ihminen? Sellainen harmaa ja näkymätön, joita edes koulukaverit ei muista vuosien päästä? Usein nämä unohdetut ihmiset ovat hyväntahtoisia ja normaaleja ihmisiä. Luonnollisesti heihin sattuu se, miten maailma kohtelee. Onhan se täysin irrationaalista ja hirveää, ettei ketään kiinnosta heidän tarpeensa.
Ulkonäkö ja/tai räväkkä persoonallisuus ovat niitä asioita, joiden avulla pystytään pinnalla ja joihin muut ihmiset kehittävät fiksaation. Ihailun, himon, uteliaisuuden, tai jos mennään pimeälle puolelle, niin kateuden ja kaunan sekaisen vihan.
Onkohan täälläkin niitä ihmisiä, jotka päivät pääksytysten kirjoittelevat jollekin valioyksilölle, jonka ovat nostaneet jalustalle, ja laiminlyövät oman kumppanin, jos sellainen on, eivätkä välitä juuri lainkaan tavallisista vanhemmistaan, ja sisaruksistaan (jos niitä on), eivätkä juuri edes ystävistään. Ilmiöön liittyy se, että oma kumppani saattaa olla siinä vierellä, koska joku kumppani pitää olla, mutta muuten hän on täysin yhdentekevä. Hänelläkin on tunteet ja tarpeet, ja kyseessä saattaa olla sydämeltään hauras yksilö, joka etsii rakkautta, ymmärrystä ja tukea. Olen miettinyt, että miten heidän puolisonsa sen tekevät. Miten he esittävät välittämistä ja miten he sen pikkuriikkisen lämmön itsestään puristavat rakkaalleen, kun sydän roihuaa jotain toista kohtaan suuria tunteita. Voi vain miettiä, millaisia traumoja tällainen jättää paljastuessaan. Siinä varmaan mieli saa haavoja, jotka eivät koskaan parane. Mitä kauhua se tuokaan ihmisen elämään. Puolin ja toisin.
Ulkonäkö ja/tai räväkkä persoonallisuus ovat niitä asioita, joiden avulla pystytään pinnalla ja joihin muut ihmiset kehittävät fiksaation. Ihailun, himon, uteliaisuuden, tai jos mennään pimeälle puolelle, niin kateuden ja kaunan sekaisen vihan.
Onkohan täälläkin niitä ihmisiä, jotka päivät pääksytysten kirjoittelevat jollekin valioyksilölle, jonka ovat nostaneet jalustalle, ja laiminlyövät oman kumppanin, jos sellainen on, eivätkä välitä juuri lainkaan tavallisista vanhemmistaan, ja sisaruksistaan (jos niitä on), eivätkä juuri edes ystävistään. Ilmiöön liittyy se, että oma kumppani saattaa olla siinä vierellä, koska joku kumppani pitää olla, mutta muuten hän on täysin yhdentekevä. Hänelläkin on tunteet ja tarpeet, ja kyseessä saattaa olla sydämeltään hauras yksilö, joka etsii rakkautta, ymmärrystä ja tukea. Olen miettinyt, että miten heidän puolisonsa sen tekevät. Miten he esittävät välittämistä ja miten he sen pikkuriikkisen lämmön itsestään puristavat rakkaalleen, kun sydän roihuaa jotain toista kohtaan suuria tunteita. Voi vain miettiä, millaisia traumoja tällainen jättää paljastuessaan. Siinä varmaan mieli saa haavoja, jotka eivät koskaan parane. Mitä kauhua se tuokaan ihmisen elämään. Puolin ja toisin.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ahhaah haa. Päivän hauskin aloitus. Mitähän tohonkin sitten sanois, elämässä on kaikenlaista eri puolilta katsottuna.
Hauskin? Ok.
Hyvältä. Tuntuu hyvältä. On ollut ongelmana että ihmisiä tapaa tarttua liepeisiin. Ei niitä jaksa, muutamaa poikkeusihmistä lukuihin laskematta. Olisi aivan kammottavaa, jos joutuisi esittämään sosiaalista. Esittämään että nauttii massan seurasta. Ei, en nauti. Sorry.
Vanhemmat, sisarukset, ystävät yms. takertuvat?
Kaikki. Työtoverit ja asiakkaat mukaanluettuina. Ongelmani ei koskaan ole ollut ystävien, ihmisten puute vaan se kuinka hankkiutua tyrkyistä ei-kiinnostavista massatyypeistä tahdikkaasti eroon.
Usein olen, omaa keskenkasvuisuuttani, kärsimättömyyttäni, toteuttanut vähemmän tahdikasta linjaa. Pahoitteluni kaikille vuokseni kärsineille "mulle tarvii vääntää rautalangasta"-tason tapauksille. En aina jaksa kyseistä tasoa. Toisin sanoen vastata tason mukaisesti, pitkän, kohteliaan kaavan mukaan. Pahoittelut siis, kaikesta, tarkoitan. Lähes kaikille elämäni ihmisille.
Ei se tunnu miltään. Mitä odotit?
Mikä sinusta tekee unohdetun?
Palsta on varmaan joillekkin jotain fantasiaa. Kyllä se tärkein on kuitenkin tuttu ja turvallinen kodin sankari tai hengetär..
Siinä olet oikeassa niin minäkin ajattelen.
Ihan varmaan tärkein. Niinhän kuuluu sanoa.
On se kiva että mietit tuollaisia asioita, kyllähän se hämmästyttää pientä kulkijaa.
Ei kaikkien elämä ole kuin suoraan saduista.
Huomaan että sinulla on jotenkin todella suppea ja naivi maailman kuva ja yhdistelet kummallisesti asioita.
Voin kertoa että elämässäni on jotain samaa kuin yrität kertoa mutta silti ihan päin vastaista. En ole mikään kylmä ihminen joka ei välittäisi vanhemmistaan ja sisaruksistaan.
Minulla ei ole puolisoa sen vuoksi että pitää olla. On ollut ihan rakkaudesta kyse.
Ehkäpä sinun ei pidä pohtia tuollaisia kauhu skenaarioita yksinäsi.
Turhaa tuollainen varatun ihmisen syyllistäminen tunteista toiseen ihmiseen. Tunteilleen kun ei oikein voi mitään.
Ja loppujen lopuksi yleensä ihmiset haluavat tuntea itsensä rakastetuiksi ja antaa rakkautta.
Toki ymmärrän että pettäminen on väärin.
Mutta elämä ei ole niin mustavalkoista kun voisi kuvitella vaan siinä on useita eri harmaan sävyjä.
Elämässä ja suhteessa voi tapahtua kaikenlaista. Voi tulla selvittämättömiä ongelmia, alkoholi , raha ,peli ym riippuvuus ongelmia , yms.
Eroaminenkaan ei ole helppoa jos on lainoja , lapsia.
Aloittaja ei sitten tullut ajatelleeksi sitä että ne tunteet sitä omaa puolisoa kohtaan voi olla loppuneet johtuen ihan puolisosta itsestään esim. Ei se aina ole joku reppana.
Se tuntuu ihan paskalta olla se unohdettu ja harmaa ihminen , toivon ettei sun tarvitse koskaan olla sellainen..
Oliko jotenkin vaikea lukea?
Komppaan täysin ihmeellistä_on-elämää nimimerkkiä. Kannattaa olla varovainen herkillä olevan ihmisen kanssa. Minustakin epäiltiin vaikka mitä, ystävällisyyttäkin tulkittiin väärin. Ja siksi vaikenenkin asioistani mahdollisimman monelle. Kateutta ja ilkeyttä olen kohdannut, vaikka muille tahdon hyvää. Kenenkään varpaille en halua astua enkä turhanpäiväisyyksiin puutu. Mutta vääryyttä en voi sietää.
Nautitko jotenkin toisten kärsimyksistä..
Veikkaan, että olet itse tuollainen melko harmaa ja näkymätön ja tiedostat sen alitajuntaisesti itsekin ja siksi projisoit sitä piirrettä itsestäsi pois päin.
VMP.
Tää on niin tätä. Ei ole tullut mieleen, että joku ihminen haluaakin olla vapaaehtoisesti unohdettu tai pitää matalaa profiilia? Miksi huonossa seurassa pitäisi roikkua väkisin?
Sinä ilmeisesti palvot ulkomaan tyyliin julkisuutta ja julkkiksia, mutta todellisuudessa kaikki eivät suinkaan ihannoi julkisuutta ja yltiösosiaalisuutta. Ilmeisesti edustat jotain ulkomaata etkä Suomea. Julkisuudella on myös varjopuolensa. Oletko kenties itse julkisuuden henkilö vai miksi et ymmärrä, että joku haluaa olla omissa oloissan?
Entä jos ne ystävät ovatkin "ystäviä" siis pelkkää pintaa eikä julkisuutta? Entä jos vanhemmat ja sisarukset ovat narkkeja, ongelmajuoppoja, väkivaltaisia tai vaikkapa rikollisia? Entä jos nk. ystävät ovatkin huonoa seuraa ja niistä pitää päästäkin eroon? Tai entä jos on hankkinut lähestymiskiellon jne. ?
Miksi kaikkien pitäisi esittää jenkkityyliin yltiösosiaalista kun se on pelkkää pintaa eikä tarkoita mitään? Ystävyyskään ei siellä ei tarkoita mitään, hymy on pelkkä teennäinen hymy, jonka taakse kätkeytyy vaikka mitä. Pelkkiä kylmän kiiltäviä kulisseja ilman mitään oikeaa tarkoitusta, sekö se on elämää? Nk. "Ystäviä" tuhansittain Facebookissa, vaikka oikeasti kukaan ei ole oikea ystävä. Onhan tutkittu, että narsistit ja heikkoitsetuntoiset viihtyvät eniten somessa hehkuttamassa teennäisiä kulissejaan valkaustuine hampaineen. Ymmärrän, some on loistava vakoiluväline ja paljon jää tietoa pois jos sitä ei käytä. Harmittaahan se, vai mitä?
Ai niin, hampaiden valkaiseminen ei oikeasti ole terveellistä vaan saa hampaat haurastumaan ja jenkkityylisten kuorien alta paljastuu usein mätänevät hampaat.