Mulla on semmoinen olo, että ihan mun taiteilijuuteni takia mun on lähdettävä täältä, kun suoraan sanottuna tämä kirjoittaminen ei sovi suunnittelemaani "imagoon".
Nämä ovat todellakin niin eri maailmoita, että eivät oikein meinaisi sopia yhteen.
Ja kun mun on valittava toinen, niin mä valitsen sen toisen.
Mun psykopaatti on ihan mahoton. En tiedä miten sen asian kanssa etenee...
Hyvää loppukesää !
Nämä ovat todellakin niin eri maailmoita, että eivät oikein meinaisi sopia yhteen.
Ja kun mun on valittava toinen, niin mä valitsen sen toisen.
Mun psykopaatti on ihan mahoton. En tiedä miten sen asian kanssa etenee...
Hyvää loppukesää !
Vastaukset 16
Vanhimmat
Voisiko ylläpito vaihtaa tämän narsismipalstalle. Asialla ei ole mitään tekemistä kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa. Miten tämä tänne on tullut ?
Tein juuri persoonallisuustestin netissä sen mukaan olen ulospäinsuuntautunut introvertti.
Miten tämä on voinut tulla näin kummalliseen paikkaan ???
Siksikö kun kirjoitin kahdesta maailmasta jotka eivät sovi yhteen . Ihminen vai koneko nämä tekstit tänne palstalle jakelee ? Kirjoitin tämän narsismipalstalta ja vielä otsikon liitin siihen.
Mutta mulla on mulle sopivampia kirjoittelupaikkoja nyt ja vanha maailma on aika jättää taakse.
Olet tosiaan ollut melkein epäinhimillisen tuottelias kirjoittelija :)
Ulospäinsuuntautunut introvertti? Mikäpä siinä, ei ole osunut silmiini vielä missään tuota määritelmää. Olisi ihan kiinostavaa tietää millaista imagoa olet suunnitellut itsellesi, kun jossain vaiheessa kirjoittelit enemmänkin autenttisuuden puolesta, mitä sekin nyt sitten voisi käytännössä tarkoittaa..?
Tosiaan siitä etiikasta että kaipa se tulisi sisällyttää aina yhtenä näkökulmana jokaiseen toimeen ja toimintaan ja seurauksien pohtimiseen.
Katson, että näillä palstalla roikkuminen on ehkä muuttunut tuhoisaksi omalla kohdallani, joten on minunkin aika hyvästellä sinut ja ehkä jokunen muukin(?), mutta eritysellä lämmöllä ja kiitoksella sinut poiuseni :), ja jos nyt ei sitten ihan lopullisesti, niin tauko on nyt tarpeellista. Olet ollut mitä mainioin tyyppi ja kärsivällinen kumppani tietyissä asioissa:)
Aurinkoisempaa loppukesää toivottaa uskollinen seuraajasi.
No mulla sama juttu, että näillä palstoilla roikkuminen ei enää tee hyvää.
Joo sinut kanssa lämmöllä muistan. Ja mulla on taipumusta muistaa nimenomaan keskustelut. Siitäkin johtuu että mulla on päässä valtavat määrät tekstiä. Siksikin mä ihmettelen että ne "auttajat" ei ymmärrä, että en mä todellakaan tarvitse vielä lisää keskustelua, mikä tuottaa lisää ja lisää valtavat määrät tekstä mun päähäni. Mä aloin kokea jo ne keskustelut mitä kävin sen vaikutuksen johdosta tuhoisiksi mulle. Kun ei ne auttajat ymmärrä ettei kaikilla ole se ongelma että ei ole puhunut ja tarvitsisi puhua, vaan mä olen puhunut liikaa pääni pyörryksiin, niin tuntuu suorastaan mielipuoliselle, että mua "autetaan" tarjoamalla vielä lisää ja lisää keskustelua, vaikka mä olen jo elämäni aikana varmasti puhunut enemmän kuin suurin osa suomalaisista. Joku kohtuus pitäisi olla sillä puhumisellakin. Paljon parempi olis kun joku sanois: "Ole ihan rauhassa, ei sun tarvi enempää puhua."
Mun elämä on yhtä pelkkää puhetta ollut vuosikymmeniä, niin mun mielestä jotenkin hirveä ajatus jos minulle ehdotetaan avuksi puhumista, kun se tekee mun elämän niin yksipuoliseksikin jos en tee muuta kuin tuotan valtavat määrät tekstä ja puhun, ja tekstiä on jo niin paljon, ettei niiden psykologisoijienkaan pää meinaa sitä sulattaa tehokkaasti. Ja se lisääntyy koko ajan jos mua keskustelutetutaan. Niin kyllä se niin on, etten mä keskusteluapua tarvitse. En ainakaan mitään säännöllistä.
Tätä varmaan tarkoitit melkein epäinhimillisen tuotteliaalla ?
Nimenomaan se alkaa olla jo epäinhimillistä jos mä vielä tuottaisin jossain tekstiä säännöllisesti esim. jonkun terapeutin kanssa ja tämä sanamäärä kertautuisi. Kun mulla on jo nyt mennyt ihmissuhteita poikki liian sanamäärän takia. Mä olen tullut jo allergiseksi keskusteluapuehdotuksillekin. Olis kyllä jonkun muun vuoro puhua ku mun. Tuntuu jo ihan kiusaamiselle, jos joku taas jossain ehdottaa mulle keskustelua.
Oma tarkoitukseni olisi siirtyä noihin sanattomiin taiteisiin ja saada pää vähän hiljentymään. Niin se "imago" ei ehkä ihan tarkalleen ole imago, mutta siis se mun taiteilijaminä on siinä mielessä autenttisempi minä, kun eihän halvaus ja narsistivanhemmat ole aitoa minua, vaikka ne ovatkin totta ja tositapahtumia, mutta ne vaan peittää sitä aitoa minua. Se mun "taiteilijaimago" on ikäänkuin mitä tulee esiin jos vähän kuoritaan ja putsataan mua.
Sullakin saattaisi olla sen tyyppinen tilanne, että tämä narsistivanhempiasia ikäänkuin haittaa oikeaa sinua tulemasta esiin vain sinuna...
Mutta kyllähän mä taidan olla "ulospäinsuuntautunut introvertti".
Kun tämä mun tekstikin on tällaista sisäänpäinkääntynyttä mitä mä avoimesti tuon esiin ulospäin.
Niin ja mun taidekin on sitä että esitän sisäänpäinkääntynyttä yksinoloani ikäänkuin muille.
Niin kiitos vielä sinulle palstakaverini ja ikäänkuin inspiraationi, eihän tätä juttua ehkä olis alunalkaen alannut pulputa ilman sua... :)
Mutta mä vähän stressaannuin ehkä toisen keskustelukumppanini aiheesta kanssani ja kun mä stressaanun mä alan tuottaa liikaa tekstiä.
kun ei ne auttajat varmaan ota sitäkään tosissaan jos mä sanon että mulla on päässä valtavat määrät tekstiä, niin siksi ei jokin ja jokin toimi mulle. Siis he ei ota sitäkään tosissaan ennenkuin annan tämmösen näytteenpätkän ja en mä jaksa tätä jokaiselle erikseen...
Joku sanoi ettö Tuhkimo -satu oli varattu uusperheiden lapsille,
Niin kävisikö narsistien lapsille Ruma Ankanpoikanen ?
Kuitenkaan aivojeni teho ja tekstintuottovauhti ei ole epänormaali. Olen verrannut sitä oikeisiin kirjoja kirjottaviin filosofian professoreihin ja minun aivojeni tekstintuottokyky, ajattelun teho ja vauhti on vielä varsin vaatimaton ja minulla on pitkä matka heidän tasolleen ja aivojen tehoon ja nopeuteen ja siihen kuinka lyhyessä ajassa kuinka paljon aivot pystyy tuottamaan uutta ajatusta sisältävää tekstä, ja minua nolottaa laiskat aivoni. Asiat ovat monesti hyvin suhteellisia.
Luin kerran nykypäivän filosofin kirjoja. Mä meinasin rakastua siihen aivojen toimintatapaan mikä sieltä kirjoista henki. Se valtava aivokapasiteetti ja tekstintuottoteho meinasi minut aivan hurmata niin että oli välttämätöntä lopettaa niiden kirjojen lukeminen.
Jos mun keskustelukumppanilla on suunnilleen sama ajattelunopeus kuin mulla siinä syntyy helpoimmin luonnollinen flow siihen keskusteluun...
Mutta jos kovin hidas, mä mieluummin siirryn monologiin, että mun ei tarvii kauheen kauan odottaa, että pääsen eteenpäin ajatuksen kehittelyssä...
Ja mä voin kertoa, että ihmiset, joilla on tällaiset aivot kuin mulla, voivat saada ongelmia siitä, jos sinne aivoihin jää ikäänkuin käyttämätöntä kapasiteettia lellumaan. Se lelluva kapasiteetti alkaa sitten keksiä kaikkia typeriä ajatuksia, joista tulee ns. ongelmia.
Eli parasta terapiaa on pitää aivot luonnollisessa vauhdissa aktiivisesti filosofoimassa ja kehittymässä, jolloin ne tuottaa järkeviä kehittäviä ajatuksia.
En ymmärrä miten nuo ylläolevat tänne kuuluu? Tekstitkin aivan sekavaa höpöä.
Niin siinähän se kun ei me tänne kuulutakaan :)
Tämä ketju kuuluisi narsismipalstalle ja minä en tänne ollenkaan.
Aiheenani on psykopatia.
Puhuin tuossa psykopaatilleni siitä kun minä sanon häntä psykopaatiksi. Hän sanoi pirteästi nauraen ettei se häntä haittaa ja ilmaisi että voin hänen puolestaan kutsua häntä ihan miksikä haluan. Hän vaikuttaa selvästi luontevammin ja vapautuneemmin olevan "psykopaattini" kuin "rakas äitini", joksika häntä aiemmin kutsuin.
Minusta se on hyvä suunta kuitenkin kun pääsee psykopaatin kanssa siihen, että voi sanoa ihan ystävällisesti että: "Niin kun sinä olet psykopaatti".
Kannatan samaa muidenkin erikoisempien ilmiöiden kanssa: ystävällisesti ja hyväntahtoisesti puhumista niiden oikeilla nimillä.
Mun mielestä se on osa sitä mitä tarkoittaa RAKKAUS.