Olen masentunut ja olen yrittänyt itsemurhaa. Mutta nyt olen hoidossa. Kuinka kauan parantuminen kestää? Olen ollut jo masentunut 5 vuotta mutta hoidossa(terapia ja lääkkeet) vasta kuukauden. Miten nopeasti parannuitte vai parantuuko tästä koskaan?
Kauanko masennus kestää
eräsvain
3755
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei,
olen sairastanut masennusta vuosikymmeniä, varmaan lapsesta lähtien. Vasta nyt alkaa helpottaa. Olin osastohoidossa kuukauden verran n vuosi sitten, ja uskoisin että se oli käännekohta. Siellä tapasin ihmisiä, joiden kanssa keskustellessa usko elämään ja omaan merkitykseeni ihmisenä alkoi kasvaa.
En silti menisi vannomaan, ettenkö vielä palaisi osastolle, mutta toisaalta on turvallista tietää, että on tuttu paikka josta saa tarvittaessa apua.
Minun kokemukseni mukaan masennus on aaltoliikettä, välillä parempia kausia, kun ei ole mitään pahoja stressitekijöitä, mutta aina on syöksy pimeyteen muutaman askeleen päässä.
Koeta suhtautua asiaan kärsivällisesti, anna itsellesi lupa olla heikko ja sairas, ota vastaan apu.
Voi huomenna vähän paremmin kuin tänään!
Niin, olen yksi niistä monista, jotka kärsivät masennuksesta. Sinun tavoin tunnen poteneeni sitä pienen ikäni. Monien ikävien sattumien kautta, diaknoosi vahvistui ja muotoutui niin, että sairaudelle tuli nimi. Sairastan paniikkihäiriötä, sen oirehtiminen on jotakuinkin siedettävää ja masentuneisuus vaihtelee jaksoittain. Olenkin sanonut, että vasta jälkeen päin näkee sen pahimman menneen ohi, sitä ei voi kilpajuosta läpi, se on vain koettava. Minulla meni ohi ns. 10-v:n mustaputki, en nähnyt sitä, mutta tiedän sen menneen ohi. Se oli aikaa, jolloin elin jonkinlaisessa "tunnottomuudessa" tai kehoni ja mieleni ei ottaneet vastaan "piikkejä" enempää kuin oli sietokykyä. Koko sairastamisen aikani olen ollut ns. kotihoidossa, ja koen että se on ollut hyväksi, minua ei ole turrutettu lääkkeillä ainakaan enempää niin kuin olisi laitoshoidossa tehty. On tietty tuskallisempaa tässä muodossa, mutta tunnen että "jälkimaku" on parempi. Toipuminen vie aikansa, ja se on yksilöllistä.
Arkirutiineista ei ole hyvä luopua. Täytyy pysyä liikkeessä, vaikka hitaammanlaisessa, ei jähmettyä paikaleen. Minun oli pakko nousta säännöllisesti ulos koirien kanssa ja hoidettava ne päivittäin. Tein sen välttämättömimmän välistä varmaan rutiinilla, mutta vastuullisesti.
Oli pakko nousta, ei ollut vara jäädä makaamaan.
Nyt tuntuu että miten selvisin nuo pahimmat vuodet vuodet, ne vahvisti, mutta menin vain eteenpäin toivoen paremmasta huomisesta ja että tämä on ohimenevää. Voimia! On huomattava ensin olevansa tosi heikko, että huomaa olevansa riittävän vahva.
Kun lääkeet eivät auta, kannattaa perehtyä ravitsemushoidon mahdollisuuksiin ja soveltaa tässä linkissä olevia neuvoja
http://www.biovita.fi/suomi/terveyssivut/masennus.html