Läheiselläni on todettu epävakaa persoonallisuus(häiriö), johon hän käy hakemassa keskusteluapua epäsäännöllisin väliajoin paikallisesta mtt:sta. Työkyvytön hän on ollut käytännössä koko elämänsä ajan.
Viime aikoina hän on alkanut väittää, että hänellä ei ole minkäänlaista mt-ongelmaa, hän siis on omasta mielestään täysin terve. Kuitenkin, etenkin ilmeisten vaihdevuosioireiden lisäksi hänen käytöksensä on täysin ennalta-arvaamatonta, koskaan ei aamulla tiedä, millainen päivä on edessä.
Mieliala heiluu äärilaidasta toiseen, lähes ekstaattisesta (uskonnollisesta) hurmiosta todella silmin nähtävään ahdistukseen ja masennukseen.
Mielialahäiriö on lähes raunioittanut avioliittomme; välillä puolisoni on ollut huumehörhöjen hyväksi käytettävänä, välillä taas hyvinkin voimakkaasti uskoaan tyrkyttävä kristitty. Laidasta laitaan siis näilläkin alueilla. - Kun itse olen käynyt keskustelemassa asioistamme ammattiauttajien kanssa, heillä on vain yksi neuvo: eroa siitä ihmisestä.
Mielestäni tarvitsin (-mme) jotain toisenlaista apua, joka tukisi jaksamista olosuhteista riippumatta. Onko sairas, vaikkakin sairaudentunnoton, vain hyljättävä ja jatkettava omaa elämää yksin? Onko olemassa tahoa, josta saisi vertais- tms. tukea kestää puolison jo alle kouluiässä saamat luonneviat ja siten voimia jatkaa elämää hänen kanssaan?
Viime aikoina hän on alkanut väittää, että hänellä ei ole minkäänlaista mt-ongelmaa, hän siis on omasta mielestään täysin terve. Kuitenkin, etenkin ilmeisten vaihdevuosioireiden lisäksi hänen käytöksensä on täysin ennalta-arvaamatonta, koskaan ei aamulla tiedä, millainen päivä on edessä.
Mieliala heiluu äärilaidasta toiseen, lähes ekstaattisesta (uskonnollisesta) hurmiosta todella silmin nähtävään ahdistukseen ja masennukseen.
Mielialahäiriö on lähes raunioittanut avioliittomme; välillä puolisoni on ollut huumehörhöjen hyväksi käytettävänä, välillä taas hyvinkin voimakkaasti uskoaan tyrkyttävä kristitty. Laidasta laitaan siis näilläkin alueilla. - Kun itse olen käynyt keskustelemassa asioistamme ammattiauttajien kanssa, heillä on vain yksi neuvo: eroa siitä ihmisestä.
Mielestäni tarvitsin (-mme) jotain toisenlaista apua, joka tukisi jaksamista olosuhteista riippumatta. Onko sairas, vaikkakin sairaudentunnoton, vain hyljättävä ja jatkettava omaa elämää yksin? Onko olemassa tahoa, josta saisi vertais- tms. tukea kestää puolison jo alle kouluiässä saamat luonneviat ja siten voimia jatkaa elämää hänen kanssaan?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.