Hei. En edes ole varma mitä kaikkea haluasin tänne kirjoittaa, joten teen muutamia kysymyksiä, joihin haluaisin kuulla vastauksia, mielipiteitä/ neuvoja jne..
1. Kuinka sinun läheisesi suhtautuvat sairauteesi tai kuinka itse suhtaudut siihen? (Jos kysyt "mihin", niin tsiigaapa otsikko uudelleen ;) )
2. Entäpä jos on läheisiä jotka eivät osaa käsitellä mitään tunnepuolen juttuja vaan on kuin niitä ei olisikaan? Sellaisten kanssa joutuu sitten itsekin näyttelemään, eikä voi oikein olla oma itsensä. . Mitä tehdä? Vältelläkö heitä? Tärkeitä ovat kumminkin...
3. Toisaalta sitä meinaan voi jäädä yksin. Kuinka moni muu ei aina pidä enää yhteyttä tuttuihin? Koska ei vain kykene huonoimpina päivinä. Kuinka moni muu haluaisi edes viestitellä ystävälle mutta jos kirjoittaakin jtn väärää SEKIN ahdistaa? Kuiska moni muu on kyllästynyt siihen että kaikki on haastavaa. Jokaiselle tsemppiä toiv. tulee vastauksia.
1. Kuinka sinun läheisesi suhtautuvat sairauteesi tai kuinka itse suhtaudut siihen? (Jos kysyt "mihin", niin tsiigaapa otsikko uudelleen ;) )
2. Entäpä jos on läheisiä jotka eivät osaa käsitellä mitään tunnepuolen juttuja vaan on kuin niitä ei olisikaan? Sellaisten kanssa joutuu sitten itsekin näyttelemään, eikä voi oikein olla oma itsensä. . Mitä tehdä? Vältelläkö heitä? Tärkeitä ovat kumminkin...
3. Toisaalta sitä meinaan voi jäädä yksin. Kuinka moni muu ei aina pidä enää yhteyttä tuttuihin? Koska ei vain kykene huonoimpina päivinä. Kuinka moni muu haluaisi edes viestitellä ystävälle mutta jos kirjoittaakin jtn väärää SEKIN ahdistaa? Kuiska moni muu on kyllästynyt siihen että kaikki on haastavaa. Jokaiselle tsemppiä toiv. tulee vastauksia.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei vaan,
Minun Suomenkieli ei ole niin hyvä, mutta toivon että ymmärrät.
1) Yritän itse omaksua sen. Olen selittänyt miehelleni mitä tunnen ja mitä pelkään. Hän on ymmärtäväinen. Jos osaat lukea Englantia, katso netistä kirjaa minkä nimi on DARE, kirjalia Barry McDonagh. Hänelläkin on ollut panikkihäiriö ja ahdistusta. Jos ostat kirjan, voit Facebookin kautta liittyä ryhmään missä autamme toisiian (Englanniksi). Ei ole mikään nopea ratkaisu mutta auttaa!
2) Vaikea kysymys. Sanoisin että yritä olla itsesi. Läheiset kennellä ei ole panikkia tai ahdistusta eivät usein ymmärrä. Mutta sinä et ole yksin. Mailmassa on niin monta ihmistä jolla on ihan samat pulmat.
3) En aina pidä yhteyttä tuttuihin mutta yritän. Se on parempaa, kuin muuten voi tulla hyvinkin yksinäiseksi, ja se ei auta.
Hyvää vointia sinulle!