varomatta ihokosketuksen syntyä (koska jotku puottaa ne rahat jostai kymmenen senti päästä) ja samalla kattoo jo seuraavaa asiakasta.

Äänestä
  • Teillä ateisteilla monella on todella paha olla. Ei ole rauhaa ja elämällä tarkoitusta.

    Äänestä

  • Kiva, mutta en ole ateisti, enkä usko evoluutioon

    Äänestä

Joo näitä lapsuuden aikais hyväksikäyttö uskiksia kans sitten riittää joka lähtöön. Nettisittiäisissä ja aivan erityisesti kaikenlaisissa paskasivustoissa ihan ylläpitäjinä tai ainakin vakkarikommentoijina. Joillain paikkakunnilla terveydenhoitoon pesiytyneinä pyöveli piruina tai muina. Toinen toistaan köpiömpiä, juttua kyllä suolletaan tulemaan vaikka millä mitalla, paskaa vaan suurin osa.

Äänestä

Yksinäisyys ei ole pahasta jos käyttää aikansa esimerkiksi opiskeluun. Yksinäisyydessäni luin eri uskontoja kuten koraania, intialaisten uskontoa,, meditoin ja opin tuntemaan ihmisen . Dianetiikasta opin ettei oman mielenterveytensä vuoksi kannata olla edes tekemisissä määrätyntyyppisten ihmisten kanssa.

Äänestä

Mä teen taidetta, enkä kaipaa ketään säheltämään pensselityöskentelyä.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Surunaama00 kirjoitti:

Kun on yksinäinen, sosiaalisesti avuton, vihainen ja katkera niin tuntuu siltä että koko maailma kaatuu.
Tuntuu siltä että mun sosiaalinen kehitys on jäänyt kauas taakse siihen pisteeseen kun viimeksi oli kavereita ja tässä vaiheessa (amis) elämää tuntuu siltä ettei ole ulospääsyä, kaikki tää pitää mua öisin hereillä.
Tahtoisin vaan jutustelukavereita enkä mitään harrastusta tai kahvittelua,
Introvertti on ihan hirvee sairaus johon ei ole lääkettä, olisi hienoa olla peloton ja tervehtiä myyjää rohleasti tai mikä vaan olisi hienoa mihin normaalit ihmiset kykenee.
En vastaa tähän ketjuun, halusin jakaa ylsinäisen kokemuksen ja näin purkaa pahaa oloa turvallisesti.
--
Jos et ole kristitty niin sinun ei tarvitse lukea tästä eteenpäin.
Nuorten seurakunnasta ei löydy apua, kaikkina kertoina on se hyvin pinnallinen "tervetuloa tiimi" ovella ja se on yksinäiselle kuin lyönti naamaan kun tietää että ei nuo ole mun kavereita.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu