Tässä ja eräässä toisessakin ketjussa minua näköjään syytetään valapatoksi siksi, että puhun nyt tuollaisia koko sotilasurani (1955-81) aikaisesta ylipäälliköstäni Urho Kekkosesta niitä. Koska tuo väite esitetään monessa kohtaa, koetan päästä helpommalla vastaamalla niihin kaikkiin tässä yhdellä kertaa. Siksi tämä avaus.
Sotilasvalan, upseerivalan, minkä tahansa virkavalan velvoittavuuden noin mieltävällä ei ole käsitystä valan todellisesta sisällöstä ja merkityksestä. Kaikkein vähiten tietoa näkyy olevan reservin upseeri Oiva Härkösellä. Oikeimmin asian on nähnyt parissa vastineessaan Mielipidepankki, joka onkin tietääkseni lainoppinut.
Sotilas- ja upseerivalat kyllä velvoittavat kuuliaisuuteen esimiehille ja esivallalle, mutta ennen muuta kuuliaisuuteen Suomen laeille, mitä ilmentää mm. se, että alainen on velvollinen kieltäytymään täyttämästä esimiehen käskyä, mitä hän pitää lainvastaisena tai muuten suurta vahinkoa aiheuttavana. Eikä tuo sotilaan uskollisuus esimiehilleen ja ylipäällikölleen sen tapaisissa asioissa, joita nyt on arvosteltu, ulotu hänen palvelusuraansa pitemmälle.
Aktiivipalveluksessa oleva sotilas ei saa kuulua mihinkään poliittiseen puolueeseen, mikä kielto perustellaan lähinnä sillä, että puolueet ajavat vain jonkun tietyn ryhmän etua ja sotilaalla ei saa olla muuta eturyhmää kuin isänmaa; ts. isänmaan etu menee jopa sotilaan oman edun edelle. Siksi aktiivipalveluksessa olevan sotilaan ei ole sopivaa edes ”politikoida”, eli esittää puoluepoliittisia kannanottoja julkisesti. Jos olisin vielä aktiivipalveluksessa, en tietenkään tekisi niin sitäkään vähää, mitä nyt olen tehnyt. Tuollaiset velvollisuudet päättyvät sotilasuran päättymiseen. Nyt minäkin saisin olla vaikka jonkun puolueen jäsen ja voisin ihan oikeastikin olla vaikka sellainen ”Hagiksen äänitorvi”, millaisena CITY-Keskusta-reppana minut harhoissaan näki.
Kekkosen ja minun välissä oli aikanaan niin monta porrasta, että kuuliaisuuteni hänelle ei mitenkään konkretisoitunut, koskaan sellainen näkökohta ei käynyt mielessänikään. Mutta kun olin järjestelmän kuuliainen jäsen, olin tietysti kuuliainen myös Kekkoselle, ylipäällikölle. En vielä silloin häntä kovin arvostellutkaan, koska ensinnäkään en tiennyt hänestä kaikkea sitä, mitä nyt tiedän, ja toiseksi arvostelu olisi silloin ollut sopimatonta syistä, joita edellä toin esille. Ja mitäpä se olisi hyödyttänyt, sillä ”sääsken ääni ei kuulu taivaaseen”.
Ilmeisesti Kekkosta lähinnä olevat sotilaatkaan eivät pitäneet ylipäällikön toimia kovin paljon lainvastaisina, koskapa eivät kieltäytyneet niitä noudattamasta. Olen varma, että silloisetkin kenraalit olivat sen verran ryhdikkäitä miehiä, että he olisivat kapinoineet vaikka uransa vaarantaen, jos olisivat nähneet sen aiheelliseksi isänmaan ja laillisuuden puolustamiseksi.
Ylimmät upseerit olivat kuitenkin jo osa tuota ryhmää, josta Jukka Helkaman mainitsema Stanfordin professori käytti nimitystä group thinking, suljettua, valtaa käsissään pitävää piiriä, joka ruokki itse itseään keksimällä uusia moraalisääntöjä ja perusteita lain rikkomiseen. Perusteina yleinen hyvä ja korvaamattomuus. Siksi kai esim. vuoden 1974 poikkeuslaki ei herättänyt heidänkään taholta julkista arvostelua, kapinoinnista puhumattakaan. Hieman alemmissa sotilaspiireissä kyllä asiasta suljetussa seurassa puhuttiin höystäen puheita Kekkosen korvaamattomuudesta varsin julmalla hirtehishuumorilla.
Oiva Härkösen mielestä entinen sotilas ei saisi edes sotilasuransa päätyttyä arvostella entistä ylipäällikköään. Monet näkyvät yhtyvän hänen näkemyksiinsä. He edustavat sitä kantaa, jolla mm. Adolf Eichmann israelilaisessa oikeudessa puolusteli tekojaan eli juutalaisten massakuljetusten järjestelemistä tuhoamisleireille: ”minä olin sotilas, minä tein niin kuin esimiehet käskivät, minä tein vain velvollisuuteni”. Minä en halua olla tuollainen sotilas, vaan nyt, kun tiedän enemmän asioista, haluan puhua niistä, mitkä normaali kansalaismoraalini ja omatuntoni vääriksi ilmoittavat.
Oiva Härkönen ja hänen myötäjuoksijansa ovat siis sen lajin ihmisiä, jotka Suuri Valta on aikoinaan häikäissyt niin, että he ovat sokeutuneet. Tuollaiset vallan sokaisemat ihmiset nostivat valtaan Hitlerin, Stalinin ja muut diktaattorit, ja olivat heille kuuliaisia loppuun asti ja palvovat heitä vielä sen jälkeenkin. Tuollaiset, tuolla tavalla ajattelevat ihmiset ovat hyvin vaarallisia kanssaihmisilleen ja koko maalleen. He ovat valmiit mihin tahansa, koska ”he tekevät vain velvollisuutensa”.
Tuollaiset ihmiset kokevat asioita toisin näkevän ja näkemästään puhuvan häiriköksi, sillä ”mielipiteeni on selvä - älä sekoita minua tosiasioilla”. He etsivät ja löytävätkin näkemyksiään puolustelevia argumentteja todistellen niillä, että niin ajattelee myös se ja se ja nämä ja nuo. Eli he perustavat näkemyksensä aforismiin: ”Syö paskaa! Kaikki maailman kärpäset eivät voi olla väärässä”. Mutta mitäpä siitä. Minun kai pitäisi muistaa tämä aforismi: ”Älä opeta sikaa laulamaan. Tuhlaat aikaasi ja kyllästytät sikaa”.
Sotilasvalan, upseerivalan, minkä tahansa virkavalan velvoittavuuden noin mieltävällä ei ole käsitystä valan todellisesta sisällöstä ja merkityksestä. Kaikkein vähiten tietoa näkyy olevan reservin upseeri Oiva Härkösellä. Oikeimmin asian on nähnyt parissa vastineessaan Mielipidepankki, joka onkin tietääkseni lainoppinut.
Sotilas- ja upseerivalat kyllä velvoittavat kuuliaisuuteen esimiehille ja esivallalle, mutta ennen muuta kuuliaisuuteen Suomen laeille, mitä ilmentää mm. se, että alainen on velvollinen kieltäytymään täyttämästä esimiehen käskyä, mitä hän pitää lainvastaisena tai muuten suurta vahinkoa aiheuttavana. Eikä tuo sotilaan uskollisuus esimiehilleen ja ylipäällikölleen sen tapaisissa asioissa, joita nyt on arvosteltu, ulotu hänen palvelusuraansa pitemmälle.
Aktiivipalveluksessa oleva sotilas ei saa kuulua mihinkään poliittiseen puolueeseen, mikä kielto perustellaan lähinnä sillä, että puolueet ajavat vain jonkun tietyn ryhmän etua ja sotilaalla ei saa olla muuta eturyhmää kuin isänmaa; ts. isänmaan etu menee jopa sotilaan oman edun edelle. Siksi aktiivipalveluksessa olevan sotilaan ei ole sopivaa edes ”politikoida”, eli esittää puoluepoliittisia kannanottoja julkisesti. Jos olisin vielä aktiivipalveluksessa, en tietenkään tekisi niin sitäkään vähää, mitä nyt olen tehnyt. Tuollaiset velvollisuudet päättyvät sotilasuran päättymiseen. Nyt minäkin saisin olla vaikka jonkun puolueen jäsen ja voisin ihan oikeastikin olla vaikka sellainen ”Hagiksen äänitorvi”, millaisena CITY-Keskusta-reppana minut harhoissaan näki.
Kekkosen ja minun välissä oli aikanaan niin monta porrasta, että kuuliaisuuteni hänelle ei mitenkään konkretisoitunut, koskaan sellainen näkökohta ei käynyt mielessänikään. Mutta kun olin järjestelmän kuuliainen jäsen, olin tietysti kuuliainen myös Kekkoselle, ylipäällikölle. En vielä silloin häntä kovin arvostellutkaan, koska ensinnäkään en tiennyt hänestä kaikkea sitä, mitä nyt tiedän, ja toiseksi arvostelu olisi silloin ollut sopimatonta syistä, joita edellä toin esille. Ja mitäpä se olisi hyödyttänyt, sillä ”sääsken ääni ei kuulu taivaaseen”.
Ilmeisesti Kekkosta lähinnä olevat sotilaatkaan eivät pitäneet ylipäällikön toimia kovin paljon lainvastaisina, koskapa eivät kieltäytyneet niitä noudattamasta. Olen varma, että silloisetkin kenraalit olivat sen verran ryhdikkäitä miehiä, että he olisivat kapinoineet vaikka uransa vaarantaen, jos olisivat nähneet sen aiheelliseksi isänmaan ja laillisuuden puolustamiseksi.
Ylimmät upseerit olivat kuitenkin jo osa tuota ryhmää, josta Jukka Helkaman mainitsema Stanfordin professori käytti nimitystä group thinking, suljettua, valtaa käsissään pitävää piiriä, joka ruokki itse itseään keksimällä uusia moraalisääntöjä ja perusteita lain rikkomiseen. Perusteina yleinen hyvä ja korvaamattomuus. Siksi kai esim. vuoden 1974 poikkeuslaki ei herättänyt heidänkään taholta julkista arvostelua, kapinoinnista puhumattakaan. Hieman alemmissa sotilaspiireissä kyllä asiasta suljetussa seurassa puhuttiin höystäen puheita Kekkosen korvaamattomuudesta varsin julmalla hirtehishuumorilla.
Oiva Härkösen mielestä entinen sotilas ei saisi edes sotilasuransa päätyttyä arvostella entistä ylipäällikköään. Monet näkyvät yhtyvän hänen näkemyksiinsä. He edustavat sitä kantaa, jolla mm. Adolf Eichmann israelilaisessa oikeudessa puolusteli tekojaan eli juutalaisten massakuljetusten järjestelemistä tuhoamisleireille: ”minä olin sotilas, minä tein niin kuin esimiehet käskivät, minä tein vain velvollisuuteni”. Minä en halua olla tuollainen sotilas, vaan nyt, kun tiedän enemmän asioista, haluan puhua niistä, mitkä normaali kansalaismoraalini ja omatuntoni vääriksi ilmoittavat.
Oiva Härkönen ja hänen myötäjuoksijansa ovat siis sen lajin ihmisiä, jotka Suuri Valta on aikoinaan häikäissyt niin, että he ovat sokeutuneet. Tuollaiset vallan sokaisemat ihmiset nostivat valtaan Hitlerin, Stalinin ja muut diktaattorit, ja olivat heille kuuliaisia loppuun asti ja palvovat heitä vielä sen jälkeenkin. Tuollaiset, tuolla tavalla ajattelevat ihmiset ovat hyvin vaarallisia kanssaihmisilleen ja koko maalleen. He ovat valmiit mihin tahansa, koska ”he tekevät vain velvollisuutensa”.
Tuollaiset ihmiset kokevat asioita toisin näkevän ja näkemästään puhuvan häiriköksi, sillä ”mielipiteeni on selvä - älä sekoita minua tosiasioilla”. He etsivät ja löytävätkin näkemyksiään puolustelevia argumentteja todistellen niillä, että niin ajattelee myös se ja se ja nämä ja nuo. Eli he perustavat näkemyksensä aforismiin: ”Syö paskaa! Kaikki maailman kärpäset eivät voi olla väärässä”. Mutta mitäpä siitä. Minun kai pitäisi muistaa tämä aforismi: ”Älä opeta sikaa laulamaan. Tuhlaat aikaasi ja kyllästytät sikaa”.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Mikä on upseerivala?
"upseerivalan"
Sellaista ei käsittääkseni ole Suomessa.
Upseerivala korostaa omista pyrkimyksistä luopumista ja toimintaa yhteiskunnan turvallisuuden hyväksi. Sen nimissä on myös upseeriston oikeutta toimia puoluepolitiikassa rajoitettu.
Katoppas tuosta:
http://64.233.183.104/search?q=cache:xeaWv69MSncJ:www.kadettikunta.fi/tasavallan_presidentti_tarja_hal.htm upseerivala&hl=fi&lr=lang_fi
... KKK. Hänen juttunsa on höpö.
...koko ajan, mutta suurimman osan päivästä ihan muissa puuhissa, mm. jumpassa ja asioilla. Ja kohta muut puuhat vielä jatkuvat, mutta tuota kommentoin:
Vai on minun juttuni höpö. "Kertoisitko hieman tarkemmin, miltä kohdin, niin voisimme sitten tarkastella sitä lähemmin", sanoisit Sinä nyt asemassani. Joten teepä se! Sinun puheesi petturuudestani ainakin olivat höpöä, sen varmasti pystyin osoittamaan Sinunkin päähäsi menevästi.
Kirjoituksessani on muutakin, mikä Sinun kannattaisi lukea. Vai onko se liian pitkä luettavaksesi? Harvoin voidaan mistään asiasta sanoa tyhjentävästi tai edes riittävästi parilla-kolmella kappaleella. Ja onhan se, katsos, joskus niinkin, että "Kyvyssä on kyse määrästä. Kyky ei kirjoita yhtä sivua: se kirjoittaa kolme sataa". - Jules Renard
Saathan Sinä todellakin perustaa uskosi Kekkosesta tuohon juttuni lopussa mainitsemaani "kärpäs-aforismiin" ja pitää minun näkemystäni Kekkosesta ja hänen tekemisistään todenvastaisena siksi, että sellainen ei olisi mielestäsi ollut mahdollista. Mutta ota huomioon, että "Tarun täytyy pysyä mahdollisuuksissa. Totuuden ei". - Mark Twain
Joku on jo kertonut Sinulle vastauksen kysymykseesi. Kadettiupseerithan tosiaan vannovat (tietääkseni edelleen) upseerivalan silloin, kun Tasavallan Presidentti nimittää heidät juhlallisessa seremoniassa upseerin virkoihin.
Minä kun en ole kadettiupseeri, niin en ole tuota valaa vannonut. Minä sain olla koko sotilasurani sotilasvalani varassa. Tietääkseni myöhemmät opistoupseeritkaan eivät mitään erillistä upseeri- tai muuta virkavalaa vannoneet. Nythän valmistuu enää vain upseereita, jollaisia tehdään tietyllä lisäkoulutuksella myös nykyisistä opistoupseereista.
Jokainen Suomen armeijan käynyt on vannonut valan tai antanut juhlallisen vakuutuksen. Ne velvoittavat ja sitovat tekijäänsä loppuiäksi.
Miten rivisotilas voidaan vaatia niitä kunnioittamaan kun julkisisessa korkeassa asemassa olevat henkilöt hyökkäilevät avoimesti laillista hallitusvaltaa vastaan. Viime aikoina on hyökätty jopa Presidenttiä, ulko- ja pääministeriä vastaan syyttäen ties mistä.
Esimerkiksi EVA:n herrojen, Kokoomuksen, Erkkomedian harjoittama laillisen valtiovallan uskottavuuden nakertaminen rikkoo räikeästi sotilasvalan henkeä.
SOTILASVALA
Sotilasvala vannotaan ja vakuutus annetaan seuraavan kaavan mukaisesti:
Minä N.N. lupaan ja vakuutan
Valassa: kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä,
Vakuutuksessa: kunniani ja omantuntoni kautta,
olevani Suomen valtakunnan luotettava ja uskollinen kansalainen. Tahdon palvella maatani rehellisesti sekä parhaan kykyni mukaan etsiä ja edistää sen hyötyä ja parasta.
Minä tahdon kaikkialla ja kaikissa tilanteissa, rauhan ja sodan aikana puolustaa isänmaani koskemattomuutta, sen laillista valtiojärjestystä sekä valtakunnan laillista esivaltaa. Jos havaitsen tai saan tietää jotakin olevan tekeillä laillisen esivallan kukistamiseksi tai maan valtiojärjestyksen kumoamiseksi, tahdon sen viipymättä viranomaisille ilmoittaa.
Joukkoa, johon kuulun sekä paikkaani siinä, en jätä missään tilanteessa, vaan niin kauan kuin minussa voimia on, suoritan saamani tehtävän loppuun.
Lupaan käyttäytyä kunnollisesti ja ryhdikkäästi, totella esimiehiäni, noudattaa lakeja ja asetuksia sekä säilyttää hyvin minulle uskotut palvelussalaisuudet. Tahdon myös asetovereitani kohtaan olla suora ja auttavainen. Milloinkaan en sukulaisuuden, ystävyyden, kateuden, vihan tai pelon vuoksi enkä myöskään lahjojen tai muun syyn tähden toimi vastoin palvelusvelvollisuuttani.
Jos minut asetetaan esimiesasemaan, tahdon olla alaisiani kohtaan oikeudenmukainen, pitää huolta heidän hyvinvoinnistaan, hankkia tietoja heidän toiveistaan, olla heidän neuvonantajanaan ja ohjaajanaan sekä omasta puolestani pyrkiä olemaan heille hyvänä ja kannustavana esimerkkinä.
Kaiken tämän minä tahdon kunniani ja omantuntoni mukaan täyttää.
Ihanko vakavissasi yrität opettaa minulle sotilasvalan merkitystä? Minä kun olen mm. tuota asiaa opettanut lukuisille varusmiesikäluokille yksiköissä ja aliupseerikouluissa ja kai sitä ja virkavalan merkitystä sivuttiin myös henkilökuntaan kuuluvien (upseerien, toimiupseerien, siviilien) opetuksessa Esikuntakoulussa, missä toimin vuosia henkilöstöhallinnon lehtorina ja yhden mestarikurssin johtajanakin.
Hyvä, että arvostat sotilasvalasi korkealle, mutta ei se todellakaan sido sinua enää olemaan sanomatta mielipidettäsi vaikkapa nykyisestäkin tasavallan presidentistä, puhumatta´kaan eräästä entisestä. Asia on juuri niin kuin avauksessani kerron.
Siitä ei ketkuilemalla ja kieroilemalla pääse irti. Valan rikkonut henkilö on valapatto - kunniansa menettänyt.
...
Erilaisia uskollisuudenvakuutuksia ja niille sukulaisilmiöinä esiintyviä ammattikunta-, yms. valoja ja sitoumuksia aina näihin julkilausumattomiin hyvävelisopimuksiin saakka kannattanee tarkastella historiaa vasten.
Sotamiehet ovat aina vannoneet uskollisuutta hallitsijalle, eikä tällaisesta lojaliteettisuhteesta ole luovuttu demokratioissakaan. Valojen sisältöjä on tietysti jouduttu rukkailemaan. Tuskinpa kukaan nykyisistä sotilaista enää vannoo esim. rakastavansa sotaa.
Valojen vannominen on ritualistista toimintaa, kuten niin monet sotilaselämän erityispiirteet uniformuista, mitaleiden jaosta, paraateista ja muista lapsellisuuksista lähtien. Sisällöllisesti valojen arvioiminen lienee suoritettava kahdesta aspektista.
Juridisesti sotilasvalalla ei taida olla juurikaan sitovia velvotteita. Eli juridinen sakramentti vala ei ole.
Tosiasialliselta sisällöltään vala taas ilmoittaa arvoja, joita pidetään tässä yhteydessä ihanteellisina. Tässä ihanteellisuudessa on se paha puoli, että ilmoitetut ihanteet voivat olla hyvinkin vastakohtaisia sille mikä on käytännön todellisuus. Usein ilmoitettavat ihanteet ilmoitetaankin nimenomaan siksi, että käytännön todellisuus näyttäisi muulta kuin mitä se on.
On esimerkiksi pidetty eräänä arvona sitä, etteivät sotilaat sotilaina politikoisi - mutta tosiasiassa Suomessakin historiamme takia, eli meillä sisällissodasta asti vallinneen oikeistolaisen yhtenäiskulttuurin vaikutuksesta, sotilassääty on ollut miltei sataprosenttisesti hyvin oikeistolaista porukkaa. Tämä näkyi hyvin vielä kuusikymmenluvulla, jolloin Santahaminan piiri Helsingissä muodosti oman äänestysalueensa, ja koska alueella asui yksinomaan sotilaita, Kokoomus korjasi sieltä noin sata prosenttia äänistä. Tämän seikan peittämiseksi sitten äänestysalue yhdistettiinkin laajempaan kokonaisuuteen.
Kekkonen teki hyvää työtä tällaisen tosiasiallisen poliittisen yhtenäiskulttuurin tervehdyttämiseksi. Hän esimerkiksi nimitti puolustusvoimain komentajaksi ohi vanhempien kenraalien Keinosen, joka ei ollut oikeistolainen. Tämä nimitys oli sotilasvaloissa ilmoitettuja arvoja ajatellen erittäin radikaali ja isänmaallinen teko.
Monessa kohtaa olet ihan oikeassa, mutta pariin asiaan puutun:
>> Santahaminan piiri Helsingissä muodosti oman äänestysalueensa, ja koska alueella asui yksinomaan sotilaita, Kokoomus korjasi sieltä noin sata prosenttia äänistä.> Kekkonen teki hyvää työtä tällaisen tosiasiallisen poliittisen yhtenäiskulttuurin tervehdyttämiseksi. Hän esimerkiksi nimitti puolustusvoimain komentajaksi ohi vanhempien kenraalien Keinosen, joka ei ollut oikeistolainen. Tämä nimitys oli sotilasvaloissa ilmoitettuja arvoja ajatellen erittäin radikaali ja isänmaallinen teko.
Jos oikein muistan, Santahamina liitettiin isompaan vaalipiiriin jo 60-luvulla. Saatan olla väärässä. Siitä kuulin, että liittäminen suoritettiin nimenomaan vaalituloksen yksitulkintaisuuden peittämiseksi.
Mitä Keinosen nimitykseen tulee, nimityksen motiivit huomioon ottaen Kekkosen pettymys Keinoseen saattoi olla tosiaan suurta. Kekkosen määrätietoinen, johdonmukaisesti monilla elämänalueilla ilmennyt toiminta suomalaisia historiallisesti rasittavan, kansallisen oikeistolaisen yhtenäiskulttuurin hajoittamiseksi on asia, jota et ole missään vaiheessa käsittänyt.
-----
-----
Tuollaista viivaa näyttää monitori silloin, kun piuhoihin kytketty henkilö on aivokuollut. Kuka noita sinun piuhojasi hoitaneekaan, huomaisi irrottaa sinut niistä.
Kyseessä on kkkrrooohh-joogaan liittyvän meditaation aikaansaama aivoaaltojen pitkästyminen....
sinun kannattaa pudottaa profiilistasi pois sana "ehdottomasti".
"Pikkupoikia petetään noppapelillä, ja aikuisia miehiä valoilla ja vannomisella".
- Lysandros -
Oliskohan kapi jo vähän taantunut? Eipä täällä ole enää Oiva Härkösen kaltaisia kepulaisiakaan, joille kannattaisi tuollaista kirjoittaa. Eikä paraskaan kirjoitus täällä enää saa tuollaista likijamäärää.
Voi HV Sinua! Ethän Sinä voi miytään kertoa ihan aidon sotilaan velvollisuuksista koska et ole koskaan sellainen ollut.
Olisit ilmaissut kantasi Kekkosen eläessä, etkä pskahousun lailla hänen kuoltuaan. Ei ole veljessäni miestä vieläkään.
Älä ainakaan minusta pyri tekeen veljeäsi, tuputtaudu vain kapille. Sinäkö sen vanhan kirjoituksen tänne nostit? Sopimatonta muuten olla noin kännissä pääsiäislauantain iltana.