että mieheni 10-vuotiaalla veljellä on tarkkaavaisuushäiriö.Kertokaa te olenko edes jokseenkin oikeassa,ja myös lapsen äiti eli anoppini on epäillyt sellaista. Lapsi ei pysy missään paikoillaan,on oikeasti paikkoja jossa täytyy pystyä pysymään paikoillaan esim.automatkat ovat hirveitä kun toinen riehuu koko ajan takapenkillä,läksyjä ei tee koska ei kiinnosta yhtään ja pelaa tai kattoo telkkaria mieluummin. Koulussa ei keskity mihinkään ja oli melkein jo jäädä luokalleen.Hakkaa pienempää veljeään aika usein,ja muutenkin olen miettinyt että onko lapsella kaikki kunnossa,myöskään lapsi ei koskaan usko mitään ja valehtelee aika paljon.Anoppini tekee usein lapsen läksyt kun ei kiinnosta niin ei...
olen
epäillyt
7660
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
että lapsi ei kunnolla osaa lukea ei erota esim.onko kissassa 1 vai 2 ässää ja kirjoittaa tuollaiset sanat aina yhdellä kirjaimella.
kertomuksesi osoittaa että lapsella on mahdollisesti adhd. kannattaisi ottaa neuvolaan yhteys tai koulu lääkäriin jolta saisi lähetteen keskus-sairaalaan tarkempiin tutkimuksiin.
ADHD-lapsi on ylivilkas, liikkuu paikallaankin koko ajan levottomasti, univaikeuksia, uhmakkuus häiriöitä, puheen tuottamis ja ymmärtämis vaikeuksia, puhuu ennekuin kysymys esitetty kokonaan, ei keskity läksyihin, ei kuuntele opetusta, häiritsee toisia, saattaa olla akressiivinen toisia kohtaan, tunteiden erittely ja ilmaisu vaikeaa jne, tässä vain jotain ilmentymiä.
joo kyllä se on mahdollista.itselläni on kaksi lasta,11v poika ja 5-vuotias tyttö,molemmilla tarkkaavaisuushäiriö,vielä ei todettu AD/HD:ksi,
tutkimuksiin ollaan jonossa.esikoisen koulunkäynti todella hankalaa,oli kaks ekaa luokkaa erityisryhmässä mutta kolmannelta siirrettiin isoon luokkaan (29 oppilasta) kun erityisryhmä oli vain eka-ja tokaluokkalaisille.ja tämä homma ei kyllä toimi,mutta minua ei uskota.ei jaksa keskittyä läksyihin,häslää kaiken aikaa jotain,nakertelee kynät ja muut tavarat istuessaan tietokoneella.huijaa jatkuvasti,"pimittää" tärkeitä asioita,esim. ei tuo viestejä kotiin opettajalta.en tiedä onko tämä tahallista tai tahatonta.osaa olla myös tosi empaattinen.
nuorempi lapsi ei sano vieläkään kaikkia kirjaimia,s ja r muunmuassa puuttuu.yli-energinen,
tekee paljon pahaa,ei kuuntele mitä sanotaan.ei suostu piirtämään,nukkumaanmeneminen joka-iltainen sirkus.heräilee yöllä.tulevaa koulunalottamista jo mietitty,esikoulua ehdotetaan alotettavaksi vuotta aikasemmin,eli jo ensi syksynä.ja molemmat lapset ovat todella itsepäisiä.ja kaiken huippu on se että molemmat on perineet tämän todennäköisesti minulta.me käymme perheterapiassa,mutta kyllä tää voimat vie.ei paljoo naurata ku joku nolo tulee kyseleen että joko meille lisää lapsia.oon sanonu että en oo aatellu tuulilasistakaa lentää,että se siitä.mutta mä lohduttaudun sillä että lapset kasvaa niin nopeesti...en taida ees kertoo niistä kauppareissuista...
"en taida ees kertoo niistä kauppareissuista..."! Ymmärrän sua tosi hyvin, se on jännä kun ihmisen mieli lopulta ei edes halua ajatella (palauttaa mieleen) sitä kaikkea älytöntä, minkä läpi elämänvaiheissa on tallustellut. Voi sanoa samaa etten viitsi edes kertoa mitä kaikkea on vuosien varrella ollut, varsinkin kaupunki reissut (mitkä jäikin tosi harvinaisuuksiksi joiksiki vuosiksi).
Itselläni on 4 lasta joilla kahdella ADHD (toisella erittäin vaikeana), sekä yhdellä ADHD - kaikilla kielelliset erityisvaikeudet neurologiset erityisvaikeudet. Siis en mielellään edes muistele lasten pikkulapsivaiheita, ihmettelen vain että olen hengissä selvinnyt ja suht täysjärkisenä. Pitkä taival jo menty ja vielä on vuosia jäljellä, kunnet itsenäistyvät ja muuttavat omilleen.
Nykyisin lapset 10,5v, 11v, 13v, ja kohta 15v. Nuorimmalla vain kielelliset vaikeudet, käy normaaliopetuksessa. Muut käyvät mukautettua pienryhmisissä. 11 v poika on ollut ja on edelleen rankin, nykyisin lääkitykset ja muut tukitoimet hieman auttaa, vaikea lukivaikeus yms. Kulki kauan valjaissa kun ei voinu irti päästää. Tapaturma-altis, tuhoava, äänekäs mutta myös erittäin taitava käsistään, notkea ja ketterä. 11v tyttö on ADD - hidas, haaveilija, aina tavarat ja hyvä ettei itekkin hukassa, taiteellinen. Esikoisella keskitason ADHD, voimakkaammin kömpelyyttä ja hahmottamisvaikeuksia.
Onneksi lapset kasvavat! Meillä eletään jo murrosiän pyörteissä ja se kyllä kuuluu ja näkyy, varsinkin 11 v joka jo saatu kiinni tupakanpoltosta yms.
Kirjautuminen jäi äsken ja heitti väärän nimimerkin.
Tämä siitä tulee kun kiirreellä kirjoittelee, ei pysy näppis sormien mtahdissa =)..."sekä yhdellä ADHD" = yhdellä ADD. "Nykyisin lapset 10,5v..." = siis 9,5v.
se ilmenee meilläki kans vähä eri tavoin.isompi ei oo niin vilkas mut sellanen tavaranhukkaaja jne.pienempi on taas sitte ihan pyörremyrsky,tahtoisin käydä enempi mm.kirkossa mieheni kanssa(olemme uskossa) mutta ei ole mieltä aina pyytää hoitajaa siksi aikaa.ja jos ottaa mukaan niin saa varautua tuimiin katseisiin.
mä olin lapsena ja oon vieläki taiteellinen haaveilija.muista piittaamatta saatan vieläki soittaa ja laulaa itekseni.luovuuteni huomasin jo alle kymmenenvuotiaana.ja edelleenki teen monenlaisia käsitöitä,sillon kun vaan on aikaa.
unohtuilen ruokapöydässäkin omiin ajatuksiin,pudottelen tavaroita ja artikulointi on välillä hakusessa.ja päälle vielä lukihäiriö.hitaudestani olen saanut kuulla koko ikäni.enkä vieläkään ole erityisen sosiaalinen,enemmänki viihdyn kotona.
esikoinen onkin tullut enempi minuun,on ihan ninku minä lapsena.kuopus ei ainakaa vielä osoita minkäänlaisia taiteellisia taipumuksia.mieheni kävi koulunsa aikoinaan ns.apukoulussa keskittymisvaikeuksien ym. takia.mutta hänellä ei ole epäilty(eikä tutkittu) ADHD:tä.ehkä olis vissiin kuitenki syytä,kun katsoo tota jälkikasvua.hänen suvussaan tosin on useampikin lapsi joilla on tämä todettu.ja taiteellinen on hänkin,todella taitava puuseppä.että kyllä välillä hävettää kun joku on tulossa kylään,kolme "taiteilijaa" talossa,yks raahaa mettästä värkkiä että saa askarrella(käpyjä ja kääpiä) ja toinen sahaa vaikka olkkarin lattialla jos ei muualle mahdu,ja mun työhuone on sikinsokin täynnä kankaita ja lankoja ja muuta ompelutavaraa.mä oon yrittäny aatella että tää on meijän tapa elää eikä tähän kukaa voi tulla mitää sanomaan.emmä alkaa siivoomaan jos joku haluaa tulla kahville ja jutteleen.on se tietyst kohteliasta,mut ihan kertakaikkisen turhaa.viimeistään sillon alkaa kaaos ku kuopus tulee hoidosta kotia.kaikki saippuat ja shampoo-pullot on piilossa.saksista puhumattakaan.jos mä yritän puhua puhelimes niin se kiipee vaikka kirjahyllyyn jos en just sillon huomaa.ja sillä on joku outo himo kaikenlaisiin koruihin.äitin kans on aina ollut huonot välit(olin kuulemma kummallinen lapsi) eikä asiaa auta yhtään että en edelleenkää jaksa olla kiinnostunut arabian kalustoista tai kristallimaljoista,enkä imuroi ku kerran viikos jos sillonkaa.mutta en silti vaihtaisi päivääkään pois noitten riiviöitten kanssa...mukaanlukien mieheni.heh.onneksi löytyi ystävälliä ihmisiä jokka kertoi perheterapian mahollisuudesta.ei tätä muuten jaksais.lähinnä mua vaivaa se että me ollaan ulkopuolisten mielestä jotain "fiikkejä".
mutta jospa me vielä löydettäs ystäviä,ja saatais ihmiset tajuamaan.emme ole hulluja.vain vähän erikoisia....