Johnson 30 hv

Jonssoni on ihan tavallinen vanhoillinen peruskone..

Pidän sitä varsin varmatoimisena kestävänä koneena..

Vikoina voisi mainita kaasarin tiivisteet ja bensapumpun kalvot.. bensaletkut..

Johdotuksetkin oli vähän vialla vauhtipyörän alla..

kone oli täysin huoltamaton ja -89

kulutus lienee tolla koneella urku auki noin 15l/h

Kyllähän se on ihan jees..
nämä vanhoilliset kaksitahtikoneet on kierroskoneita.. mutta kyllähän siitä se 28 30 hepoo irtoo... enempää ei .. ainakaan helpoilla viritysnikseillä..

sama kone käytännössä kun 20hp 25hp erona sytkäpuolen säätörojut ym pientä..

Jaska

kauanko entinen kuski on sillä ajanut? Se kertoo käyttäjän vastuun.onko ollut asialliset öljyt,ja millä kierrosluvulla.( vene ja potkuri?)

ostin itse 87v uuden 20hv,evarin,sisäänajo tosi huolellisesti vaihtelevalla kaasulla ja kaksinkertaisella öljymäärällä. Toisena kesänä aukaisin kaasuttajan kurkun,siis viilasin kokonaan auki. Maahantuoja sanoi kertomieni toimenpiteiden aiheuttavan noin 5hv lisäyksen.

Täytyy sanoa,että kyllä lähtee. Minusta tuntuu,että siitä löytyi vähintään 30hv.

Kun 50hv Jamaha ei päässyt karkuun.
40hv mergury jäi nolona turpattamaan samalle suoralle ja 28 sucukin kuski arveli,ettei uskalla evarin kyytiin lähteä,kun näki mikä ampiainen se on.

Johnsson on sama kone. Vauhtia tarvitessasi osta 17tuuman potkuri ja nosta moottoria ylemmäs.

Kevyt kapeakeulainen vene ja nojaa moottoriin,niin että ohjauskahva tulee vasemmasta kainalosta. lähes 7000kierrosta ja hiki tulee riemusta.

Ja Kyllä uistelukin sujuu,ei mitään ongelmia 1,5%öljyillä. Ja niillä minä ajoin täysilläkin.

Jos puhut uudesta koneesta, niin laatu varsinkin sähköisten komponenttien suhteen on todennäköisesti parantunut tehtaan vaihduttua Bombardieriksi. Suorituskykyky ja bensankulutus tuskin muuttunut miksikään.

Ittellä ollut 3kpl koneen 20 hv versioita, kaksi käsikäynnisteistä ja yksi sähkö. 2-kymppisenä kone on luokkansa vääntävin. 3-kymppisenä eräs kesyimmistä. Bensaa palaa kolmekymppisellä tehoisekseen paljon, noin 15l/h täysillä.
Vikoja joita esiintyi noin 1500 yhteisen ajotunnin aikana, on ollut luvattoman paljon.

Ikävin murhe on ollut magneeton sisältä irronneet ruuvit ja mekaanisesti hajonut valaistuspuola, jotka aiheuttavat tuhoa vauhtipyörän alla. Ilmiö esiintyi kahdessa koneessa, -79 ja -93. Alunperin viallinen bensapumppu kiusasi -93 mallissa pitkään, kunnes vaihdoin koko pumpun. Kaasarit tuppaa vuotamaan runsaasti bensaa ulos kun kone kipataan, erityisesti vanhempana kun korkkinen koho vähän vettyy(onkohan jo vaihdettu muoviseen) ja bensan pinta kaasarissa nousee. Seurauksena paljon ajavalle on öljyn ja bensan joutuminen keskimmäisen ylävaimentimen päälle joka ei pitkän päälle siitä tykkää, vaan sanoo toimiehtosopimuksensa irti. Mikäli tätä ei korjata, rikkoutuu myös koneen sivuilla ylhäälllä olevat vaimentimet.
Sähkökäynnistimen hammaspyörän kytkeytyminen vauhtipyörän kehälle edellyttää akselinsa nousukierteen pitämistä puhtaana ja voideltuna. Kotelon sisäpinnalla oleva äänenvaimenussolumuovi otti kiinni -93 mallissa vauhtipyörään joka kerta kun kotelon nosti pois päältä. Tästä seurasi muovin repeilyä, joutumista sähkökäynnistimen hammaspyörän alle seurauksena hammaspyörän tarttuminen kiinni sen verran, että käynnistin ei toiminut. Sama syy aiheutti hetkeksi toisen sylinterin pimentymisen, isomman tuopon mentyä kaasarin kurkusta sissään ja jäätyä toisen pytyn reed-venttiilien väliin pitäen sitä koko ajan auki. Vm -82 kone oli tarkka tulpilleen, ei toiminut kaikilla suositeluilla tulpilla, jouduttiin siirtymään pintapurkaustulppiin. Syyksi arvioitiin liian laiha seos.
Kaikien koneiden ylälaakeri tiivistys on ollut kehno, vauhtipyörän alta on ruvenut roiskumaan öljyä, vaikka laakeri ei vielä ole ollut lähelläkään loppuaan. -93 malli oli tämän suhteen paras, vaikka ajoinkin konetta muunnettuna noin 30 hevosvoimaiseksi. Kaikkien koneiden taipumuksena on ollut löysyttää ruuveja, erityisesti pakosarjan kannen ruuveja, koska siinä on kaksi kantta ja tiivistettä päällekkäin. Ruuvit on syytä käydä lävitse kausihuollon yhteydessä.
Kaikkien koneiden kaasarit ovat olleet aika herkkiä jäätämään syksyllä kylmissä olosuhteissa. Tästä on seurannut, että konetta ei kannattanut esilämmittää tyhjäkäynnillä laiturissa, vaan liikkeelle heti kun koneen käynti on sallinut vaihteen kytkemisen päälle. Pitemmän ajon jälkeen toiminta normalisoitui.
Uistelussa kone sotkee tulppiaan jos ajetaan 2% öljyseoksella ja vielä rikkaalla seoksella. Hidaskäyntiseos kannattaa virittää siten että kone käy kuumana parasta tyhjäkäyntiä. Seurauksena on vähän vaikempi liikkeellelähtö kylmän, mutta pian oppii antamaan koneelle sopivasti rikastimella lisää ruokaa jotta onnistuu. Uistellessa kannattaa käyttää toista tankkia jossa mieluusti vajaa % öljyä. Karstaaminen ja käryttämin vähenee oleellisesti. Pitää vain muistaa vaihtaa toiselle tankille kun ajetaan kovaa.
Koneen käynnistyskyky on hyvä. Toimien siten, että pumppaa käsipalkeella kaasarin täyteen, jännittyy pumpun yhteydessä oleva pieni "ruiskupumppu". Kun rikastin kytketään pälle, aukeaa tiehyt pumpulta kaasariin ja bensa ruiskahtaa kaasarin kautta imupuolelle. Tämän jälkeen kone käynnistyy todella hyvin.

Siinä suurinpiirtein meikäläisen kokemukset kyseisestä konetyypistä. Halpa ja toimiva kone mutta ei ainakaan OMC:n valmisteena murheeton.

Käytännössä.

Paaliin.

Evinrude/johnson 30 on todella laadukkaasti valmistettu tuote. Hajoamaan sitä ei ajamalla saa, itsellä oli pari vuotta sitten.

Sorry ohi aiheen . Sain juuri johnson 9.r.73b mallisen koneen lahjaksi. Nyt pitää vaihtaa peräöljyt. Mutta kysymys mitä öljyseosta käytte. Entinen omistaja sanoi , että laita 4%, mutta teillä on 2 % tuolla keskusteuissa ja jopa all , jos ajetaan tyhjäkäynnillä

Kiitos kommenteista . Pahoittelut, Kysymys oli harhaanjohtava. Alku kommentit oli, että vaihdan perälaatikoon öljyt, Kysymys olikin bensan öljysuhteesta, eli 2% on riittävä hyvä.