Olen iloinen puolestasi

Muistona kirjoitti:

(ja myös omasta puolestani). Aluksi tunsin syvää loukkaantumista, kelpaamattomuutt, pettymystä jne. alakuloisuutta. Ymmärrän kuitenkin, että mentiin näin, niin kuin hyvä olikin, sekä että erostasi on todella vähän aikaa. Tosin olisit kyllä hienovaraisemminkin voinut toimia. Olen kuitenkin ujo ja arka ihminen, en tyrkky kai kuitenkaan. Ei suinpäin voi mennä mihinkään uuteen, niin se vaan on. Eikä asiat kuitenkaan olisi menneet toivomallani/-mme tavalla. Ehdin kuitenkin visioida sen viidentuhannen kerran kaikkea jumalaisen ihanaa ja mielettömän kivaa jossain unelmamaailmassa, missä kaikki on helppoa ja hauskaa, eikä tuskaa tunneta. Siihen on vielä matkaa, että tunnepuoli täysin hyväksyy tämän tosiasian . Tietoisesti välttelen näkemästä Sinua, tunnen, tiedän oman herkkyyteni ja tämän hetkiset voimavarani. Vielä viiltelee rinnasta, mutta olen tallentanut sinut mielensopukkaan ihanana ihmisenä, jonka sain kohdata. Toivon, että jonain kauniina päivänä, voin hymyillä Sinulle ja katsoa silmiisi aidosti, ilman että tunnen tukehtuvani.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä